Yhä useampi aikuinen lapsi katkaisee välit vanhempiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun omaisuus menee testamentilla puolisolleni, ja hänen jälkeensä hyväntekeväisyyskohteeseen.

Lapsi jää ilman.

Ei jää, rintaperillisten osuus on sellainen että pitää olla todella rikollinen että voi jättää ulkopuolelle. Kannattaa ottaa selvää ennen kuin leikkii asiantuntijaa.

Aloittajalle minun äiti lopetti yhteydenpidon kokonaan itse, syytä en tiedä mutta olkoot, ei pidä kuunnella kuinka on niin täydellinen 

Kyllähän se kakara jää ilman kun siirrän omaisuuteni puolisolleni. Puoliso ei ole kakaran isä.

Vierailija kirjoitti:

Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.

Jaa oot niitä jotka näkee omat läheisensäkin vain rahana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän välien katkaisun, jos vanhemmat juo, ei huolehdi lapsista tai on jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja halutaan pahaa lapselle, vakavaa narsismia ym. Mutta noin muuten välien katkaisu vanhempiin osoittaa omaa itsekkyyttä, narsismia ja ymmärryksen puutetta. Eihän kukaan vanhempi ole virheetön, täydellinen ja osaa aina puhua, sanoa ja toimia oikein. Ei se aikuinen lapsikaan osaa, saatikka jos olisi vanhempi, työkiireet ym paineet. Arjessa kukaan ei pysty aina olemaan täydellinen. On olemassa paljon aikuisia vauvoja, jotka eivät kykene vastuuseen omasta elämästä, kestä arkea, hallitse tunteitaan ja silloin syylliset löytyy aina muualta. Läheltä on helppo etsiä, eli vanhemmista. 

Miksei syyksi riitä esim. tylsä seura tai erilaiset kiinnostuksen kohteet? Kai sullakin työpaikalla on joku, jonka juttuja et millään jaksa kuunnella kahvipöydässä ja välttelet tyyppiä jos voit, vaikka tämä ei olisikaan juoppo tai väkivaltainen?

Riittää se, kunhan itsekin tajuaa mitä tarkoittaa kun välit on poikki. Ei se ole sitä, että voit heivata henkilön ulos elämästäsi jos satut hetkellisesti olemaan sillä tuulella ja myöhemmin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kannattaa käyttää päätäkin eikä mennä fiiliksen mukaan ettei tule polttaneeksi siltoja hetken mielijiohteesta ja turhan kevyin perustein. Aika yksinään saa lopulta elämässä olla, jos katkoo välejä joka suuntaan miten sattuu, koska harva haluaa olla enää tekemisissä sellaisen kanssa, jolle muut ihmiset ovat vain hetkellisiä hyödykkeitä.

Sitä paitsi työkaveri on eri asia kuin vanhemmat, sukulaiset ja vastaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.

Ikävä kyllä Suomessa rintaperillinen saa aina lakiosansa. Tähän lakiin pitäisi saada korjaus siten että perittävät saa jättää kaiken haluamalleen ihmiselle. 

Ei saa jos ei osaa vaatia tai halua. Sorry vaan.

Jos ei halua perintöä, niin siitä voi kieltäytyä. Mutta osaansa ei tarvitse erikseen vaatia, vaan se kuuluu automaattisesti.

Sorry siitä.

Sillä ei ole väliä onko ihminen sisarus vai vanhempi, ihmiset silti voi kasvaa erilleen koska kaikki muuttuu, oma käsitys maailmasta, itsestä, arvomaailmat jne. Sit jos toinen ei vastaa tavallaan ollenkaan sitä missä itse on, niin se on vaikea ylläpitää sellasta suhdetta missä ei ole mitään mihin tarttua. Erilaisuus ei toimi ellei ymmärryksen taso ole molemmilla sama. Jos otetaan esimerkkinä henkilö joka on henkisesti kasvanut ihminen ja pyrkii parempaan kokoajan ja sillä on sisarus joka on ihan lapsen tasolla ja rypee itse jossain huumemaailmassa ja alas ajaa tätä toisen tekemistä kokoajan niin siihen ei synny minkänlaista arvostusta. Tai jos lapsi kasvaa vanhemman yli henkisesti, että vanhemmasta tulee se lapsi kuka kokoajan soittelee ongelmiaan eikä kasva koskaan niin sekin on raastavaa. Sen ymmärryksen tason täytyy olla sama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Eikä tunnu äitiäni asia haittaavan pätkän vertaa. 

 

Perintö ei olisi syy ylläpitää toksista yhteyttä. Onneksi olen omat rahani tässä elämässä tienannut.

Eikö mene perille, että ei kukaan haluakaan sinun roikkuvan vanhemmassasi.

Kukaan ei jää kaipaamaan sinua.

Eikö mene perille, ettei kukaan kaipaa noita sinun uhkailujasi, uhoamisiasi tai suunsoittoasi.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun omaisuus menee testamentilla puolisolleni, ja hänen jälkeensä hyväntekeväisyyskohteeseen.

Lapsi jää ilman.

Ei jää, rintaperillisten osuus on sellainen että pitää olla todella rikollinen että voi jättää ulkopuolelle. Kannattaa ottaa selvää ennen kuin leikkii asiantuntijaa.

Aloittajalle minun äiti lopetti yhteydenpidon kokonaan itse, syytä en tiedä mutta olkoot, ei pidä kuunnella kuinka on niin täydellinen 

Kyllähän se kakara jää ilman kun siirrän omaisuuteni puolisolleni. Puoliso ei ole kakaran isä.

Ymmrrn hyvin, ettei lapsesi halua pitää sinuun yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvettiin erillemme. Menin yliopistoon ja vanhemmat jäivät työväenluokkaiseen arkeen.

Mitä nyt ihmettä? Aika moni itseni mukaan lukien on mennyt yliopistoon, mutta ei ole kusi noussut hattuun. Edelleen on suku yhtä rakas.

Monesti elämä vie eri suuntiin ja sen seurauksena ihmissuhteet katkeavat ja uusia syntyy. Tuskin sinäkään olet yhteyksissä kaikkien lapsuudenkaveriesi kanssa?

Omat vanhemmat ovat hiukan eri asia kuin lapsuudenkaveri. Vanhempien kanssa ei ole todellakaan normaalia "kasvaa erilleen" vaan välien katkeamiseen/jäähtymiseen on aina jokin erityinen syy (jommankumman huono käytös, narsismi, alkoholismi tms.). Jos välit vanhempiin katkeavat vain koska menee yliopistoon, niin kyse on omasta mulkkumaisuudesta ja ylemmyydentunteesta, ei erilleen kasvamisesta.

Miksei vanhempien kanssa voisi kasvaa erilleen niin kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa? Jossain vaiheessa sitä huomaa, että ihmissuhde ottaa enemmän kuin antaa ja yhteydenpidosta tulee kuormitustekijä eikä jotain mitä odottaa.

Joskus niin voi käydä, mutta jos erikseen korostat että yliopistoon menemisen jälkeen et halunnut olla enää yhteydessä ja korostat heidän työväenluokkaisuuttaan niin se kyllä antaa viestiä ettei se ollut mitään erilleen kasvamista. Vaan etä sinulla vain nousi kusi hattuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun omaisuus menee testamentilla puolisolleni, ja hänen jälkeensä hyväntekeväisyyskohteeseen.

Lapsi jää ilman.

Ei jää, rintaperillisten osuus on sellainen että pitää olla todella rikollinen että voi jättää ulkopuolelle. Kannattaa ottaa selvää ennen kuin leikkii asiantuntijaa.

Aloittajalle minun äiti lopetti yhteydenpidon kokonaan itse, syytä en tiedä mutta olkoot, ei pidä kuunnella kuinka on niin täydellinen 

Kyllähän se kakara jää ilman kun siirrän omaisuuteni puolisolleni. Puoliso ei ole kakaran isä.

Jos luovut omaisuudestasi kokonaan vielä elinaikanasi niin ole hyvä vain. Mutta aika pitkälle olet valmis menemään ihan vain lastasi kiusataksesi (joka tuskin edes viis veisaa).

Mitä yhteistä on yli satatuhatta hankkivalla vaativassa tehtävässä olevalla pikkukaupungin duunarivanhempiensa kanssa? Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.

Menikö inselmillä #tunteisiin? Et sä välitä vanhemmistasi eikä sulle ikinä tule lapsia, joten juokse järveen. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän välien katkaisun, jos vanhemmat juo, ei huolehdi lapsista tai on jatkuvaa henkistä väkivaltaa ja halutaan pahaa lapselle, vakavaa narsismia ym. Mutta noin muuten välien katkaisu vanhempiin osoittaa omaa itsekkyyttä, narsismia ja ymmärryksen puutetta. Eihän kukaan vanhempi ole virheetön, täydellinen ja osaa aina puhua, sanoa ja toimia oikein. Ei se aikuinen lapsikaan osaa, saatikka jos olisi vanhempi, työkiireet ym paineet. Arjessa kukaan ei pysty aina olemaan täydellinen. On olemassa paljon aikuisia vauvoja, jotka eivät kykene vastuuseen omasta elämästä, kestä arkea, hallitse tunteitaan ja silloin syylliset löytyy aina muualta. Läheltä on helppo etsiä, eli vanhemmista. 

En minä ainakaan kuvittele, että kaikki ongelmani johtuisivat vanhemmistani. Suurin osa johtuu omista huonoista elämänvalinnoista. Teen töitä itseni kanssa ja käyn mm terapiassa. 

Toiseen vanhempaan olen katkaissut välit, koska vaikka en syytä häntä ongelmistani, olen huomannut että yhteydenpito hänen kanssaan syö hyvinvointiani ja voimavarojani enemmän kuin antaa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta pitää elämässään ihmisiä, jotka tuovat enemmän pahaa oloa kuin hyvää. 

Jos toisella on seurassasi jatkuvasti paha olla, niin ehkä narsismisyytösten sijaan tai edes lisäksi voisi pysähtyä myös tarkastelemaan omaa toimintaa.

Venäjän rölli

Kuva tai ei uskota.

Hyvin voi mennä välit poikki, monellakin menee. Tuo voi edistää itsenäistymistä ja oman ajattelun rakentamista. Jos kuitenkin näkee asiat kovin mustavalkoisesti perusteetta ja armottomasti niin se ei kerro kehityksestä. 

Ei varmasti ole mitään yhtä syytä miksi vanhempiin ei haluta olla yhteydessä. Yksihän voi olla häpeäkin. Ei haluta pyytää apua vaikka omat asiat ovat levällään. Liian nöyryyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.

Ikävä kyllä Suomessa rintaperillinen saa aina lakiosansa. Tähän lakiin pitäisi saada korjaus siten että perittävät saa jättää kaiken haluamalleen ihmiselle. 

Ei saa jos ei osaa vaatia tai halua. Sorry vaan.

Jos ei halua perintöä, niin siitä voi kieltäytyä. Mutta osaansa ei tarvitse erikseen vaatia, vaan se kuuluu automaattisesti.

Sorry siitä.

Lapsen voi jättää perinnöttömäksi testamentilla. Tällöin kuoleman jälkeen lapsi voi vaatia lakiosaansa kirjallisesti jolloin myös sen saa. Jos ei vaadi niin perintö menee sille jolle se on määrätty testamentissa. Mulla oli tällainen tapaus suvussa ja rintaperillinen sai lakiosansa kun osasi vaatia sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä useampi lapsi jää perinnöttä. Ollos hyvä.

Jännä että tuolla perinnöllä vanhemmat aina kiristää lapsiaan. Kuvittelevat että voivat kohdella lapsiaan kuin paskaa että kyllä ne sietää  kun saavat perintöä. Tiedoksi vaan että lapset osaa kyllä ihan itse tienata elantonsa. Sitten kun vanhemmat kuolee ysikymppisinä, ei 70-v lapset sillä perinnöllä mitään tee. Huono kiristyskeino ja kertoo todella hyvin suurten ikäluokkien asenteesta ja kuinka kuvittelevat että rahalla on valtaa ja sillä voi ostaa myös omat lapset tekemään mitä haluaa. Eipä voi enää. Meilläkin äiti tuota yritti ja antoi rahaa lahjaksi valehdellen ystävilleen että joutuu elättämään minua ja maksamaan asuntolainaani. Senttiäkään en ole rahoista käyttänyt, voin palauttaa ne vaikka heti takaisin. Omalla työlläni olen kaiken maksanut. Välit meni poikki kun sain tietää.

Älä käännä asiaa nurin päin.

 

Lapsi, joka katkaisee välit, niin ei siltä mitään olla vailla eikä pyydetä.

 

Perinnöttä jää, koska on niin hemmetisti itseään täynnä.

Älä itse edelleenkään väitä sellaista mikä ei pidä paikkaansa. Rintaperillistä ei voi jättää perinnöttömäksi kuin aivan poikkeustapauksissa eikä ikävä luonne ole riittävä peruste. Lyhyesti sanottuna: jos hän ei ole pahimman sortin (juridinen) rikollinen, niin hän saa perintöosuutensa, halusit tai et.

eri

Noku voin jättää perinnöttä. Myyn kiinteistön ja kässyt puolisolle jo ajoissa.

Tää on tuttu ilmiö kolmikymppisillä. Jos vanhempi ei tottele, katkaistaan välit.

Sitten voi käydä kuten serkulleni, joka isänsä kuoltua alkoi penäämään kesämökin tietoja, miksi perukirjoituksessa ei ollut mökin arvoa. Hämmennys oli käsinkosketeltava, kun uskottu mies totesi, että mökki oli myyty aikaa sitten (äidilleni) ja sedällä oli ollut pelkkä käyttöoikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteistä on yli satatuhatta hankkivalla vaativassa tehtävässä olevalla pikkukaupungin duunarivanhempiensa kanssa? Ei mitään.

Lapsuudessa syntynyt tunneside, joka ei piittaa maallisesta varallisuudesta, asemista tai kuvitelmista, noin niin kuin esimerkiksi. Tietenkin jos olet pinnallinen materialisti, joka antaa Trump-hengessä arvoa vain rahalle ja ulkoisille statussymboleille, niin en ihmettele että halveksut omia vanhempiasi.

Myös minä tienaan hyvin ja teen ns. vaativia töitä, mutten siltikään ylenkatso vanhempiani. Kaikki kun eivät ole asennevammaisia moukkia.

Itsellä välit onneksi parantuneet vanhempiini iän myötä. Äskenkin just puhuttiin 2 tuntia ja minä kuuntelin äitini elämäntarinaa. Kyllä tälläisellä kokemustiedolla alkaa olla iän myötä kummasti arvoa. Juuri senkin tajumiseen miten eri maailmoissa ikäpolvet väkisinkin elävät.