Lapseton ystävä joka odotti liian kauan

Ystäväni jo kouluajoista lähtien eleli pitkiä aikoja sinkkuna. On opiskellut, asunut ulkomailla ja kerännyt elämänkokemuksia. Hieman pidempiä parisuhteitakin on ollut. Sanoi, ettei halua luultavasti ikinä lapsia.

Mä sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja seuraavat kaksi parin vuoden välein. Ovat nyt jo aikuisia lähes jokainen ja mieheni eli lasteni isän kanssa toivotaan ehkä jo lapsenlapsia. 

Ystäväni, nyt 44v., löysi poikkeuksellisen hyvän miehen muutama vuosi sitten ja antoivat lapselle mahdollisuuden aika nopeasti. Mitään ei tapahtunut, joten aloittivat hoidot, joista ovat nyt sitten luopuneet. Ei siis onnistunut. 

Ystäväni sanoi, että hän odotteli liian kauan kun ei ollut varma haluaako lapsia. En osaa sanoa, onko lapsettomuus hänelle suuri pettymys vai oliko jokin biologinen herätys, että halusi vielä yrittää. Miehellään on jo yksi lapsi.

Onko lapsettomuus samalla tavalla kipeä asia, jos on lykännyt asiaa omasta tahdostaan?