Lue keskustelun säännöt.
En enää usko, että selviän
23.10.2026 |
Kesällä näytti vielä siltä, että saan asiat jollakin tavalla järjestykseen. Enää en pysty uskottelemaan itselleni niin. Määräaikainen työsuhteeni päättyi heinäkuussa, ja tilalle olen löytänyt ainoastaan pieniä, sirpaleisia tilaustöitä. En edes haaveile työllistyväni omalle alalleni (kirjallisuustiede) mutten osannut ennakoida, että myös suunnitelmat b, c, d, e ja f sakkaavat näin rajusti. Niin ikään en osannut ennakoida, etten saa töitä edes jäätelökioskilta. Etsimisen aloitin hyvissä ajoin jo keväällä, mutta huonoin tuloksin.
En oikein jaksa enää yrittää. Työttömyyden ja rahavaikeuksien rinnalla ovat keskivaikea masennus, syömishäiriö, ajoittainen unettomuus sekä kaikista tärkeimpänä loputon, sietämätön itseviha, jonka kanssa en oikein tahdo enää selviytyä. Läheisiä minulla ei ole.
Olen liian luuseri tehdäkseni lopullisen ratkaisun, mutta vaihtoehtojakaan ei taida olla.
Kertokaahan kuulumisia! Miten teillä menee? Kaikki ajatukset tervetulleita (tosin toivoisin, että uskonnon ja maailmankatsomuksen tuputtajat siirtyisivät seuraavaan ketjuun)!
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Ei vastailla häirikölle, ohitetaan. Törkeimmät ilmoitetaan asiattomiksi.
ÄLÄ RUOKI TROLLIA !
!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa itsesi. Ei tuollaista vinkumista kukaan jaksa
Näytä sinä meille mallia miten onnistua itse*urhassa ja kerro meille miten meni.
En halua tehdä itse murhaa. Se on vain heikoille ja tyhmille. Itse nautin elämästä.
Vahva ihminen ei hauku muita. Hänen ei tarvitse.
Paitsi huvin vuoksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa itsesi. Ei tuollaista vinkumista kukaan jaksa
Näytä sinä meille mallia miten onnistua itse*urhassa ja kerro meille miten meni.
En halua tehdä itse murhaa. Se on vain heikoille ja tyhmille. Itse nautin elämästä.
Vahva ihminen ei hauku muita. Hänen ei tarvitse.
Tämä totta. Tyytyväinen ja onnellinen ihminen ei lyttää toisia. Ei koe tarvetta. Häirikkö kokee olevansa elossa: uskalsinpas :(
Jätä kaikki sokerit pois. Siis kaikki. Olo paranee takuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa itsesi. Ei tuollaista vinkumista kukaan jaksa
Näytä sinä meille mallia miten onnistua itse*urhassa ja kerro meille miten meni.
En halua tehdä itse murhaa. Se on vain heikoille ja tyhmille. Itse nautin elämästä.
Vahva ihminen ei hauku muita. Hänen ei tarvitse.
Paitsi huvin vuoksi
Hulluilla on hullujen huvit.
Vilkas on keskustelu, parissa tunnissa 100 viestiä pl trollit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus terveydenhuollon turhasta kuormittamisesta keskivaikeassa masennuksessa on myös sitä masennuksen puhetta.
Se on turhaa kuormittamista! Herranen aika! Masentuneen täytyy vaan lopettaa laiskottelu ja ottaa itseään niskasta kiinni. Liikuntaa lisää ja lopettaa se sokerin mattäminen.
Kun maamme nykyistä vihamielistä ilmapiiriä seuraa, tulee mieleen että masennusta pahempaa (uskon että ihan kansantaloudellisestikin) on empatian puute. Perussuomalaisten puheenjohtaja julisti heti hallitusvastuunsa alkumetreillä, että empatia ei kuulu politiikkaan. Ja jäljet huomaa.
Elämäni varrella olen kohdannut lukuisia eri asteisesti masentuneita ihmisiä. Jokaiselle yhteistä tietynlainen herkkyys ja älykkyys. Ja empatia. Usea kilpailuyhteiskunnasta pudonnut - joko vapaaehtoisesti tai pudotettuna. Vastaavasti on paljon kilpailuyhteiskunnan mukana hölkkääviä, moni tahtiaan kiihdyttäen jottei jää kelkasta. Yhteistä tuolle porukalle olen huomannut olevan empatiakyvyttömyys. Eihän siinä mitään, jos haluaa juosta, kunhan ei vain pilkkaa heitä, jotka kaatuvat tai kaadetaan.
Perustakaa oma kotisiivousyritys, itselle, niin saa paremman palkan ku isoissa firmoissa ja asiakkaita riittää kun saa pidettyä hinnan isoja firmoja alempana.
Aloittajalle kyllä suosittelen edelleen niitä oman alan duuneja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa itsesi. Ei tuollaista vinkumista kukaan jaksa
Näytä sinä meille mallia miten onnistua itse*urhassa ja kerro meille miten meni.
En halua tehdä itse murhaa. Se on vain heikoille ja tyhmille. Itse nautin elämästä.
Vahva ihminen ei hauku muita. Hänen ei tarvitse.
Paitsi huvin vuoksi
Heikkoutensa vuoksi ihminen haukkuu.
Ei ole tarvetta korottaa itseään kenenkään yläpuolelle silloin kun on vahva.
Jeesus auttaa kun håntä rukoilet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapa itsesi. Ei tuollaista vinkumista kukaan jaksa
Näytä sinä meille mallia miten onnistua itse*urhassa ja kerro meille miten meni.
En halua tehdä itse murhaa. Se on vain heikoille ja tyhmille. Itse nautin elämästä.
Vahva ihminen ei hauku muita. Hänen ei tarvitse.
Paitsi huvin vuoksi
Heikkoutensa vuoksi ihminen haukkuu.
Ei ole tarvetta korottaa itseään kenenkään yläpuolelle silloin kun on vahva.
Vain nämä psykot ja s"distit toivoo toisen kuolemaa ja yllyttää siihen, eivät ole terveitä päästään
Vierailija kirjoitti:
Jeesus auttaa kun håntä rukoilet
Ks. yst. aloituksen viimeinen virke. (Tää on vissiin jo kolmas tässä ketjussa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mikä sh?
Hei,
tällä hetkellä todennäköisesti jokin epätyypillinen - alkuvaiheessa varmaan ollut anoreksian puolella, koska luusto on heikentynyt, eikä kierto toiminut vuosiin.
(Joku kysyi ikää uudemman kerran. Olen siis 34.)
Onko sulla siis ihan osteoporoosi? Mistä tiedät?
Itse sanoisin noiden aloittajan kommenttien perusteella tässä ketjussa, että ensisijaisesti uskalla olla itsekäs. Terveydenhuollon kestävyydestä murehtiminen yms omalla kustannuksellaan ei ole mitään muuta kuin ylimääräinen taistelu ilman ylimääräisiä palkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä mikä sh?
Hei,
tällä hetkellä todennäköisesti jokin epätyypillinen - alkuvaiheessa varmaan ollut anoreksian puolella, koska luusto on heikentynyt, eikä kierto toiminut vuosiin.
(Joku kysyi ikää uudemman kerran. Olen siis 34.)Onko sulla siis ihan osteoporoosi? Mistä tiedät?
Ei vielä ihan osteoporoosin puolella, mutta ikään nähden madaltunut luuntiheys - lääkitystä ei ainakaan tässä vaiheessa vielä tarvinnut aloittaa. Pari vuotta sitten kävin luuntiheysmittauksessa, kun mursin lantioni.
Hae kouluihin äikänmaikan sijaisuuksia. Niitä saattaa löytyä, samoin suomi kakkosena opetusta. Sitten vain jatko- opintoja kehiin niin paljon kuin mahdollista. Aineyhdistelmääsi kuuluu varmaan myös suomen kieli. Kokeile, onko mahdollisuuksia päästä kustantamoihin. Voitko alkaa tutkimustyötä apurahalla? Entä kirjakaupat? Kirjastot? Jos pyörit Helsingissä, lähde rohkeasti täältä pois, maaseudulle opettajan sijaisuuteen. Saat uutta perspektiiviä elämään. Elämä saa alkunsa ja saat jalat oman pöydän alle. Kirjallisuustiede ei yksin elätä, niin ihanaa kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirja, taitoa sinulla varmasti onkin. Älä mieti, saatko julkaistua, jos siitä tulee paineita. Pelkkä tavoittellinen tekeminen ja johonkin keskittyminen voisi tehdä hyvää, jos siihen nykyisessä tilanteessasi kykenet.
Ja palautepalvelun antaminen yrittäjänä on hyvä idea minustakin, itse olen myös käyttänyt palautepalvelua useamman kerran ja maksan mielelläni 500 € kokonaisen käsikirjoituksen lukemisesta ja kommenteista.
Hei,
itse asiassa olen julkaissut kolme romaania ja ollut kirjoittamassa/toimittamassa muutamaa tietokirjaa. Neljäs romaani on tekeillä, mutta siitä ei ole vielä kustannussopimusta.
Palautepalvelu on minustakin paras kaikista esitetyistä ideoista, siihen kannattaisi ehdottomasti ryhtyä. Ajatus on tosi hyvä!
Olen se ent. kustannustoimittaja, joka ehdotti palautepalvelua. Kiva, että ajatukseni otti tulta. Koska olet julkaissut kirjailija, mahdollisuudet palautepalvelun menestymiseen ovat vieläkin paremmat. Kustannussopimuksen saaminen on hyvin, hyvin harvinaista, sinun täytyy olla erittäin lahjakas ihminen. Olet varmaan jo hakenut kaikkia mahdollisia apurahoja romaaniasi varten? Apurahojen hakeminen on puolipäivätyötä. Niitä pitää hakea laajalti, jos aikoo saada, varmaan tämän tiedätkin.
Paljon työn iloa romaanin viimeistelyyn. Ja kaikkea muutakin hyvää elämääsi. Olet vasta nuori, ehdit vaikka mitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos tarjoaisit oikolukua ja lausuntojen kirjoittamista harrastajakirjoittajien teksteistä. Sellaiselle palvelulle on kysyntää. Kustantamot hukkuvat kässäreihin.
Ei sillä isoihin tuloihin pääse, mutta yhden, puolentoista sivun lausunnon kirjoittaminen käynee sinulta näppärästi esim. 100 euroa plus ALV.
Yrittäjyyden myötä tosin työttömyyskorvaus menee.
Hei,
tämä on kyllä oikein hyvä vinkki! Voisin ilman muuta kokeilla. Kiitos ajatuksesta!
Korvauksia tai tukia en ole hakenut muutenkaan, koska yhteiskunta ei ole korvausvelvollinen minun epäonnistumisistani - olen itse ajanut itseni tähän kuoppaan, eikä siitä voi järjestelmää rankaista.Sinulla on siis varallisuutta niin paljon, että pärjäät ilman työttömyyskorvausta? Valtaosalle työttömyyskorvaus on ihan pakko, elinehto elossa pysymiseen. Sinun tilanteesihan on siis ainakin taloudellisessa mielessä hyvä. Taloudellinen vapaus antaa vapautta myös tehdä itsenäisiä päätöksiä. Sinun ei tarvitse välittää työvoimahallinnon kontrollista ja sanktioista, mikäli päätät yrittää jotain omaa, mitä tahansa. Työvoimahallinnon alla oleva työtön on nimittäin hyvin, hyvin kädet sidottuina. On oltava äärimmäisen tarkka siinä, mitä tekee ansaintamahdollisuuksia etsiäkseen - jopa harrastaminen saattaa olla kyseenalaista.
Hei,
älä muuta sano - olen kuullut kauhutarinoita siitä, miten ihmiset ovat korvauskriteeriensä kanssa täysin kädet sidottuina ja seurantapanta nilkassa. Tietenkin on valvottava, ettei tukia käytetä väärin, mutta monessa kohdassa käytännöt ovat todella epäinhimillistäviä.
Olen säästänyt koko aikuisikäni juuri tätä tilannetta varten: tiesin jo opiskeluvaiheessa valinneeni epävarman alan, ja edellinen useamman vuoden työprojekti oli uskomaton onnenpotku. Toistaiseksi olen siis selvinnyt säästöillä. Tukien hakemista en ole harkinnut, koska olen niin väsynyt tilanteeseen, että voin yhtä hyvin panna pillit pussiin sitten, kun rahat loppuvat.
Eikö anoreksian ytimessä ole nimenomaan tarve kokea hallitsevansa omaa elämää? Onhan se ihan perustarve jopa eläimillä, mutta sekin voi ylikorostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirja, taitoa sinulla varmasti onkin. Älä mieti, saatko julkaistua, jos siitä tulee paineita. Pelkkä tavoittellinen tekeminen ja johonkin keskittyminen voisi tehdä hyvää, jos siihen nykyisessä tilanteessasi kykenet.
Ja palautepalvelun antaminen yrittäjänä on hyvä idea minustakin, itse olen myös käyttänyt palautepalvelua useamman kerran ja maksan mielelläni 500 € kokonaisen käsikirjoituksen lukemisesta ja kommenteista.
Hei,
itse asiassa olen julkaissut kolme romaania ja ollut kirjoittamassa/toimittamassa muutamaa tietokirjaa. Neljäs romaani on tekeillä, mutta siitä ei ole vielä kustannussopimusta.
Palautepalvelu on minustakin paras kaikista esitetyistä ideoista, siihen kannattaisi ehdottomasti ryhtyä. Ajatus on tosi hyvä!Olen se ent. kustannustoimittaja, joka ehdotti palautepalvelua. Kiva, että ajatukseni otti tulta. Koska olet julkaissut kirjailija, mahdollisuudet palautepalvelun menestymiseen ovat vieläkin paremmat. Kustannussopimuksen saaminen on hyvin, hyvin harvinaista, sinun täytyy olla erittäin lahjakas ihminen. Olet varmaan jo hakenut kaikkia mahdollisia apurahoja romaaniasi varten? Apurahojen hakeminen on puolipäivätyötä. Niitä pitää hakea laajalti, jos aikoo saada, varmaan tämän tiedätkin.
Paljon työn iloa romaanin viimeistelyyn. Ja kaikkea muutakin hyvää elämääsi. Olet vasta nuori, ehdit vaikka mitä!
Kiitos paljon, ja edelliselle kommentoijalle myös! Kustannustoimituksen, sijaisuudet ja kaikenlaiset tekstinkäsittelypalvelut olen tosiaan kolunnut läpi. Pari kertaa on onnistanut, ja olen saanut jonkin yksittäisen kustannustoimitustoimeksiannon. Pari kertaa olen myös saanut myytyä tekstejä lehdille, joskin näistä saadut tulot ovat yhteenlaskettuna muutamia satasia vuodessa. Seuraava askel olisi varmaankin perustaa ihan toiminimi ja ryhtyä tarjoamaan lausunto-, oikoluku ja kirjoituspalveluja sen alla. Ja apurahat ovat tietenkin jatkuvassa haussa, seuraava lähtee SKR:lle kuun lopussa. Toivotaan, että jokin niistä tärppäisi.
Kiitän, ja onnea muillekin työnhaku- ja apurahaviidakossa tarpoville!
Kiirehdi hitaammin hautaan, laulaa Nelli Matula.
Olet niin nuori vielä, monella tulee tuossa iässä joku kriisinpoikanen, ehkä tajuaa omaa kuolevaisuuttaan ensimmäistä kertaa syvemmin. Ja elämän rajallisuutta.
Olet saanut täällä pskan seassa myös paljon oivallisia vinkkejä. Joku niistä voi poikia jopa työtä, terveyttä, uskoa elämään.
Mottoni sopii tähän: Pessimisti ei pety.
Ei vaan, oikeasti on tämä: Voisi olla huonomminkin kuin on. Koska niin ei ole, on hyvin.
Carpe diem.
Alkoholi on aine, mikä siirtää energiaa tästä aamusta edelliseen iltaan.
Hei, koulutettuja ihmisiä on jo kotisiivousfirmoissa töissä. Siinä vaan firmat vetää isot rahat välistä, vaikka sinä teet sen raskaan työn. Tarkoitin, että ei siihen mitään svkoulutusta tarvita. Riittää kun olet huolellinen ja ahkera.