Plussa tuli mutta eipä juuri pysty iloitsemaan :(

toivon sydämeni pohjasta että kaikki menis hyvin ja onnellisesti loppuun asti!

Valitettavasti en osaa auttaa, mutta uskon että tunteesi ovat normaaleja. Minulla on kaksi keskenmenoa ja mietityttää kolmas raskaus. Pelkään saavani keskenmenon ja siksi uusi yritys pelottaa.

Onko keskenmenoihin löydetty syytä tai saatko jotain hormonaalista tukea?

Itsekin olen paininut samojen pelkojen kanssa ja tiedän, miltä sinusta tuntuu. Minulle oli apua, kun menin juttelemaan ammattiauttajan kanssa jo ennen raskautta ja alkuraskauden aikana. Siellä sai puhua tunteistaan ja peloistaan. Helpotti edes vähän.

Varmasti epävarmuus vaivaa ja kestää aikansa ennen kuin uuteen raskauteen alkaa uskoa. Millä viikoilla nuo keskenmenot muuten tulivat?



Itselleni ensimmäinen raskaus päätyi keskenmenoon, joka selvisi rv12+0 np-ultrassa. Seuraavassa raskaudessa kesti aikansa ennen kuin uskalsin iloita ja luottaa, alkuun toivoin minäkin että jos on kesken mennäkseen niin mensisi sitten mahdollisimman aikaisilla viikoilla! Rv 12 alkoi yllättäin runsas vuoto ja olin varma keskenmenosta. Kuitenkin ultrassa kaikki oli hyvin eikä vuodon syytä osattu sanoa. Epävarmuus jäi vielä, varsinkin kun vuotoa tihkutti useampaan otteeseen seuraavina viikkoina.



Minulle yksi tärkeä virstanpylväs oli rakenne ultra; siinä kaikki näytti hyvältä ja vuodotkin olivat jo loppuneet joten uskalsin jo iloita ja kertoa raskaudesta muille. Toinen tärkeä vaihe oli kun lapsi pääsi viikoille joilla hengissäselviäminen olisi jo mahdollista ja sitä myötä olo vaan vanhistui kun tilanne parani. Loppuraskaudesta tuli sitten omat pelkonsa, mutta keskenmeno oli jo jäänyt kauas mielestä.



Seuraavassakin raskaudessa oli tuota alkuraskauden vuotoa ja esikoiseen liittyen muitakin pelkoja. kuitenkin rakenneultra oli tälläkin kertaa se raskaudenvahvistus ja itselleni lupa asennoitua siihen että meille tulee taas vauva :o)

Olemme hänestä kyllä kovin kiitollisia. Sain ensimmäisen lapseni jo vuosia sitten ilman mitään ongelmia, heti kun alettiin yrittää niin onnisti ja raskaus meni ihan normaalisti. Vain synnytyksessä oli kaikenlaista ongelmaa ja sen vuoksi en uskaltanut pitkään aikaan yrittää edes toista lasta. Sitten kun aloitettiin yritys niin alkoi " alamäki" .



Se on tiedossa että miehen siittiöissä on paljon vikaa mutta ilman hoitoja raskaus on mahdollinen. Minua ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. Lääkärit ovat sitä mieltä että mihinkään huoleen ei ole syytä? Että kyllä se vielä onnistuu joku päivä jne? Että meillä nyt vain on ollut enemmän huonoa tuuria kuin toisilla yms. En kyllä ihan pysty kaikkiin heidän teorioihinsa uskoa. Tuntuu siltä että jotain on jäänyt tutkimatta ja selvittämättä?! Laskin tuossa että olen saanut 7 plussaa elämäni aikana ja yksi onnistunut raskaus on vain takana. Kaksi raskautta on edennyt 8-13 viikolle ja loput ovat menneet kesken ihan alussa. Niin että esim. kaavintaa ei ole tarvinnut tehdä. Yhtenäistä näissä kaikissa raskauksissa on ollut se että kaikissa on tullut pientä ruskeaa tuhrua joinakin päivinä. Onnistuneessa raskaudessani ei sellaisia tullut ollenkaan! Tästäkin olen sanonut lääkärissä mutta ei kuulema merkkaa mitään noi tuhruilut.



Olen kyllä miettinyt että pakko se on kait hommata jostain ammattiapua näihin ajatuksiini, niiden selvittämiseen? Ei varmaankaan ole hyväksi pyöritellä kaikkea ikävää päässään :(



Kiitos kuitenkin vastanneille :) Jos vaikka nyt onnistaisi meitäkin????



ap