SUURperhekuumeilijat kesäiseen viikkoon 23 :)

...eikä helteeltä nyt muuta jaksa.. :)

Tuhannesti onnea kaikille plussanneille, en nyt millään muista nimimerkkejä, mutta kakille paljon tarrasukkia matkaan!!!



Lopultakin tämäkin kuumeilija pääsi koneelle, ja tännehän sitä tietenkin piti ekana ryysiä ;) Ensimmäinen työ-/tarhaviikko takana, huh huh! Töissä ei mitään kummempaa, itsestä tuntuu, että nyt on juuri sellainen " minun oma paikka" , eli melkeinpä unelmä sellainen. Nuorimmainen nyt siis käynyt tarhassa viikon. Tarha on pieni, alle 20 lasta koko tarhassa, ja muutenkin sellainen kodin omainen. Mutta kun raukka jää joka päivä itkemään! Onneksi iskä hoitaa nuo aamuviennit, kun ei oikein tiedä itkeekö äiti vai tyttö enemmän :( Yhtenä aamuna jousuin miehen työreissun vuoksi itse viemään, ja voi sitä kamaluutta! Itkusta ei meinannu työmatkallakaan tulla loppua, ja sitten punasilmäisenä työpaikalle... Mutta jospa tämä tästä hellittää :)

Tänään sitten juhlistettiin tämän nuorimman neidin 3-v synttäreitä. Iso neiti jo, syli on HUUTAVAN tyhjä!!!

Mies kävi eilen ostamassa neidille synttärilahjaa, ja arvatkaapa mitä mies toi samalla kauppareissulla minulle lahjaksi...

Ojensi paketin, missä päällä luki raskaustestejä, 2 kpl ;) Ei vissiin isännällä kuume päällänsä! Tässä sitten muistelin ja kalenteriin kyttäilin, että tänäänhän sen tätin olisi pitänyt kurvata taas kylään, mutta eipä ole kuulunut. Lieköhän tuolle itkuherkkyydelle sittenkin joku ihana syy... Milloinhan sitä uskaltaisi testata ;)

Täällä joku kyseli suurperheellisten asuinoloista. Itse asumme 4:n makuuhuoneen omakotitalossa. Eli tilaa meillä on, mutta nyt kun kaksi vanhinta tyttöä on murrosiän kynnyksellä (toinen jo hieman siellä kynnyksen toisella puolen), alkaa joskus kyllä tuntua, että pari makkaria ei olisi pahitteeksi. Mutta kyllä sopu sijaa antaa, eipähän lapset ainakaan ole liian kaukana :)

Tässä myös yksi sellainen. 1,5 viikkoa sitten tein kaikeksi yllätykseksi plussatestin. Kuopus eli meidän viitonen on juuri täyttänyt 9 kk ja yhdet menkat ehti olla synnytyksen jälkeen ja tässä sitä taas ollaan. Tuntuu, että edelleen olen aivan äimänä tästä asioiden nopeasta etenemisestä. Mulla kuitenkin ikääkin tulee tänä vuonna jo 38, joten arvelin, ettei sitä enää ihan niin helpolla raskaaksi tulla.



Mulla on nyt sellaiset fiilarit, etten ihan heti uskalla tästä raskaudesta kertoa kellekään. Olishan tää jo kuitenkin peräti kuudes lapsi ja vieläpä noinkin lyhyellä välillä. Tuntuu, ettei kukaan osaa odottaa, että meille vielä lisää lapsia tulisi. Tää kuudes jäisi kylläkin sitten meidän viimeiseksi. Onko täällä kukaan samanlaisissa fiiliksissä, että miten raskaudesta uskaltaa kertoa?



Taustastani sen verran, että meillä on poika 1998 ja tytöt 2000, 2001, 2002 ja 9/2006. Neljännen ja viidennen välissä oli neljä km:a ja tutkimuksissa todettiin tukostaipumus (tullut siis ilmeisesti neljännen syntymän jälkeen). Meidän suloinen kuopuksemme oli siis työn ja tuskan takana.



Nyt tais neiti herätä. Täytyy mennä.



jazuliini rv 7+0

....en todellakaan kerro raskaudestani kellekkään sukulaiselle.

Meille on viisi lasta syntyneet -94, -95, -97, -99 ja -01 jokaisen lapsen odotusaikana olen kuullut vain tosi keljuja kommentteja kaikilta sukulaisilta. Esim. ettekö te osaa ehkäisyä käyttää, " ensimmäinen lapsi ei varmaan sit ollut minun mieheni kun piti seuraava hankkia vuoden kuluttua" , Oletteko te lestadiolaisia?, " kun Jumala sanoi että lisääntykää ja täyttäkää maa ei se sitä tarkoittanut että se on teidän tehtävä" , Ompa teillä paljon lapsia, onko niillä sama isä? ym, ym, ym,

mua on niin täydellillisesti loukattu näinä vuosina että nyt en hiiskahdakkaan ja jos lapset jotain mokailee niin aijon kieltää koko asian tai sitten annan oikein urakalla takaisin. Nyt en ole enään parikymppinen, vaan 35 v (kiukkunen vanha akka). Musta oli aivan kauhean törkeetä sekin että neuvola tätikin kysyi viidetta odottaessa että onko niillä kaikilla sama isä. Tein hänestä valituksen ja asia päättyi minun kannalta loistavasti hän sai varoituksen ja hänet siirrettiin pois.

Olen koko elämäni toivonut että kun kerron että olen raskaana kaikki olis vaan iloisia ja onnittelis, mutta turha toivo.



Annlinn rv6+1

Oletpa kyllä saanut tosi ikävää kohtelua monelta taholta. Tuli ihan paha mieli puolestasi. Toisaalta tuntui mukavalta, että ainakin joku kohtalotoveri löytyy. Siis joka ei uskalla/halua raskaudestaan ihan noin vain kertoa.



Minulle ei itse asiassa ole tullut pahemmin ikäviä kommentteja. Äidin puolen sukulaiset on lestadiolaisia (äitini ei siis ole). Esim. minun ikäinen serkkuni odottaa jo 12. lastaan, joten meidän kuudeshan ei tunnu missään ;-). Isäni veli sanoi yksissä hautajaisissa ainoina sanoinaan minulle: " Lisääntykää ja täyttäkää maa." Se oli minusta tosi loukkaavaa ja mautonta. Pian tuon jälkeen ko. henkilö kuoli, joten viimeinen muisto hänestä jäi aika ikäväksi. Nyt tuon sedän vaimo on jatkanut kommentointiaan äitini kautta. Minun olisi kuulemma aika jo mennä töihin... Viime kesänä vietettiin meidän kolmosen 5-vuotis synttäreitä. Tytön kummi sanoi katsoen vauvamasuani: " Ja lisää on tulossa" . Tuo nyt ei ollut pahasti sanottu, mutta tuntui vaan, että olisihan tuon voinut nätimminkin sanoa.



Äitini tykkää lapsistamme todella paljon, mutta viime aikoina olen välillä valitellut, että kun en saa mitään tehtyä, kun kuopuskin nukkuu päivisin niin lyhyitä unia. Nyt en sitten uskalla hiiskahtaakaan, että meille olis vielä lisäystä tulossa. Äiti on muutenkin vähän sellainen, ettei se uutinen tahdo sitten pysyä vain hänen tiedossaan, joten ei senkään takia huvita kertoa. Ärsyttää ajatella, että sitten alkavat kotipuolessa porukalla miettiä perhetilannettamme tms. ;-).



No, huomenna olen menossa neuvolalääkärille ekaan ultraan. Jostain syystä th välttämättä halusi näin aikaisin sen varata, vaikka sanoin, että ovis oli myöhään. Oviksesta laskettuna mulla olis viikkoja nyt n. viikon vähemmän kuin menkoista eli n. 6+1. Jännittääkin siis, että näkyykö siellä edes huomenna mitään vielä. Sitten saa mieltään vaivata, että onko tämä normaali raskaus vai tuulimuna vai mikä. Mutta ei kai se auta kuin käydä siellä ultrassa.



Tsemppiä kaikille raskaana oleville suurperheellisille, etenkin sinulle, Annlinn. Ja plussaonnea kaikille yrittäjille!

Jäin nämä viimeisimmät viestit luettuani pohtimaan, miksi (varsinkin suuresta) lapsiluvusta kommentoidaan ikävästi..

Ajatelkaapa sitä, että yleensä, jos lapsia on 0, niin kommentit ovat sitä luokkaa, että milloinkas teille on perheenlisäystä tulossa tai oletteko ajatelleet lapsia hankkia. Sitten kun lapsia on 1, niin kysytään, että milloinkas sisarusta alatte tehdä tai oletteko jo alkaneet? Kun 3. on tulossa, niin sanotaan ehkä että onhan se kiva, että lapsilla on sisaruksia, mutta kolmannen jälkeen on kyllä sitten vaihdettava autoa ja muutenkin elämä menee varmasti hankalaksi. Neljättä jo perheessä odotetaan, niin ihmetellään jo (ainakin hiljaa itsekseen), että onkohan niille vahinko tapahtunut. Viidennen ja siitä eteenpäin kohdalla saatetaankin olla aika hiljaa ja uskon, että toisaalta saatetaan olla kateellisia tai sitten jotkut sellaiset, jotka eivät lapsista paljoa pidä, saattavat sääliäkin...Että ota siitä sitten selvää, mikä on passeli lapsiluku nyky-yhteiskunnassa! Itse olen päätynyt, että 2-3 pidetään sopivana, kyllähän se näkyy kaikessa esim. hotellihuoneeseen mahtuu korkeintaan 2 lasta, " tavalliseen" autoon 3 lasta...Onneksi jokainen voi yleensä kuitenkin itse tehdä päätöksensä, että haluaako suurperheen vai ei. Jos ei luonnollisesti onnistu, niin aina voi adoptoida tai ottaa sijaislapsia. Tämä oli nyt tällaistä yleistä pohdintaa...



Ps. Menninkäinen, jonka mummo on synnyttänyt 10 lasta. Minulle riittäisi välillä nämä kolmekin, mutta neljäs on haaveissa.

Mä olen monesti ajatellut että meidän perheen täytyisi olla vanhoillis- lestadiolaisia. Mulla on yksi ystävätär jonka äidillä on 15 lasta. Millaistakohan olisi kasvaa niin isossa perheessä? onko täällä teissä kanssa-sisarissa joku jonka vanhemmilla on vastaavia lapsimääriä. Mun täytyy sanoa että mä ihannoin aivan valtavasti isoja perheitä ja toivon että mulla itsellänikin joskus on vastaavanlainen.



Kiusasin tässä yhtenä päivänä anoppia kun se taas jotain mutisi että miten meillä kun on niin paljon lapsia ja niiden synttärilahjoihin menee niin paljon rahaa, että me ollan harkittu vanhoillislestadiolaisuutta ja silloin kuuluu syntyä niin paljon lapsia kuin Jumala suo. Anoppi meni hetkeksi ihan punaiseksi ja lopetti valituksen.



Niinhän se on että ensimmäistä lasta kaikki odottaa, normaalia on myös saada toinen sillein että ikäeroa on vajaa kaksi vuotta, jos on jo molempia sukupuolia kolmatta ei toivota mutta jos on samaa sukupuolta niin silloin kolmannen hankinta on ymmärrettävää, nelonen on silkkaa hulluutta ja kenties vahinko, viidennestä ei enään haluta kuulla, kuudennesta ei mulla vielä ole kokemusta, mutta saa nähdä nyt mitä mulle sanotaan, mutta onneksi on tämä palsta ja kaikki te kanssa sisaret joihin voi hädän hetkellä turvata ja jotka ymmärtävät sen miten joillakin voi olla krooninen vauvakuume, niin kuin mulla.



Annlinn

Täällähän taas plussauutisista sai lukea :) On kyllä kumma miten ihmiset niin hanakasti päästelee kaikenlaista suustaan kun puhe on lapsiluvusta. Meilläkin on " vasta" kolme lasta ja kolmannen jälkeen on useita kommenteja saanut kuulla siitä että enempi ei ole enää suotavaa... No. Tällä hetkellä kyllä vauvakuume on tipotiessään. Kesäloma on sujunut niin ihanasti että en voi elämältä enempää vaatia! On ollut aivan ihanaa kun on saanut puuhailla pihalla itsekseen ja mennä ja tulla niinkuin haluaa. Miehen vauvakuume sen puoleen onkin sitten vain kasvanut. Kun nyt kierukka on poissa niin useita kertoja on jo vihannut että jätetään kortsutkin pois :) En vielä kuitenkaan uskalla ryhtyä hommaan. Se on kuitenkin niin iso asia se lapsi! Oikeasti pelottaa aivan kauheasti että joku menee pieleen! Ei kai tässä vielä kuitenkaan kiire ole kun olen vasta 29v?

En ole aikoihin kirjotellu kun on ollu tota häätressiä,ollaan siis nyt lauantaina menossa naimisiin.Nyt on kaikki puvut valmiina että enään puuttu mieheltä paita mutta sen nyt vielä ehtii:D Kyllä nää viimeset 2kk on ollu niin tressaavaa aikaa.Viime lauantaina pitivät mulle polttarit ja kyllä mulla oli hauskaa,perhana vieköön pistivät mut laulamaan karaokea vaikka en ikinä laula julkisella paikalla mutta kerta se on ensimmäinenkin.Vauvakuume on ollu taka-alalla häiden takia mutta kyllä se sieltä taas hiljallee pyrkii enemmän esiin.Me sovittiin keväällä miehen kanssa että häiden jälkeen sitten yritetään:)

Mutta nyt mun täytyy mennä leipomaan vielä noi pullat.

Onnea kaikille plussanneille!!!!



-Nektariina-