Ystävä haluaa hylätä vaikka olen ollut tosi paljon hänen tukena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma muuttuu ja elämä kulkee eteenpäin. Ystävyyssuhteita syntyy ja lakkaa, jopa parisuhteetkin vaihtuvat. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Lue huolella tuo mummon kokemus. Siitä saat selvät nuotit, kuinka kannattaa toimia.

Mene Henna roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi sanoissa mielestäsi yhtään perää? Koetko, että jäät välillä rypemään itsesäälissä ja pyörittelemään samoja ongelmia, vai kokeiletko aktiivisesti erilaisia ratkaisuja ja asioita tilanteesi parantamiseksi? Jos kerrot jatkuvasti pahasta olostasi mutta et halua kokeilla mitään tilanteen muuttamiseksi, ystävästä saattaa tuntua turhauttavalta, että et yritä itse auttaa itseäsi. 

En ole jatkuvasti kertonut pahasta olostani, ihan vaan silloin tällöin, tyyliin kerran kuussa. Sen sijaan ystäväni on kertonut useasti omasta pahasta olostaan, tyyliin monta kertaa viikossa. Ja minä olen ollut hänen tukena aina. Olen koettanut auttaa itseäni monilla tavoilla, käyn juttelemassa hoitajan kanssa, luen itseapukirjoja, harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, mietin itsekseni asioita. 

Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi sanoissa mielestäsi yhtään perää? Koetko, että jäät välillä rypemään itsesäälissä ja pyörittelemään samoja ongelmia, vai kokeiletko aktiivisesti erilaisia ratkaisuja ja asioita tilanteesi parantamiseksi? Jos kerrot jatkuvasti pahasta olostasi mutta et halua kokeilla mitään tilanteen muuttamiseksi, ystävästä saattaa tuntua turhauttavalta, että et yritä itse auttaa itseäsi. 

En ole jatkuvasti kertonut pahasta olostani, ihan vaan silloin tällöin, tyyliin kerran kuussa. Sen sijaan ystäväni on kertonut useasti omasta pahasta olostaan, tyyliin monta kertaa viikossa. Ja minä olen ollut hänen tukena aina. Olen koettanut auttaa itseäni monilla tavoilla, käyn juttelemassa hoitajan kanssa, luen itseapukirjoja, harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, mietin itsekseni asioita. 

Ap

Käyt juttelemassa hoitajan kanssa? No sille ne paskat kuulumiset. 

Muu on sitten elämää varten. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita. Hae iloa jostain. Tai onnistumisen kokemuksia harrastuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi sanoissa mielestäsi yhtään perää? Koetko, että jäät välillä rypemään itsesäälissä ja pyörittelemään samoja ongelmia, vai kokeiletko aktiivisesti erilaisia ratkaisuja ja asioita tilanteesi parantamiseksi? Jos kerrot jatkuvasti pahasta olostasi mutta et halua kokeilla mitään tilanteen muuttamiseksi, ystävästä saattaa tuntua turhauttavalta, että et yritä itse auttaa itseäsi. 

En ole jatkuvasti kertonut pahasta olostani, ihan vaan silloin tällöin, tyyliin kerran kuussa. Sen sijaan ystäväni on kertonut useasti omasta pahasta olostaan, tyyliin monta kertaa viikossa. Ja minä olen ollut hänen tukena aina. Olen koettanut auttaa itseäni monilla tavoilla, käyn juttelemassa hoitajan kanssa, luen itseapukirjoja, harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, mietin itsekseni asioita. 

Ap

Käyt juttelemassa hoitajan kanssa? No sille ne paskat kuulumiset. 

Muu on sitten elämää varten. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita. Hae iloa jostain. Tai onnistumisen kokemuksia harrastuksista.

Mutta onko väärin odottaa kaverilta tukea edes silloin tällöin kun itse ollut tukena lähes jatkuvasti? 

Ap

Minulla parhaiten toimii näymmä sellainen vapaalla viestittelytasolla oleva ystävyys parin ihmisen kanssa, jossa en koe että jatkuvasti olisi jotain terapiointia, vastapalveluksilla ja muilla puntareilla taiteilua tai painostusta, kuten aiemmissa f2f-ystävyyksissä on ollut. Kummatkin vaan kertoilee hauskoja juttuja ja kokemuksiaan toisilleen tai kysyvät apua tarpeen vaatiessa, eikä homma tunnu millään tasolla raskaalta tai rasittavalta. Eikä tarvitse edes viestitellä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi sanoissa mielestäsi yhtään perää? Koetko, että jäät välillä rypemään itsesäälissä ja pyörittelemään samoja ongelmia, vai kokeiletko aktiivisesti erilaisia ratkaisuja ja asioita tilanteesi parantamiseksi? Jos kerrot jatkuvasti pahasta olostasi mutta et halua kokeilla mitään tilanteen muuttamiseksi, ystävästä saattaa tuntua turhauttavalta, että et yritä itse auttaa itseäsi. 

En ole jatkuvasti kertonut pahasta olostani, ihan vaan silloin tällöin, tyyliin kerran kuussa. Sen sijaan ystäväni on kertonut useasti omasta pahasta olostaan, tyyliin monta kertaa viikossa. Ja minä olen ollut hänen tukena aina. Olen koettanut auttaa itseäni monilla tavoilla, käyn juttelemassa hoitajan kanssa, luen itseapukirjoja, harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, mietin itsekseni asioita. 

Ap

Käyt juttelemassa hoitajan kanssa? No sille ne paskat kuulumiset. 

Muu on sitten elämää varten. Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita. Hae iloa jostain. Tai onnistumisen kokemuksia harrastuksista.

Mutta onko väärin odottaa kaverilta tukea edes silloin tällöin kun itse ollut tukena lähes jatkuvasti? 

Ap

Miksi olet suostunut hoitajaksi? Ei ole normaalia, että omat ongelmat kaadetaan ystävän niskaan. Siinä vaiheessa pitäisi sinunkin tajuta ottaa askel taaksepäin, jos joku jauhaa sinulle jatkuvasti ongelmistaan. Ystävän kanssa pidetään hauskaa ja jos joku ongelma on, niin ei siitä jatkuvasti ystävää vaivata. Jos joku vaivaa, niin ota jatkossa etäisyyttä ja äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ystäväsi sanoissa mielestäsi yhtään perää? Koetko, että jäät välillä rypemään itsesäälissä ja pyörittelemään samoja ongelmia, vai kokeiletko aktiivisesti erilaisia ratkaisuja ja asioita tilanteesi parantamiseksi? Jos kerrot jatkuvasti pahasta olostasi mutta et halua kokeilla mitään tilanteen muuttamiseksi, ystävästä saattaa tuntua turhauttavalta, että et yritä itse auttaa itseäsi. 

En ole jatkuvasti kertonut pahasta olostani, ihan vaan silloin tällöin, tyyliin kerran kuussa. Sen sijaan ystäväni on kertonut useasti omasta pahasta olostaan, tyyliin monta kertaa viikossa. Ja minä olen ollut hänen tukena aina. Olen koettanut auttaa itseäni monilla tavoilla, käyn juttelemassa hoitajan kanssa, luen itseapukirjoja, harrastan liikuntaa, syön terveellisesti, mietin itsekseni asioita. 

Ap

Mun mielestä on ok kertoa ystävälle omasta pahasta olosta, mutta ei sillä lailla että kaikki tapaamiset pyörii vaan siitä omasta pahasta olosta puhumisen ympärille eikä ikinä jutella ja tehdä yhdessä mitään positiivista. Toki tämä tulisi toimia kumminkin päin ja koskea molempia.

Jotkut ihmiset on vaan rasittavia. Jos kovasti käy hermoille, kannattaa pistä ihmissuhde tauolle tai poikki. Joidenkin kanssa hiertää vähän väliä joku tunne tai aiheuttaa närää, kateutta tulee toisen onnistumisista tai lyttäämistä, vähättelyä tai kiusaamista silloin kun toinen voi huonosti. Miksi sellaiseen pitäisi jäädä sit kitumaan?