Lue keskustelun säännöt.
Hoidetaan vanhuksemme samoin periaattein, kuin he ovat kasvattaneet meidät.
18.10.2026 |
Millaisen hoivan sun vanhemmat tai appivanhemmat saa?
Mun äiti saa aika hyvä, mutta jonkin verran ehdollisen hoivan. Muistutan, kuinka naapurin Marjatta kykenee vielä siihen ja tuohon ja huokailen syvään, jos asiat ei mene kuten haluan.
Isän jätän heitteille.
Appivanhemmat eristetään muusta maailmasta ja kaikkiin heidän pyyntöihin suhtaudutaam pilkallisesti.
Mutta kukaan ei saa piiskaa tai tukistuksia. Kaikki saa ruokaa ja lämpöä. Kunnioitusta ja arvostusta saa mun äiti, ei muut.
Mites teillä?
Kommentit (108)
Minä poltan röökiä. Viis siitä että pientuloisella taloudella ei ole rahaa perustarpeisiin, kuten ruokaan tai vaatteisiin. Kunhan minä saan vaan vetää tupakkaa ketjussa ja sytyttää uuden, kun edellistä en ole ehtinyt edes tumppaamaan. Kaupassa ravaan kyllä monta kerta päivässä, mutta tuliaisena on vain röökiaski takin taskussa. Nielkööt muut sylkeään. Minä en vaihda mihinkään halvimpiin sätkiin tai koeta rajoittaa saati vähentää tupakoimistani. Tuprutan menemään kellon ympäri avokeittiössä, josta savu leviää sakeana koko kolhoosiin.
Lääkärit yrittää suu vaahdossa saarnata passiivisesta tupakoinnista ja kehottaa polttamaan ulkona, sillä vanhuksella on diagnosoitu astma ja sen mukaista vaikeaa hengitysteiden oireilua ja sairastelua. Minähän en kenenkään neuvoja rupea kuuntelemaan, enkä tapojani muuttamaan.
Minä poltan röökiä aina vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Varmaan omista karuista kokemuksista. Ei kaikki vanhemmat ole läsnä, auttavaisia, huolehtivia, edes ystävällisiä omille lapsilleen. Jotkut avoimesti vihaa omia lapsiaan, eivät peittele millään tavalla.
Kirjoittaako palstalle ainoastaan kaltoinkohdellut ihmiset? Toisaalta. Se selittää aika paljon tämän palstan tasoa
Tuollainen meno oli ihan normaalia "paremmissakin" perheissä. Lapsia ei saanut kehua, etteivät he ylpisty, lapsi ei saanut aiheuttaa muille vaivaa tai häpeää, ja itsenäisyys oli hyve, pilalle ei saanut paapoa, kaikesta piti olla myös valtavan kiitollinen ja asiat oppia ilman opettamista. Tuossa tiivistettynä yhden aikakauden kasvatusmetodit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tuollainen kostomentaliteetti? Itse tietenkin hoidan, ja autan kunnolla aina tarvittaessa.
Varmaan omista karuista kokemuksista. Ei kaikki vanhemmat ole läsnä, auttavaisia, huolehtivia, edes ystävällisiä omille lapsilleen. Jotkut avoimesti vihaa omia lapsiaan, eivät peittele millään tavalla.
Kirjoittaako palstalle ainoastaan kaltoinkohdellut ihmiset? Toisaalta. Se selittää aika paljon tämän palstan tasoa
Kirjoittajat valikoituvat tietysti aiheen mukaan. Jos keskustelun avaus viittaa jo kaltoinkohteluun, muut kertovat tietysti omista kokemuksistaan. Ja hyvä niin, ei olisi kovin kiinnostavaa jos kaikki hymistelisivät omaa ihanaa lapsuuttaan. Oivaltava näkökulma mielestäni, terapeuttinenkin.
Minä vastaan vanhuksen joka kysymykseen oudolla sananlaskulla, pilkalla, raamatunjakeella tai vastakysymyksellä. Ilman mitään logiikkaa, tietysti. Sitten myöhemmin raivoan, kun vanhus ei tiedä tai osaa jotain asiaa, jota aikaisemmin yritti kysyä. " Johan minä sanoin, paksukallo!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti tuo keljuttaa että vanhemmat kävi töissä ja sain kotiavaimen.
Itse olen vältellyt rylntekoa ja olen aina kotona. Lapseni eivät tarvitse kotiavainta.
Tämä on joku ihanteellinen toimintamalli?
Isä on jo menehtynyt ja sisaruksista kaikki ovat läheisempiä äidin kanssa kuin minä, joten hoitamisen mahdollisuutta/vaatimusta ei taida olla.
Mutta vaikea kuvitella, että kykenisin muistisairauden tai vanhuudenheikkouden iskiessä samaan, mitä oma kasvatus oli. Luulenpa, että vanhus menettäisi järkensä sellaisesta, jos olisi yksin omaisten armoilla ja kyyti olisi samanlaista.
Puhumattakaan fyysisestä rajoittamisesta, seksuaalisesta ahdistelusta, nöyryyttämisestä ja jatkuvasta mitätöinnistä, mitä äidin uusi puoliso harrasti. Ei sellaista kykene tekemään toiselle, joka olisi omalla vastuulla.
En ymmärrä miten omat vanhemmat kykenivät enkä oikein kykene tähänkään ajatusleikkiin. Olen vain jättänyt ne omilleen muiden sisarusten kanssa, jotka mielistelevät ja tekevät kaiken miten he haluavat, ja silti saavat sontaa niskaan selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silmä silmästä.
Ap
Onko tullut mieleen, että nuo vanhukset on aikanaan lapsina kasvatettu kotonaan samanlailla kylmästi ja julmasti. Eivät ole muusta tienneet, niin siirtäneet sen vaan sitten lapsilleen kuvitellen, että niin kuuluu tehdä.
Täällä kirjoittelevat taas tiedostavat tuon, koska nykyaikana on informaatiota ja ollaan kehitytty, ja ovat kasvattaneet omat lapsensa lempeästi, toisella tavalla, kierteen katkaisten.
Jos hoidatte vanhukset nyt heidän huonojen periaatteidensa mukaan, se olisi heille jo toinen kerta elämässä. Eikö se olisi väärin ja kohtuutonta... mieluummin pistäisi hyvän kiertämään, se joka ymmärtää hyvästä.
Faija on väkivaltainen skitso. Sanoin mutsille kun se taas aukoi päätä että pitäs tehdä sama kuin se teki mulle lapsena. Tukisti oikeen lujaa. Mutsi hätääntyi aidosti. Tai sitten luunappeja jos vaikka pierasee, oikeen luja luunappi korvalle oppiipahan olemaan. Jos sanoo vastaan luja tukistus niin että koko ihminen heiluu puolelta toiselle ja jos ei vielä opi sitten lyömällä päähän. Joka ilta kun tuli töistä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen psyykkisesti terve ja empaattinen.
Vanhuksista huolehditaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen someen noloja postauksia vanhuksista. En tietenkään kysy lupaa.
Vain vaippa päällä tai sitten ruokaillessa ruoka rinnuksilla. Ja someen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä jää meilläkin heitteille.
Äidille sanomme, että katto pään päällä ja ruoka riittää hyväksi hoivaksi. Välillä hyökkäilemme hänen kimppuunsa, tönimme, revimme hiukset hänen päästä ja lyömme. Kerromme, että hän on kasa paskaa ja muutoinkin harjoitamme henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vanhuksen joka kysymykseen oudolla sananlaskulla, pilkalla, raamatunjakeella tai vastakysymyksellä. Ilman mitään logiikkaa, tietysti. Sitten myöhemmin raivoan, kun vanhus ei tiedä tai osaa jotain asiaa, jota aikaisemmin yritti kysyä. " Johan minä sanoin, paksukallo!"
Niin mitään ei tarvitse selittää eikä todellakaan mistään tule keskustella. Huutamalla ja karjumalla naama punaisena. Sillälailla saa tahtonsa läpi, kun huutaa oikeen paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmä silmästä.
Ap
Onko tullut mieleen, että nuo vanhukset on aikanaan lapsina kasvatettu kotonaan samanlailla kylmästi ja julmasti. Eivät ole muusta tienneet, niin siirtäneet sen vaan sitten lapsilleen kuvitellen, että niin kuuluu tehdä.
Täällä kirjoittelevat taas tiedostavat tuon, koska nykyaikana on informaatiota ja ollaan kehitytty, ja ovat kasvattaneet omat lapsensa lempeästi, toisella tavalla, kierteen katkaisten.
Jos hoidatte vanhukset nyt heidän huonojen periaatteidensa mukaan, se olisi heille jo toinen kerta elämässä. Eikö se olisi väärin ja kohtuutonta... mieluummin pistäisi hyvän kiertämään, se joka ymmärtää hyvästä.
Ei se taida mennä ihan niin. Riippuu ihmisestä, onko itselle parempi saada maksaa takaisin, hylätä vanhemmat vai yrittää hyvällä korjata välejä. Ei vanhus ole lapsi, vaan se sama aikuinen vanhempi, mutta vielä vanhempi.
Viimeistään 1950-luvulla syntyneillä on ollut käytössä laajasti 1970-luvulta eteenpäin kaikenlaista lastenkasvatukseen liittyvää valistusta ja on ollut oma valinta miten lapsensa kasvattaa. Ei ole sellaista aikaa historiassa, jossa ihminen tahdottomana nukkena tekee lapselleen asioita, jotka on jo itsestä lapsena tuntunut pahalta. Ne on aina valintoja.
Kyllä ihmiset aina näkee miten ympärillä asiat tehdään. Usein ei vain voida myöntää, että oman suvun toiminta on haitallista ja vahingollista lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silmä silmästä.
Ap
Onko tullut mieleen, että nuo vanhukset on aikanaan lapsina kasvatettu kotonaan samanlailla kylmästi ja julmasti. Eivät ole muusta tienneet, niin siirtäneet sen vaan sitten lapsilleen kuvitellen, että niin kuuluu tehdä.
Täällä kirjoittelevat taas tiedostavat tuon, koska nykyaikana on informaatiota ja ollaan kehitytty, ja ovat kasvattaneet omat lapsensa lempeästi, toisella tavalla, kierteen katkaisten.
Jos hoidatte vanhukset nyt heidän huonojen periaatteidensa mukaan, se olisi heille jo toinen kerta elämässä. Eikö se olisi väärin ja kohtuutonta... mieluummin pistäisi hyvän kiertämään, se joka ymmärtää hyvästä.
Huh huh mitä lässytystä nuo raivovavat vanhukset sai itse kaiken helpolla. Ja ahneuttaan tuhosivat koko Suomen. Ei mitään sääliä ansaitse raakkuvat housuunpaskojat.
Minä otan puolison, joka pahoinpitelee vanhusta. Sitten iltaisin istun vanhuksen sängyn laidalla puhumassa, kuinka pitää ymmärtää, kun sillä on niin rankka lapsuus, kovat työpaineet ja olisi niin noloa erota vielä toisenkin kerran. Sitten annan kettukaramellin ja kehun kuinka on niin hienoa, kun on niin reipas ja ikäisekseen kypsä vanhus että ymmärtää näitä aikuisten monimutkaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti tuo keljuttaa että vanhemmat kävi töissä ja sain kotiavaimen.
Itse olen vältellyt rylntekoa ja olen aina kotona. Lapseni eivät tarvitse kotiavainta.
Tämä on joku ihanteellinen toimintamalli?
Kyllä. Lapseni saavat huolenpitoa ja rakkautta. Kun tulevat koulusta ei tarvitse tulla tyhjään kotiin. Eikä itse laitella välipalaa.
Eivät saa ulkoilla joten ulkonaolostakaan tule traumoja. En voi antaa heidän juoksennella naapuriston kakaroiden kanssa saati mennä ilman aikuista luistinjäille tai leikkipuistoon temppuilemaan.
Alkaa selvitä mista av-mammojen katkeruus on peräisin.
Vierailija kirjoitti:
En halua pahoinpitelysyytteitä.
Aina mietin että millainen äiti katsoi vierestä sitä lapsensa pahoinpitelyä eikä edes yhtä kertaa soittanut poliisia. Mutta niinhän se suomessa menee sananlaskussakin että joka ei lastaan hakkaa se väärin lapselleen tekee.
Ihanaa, että edes mustan huumorin varjolla voi jakaa näitä kokemuksia. Ja täällä on varmasti vain todella pieni osa siitä mitä jotkut ovat kotona saaneet kestää. Minulla ei ole omia lapsia, joten ainakin siltä osin jotain päättyy minun osaltani.
Jos sinulla on ollut kannustavat ja rakastavat vanhemmat niin hienoa! Olet onnekas. Kaikki eivät ole ja joutuvat selviytymään läpi elämänsä heikommilla korteilla, mutta se ei tarkoita, että elämästä tulee huonoa tai katkeraa. Sitä oppii jo pienestä, että täytyy olla itse itselleen se vanhempi, joka pitää huolta ja välittää.