Voiko pettäjä todella muuttua?

Vierailija kirjoitti:

 

Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä ... aina voi muuttua kasvaa paremmaksi. 

Aivan. Joku ei petä koskaan, joku aina kun on tilaisuus joku kerran elämässään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on erehdyksessä tai vastustamottomasta halustaan pettänyt puolisoaan,

sitä ei kannata puolisolleen sanoa, näin hän siirtää pahan olonsa uskottomuudesta puolisonsa niskaan, puoliso  muistaa pettämisen ja se aina pulpahtaa esiin silloin tällöin, tai sitten pettäjä puoliso  on saanut potkut persuuksille ja lentänyt lopullisesti raittiiseen ilmaan.

Näinpä. Ainakaan pitkässä avioliitossa ei kannata kertoa yksittäistä virhettä vaan oppia siitä ja olla parempi puoliso kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on erehdyksessä tai vastustamottomasta halustaan pettänyt puolisoaan,

sitä ei kannata puolisolleen sanoa, näin hän siirtää pahan olonsa uskottomuudesta puolisonsa niskaan, puoliso  muistaa pettämisen ja se aina pulpahtaa esiin silloin tällöin, tai sitten pettäjä puoliso  on saanut potkut persuuksille ja lentänyt lopullisesti raittiiseen ilmaan.

Näinpä. Ainakaan pitkässä avioliitossa ei kannata kertoa yksittäistä virhettä vaan oppia siitä ja olla parempi puoliso kotona. 

Sehän riippuu täysin suhteesta, että kannattaako vaiko ei. Joka tapauksessa ei kannata pettää. Pettämisen peittely on sitten valehtelua. Onko tälläisen moninkertaisen epärehellisyyden kanssa eläminen sitten mukavaa? Kuka siihen pystyy, muu kuin paatunut ihminen?

Ongelmahan noissa yleensä on nainen jonka alapää kipsautuu umpeen kun sormus sujahtaa sormeen. Seksin loppuessa mies alkaa etsiä hellyydelle korvaajaa.

Mies ja nainen ovat erilaisia ja tarvitsevat eri asioita. Mies tarvitsee fyysistä läheisyyttä ja jos sitä ei ole, on suhde kuin eläisi kämppäkaverin kanssa.Ilmankin pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan noissa yleensä on nainen jonka alapää kipsautuu umpeen kun sormus sujahtaa sormeen. Seksin loppuessa mies alkaa etsiä hellyydelle korvaajaa.

Mies ja nainen ovat erilaisia ja tarvitsevat eri asioita. Mies tarvitsee fyysistä läheisyyttä ja jos sitä ei ole, on suhde kuin eläisi kämppäkaverin kanssa.Ilmankin pärjää.

Haha. Mikähän sinulla loppui?

Kielletty hedelmä maistuu makealta. Ja joskus juuri se, että jotain ei saisi tehdä, tekee siitä entistä houkuttelevampaa.

Reaalielämässä pelkkä yhteinen päätös siitä, että ollaan ystäviä, ei ratkaise kaikkea. Varsinkaan silloin, kun molemminpuolinen fyysinen vetovoima on jo tunnistettu, läheisyys on mennyt tavallisen ystävyyden rajojen yli ja molemmilla lienee yli 20 vuoden parisuhteet taustalla.

Minusta tuossa on käytännössä kolme vaihtoehtoa.

1. Jatkaa ystävinä, mutta niin, että molempien puolisot tietävät ystävyyden todellisen luonteen. Tämä on varmasti paras vaihtoehto, jos ystävyys on aidosti niin arvokas kuin kuvailette. Mutta silloin sen pitää kestää myös päivänvalo. Ei vain sitä, että puolisot tietävät teidän olevan kavereita, vaan myös sen, millaiseksi läheisyys ja tunteet ovat kehittyneet. Jos suhde on täysin hyväksyttävä, sitä ei tarvitse piilotella. Kaikkea sitä, mikä tuntuu kahdesta ihmisestä luonnolliselta, ei välttämättä koeta heidän parisuhteissaan hyväksyttäväksi.

2. Laittaa koko kuvio poikki. Jos vetovoima kasvaa, fyysinen läheisyys jatkuu ja toinen alkaa vallata yhä enemmän sellaista henkistä tilaa, joka on aiemmin kuulunut omalle puolisolle, ollaan jo aika herkällä alueella. Jos huomaa odottavansa toisen viestejä enemmän kuin oman kumppanin seuraa tai alkaa salailla tapaamisia ja tunteita, kannattaa kysyä itseltään, onko kyse pelkästä ystävyydestä. Joskus ihmissuhteesta pitää osata luopua, jotta ei riko jotain vielä arvokkaampaa.

3. Pettää. Se on myös elämää. Ei varmasti ensimmäinen eikä viisain vaihtoehto, mutta olisi naiivia väittää, ettei tällaista tapahtuisi. Ihmiset ihastuvat, rakastuvat ja ajautuvat suhteisiin myös pitkien avioliittojen aikana. Mutta pettämisessä on yksi olennainen asia: siinä ovat mukana myös puolisot, lapset, perheet ja mahdollisesti kokonaiset vuosikymmenten aikana rakennetut elämät. Vaikka salasuhde hetken tuntuukin maailman luonnollisimmalta asialta, sen seuraukset voivat olla kaikkea muuta.

Ja sitten se olennainen kysymys. Olette molemmat todenneet, että jos olisitte sinkkuja, voisitte hyvinkin olla yhdessä. Olette fyysisesti viehättyneitä toisistanne, henkinen yhteys on poikkeuksellisen vahva ja fyysinen läheisyys on jo osa suhdetta. Kysehän ei ole enää aivan tavallisesta ystävyydestä, vaikka sen sellaiseksi haluaisitte määritellä.

Minusta todellinen testi on se, voisitteko kertoa omille puolisoillenne kaiken tämän yhtä avoimesti kuin kerroitte toisillenne. Jos voisitte ja kaikki osapuolet hyväksyisivät tilanteen, hienoa. Jos ette, kannattaa miettiä, miksi.

Kielletty hedelmä maistuu makealta, joskus sen hinta selviää vasta ensimmäisen haukkauksen jälkeen.

!

Vierailija kirjoitti:

Kielletty hedelmä maistuu makealta. Ja joskus juuri se, että jotain ei saisi tehdä, tekee siitä entistä houkuttelevampaa.

Reaalielämässä pelkkä yhteinen päätös siitä, että ollaan ystäviä, ei ratkaise kaikkea. Varsinkaan silloin, kun molemminpuolinen fyysinen vetovoima on jo tunnistettu, läheisyys on mennyt tavallisen ystävyyden rajojen yli ja molemmilla lienee yli 20 vuoden parisuhteet taustalla.

Minusta tuossa on käytännössä kolme vaihtoehtoa.

1. Jatkaa ystävinä, mutta niin, että molempien puolisot tietävät ystävyyden todellisen luonteen. Tämä on varmasti paras vaihtoehto, jos ystävyys on aidosti niin arvokas kuin kuvailette. Mutta silloin sen pitää kestää myös päivänvalo. Ei vain sitä, että puolisot tietävät teidän olevan kavereita, vaan myös sen, millaiseksi läheisyys ja tunteet ovat kehittyneet. Jos suhde on täysin hyväksyttävä, sitä ei tarvitse piilotella. Kaikkea sitä, mikä tuntuu kahdesta ihmisestä luonnolliselta, ei välttämättä koeta heidän parisuhteissaan hyväksyttäväksi.

2. Laittaa koko kuvio poikki. Jos vetovoima kasvaa, fyysinen läheisyys jatkuu ja toinen alkaa vallata yhä enemmän sellaista henkistä tilaa, joka on aiemmin kuulunut omalle puolisolle, ollaan jo aika herkällä alueella. Jos huomaa odottavansa toisen viestejä enemmän kuin oman kumppanin seuraa tai alkaa salailla tapaamisia ja tunteita, kannattaa kysyä itseltään, onko kyse pelkästä ystävyydestä. Joskus ihmissuhteesta pitää osata luopua, jotta ei riko jotain vielä arvokkaampaa.

3. Pettää. Se on myös elämää. Ei varmasti ensimmäinen eikä viisain vaihtoehto, mutta olisi naiivia väittää, ettei tällaista tapahtuisi. Ihmiset ihastuvat, rakastuvat ja ajautuvat suhteisiin myös pitkien avioliittojen aikana. Mutta pettämisessä on yksi olennainen asia: siinä ovat mukana myös puolisot, lapset, perheet ja mahdollisesti kokonaiset vuosikymmenten aikana rakennetut elämät. Vaikka salasuhde hetken tuntuukin maailman luonnollisimmalta asialta, sen seuraukset voivat olla kaikkea muuta.

Ja sitten se olennainen kysymys. Olette molemmat todenneet, että jos olisitte sinkkuja, voisitte hyvinkin olla yhdessä. Olette fyysisesti viehättyneitä toisistanne, henkinen yhteys on poikkeuksellisen vahva ja fyysinen läheisyys on jo osa suhdetta. Kysehän ei ole enää aivan tavallisesta ystävyydestä, vaikka sen sellaiseksi haluaisitte määritellä.

Minusta todellinen testi on se, voisitteko kertoa omille puolisoillenne kaiken tämän yhtä avoimesti kuin kerroitte toisillenne. Jos voisitte ja kaikki osapuolet hyväksyisivät tilanteen, hienoa. Jos ette, kannattaa miettiä, miksi.

Kielletty hedelmä maistuu makealta, joskus sen hinta selviää vasta ensimmäisen haukkauksen jälkeen.

!

Hirveän pitkä sepustus, mutta kyllähän se on niin, että jokainen järjellään ajatteleva ihminen ymmärtää, että pettäminen on väärin ja sillä on hintansa. Ei tarvitse edes kokeilla.

Moni sarjapettäjä on täysin paatunut. 

Iän karttuessa syrjäytyvät usein yhteiskunnasta. 

Omien elämänvalintojensa vuoksi.

Tottakai voi jos esim. hukkuu Juhannuksena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku taustasyy siihen pettämiseen aina on, ja yhdessä rehellisesti oleminen ja uskollisuus on tahdonalainen päätösasia. Eli lähtökohtaisesti pettäjä on aina pettäjä ja minun mielipide on että jos minua petettäisiin, ei olisi asia korjattavissa ja lusikat menisi jakoon. No niistä taustasyistä. Joku pettää kun ei saa kotona haluamaansa. Tämäkin huonoista huonoin syy, mitä on muuttunut alkuajoista? Syy löytyy yleensä pohjimmiltaan pettäjän omasta käytöksestä. Narsistinen halu kontrolloida voi ajaa ajatukseen kuten lähipiirissäni on ajankohtainen tilanne, mies on pettänyt koko suhteen ajan ja nyt esittää uhria kun jäi rysän päältä kiinni! Tilanne on nyt vaiheessa että kaikki onkin ystäväni vikaa, ja asioiden pitäisi jatkua kulissina kuten ennenkin. 

Kerran pettäjä on siis rikkonut jotain niin suurta, että luottamus menee kerrasta. Se mindset ei korjaannu, pettäjä voi pettää uudelleen ja petetty elää lopun yhteisen ajan stressin alla:pettääkö uudelleen ja millon kun.

Olen muuten samaa mieltä, mutta en usko että kerran petetty elää jatkuvassa uudelleen petetyksi tulemisen pelossa ja stressissä. Hänet on jo petetty, ja kun luottamus on mennyt, se on mennyt. Lähinnä hän elää siinä ajatuksessa, että voiko tyytyä siihen, mitä on. Onko siinä riittävästi jotain, minkä päälle rakentaa. Hän elää pettyneenä.

Pettäminen sinänsä on melko yhdentekevää. Vain seksiä. 

Puoliso on kuitenkin osoittautunut epäluotettavaksi, piittaamattomaksi ja itsekeskeiseksi. Se on se pettymys, josta on vaikeaa nousta.

Tämä. Luottamukseni on petetty. Perusturvallisuuteni on järkkynyt. Voinko elää tämän pettymykseni kanssa ja saanko perusturvallisuuteni takaisin? 

Liitto ei ole koskaan entisellään, se on pysyvästi rikki, särö ei koskaan parane. Kun luottamus on mennyt, sitä ei voi saada takaisin. Ainainen epäilys jää. Luottamuksenpuute rikkoo rakkauden tehokkaasti ja kuolettaa tunteet.

Olen pettänyt yhdessä parisuhteessa, jonka arvotin niin matalalle, ettei uskollisuudella ollut mitään väliä. Siitä kyllä olen oppinut ja aikuistunut, enkä ole sittemmin pettänyt tai jäänyt huonoihin suhteisiin roikkumaan. Nykyisessä suhteessa ollessa houkutuksia on ollut, mutta parisuhde painaa vaakakupissa aina enemmän. Riippuu niin ihmisestä, onko kapasiteettia muuttua. En kyllä usko että suhteella on tulevaisuutta jos pettämistä on.

Vierailija kirjoitti:

Olen pettänyt yhdessä parisuhteessa, jonka arvotin niin matalalle, ettei uskollisuudella ollut mitään väliä. Siitä kyllä olen oppinut ja aikuistunut, enkä ole sittemmin pettänyt tai jäänyt huonoihin suhteisiin roikkumaan. Nykyisessä suhteessa ollessa houkutuksia on ollut, mutta parisuhde painaa vaakakupissa aina enemmän. Riippuu niin ihmisestä, onko kapasiteettia muuttua. En kyllä usko että suhteella on tulevaisuutta jos pettämistä on.

Kaikissa ihmisissä on kapasiteettia olla rehellinen, luotettava ja uskollinen. Ei se ole kapasiteettikysymys, koska se ei vaadi mitään erityistä ponnistelua.

Lähinnä kyse on arvoista.

Miksi pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Kielletty hedelmä maistuu makealta. Ja joskus juuri se, että jotain ei saisi tehdä, tekee siitä entistä houkuttelevampaa.

Reaalielämässä pelkkä yhteinen päätös siitä, että ollaan ystäviä, ei ratkaise kaikkea. Varsinkaan silloin, kun molemminpuolinen fyysinen vetovoima on jo tunnistettu, läheisyys on mennyt tavallisen ystävyyden rajojen yli ja molemmilla lienee yli 20 vuoden parisuhteet taustalla.

Minusta tuossa on käytännössä kolme vaihtoehtoa.

1. Jatkaa ystävinä, mutta niin, että molempien puolisot tietävät ystävyyden todellisen luonteen. Tämä on varmasti paras vaihtoehto, jos ystävyys on aidosti niin arvokas kuin kuvailette. Mutta silloin sen pitää kestää myös päivänvalo. Ei vain sitä, että puolisot tietävät teidän olevan kavereita, vaan myös sen, millaiseksi läheisyys ja tunteet ovat kehittyneet. Jos suhde on täysin hyväksyttävä, sitä ei tarvitse piilotella. Kaikkea sitä, mikä tuntuu kahdesta ihmisestä luonnolliselta, ei välttämättä koeta heidän parisuhteissaan hyväksyttäväksi.

2. Laittaa koko kuvio poikki. Jos vetovoima kasvaa, fyysinen läheisyys jatkuu ja toinen alkaa vallata yhä enemmän sellaista henkistä tilaa, joka on aiemmin kuulunut omalle puolisolle, ollaan jo aika herkällä alueella. Jos huomaa odottavansa toisen viestejä enemmän kuin oman kumppanin seuraa tai alkaa salailla tapaamisia ja tunteita, kannattaa kysyä itseltään, onko kyse pelkästä ystävyydestä. Joskus ihmissuhteesta pitää osata luopua, jotta ei riko jotain vielä arvokkaampaa.

3. Pettää. Se on myös elämää. Ei varmasti ensimmäinen eikä viisain vaihtoehto, mutta olisi naiivia väittää, ettei tällaista tapahtuisi. Ihmiset ihastuvat, rakastuvat ja ajautuvat suhteisiin myös pitkien avioliittojen aikana. Mutta pettämisessä on yksi olennainen asia: siinä ovat mukana myös puolisot, lapset, perheet ja mahdollisesti kokonaiset vuosikymmenten aikana rakennetut elämät. Vaikka salasuhde hetken tuntuukin maailman luonnollisimmalta asialta, sen seuraukset voivat olla kaikkea muuta.

Ja sitten se olennainen kysymys. Olette molemmat todenneet, että jos olisitte sinkkuja, voisitte hyvinkin olla yhdessä. Olette fyysisesti viehättyneitä toisistanne, henkinen yhteys on poikkeuksellisen vahva ja fyysinen läheisyys on jo osa suhdetta. Kysehän ei ole enää aivan tavallisesta ystävyydestä, vaikka sen sellaiseksi haluaisitte määritellä.

Minusta todellinen testi on se, voisitteko kertoa omille puolisoillenne kaiken tämän yhtä avoimesti kuin kerroitte toisillenne. Jos voisitte ja kaikki osapuolet hyväksyisivät tilanteen, hienoa. Jos ette, kannattaa miettiä, miksi.

Kielletty hedelmä maistuu makealta, joskus sen hinta selviää vasta ensimmäisen haukkauksen jälkeen.

!

Siis mitkä ihmiset ajautuu? Minä en kylläkään ajaudu yhtikäs minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku taustasyy siihen pettämiseen aina on, ja yhdessä rehellisesti oleminen ja uskollisuus on tahdonalainen päätösasia. Eli lähtökohtaisesti pettäjä on aina pettäjä ja minun mielipide on että jos minua petettäisiin, ei olisi asia korjattavissa ja lusikat menisi jakoon. No niistä taustasyistä. Joku pettää kun ei saa kotona haluamaansa. Tämäkin huonoista huonoin syy, mitä on muuttunut alkuajoista? Syy löytyy yleensä pohjimmiltaan pettäjän omasta käytöksestä. Narsistinen halu kontrolloida voi ajaa ajatukseen kuten lähipiirissäni on ajankohtainen tilanne, mies on pettänyt koko suhteen ajan ja nyt esittää uhria kun jäi rysän päältä kiinni! Tilanne on nyt vaiheessa että kaikki onkin ystäväni vikaa, ja asioiden pitäisi jatkua kulissina kuten ennenkin. 

Kerran pettäjä on siis rikkonut jotain niin suurta, että luottamus menee kerrasta. Se mindset ei korjaannu, pettäjä voi pettää uudelleen ja petetty elää lopun yhteisen ajan stressin alla:pettääkö uudelleen ja millon kun.

Olen muuten samaa mieltä, mutta en usko että kerran petetty elää jatkuvassa uudelleen petetyksi tulemisen pelossa ja stressissä. Hänet on jo petetty, ja kun luottamus on mennyt, se on mennyt. Lähinnä hän elää siinä ajatuksessa, että voiko tyytyä siihen, mitä on. Onko siinä riittävästi jotain, minkä päälle rakentaa. Hän elää pettyneenä.

Pettäminen sinänsä on melko yhdentekevää. Vain seksiä. 

Puoliso on kuitenkin osoittautunut epäluotettavaksi, piittaamattomaksi ja itsekeskeiseksi. Se on se pettymys, josta on vaikeaa nousta.

Tämä. Luottamukseni on petetty. Perusturvallisuuteni on järkkynyt. Voinko elää tämän pettymykseni kanssa ja saanko perusturvallisuuteni takaisin? 

Liitto ei ole koskaan entisellään, se on pysyvästi rikki, särö ei koskaan parane. Kun luottamus on mennyt, sitä ei voi saada takaisin. Ainainen epäilys jää. Luottamuksenpuute rikkoo rakkauden tehokkaasti ja kuolettaa tunteet.

Tämä. 😟 

"miksi mä niin tekisin"

Vierailija kirjoitti:

"miksi mä niin tekisin"

Mutku mä haluun.

Ei!!! Pettäjä on aina pettäjä eikä se koskaan muutu

Miksi mä niin tekisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen on loppujen lopuksi sitä, että muna käy p*llussa. Mitään sen kummempaa se ei ole. Tämän kun muistaa niin tuska asian suhteen helpottaa.

Ja tiedän vastaväitteen - ajatteletko samalla tavalla omasta kumppanistani. Vastaus on että kyllä. Olen sanonut hänelle jos on aivan pakko panna jonkun kanssa niin siitä vaan, mutta minun ei tarvitse siitä tietää, eikä perhettä saa hajottaa ilman painavaa syytä.

Mikäköhän siinä kuitenkin on, että pettäjät eivät kuitenkaan siedä sitä, että se petetty puoliso tekisi samaa, tai suhde avattaisi, että kummatkin saisi sitä tehdä.

Tiedän kahdesta tosielämän tapauksesta joissa nainen petti miestään yhden kerran. Molemmissa tapauksissa mies sattui tulemaan kotiin yllättäen. Toinen palasi työmatkalta odotettua aikaisemmin ja toinen tuli kotiin aikaisin arkipäivänä. Näissä tilanteissa mies pani heti eron vireille.  He eivät harkinneet anteeksiantoa. Siihen aikaan  eroon tarvittiin ja "syyllinen". Miehet saivat siis eron helposti. Toisen miehen vaimo meni myöhemmin uuteen avioliittoon ja sai lapsia. Myös mies löysi uuden puolison, jonka kanssa eli sopuisasti pitkän elämän. Toisessa tapauksessa mies oli naimisissa pariin kertaan. Hänen eksänsä elämästä en tiedä, sillä tämä asui ulkomailla. Viimeisin vaimo halusi erota, koska mies oli joutunut pelihimon valtaan ja vaimo joutui elättämään heidän lapsiaan.