Lue keskustelun säännöt.
Jos mummo alkaisi itkeä kun lapsenne sanoisi jotain ilkeää
03.06.2007 |
suuttuisitteko mummolle siitä, että hän järkytti lapsen mielen?
Entä miten on jos mummon paikalle vaihdellaan muita sukulaisia tai tuttavia? Kuitenkin niin, että oma lapsenne on sanonut jotain, mikä on järkyttänyt vaikka sitten siskoanne/äitiänne/anoppianne/ystäväänne - onko teidän mielestänne alhaista alkaa itkeä lapsen nähden?
Esim oletetaan vaikka, että lapsenne olisi sanonut siskollenne (jolla kehitysvammainen lapsi), että " yök miks toi on tommonen, ällöttävää" - ja sitten siskonne alkaisi itkeä.
Miten toivoisitte hoitavanne tuollaisen tilanteen? Miten toivoisitte, että tämä itkuun purskahtanut aikuinen olisi toiminut? Reippaan iloisesti?
Kommentit (19)
Ehkä oppii olemaan laukomatta mitä sattuu. :///
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheesta. Hänen mielestään kamalinta mitä voisin kenenkään lapsille " tehdä" , olisi alkaa itkeä, jos he sanovat jotain sellaista, mistä pahoitan mieleni.
ap
Eräs sukulaiseni on herkkä, miltei luulosairauteen saakka. Suuna päänä puliseva lapseni on joskus paukauttanut tarkoittamattaan jotain, mistä sukulainen on loukkaantunut, joskus miltei itkuun saakka.
Aina olen pistänyt lapseni pyytämään anteeksi sanojaan, ja aina on myös anteeksi annettu. Joskus olen ollut sitä mieltä ettei tuollaisesta nyt tarvitsisi anteeksi pyydellä, mutta näin olemme kuitenkin toimineet.
Yritämme siis ymmärtää tämän henkilön herkkyyttä, ja sen etteivät kaikki ole yhtä rempeitä ja suorasukaisia kuin me.
yleensä tosin peitän tunteeni vihaisuuden alle.
Mietin vain, että kun tulevaisuudessa todennäköisesti saan kuulla paljonkin satuttavia kommentteja kehitysvammaisesta lapsestani, ja jos sanojana on lapsi - niin kumpi sitten on parempi: se, että olen kivikasvona ja näytän vihaiselta vai se, että alan oikeasti itkeä, koska suru on se tunne, minkä vihalla peitän.
En tarkoita, että alkaisin itkeä kuin niagara, mutta saattaa muutama kyynel valuakin.
ap
Ärsyttää, kun joskus lapsia pidetään ns. " pyhinä lehminä" . Lasta ei saa arvostella, hänen sanoistaan ei saa loukkaantua, pitää vain ajatella kuinka ihana ja viaton ja suloinen ja kiltti ja persoonallinen lapsi onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki yleensä siinä on taustalla kotikasvatuksen puute, tuollaisen arvioinnin tapa opitaan kotoa!
Parempi vielä, jos sille lapselle osaisi selittää, että " nyt sanoit tosi pahasti, ei ketään saa tuolla lailla haukkua ja hän (siis kehitysvammainen lapsesi) on minulle hurja rakas"
joten jos niin kävisi, olisi joko lapsi sanonut jotain niin ilkeää, että se olisi aivan kamalaa ja silloin lapselle " oikein" nähdä, että pahat sanat sattuu ja toisia ei voi kohdella ihan miten tahansa. Laittaisin lapsen pyytämään anteeksi.
Tai sitten kyseessä oleva aikuinen olisi todella herkkänahkainen ja ejkä olisi kaikille parempi, ettemme olisi hänen kanssaan tekemisissä, koska jatkuva pillittäminen lapsille pienistä asioista olisi aika stressaavaa meille kaikille.
Sinun tilanteesi ymmärrän hyvin ja anna tunteidesi näkyä, tunteet on tehty näytettäväksi muille. Kannattaa aina kuitenkin sanoa ko lapselle, että miksi loukkaannuit ja että hänen sanansa sattuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos on jotain mieltä jostain, että se on tosi yök, niin se pitää sanoa, eikä kukaan saa siitä loukkaantua. Koska se on vain mielipide.
SIis vaikka mielipide olisi tyyliin isoäidin tekemästä ruoasta, tai isoisän järjestämistä synttäreistä (lapselle!), tai ihan mistä tahansa. Lapsi saa sanoa, että se on tyhmää, eikä kiinnosta, jos se on hänen mielipiteensä.
Sanoin vain sitten, että kyllä mä loukkannun tosi pahasti, jos kommentti on minun lapsestani - ja jos olisin esim. herkässä mielentilassa, niin saattaisin alkaa itkeäkin.
Tämä henkilö totesi, että se olisi TODELLA loukkaavaa hänen lastaan kohtaan, jos vielä kehtaisin alkaa itkeä sellaisesta, sillä hänen lapsensa järkyttyisi siitä aivan perinpohjin. Ja että se olisi todellakin viimeinen tekoni, minkä hänen lastensa silmiensä edessä tekisin, se olisi melkein yhtä paha kuin maailmanloppu.
ap
se yleensä heille riittää ja sen jälkeen asia on ok! lapsen asennekkin saattaa muuttua, kun asiasta heitä hieman valistaa.
näin olen ainakin itse kokenut. monilla lapsilla ei ole tietoa erillaisuudesta ja heillä saattaa olla hyvinkin vammaisvastaisia vanhempia.
itse vien oman kehitysvammaisen lapsen sinne missä käy kaikki terveetkin lapset. tähän mennessä ollaan selvitty hyvin. lapsi on 6v. normaalin näköonen ja hänellä keskiv. kehitysvamma. olemus ja puhe kertoo hänen vammastaan.
pahimpia ovat tytöt, jotka saattavat katsoa sillai pitkään. pojat on mutkattomanpia.
ei ole helppoa vanhemmille ihmisten tuijotus. siihen en ainakaan minä totu koskaan. johtuu myös paljon miten katsoo.
äitinä kuitenkin haluan lapselle taata arvokkaan elämän. lapsi ei itse huomaa tai tajua että häntä katsotaan sillai erikoisesti.
kyllä minä itken lasten nähden. en näe siinä mitään pahaa. lasten on hyvä oppia tunteista, äitikin tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On suunnaton karhunpalvelus lapselle opettaa hänelle, että hän saa loukata muita mielin määrin, eikä kukaan saa siitä loukkaantua.
Miten tuo henkilö KEHTAAKIN asennoitua niin, että hänen lapsensa saa loukata kaikkia, mutta häntä ei saa kukaan vastavuoroisesti tippaakaan loukata edes hermostumalla hänen sanomisistaan. Hemmetin itsekäs tyyppi!
Vaihtoehto " peitä tunteesi, ettei lapsesi pahastu/saa traumoja/yms." on aivan järjetön!!
Siis eikö tässä kasvateta lapsia toimimaan maailmassa?! Miten lapsen omatunto tai sosiaaliset kyvyt kasvavat, jos häntä aina " varjellaan" ihmisten reaktioilta. Minkälaisen kuvan lapsi saa maailmasta, jos saa sanoa aikuisille tai lapsille ilkeästi? Vai onko se niin, että aikuisen on kestettävä ilkeät sanat, kun taas pienen lapsen ei?
Vaikka mielestäni koko keskustelu on jollain lailla järjetön, koska en pidä toista vaihtoehtoa todellisena vaihtoehtona, niin korostettakoon vielä, että lapsi kasvatetaan tähän maailmaan ja jos hän sanoo aikuiselle ilkeästi -> aikuinen alkaa itkeä -> lapselle tulee itselle paha mieli, niin eikö se oli hyvä vaan, että lapselle tulee se paha mieli? Eikö olisi huolestuttavampaa, jos lapsi ei koskaan saisi kokea pahaa oloa tai sitä, että on tehnyt toiselle väärin? Vaikka toinen olisikin ihan " yliherkkä" ?!
Anteeksipyynnön kautta lapselle voi jäädä hyvä mieli ja etenkin mieleen tapa, jolla hän toimii myöhemminkin vastaavissa tilanteissa. Että ei siis lauo kaikkea typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
just kehitysvammaisen tms kohtaamisessa (jos niitä ajattelemattomuuksia tulee lauottua), asian oikea tila, ja sitten opastetaan vaikka että " no ei ole katso ällöttävää, katsos kun tässä on..."
Tai jos sanoo, että yäk tää on pahaa kylässä, niin neuvotaan, että ihmisillä on eri makuja, eikä kaikesta tarvitse tykätä, eikä kaikkea syödä vaikka maistaisikin.
En ole tätä ennen ikinä kohdannut vanhempaa, joka avoimesti olisi sitä mieltä, että hänen lapsensa mielipiteen ilmaisu on pyhää, tapahtui se sitten millä tavalla hyvänsä. Olin jotenkin aivan käsittämättömän yllättynyt siitä, että tämmöinenkin tilanne voi tosiaan aivan lähipiirissä tulla eteen.
Yleensä vanhemmat ovat olleet tosi neuvokkaita ja joskus jopa edellyttäneet niin suurta hienotunteisuutta mua kohtaan, että olen rohkaissut heidän lapsiaan sanomaan sen, mikä on mielessä (mun lapseen liittyen nimittäin).
ap
Jos minun lapseni päästäisi suustaan jotain tosi typerää niin aiheesta näkisi että se voi pahoittaa oikeasti toisen mielen. Sitä kautta lapsikin oppii eikä hyssyttelemällä ja vähättelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidän huolen että pyytävät anteeksi. Myös minulta, mummoltaan, isältään tai toisiltaan.
Mutta aikuinen, joka alkaa itkeä lasten tyhmyyksissään/uhmassaan heitetyistä typeryyksistä, on mielestäni henkisesti epävakaa eikä " herkkä" , enkä haluaisi olla tekemisissä sen kaltaisten ihmisten kanssa, anteeksi ap.
en voi taata sitä, ettenkö joskus sitten pahoittaisi todella mieltäni ja vaikka alkaisi itkeä. Toistaiseksi sitä ei ole tapahtunut lasten edessä, mutta kerran oli melko lähellä, ja siksi keskustelinkin tämän erään henkilön kanssa. Koska itse olin pahoittanut mieleni hänen lapsensa kommenteista. Hänen mielestään se oli minulta käsittämätön reaktio.
Yleensä pystyn aika hyvin ohittamaan kommentit, varsinkin lasten, koska heidän vanhempansa " hoitavat tilanteet kotiin" .
Tähän tilanteeseen taas tuli palattua, koska tilanne oli epämukava ja myöhemmin vanhempi alkoi syytellä minua siitä, etten tukenut hänen lastaan riittävästi. Ja se oli se syy, miksi ylipäätään aloin puhua loukkaantumisestani - muuten en olisi varmasti alkanut edes julistaa tätä koko tarinaa hänelle (tyyliin " minä loukkaannuin lapsesi sanoista" ). Yritin selittää, miksi oli hankala sitten toimia tällaisena neutraalin-kannustavana tietolähteenä, mitä hän olisi odottanut.
Pitää varmaan vielä lisätä, että hänen itsensä mielestä kehitysvammaiset ovat tosi kuvottavia ja heidät kaikki pitäisi sulkea johonkin laitokseen.
En usko että kenenkään mielestä vammaiset ovat kuvottavia ja kuuluisisvat laitokseen, ja jos näin olisi, en helvetissä olisi enää vammaisen lapsen saatuani noin läheisissä tekemisissä sellaisen ystävän kanssa.
Jos siis kaipaat ja ruikutat täältä sympatioita, olet ehkä väärällä kanavalla.
Mene itseesi.
" hän pelkää erilaisuutta, varsinkin kehitysvammaisia, joilla on jonkin verran pakkoliikkeitä ja joilla valuu kuola suusta" . Sillä sellainen minun lapseni on.
Olemme erittäin usein keskustelleet siitä, miksi en laita lastani laitoshoitoon, koska hän sanoo itse, ettei kertakaikkiaan vain pysty hyväksymään kehitysvammaisia, jos vamma on tällä tasolla. Ja että hän säälii kaikkia niitä sisaruksia, jotka joutuvat kehitysvammaperheissä elämään.
Ehkä sen takia hän myös kokee kaikki kommentit (lapseltaan) sisimmässään oikeutetuiksi, koska niin hän itsekin ajattelee.
Vierailija:
En usko että kenenkään mielestä vammaiset ovat kuvottavia ja kuuluisisvat laitokseen, ja jos näin olisi, en helvetissä olisi enää vammaisen lapsen saatuani noin läheisissä tekemisissä sellaisen ystävän kanssa.Jos siis kaipaat ja ruikutat täältä sympatioita, olet ehkä väärällä kanavalla.
Mene itseesi.
Ihanko tosi uskot, ettei kukaan ajattele tuolla lailla vammaisista? Aika suojattua elämää olet sitten elänyt.
Sanoiko ap muuten, että kyse oli edes ystävästä? Eikä muuten vain lähipiiriin (esim. sukulaisuuden takia) kuuluvasta ihmisestä?
Tekoitku on asia erikseen. Se on typerää.
Olisin lapselleni kiukkuinen ilkeistä sanoista.