Mietitkö koskaan minkäläinen elämä olisi ollut, jos olisit nuorena tehnyt toisenlaisia valintoja?

Jep. Olisin valinnut heti lukion jälkeen nykyisen alani ja päässyt työelämään ainakin 10 vuotta aikaisemmin. Tein siis itselleni huonon alavalinnan joka masensi jo opiskeluaikana ja sai minut tuntemaan itseni huonoksi. Valmistuin sieltä koska olin jo niin pitkään opiskellut ja kyseessä oli kuitenkin ns. hyvä koulutus. Valmistuin työttömäksi ja oli niin näköalaton, että perhe jäi perustamatta. Ehkä olisin äiti jos ammatinvalinta olisi kerralla onnistunut. 

Uskoin nuorena työvoimatoimiston tätiä, että kannattaa mennä opiskelemaan myös sellaista alaa, joka ei kiinnosta, jos ei pääse haluamaan koulutukseen. Se oli virhe. Ikinä ei kannata opiskella alaa, joka ei kiinnosta yhtään tai kiinnostaa vain vähän.

Kylläpä tuota alavalintaa on tullut näin sotealalla töitä tehneenä mietittyä useampaan kertaan. Jossain vaiheessa sitä oli kiitollinen, että onpahan sentään varma työpaikka. Mutta kun nyt sekään ei enää päde. Yt:t pyörii ja porukkaa irtisanotaan niin julkisella kuin yksityisellä.

Tottakai mietin erilaisia rinnakkaisuniversumeja. Mutta en tiedä olisiko minulla missään niistä ollut riittävästi itseluottamusta asettaa tavoitteet korkeammalle. Kai minun piti myös käyttää aikaa sekoilemiseen, onneksi opiskelukulttuuri nuoruudessani sen mahdollisti.

Olisin voinut tulla isäksi jo 14-vuotiaana 14-vuotiaan naisen kanssa. Elämä olisi aivan eri tavalla kuin nyt, jos näin olisi tapahtunut.

Olen miettinyt. Etenkin eron jälkeen mietin, että olisinpa nuorena valinnut toisin. Sitten tajusin: olisin kuitenkinnvalinnut samantyypisen miehen - ja lopulta eronnut hänestäkin. Koska minä kun olin se, mikä olin. 

Olisin voinut myös jäädä kotitilaa pitämään jonkun miehen kanssa ja saada liudan lapsia. Mutta lähdin opiskelemaan ihan muuta alaa, jota yliliikkuva kroppani kestää paremmin kuin maataloushommia. 

Olisin voinut myös jäädä yhteen ensimmäisen poikaystävän kanssa, ruveta emännäksi niiden tilalle ja elää omavaraisesti siellä ilman nykyaikaisia humputuksia.

Miten mun valinnat olisi vaikuttanut siihen, mitä mulle tehtiin.

Lottoa kun olis tehnyt.

Juljus kirjoitti:

Mun elämä olis olut täysin erilaista jos eräs nainen olisi eräänä yönä vastannut puhelimeensa. Ei vastanut ja soitin toiselle naiselle joka vastasi. Hänestä tulikin sitten 3 lapseni äiti.

Ootko muijalleskin kertonut, että hän oli plan B?

Joo, jos olisin tajunnut eristäytyä vielä enemmän ihmisistä ja juoda itseni tarpeeksi epäkelvoksi että jätetään omiin oloihini, se olisi ollut enemmän minua, kuten on muodikasta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Lottoa kun olis tehnyt.

Pörssisalkun kasaaminen olisi ollut parempi idea. Ehtiihän siihen vanhempanakin mutta lopputulos on paljon laihempi.

Vierailija kirjoitti:

Juljus kirjoitti:

Mun elämä olis olut täysin erilaista jos eräs nainen olisi eräänä yönä vastannut puhelimeensa. Ei vastanut ja soitin toiselle naiselle joka vastasi. Hänestä tulikin sitten 3 lapseni äiti.

Ootko muijalleskin kertonut, että hän oli plan B?

Tuskin sitä enää kiinnostaa. On ollut exä jo parikymmentä vuotta. Tietää kyllä, että mulla oli paljon naisia siihen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo, jos olisin tajunnut eristäytyä vielä enemmän ihmisistä ja juoda itseni tarpeeksi epäkelvoksi että jätetään omiin oloihini, se olisi ollut enemmän minua, kuten on muodikasta sanoa.

Minä tein noin. Kaikki pitävät minua rapajuoppona. Yllättyvät kuin Petteri Orpo, jos kuulevat, että olen neljännessä vakituisessa kokoaika työssä. Saan tehdä työni yksin. Toimitusjohtajan kanssa soitellaan joskus. Ei edes joka viikko. Joku työkaveri voi joskus myös soittaa ja kysyä jotain. Heillä kun on vähemmän työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Juljus kirjoitti:

Mun elämä olis olut täysin erilaista jos eräs nainen olisi eräänä yönä vastannut puhelimeensa. Ei vastanut ja soitin toiselle naiselle joka vastasi. Hänestä tulikin sitten 3 lapseni äiti.

Ootko muijalleskin kertonut, että hän oli plan B?

Eikös tuo nyt ole ihan normaalia että plan A:ta tavoitellaan, mutta loppupeleissä siitä plan B:stä tulee sitten se eukko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, jos olisin tajunnut eristäytyä vielä enemmän ihmisistä ja juoda itseni tarpeeksi epäkelvoksi että jätetään omiin oloihini, se olisi ollut enemmän minua, kuten on muodikasta sanoa.

Minä tein noin. Kaikki pitävät minua rapajuoppona. Yllättyvät kuin Petteri Orpo, jos kuulevat, että olen neljännessä vakituisessa kokoaika työssä. Saan tehdä työni yksin. Toimitusjohtajan kanssa soitellaan joskus. Ei edes joka viikko. Joku työkaveri voi joskus myös soittaa ja kysyä jotain. Heillä kun on vähemmän työkokemusta.

työ. hänen nimeensä rukoilemme, häneen turvaamme. työmen.

Perheen perustaminen nuorena hidasti urakehitystä sekä vähensi ystävien kanssa viettettyä aikaa ja elämysten etsimistä, mutta oikeasti lapset, nyt jo aikuiset, ovat parasta, mitä olen saanut. Työura on lähtenyt nousuun nelikymppisenä, ja uusia ystäviä on löytynyt aikuisiälläkin.

Mietin. Kunpa en olisi jäänyt vellomaan uhrin asemaan, vaan koettanut puskea kaikesta huolimatta eteenpäin. 

Lopetin 1995 alkavan muusikon uran ja aloin raksaduunariksi. Nyt ehkä vähän harmittaa.

M54

Koska olin alkoholisti/mielenterveysongelmaperheestä olisin voinut käyttää alkoholia enemmän ja ajautua huumeiden pariin. Olisin tullut vahinkoraskaaksi alle parikymppisenä jollekin väkivaltaiselle mua kaksi kertaa vanhemmalle miehelle ja FAS-lapseni olisi sijoitettu. Kävisin räyhäämässä kerran kuukaudessa kelassa tai tsätissä epäoikeudenmukaisuudesta. Olisin saanut aivovaurion yliannostuksesta.

Sen sijaan kävin lukion, yliopiston, menin naimisiin, enkä ole ollut päivääkään työttömänä. Lapsia on kaksi. Taloudellinen tilanteeni on erinomainen. Olen toki eronnut, mutta sekin kuuluu niihin terveisiin valintoihini, joita en kadu. Mutta joskus mietin, että elämä olisi voinut mennä muullakin tavalla.