Onko täällä ihmisiä, jotka ei käy vanhempiensa haudoilla koskaan?

Miksi kuolleita pitäisi jotenkin muistaa tai muistella. 

Olin isän hautajaisissa. En sen jälkeen ole käynyt. Siitä on yli 10 vuotta.

Mä olen aina ajatellut niin, että edesmennyttä voi muistella missä vain, ei se vaadi haudalle menoa.

Minä olen 44 v. ja isäni kuoli noin kaksi vuotta sitten. Minulle ovat ihmiset sanoneet että kuulitko niihin jotka seuraavat 40 vuotta aikovat juosta hautausmaalla hoitamassa ja noinko nuorena tuon aloitat?

Hautausmaat ovat kauniita ja rauhallisia paikkoja. Ei niissä mitään pelättävää.

Minuakin harmittaa koko kivi. Ei ole mitään syytä käydä haudalla muuta kuin katsomassa kevään jälkeen, ettei routa ole sitä kallistanut, tarkistamassa, onko tarvetta se suoristaa. Kukkahoidon maksan, vaikka nurmihoito riittäisi. Mieluummin en maksaisi ollenkaan, tuhkat saisi olla ripoteltuna luontoon ja kiveä hautapaikkoineen ei tarvittaisi. 

Haudanpalvonta ei ole juttuni. Keskityn mieluummin eläviin. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeämpää kuin haudalla käyminen on hyvät suhteet ja yhteydenpito elossa ollessa.

Kyllä, ja jos vanhempi ei elossa ollessaan välittänyt lapsestaan paskan vertaa, miksi missään haudalla kävisin muistelemassa ilkeää ihmistä.

En ole oikein sellainen haudallakävijä. Äidin ja isän haudalla on tullut käytyä lähinnä silloin, kun joku muu sukulainen on haudattu samalle hautausmaalle. Eli pari kertaa viimeisen 16 vuoden aikana.

Itselleni en meinaa hautapaikkaa ottaa. Tuhkat voi ripotella mereen tai mökin perämetsään. Omia vanhempiani muistelen ihan ilman haudallakäyntiä silloin kun sattuvat tulemaan mieleen. Äiti tulee mieleen aina kun kannan jotain raskasta, äiti oli sellainen taakankantaja. Isää muistelen itsenäisyyspäivänä, kun silloin on aina sotajuttuja ja isä oli talvisodassa.