Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIKSI en saa sydänystävää? Kaikki pitävät tietyn välimatkan minuun :((
04.06.2007 |
Mikä minussa on vikana!! Olen kiltti ja hyväsydäminen, luotettava ihminen enkä juoruile selän takana kenestäkään. Hieman ujonlainen kylläkin olen, en tee itsestäni numeroa vaan haluan pysytellä ns taka-alalla, en halua olla huomion keskipisteenä missään nimessä. Minulla olisi kovasti halua auttaa, kaveripiirissänikin avuntarvitsijoita olisi mutta en kelpaa avuksi kenellekään. Vaikka olen sanonut että mielelläni autan kun minulla on aikaakin auttaa. Mutta kukaan ei pyydä koskaan minulta MITÄÄN. Tuntuu, että jos en itse pitäisi yhteyttä niin kukaan ei pitäisi minuun yhteyttä :(
Mitä pahaa olen tehnyt että olen ansainnut näin yksinäisen elämän!! Tuntuu että olen ylimääräinen joka porukassa. Kenellekään en koe olevani tärkeä (perhettä lukuunottamatta). Ketään ei kiinnosta tutustua minuun kunnolla. Pidän itsestäni huolta, olen ihan kaunis ihminen sekä sisältä että ulkoa, vaikka itse näin sanonkin. Mutta ei minullakaan ole ollut elämässä helppoa, siksi olisi aidosti halua auttaa toisia, mutta... ei väkisin.
Varmaan saisin olla koko kesän yksin jos en itse " tuppautuisi" toisten seuraan ja koettaisi pitää yhteyksiä yllä :( Surullista mutta totta.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti minä en saa auttaa ketään :(
Enkä ole täydellinen sentään.
ap
- jos asut pienellä paikkakunnalla, voi olla että ystäväpiirisi määrä / laatu on rajoitettu. " Vika" ei siis ehkä ole sinussa, vaan siinä, että sinunhenkisiäsi ihmisiä ei vain ole lähellä.
ja
- jos taas asut pk-seudulla, niin minäkin olisin iloinen uudesta ystävästä!
Asun pienellä paikkakunnalla, juu. Pienet on piirit :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin tiedän kyllä, että olen varautunut vieraiden ihmisten seurassa, eikä minuun ole välttämättä helppo tutustua ujouteni takia.
tai siis yläasteen ja lukion jälkeen ollut. Aina on tietty välimatka ihmisiin, ja sitten itse ei voi tuppautua koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tuntuu että on toisille lähinnä riesa. Ei piippaa puhelin eikä kukaan soittele. :´(
Niin, ei minuun varmaankaan hirveän helppoa ole tutustua mutta ketään ei näytä kiinnostavan edes yrittää. Kaikilla on jo ne omat juttunsa ja omat kaveripiirinsä.
On sellainen tunne tällä hetkellä että lopetan yrittämisen tähän paikkaan ja olen sitten yksin yksinäinen. Keskityn muihin asioihin elämässä.
ap
a) kukaan ei pyydä sinulta apua
b) kukaan ei soita sinulle ja pyydä kylään tai halua nähdä
Aika iso ero nimittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
a) kukaan ei pyydä sinulta apua
b) kukaan ei soita sinulle ja pyydä kylään tai halua nähdäAika iso ero nimittäin.
ja avuksi en kertakaikkiaan kelpaa. Se on tullut minulle hyvin selväksi.
ap
Esim. en itse kovinkaan usein soita kavereilleni, perhe vie niin paljon aikaa. Silti ilahdun aina kun joku soittaa.
Kun soitat haluaako kaverit nähdä sinua? Jos haluavat niin älä ota ongelmaa turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä tavalla hieman arvostellen ja kukaan ei edes juuri puhu mulle mitään. Siis mulle tulee tunne että olen ylimääräinen ja jotenkin sellainen ihminen jonka toivotaan mahd pian häipyvän hiiteen.
ap
Käsittääkseni ystävyys perustuu molemmin puoliseen luottamukseen -eli kerrot omia, henkilökohtaisia asioitasi jollekin ja joku kertoo sinulle omiaan jne.
Itse olen valittettavasti niin epäluuloinen ja pidättyväinen, että syvemmät ystävyyssuhteet kaatuvat siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaikille, mutta muutamalle ihmiselle.
ap
Lisäksi joskus tosi ujoilla ihmisillä(kuten esim. itselläni aikaisemmin) on heidän itse tiedostamattaan joskus tosi ylpeän ja saavuttamattoman näköinen ulkokuori, ikään kuin sen ujouden peittämiseksi.
Kannattaa hymyillä ja ottaa semmoinen avoin ja reipas asenne ihmisten kanssa ollessa. :)
Ja sitten toisaalta joitakin ihmisiä taas ahdistavat oikein makeilevat ja nöyrät tyypit, semmoisista voi tulla jotenkin kiero vaikutelma. Sellaista kannattaa varoa.
Mutta joo, voi olla että piirien pienuus on ongelmasi ydin, vaikea näin ulkopuolisena sanoa. Tsemppiä sinulle kuitenkin! :)
Luin jostain, että ihmiset joilla ei ole lapsena ollut ketään jolle kertoa, ovat aikuisena rasittavia tilittäjiä, ja tämä pitää ainakin mun kohdallani niiiiin paikkansa. Vanhemmille ei voinut kertoa mitään ja siinä en sitten varmaankaan oppinut uskoutumaan. Kavereitakin oli, mutta jäin usein rannalle just tuon takia kun en kertonut kenellekään asioitani. Nyt sitten aikuisena on vissiin tullut astia niin täyteen asiaa, että saan aina pidätellä itseäni etten koko ajan kaada kaikkien niskaan. Ja epäonnistun jatkuvasti. Päätän, että nyt en puhu itsestäni vaan kuuntelen toista ja aargh, yhtäkkiä vaan huomaan että shit, I did it again...
Mutta ehkä, jos joku kateellinen on niin voi kai minua joku kadehtiakin. On minulla kaikenlaista sellaista mitä taas ei muilla välttämättä olekaan. Eikä pelkästään materiaa. Mutta kuten sanoin, en tee itsestäni numeroa enkä " mainosta" mitään mutten voi peitelläkään.
ap
Mulla alkoi juuri kesäloma ja tuntuu, että se näyttää aika yksinäiseltä:(
Muutettiin joulukuussa helsingissä uudelle alueelle, enkä tunne täältä ketään. Täällä on kyllä paljon lapsiperheitä, mut tuntuu, että kaikilla on niin omat juttunsa ja piirinsä. Vaikea siihen on mennä sitten tuppautumaan. Tuntuu et täällä Helsingissä kaikki on vielä niin sisään päin lämpiävää?
Ymmärrän sua ap.
Minulle tulee mieleen pari ajatusta. En tiedä, auttavatko ne, mutta voit kuitenkin pohtia.
Ensinnäkin kukaan ei tule lähellesi, ellet päästä niitä lähellesi. Lähellä oleminen on tunteiden kertomista ja näyttämistä. Sopivassa määrin omista asioista puhumista - tarkoitan että toiset eivät tykkää, jos puhut koko ajan itsestäsi, he haluavat että kuuntelet toisia, mutta he taas eivät uskalla puhua, ellet sinä ole ensin kertonut itsestäsi jotain. Kysymys on välittömyydestä.
Toiseksi haluan kertoa jotain itsestäni: minulla kun on ollut samanlaista ongelmaa. Minä suojasin itseni muiden hylkäämiseltä, enkä päästänyt ketään lähelleni. Tein tulkintoja toisten käyttäytymisestä, ettei minua kaivata. Sitten muutin asennettani: koska en löytänyt itsestäni mitään " vikaa" , niin otin positiivisen asenteen. Menin rohkeasti toisten luo, en ängennyt, mutta pistäydyin edes. Jos en päässyt mukaan, niin en lannistunut. Seuraavan kerran taas menin positiivisesti mukaan ajatellen, että minä kuulun joukkoon. Lopulta kuuluin. Silloin opin, että asenne ratkaisee. aina.
Alue: Aihe vapaa
jos pyytäisit joskus apua ja kaveri voisi tuntea itsensä tärkeäksi myös, niin sinulta olisi seuraavan kerran helpompi myös pyytää apua, ikään kuin vastavuoroisesti. On vaikea aina olla se apua saava surkimus.