Miten usein miehet lähestyy teitä arkielämässä ja yrittää iskeä?

Ulkomaalaiset kyllä hokevat beautiful ladyä? Onko se lähestymistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa, kun halutaan lähestymisiä, mutta niitä saa ainoastaan tulla sellaisilta, jotka täyttävät toivojan kriteerit, eli olisiko kuitenkin helpompi itse lähestyä sellaisia, joita haluaa? Ja muutenkin, jos joku totaalisen tuntematon tekee lähestymisen ns. arjessa, hänen nopeasti oletetaan olevan jotenkin vinksahtanut, sillä se ei ole normaalia. 

No itse ainakin vaistoan heti jos toinen on jotenkin vnksahtanut. Netissä / äpeissä sitä ei voi ruudun takaa nähdä ja järjestäin, vaikka kuinka juttelisit, treffeille saapuu joku jännähkö hyypiö. Haluaisin siis nimen omaan sen vaikutelman saada aidosti livenä.

On se silti hieman absurdia että menisin vaikka esim. lenkillä jollekin, että hei, pidän ulkomuodostasi, haluaisitko tavata vaikka kahvilassa tms. En tiedä siitä ihmisestä mitään, joten toimisin täysin oletuksien pohjalta. Mistä tiedän onko hän varattu, hetero tai ylipäätään kiinnostunut seurustelusta tai juuri minusta. 

Sama vastaa: minulla on ihana ja näyttävä koira ja jos olisin mies, tulisin sitä kautta tutustumaan naiseen, mikä rotu, jne. Sitten kun huomaa, että suhtaudun avoimesti, voi kysyä, että tää nyt on hassu kysymys, mutta lähetkö  kahville joskus. Mutta voivoi kun te suomimiehet ette omaa mitään pelisilmää, kuinka asiat hoidetaan. Tasan ne, jotka koiraa haluavat silittää, silittävät vain koiran takia. 🙄 Baareissa en käy, jooga on yksilölaji ja töissä olen naisvaltaisella alalla. Mutta läpällä huvitan itseäni ajatuksella, että jos näen kivannäköisen miehen koirakävelyllä, pitääkö minun huutaa perään "heeei, haluaksää silittää mun koiraa!!??" 🤣 Ja tiedän, että baarissa olisi menoa, muttakun en baareja harrasta. Kerran siis joku kivanoloinen tyyppi meni ohi ja sanoi "oon kattonut usein sua ja sun koiraa" mutta meni niin kovaa vauhtia, että ei ollut mitää mahdollisuutta ehtiä rekisteröimään, että kuka ja mikä ja olisiko juttu luistanut yms. Ehkä hänkin oli sitten ujo yms.

 

Ja tuohon mitä sanoit ulkomuodosta, niin joskus kysyttiin vaan tulta tai jotain "ootko muuten se Elina Vantaalta" tai ihan mitä vain, mutta en tiedä osaako ihmiset nykyään puhua keskenään.

Oletan, että useimmat koiranulkoiluttajat ovat tekemässä juuri sitä: Ulkoiluttamassa koiraa, kuten todennäköisesti ovatkin, eivätkä halua lähestymistä. Tuo on vähän sama kuin joku kassa toivoisi, että hyvännäköiset asiakkaat tekisivät hänelle aloitteen, kun siinähän olisi aivan oiva tilaisuus mutteivat he tajua tehdä sitä aloitetta, vaikka kysyin "tuleeko muuta". Pointti siis siinä, että tilanne on useimmille sellainen, missä ei ole tavallaan mitään ihmeellistä. Asetelma olisi täysin eri jos nimenomaan SINÄ tekisit vaikka tuon "haluatko silittää koiraa" jutun. 

Se oli vitsi. En halua Mr Bean -tilanteita ja juosta koiran kanssa miesten perässä.... 

 

Kaikki tilanteet elämässä on tilanteita, missä tehdään asiaa x: töitä, juodaan, syödään, harrastetaan, otetaan aurinkoa... Ero nykypäivään on se, että esim vanhempieni aikana noissa tilanteissa sai jutella ihmisille normaalisti. Ei ollut mitään kireätä mielensäpahoittamisilmapiiriä, että älä puhu mulle, oon töissä täällä, syömässä täällä, lukemassa kirjaa täällä, vain tanssimassa täällä jne. 

Tottahan tuo on, että kaikkialla halutaan nykyään "olla rauhassa" tai "tekemässä sitä asiaa, mitä tultiin tekemään". Näin somessa ihan Suomessa kuvatun videon, missä nainen söi puiston penkillä ja mies ihan asiallisesti tuli kehumaan naista ja muistaakseni kysyi jotain tyyliin, että haluaisiko kahville tms. Nainen oli melko vaivaantuneen oloinen, ja tietysti koko toimitus piti ladata someen, koska miksikäs ei, kun joki ilmeisen epähaluttava "creep" lähestyi ja saan tästä somebrownieseja, jee! Propsit sentään siitä, että nainen kuvasi itseään, ja ainoastaan miehen ääni kuului. 

Jos halutaan "olla rauhassa" tai yksityisesti, niin miksi sitä salaatinsyöntiä striimataan suorana someen? Sairasta. Pimeeämmä. Onko nykyään kaikilla joku lääkitys, kun normaali kanssakäyminen on niin luonnotonta?

Hänen tarinansa taisi olla, että oli kuvaamassa videota äidilleen tjsp. en muista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa, kun halutaan lähestymisiä, mutta niitä saa ainoastaan tulla sellaisilta, jotka täyttävät toivojan kriteerit, eli olisiko kuitenkin helpompi itse lähestyä sellaisia, joita haluaa? Ja muutenkin, jos joku totaalisen tuntematon tekee lähestymisen ns. arjessa, hänen nopeasti oletetaan olevan jotenkin vinksahtanut, sillä se ei ole normaalia. 

No itse ainakin vaistoan heti jos toinen on jotenkin vnksahtanut. Netissä / äpeissä sitä ei voi ruudun takaa nähdä ja järjestäin, vaikka kuinka juttelisit, treffeille saapuu joku jännähkö hyypiö. Haluaisin siis nimen omaan sen vaikutelman saada aidosti livenä.

On se silti hieman absurdia että menisin vaikka esim. lenkillä jollekin, että hei, pidän ulkomuodostasi, haluaisitko tavata vaikka kahvilassa tms. En tiedä siitä ihmisestä mitään, joten toimisin täysin oletuksien pohjalta. Mistä tiedän onko hän varattu, hetero tai ylipäätään kiinnostunut seurustelusta tai juuri minusta. 

Sama vastaa: minulla on ihana ja näyttävä koira ja jos olisin mies, tulisin sitä kautta tutustumaan naiseen, mikä rotu, jne. Sitten kun huomaa, että suhtaudun avoimesti, voi kysyä, että tää nyt on hassu kysymys, mutta lähetkö  kahville joskus. Mutta voivoi kun te suomimiehet ette omaa mitään pelisilmää, kuinka asiat hoidetaan. Tasan ne, jotka koiraa haluavat silittää, silittävät vain koiran takia. 🙄 Baareissa en käy, jooga on yksilölaji ja töissä olen naisvaltaisella alalla. Mutta läpällä huvitan itseäni ajatuksella, että jos näen kivannäköisen miehen koirakävelyllä, pitääkö minun huutaa perään "heeei, haluaksää silittää mun koiraa!!??" 🤣 Ja tiedän, että baarissa olisi menoa, muttakun en baareja harrasta. Kerran siis joku kivanoloinen tyyppi meni ohi ja sanoi "oon kattonut usein sua ja sun koiraa" mutta meni niin kovaa vauhtia, että ei ollut mitää mahdollisuutta ehtiä rekisteröimään, että kuka ja mikä ja olisiko juttu luistanut yms. Ehkä hänkin oli sitten ujo yms.

 

Ja tuohon mitä sanoit ulkomuodosta, niin joskus kysyttiin vaan tulta tai jotain "ootko muuten se Elina Vantaalta" tai ihan mitä vain, mutta en tiedä osaako ihmiset nykyään puhua keskenään.

Oletan, että useimmat koiranulkoiluttajat ovat tekemässä juuri sitä: Ulkoiluttamassa koiraa, kuten todennäköisesti ovatkin, eivätkä halua lähestymistä. Tuo on vähän sama kuin joku kassa toivoisi, että hyvännäköiset asiakkaat tekisivät hänelle aloitteen, kun siinähän olisi aivan oiva tilaisuus mutteivat he tajua tehdä sitä aloitetta, vaikka kysyin "tuleeko muuta". Pointti siis siinä, että tilanne on useimmille sellainen, missä ei ole tavallaan mitään ihmeellistä. Asetelma olisi täysin eri jos nimenomaan SINÄ tekisit vaikka tuon "haluatko silittää koiraa" jutun. 

Se oli vitsi. En halua Mr Bean -tilanteita ja juosta koiran kanssa miesten perässä.... 

 

Kaikki tilanteet elämässä on tilanteita, missä tehdään asiaa x: töitä, juodaan, syödään, harrastetaan, otetaan aurinkoa... Ero nykypäivään on se, että esim vanhempieni aikana noissa tilanteissa sai jutella ihmisille normaalisti. Ei ollut mitään kireätä mielensäpahoittamisilmapiiriä, että älä puhu mulle, oon töissä täällä, syömässä täällä, lukemassa kirjaa täällä, vain tanssimassa täällä jne. 

Tottahan tuo on, että kaikkialla halutaan nykyään "olla rauhassa" tai "tekemässä sitä asiaa, mitä tultiin tekemään". Näin somessa ihan Suomessa kuvatun videon, missä nainen söi puiston penkillä ja mies ihan asiallisesti tuli kehumaan naista ja muistaakseni kysyi jotain tyyliin, että haluaisiko kahville tms. Nainen oli melko vaivaantuneen oloinen, ja tietysti koko toimitus piti ladata someen, koska miksikäs ei, kun joki ilmeisen epähaluttava "creep" lähestyi ja saan tästä somebrownieseja, jee! Propsit sentään siitä, että nainen kuvasi itseään, ja ainoastaan miehen ääni kuului. 

Jos halutaan "olla rauhassa" tai yksityisesti, niin miksi sitä salaatinsyöntiä striimataan suorana someen? Sairasta. Pimeeämmä. Onko nykyään kaikilla joku lääkitys, kun normaali kanssakäyminen on niin luonnotonta?

Hänen tarinansa taisi olla, että oli kuvaamassa videota äidilleen tjsp. en muista. 

Jep jep... ei tasan kuvannut äidille mitään puistosalaattia! 😂 en edelleenkään tajua mikä tämä nykynaisten agenda on, osoittaa että miehet on luonnottomia (vaikka itse ovat johonkin kasvottomaan someen kokoajan riippuvuussuhteessa)? Koska tämä "ei saa lähestyä" edes rantautui suomeen? Itse en ole tätä kiristyvää sukupolvea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikeaa, kun halutaan lähestymisiä, mutta niitä saa ainoastaan tulla sellaisilta, jotka täyttävät toivojan kriteerit, eli olisiko kuitenkin helpompi itse lähestyä sellaisia, joita haluaa? Ja muutenkin, jos joku totaalisen tuntematon tekee lähestymisen ns. arjessa, hänen nopeasti oletetaan olevan jotenkin vinksahtanut, sillä se ei ole normaalia. 

No itse ainakin vaistoan heti jos toinen on jotenkin vnksahtanut. Netissä / äpeissä sitä ei voi ruudun takaa nähdä ja järjestäin, vaikka kuinka juttelisit, treffeille saapuu joku jännähkö hyypiö. Haluaisin siis nimen omaan sen vaikutelman saada aidosti livenä.

On se silti hieman absurdia että menisin vaikka esim. lenkillä jollekin, että hei, pidän ulkomuodostasi, haluaisitko tavata vaikka kahvilassa tms. En tiedä siitä ihmisestä mitään, joten toimisin täysin oletuksien pohjalta. Mistä tiedän onko hän varattu, hetero tai ylipäätään kiinnostunut seurustelusta tai juuri minusta. 

Sama vastaa: minulla on ihana ja näyttävä koira ja jos olisin mies, tulisin sitä kautta tutustumaan naiseen, mikä rotu, jne. Sitten kun huomaa, että suhtaudun avoimesti, voi kysyä, että tää nyt on hassu kysymys, mutta lähetkö  kahville joskus. Mutta voivoi kun te suomimiehet ette omaa mitään pelisilmää, kuinka asiat hoidetaan. Tasan ne, jotka koiraa haluavat silittää, silittävät vain koiran takia. 🙄 Baareissa en käy, jooga on yksilölaji ja töissä olen naisvaltaisella alalla. Mutta läpällä huvitan itseäni ajatuksella, että jos näen kivannäköisen miehen koirakävelyllä, pitääkö minun huutaa perään "heeei, haluaksää silittää mun koiraa!!??" 🤣 Ja tiedän, että baarissa olisi menoa, muttakun en baareja harrasta. Kerran siis joku kivanoloinen tyyppi meni ohi ja sanoi "oon kattonut usein sua ja sun koiraa" mutta meni niin kovaa vauhtia, että ei ollut mitää mahdollisuutta ehtiä rekisteröimään, että kuka ja mikä ja olisiko juttu luistanut yms. Ehkä hänkin oli sitten ujo yms.

 

Ja tuohon mitä sanoit ulkomuodosta, niin joskus kysyttiin vaan tulta tai jotain "ootko muuten se Elina Vantaalta" tai ihan mitä vain, mutta en tiedä osaako ihmiset nykyään puhua keskenään.

Oletan, että useimmat koiranulkoiluttajat ovat tekemässä juuri sitä: Ulkoiluttamassa koiraa, kuten todennäköisesti ovatkin, eivätkä halua lähestymistä. Tuo on vähän sama kuin joku kassa toivoisi, että hyvännäköiset asiakkaat tekisivät hänelle aloitteen, kun siinähän olisi aivan oiva tilaisuus mutteivat he tajua tehdä sitä aloitetta, vaikka kysyin "tuleeko muuta". Pointti siis siinä, että tilanne on useimmille sellainen, missä ei ole tavallaan mitään ihmeellistä. Asetelma olisi täysin eri jos nimenomaan SINÄ tekisit vaikka tuon "haluatko silittää koiraa" jutun. 

Se oli vitsi. En halua Mr Bean -tilanteita ja juosta koiran kanssa miesten perässä.... 

 

Kaikki tilanteet elämässä on tilanteita, missä tehdään asiaa x: töitä, juodaan, syödään, harrastetaan, otetaan aurinkoa... Ero nykypäivään on se, että esim vanhempieni aikana noissa tilanteissa sai jutella ihmisille normaalisti. Ei ollut mitään kireätä mielensäpahoittamisilmapiiriä, että älä puhu mulle, oon töissä täällä, syömässä täällä, lukemassa kirjaa täällä, vain tanssimassa täällä jne. 

Tottahan tuo on, että kaikkialla halutaan nykyään "olla rauhassa" tai "tekemässä sitä asiaa, mitä tultiin tekemään". Näin somessa ihan Suomessa kuvatun videon, missä nainen söi puiston penkillä ja mies ihan asiallisesti tuli kehumaan naista ja muistaakseni kysyi jotain tyyliin, että haluaisiko kahville tms. Nainen oli melko vaivaantuneen oloinen, ja tietysti koko toimitus piti ladata someen, koska miksikäs ei, kun joki ilmeisen epähaluttava "creep" lähestyi ja saan tästä somebrownieseja, jee! Propsit sentään siitä, että nainen kuvasi itseään, ja ainoastaan miehen ääni kuului. 

Jos halutaan "olla rauhassa" tai yksityisesti, niin miksi sitä salaatinsyöntiä striimataan suorana someen? Sairasta. Pimeeämmä. Onko nykyään kaikilla joku lääkitys, kun normaali kanssakäyminen on niin luonnotonta?

Hänen tarinansa taisi olla, että oli kuvaamassa videota äidilleen tjsp. en muista. 

Jep jep... ei tasan kuvannut äidille mitään puistosalaattia! 😂 en edelleenkään tajua mikä tämä nykynaisten agenda on, osoittaa että miehet on luonnottomia (vaikka itse ovat johonkin kasvottomaan someen kokoajan riippuvuussuhteessa)? Koska tämä "ei saa lähestyä" edes rantautui suomeen? Itse en ole tätä kiristyvää sukupolvea

Rapakon takaa tuotua tuontitavaraa. Kaikki temput pitää tehdä että saa somessa huomiota. Vaikka sitten uhriutumalla ja valittamalla että saa huomiota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä aina jos lähden illalla käymään ravintolassa yksin tai kaverin kanssa. Hieman rasittavaa, mutta kun  asiallisesti torjuu niin ei ole ongelmia ollut. Joiltain miehiltä on ihan mukavaa saada positiivista huomiota.

Minä miehenä olen saanut istua yökerhossa satoja iltoja valomerkkiin asti ja korkeintaan joku nainen tulee kysymään, että saako tästä pöydästä viedä tuoleja. Silti sanotaan että me miehet ollaan etuoikeutettuja?

Mulle on käynyt ihan samalla tavalla monta kertaa. 

Kerran eräs mies lähestyi mua leveä hymy naamallaan kertoakseen, että mulla on pitkä pätkä vessapaperia kengässä, ja useamman kerran on tultu kysymään onko kaverini sinkku.

Näin etuoikeutettuja me rumat naiset ollaan :)

TÄMÄ! Samat kokemukset mulla, enkä edes koe olevani "ruma". Miehet lähestyvät vain tiettyjä naisia, sellaisia hyvin itsevarmoja ja flirttailevia. En ole kumpaakaan, en osaa flirttailla tuntemattomille.

Tuo tuolien vieminen on kauheaa. Istut pitkään yksin jossain lähes täydellä terassilla eikä kukaan tule samaan pöytään. Sitten joku naapuripöydästä ottaa ne tuolit omaan suureen iloiseen seurueeseensa. Tämän jälkeen lähdet sitten kotiin, koska on niin vaivautunut olo. Joskus on peräti niin hyvä tuuri, että joku nainen tai naisia tulee samaan pöytään, ja saat ehkä juttuseuraa.

Lopetin baareissa ja terdellä käymisen jo vuosia sitten. Sieltä ainakaan ei saa seuraa, ja tulee vain paha mieli.

🎶 Mies jonka ympäriltä tuolit viedään, mies jonka etunimi mieleen ei jää... 🎶 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on useamman kerran käynyt silleen, että olen vuosia myöhemmin kuullut mieheltä, että olivat silloin joskus aikoinaan ihastuneita muhun ja "koittivat lähestyä". Kysyin sitten mikä tämä lähestymisyritys oli kun itseltä mennyt täysin ohi niin olivat tyyliin tykänneet jostain facebookjulkaisustani ja mun olisi siitä pitänyt ymmärtää, että yrittävät tehdä aloitetta. Tiedä sittten kuinka monta miesten lähestymisyritystä mulla on mennyt ohi kun en vaan ole tajunnut. :D

Joo, tällaiset tilanteet ovat huvittavia. Ihan tavallisista arkisista kanssakäymisistä pitäisi sitten erottaa ne ”selvät vihjeet”. Sitten jos yritätkin joskus löytää niitä ”selviä vihjeitä”, niin luulet itsestäsi liikoja. :D

No ei ollenkaan, ei ikinä. Yksi tyyppi joskus 15 v sitten kävi notkumassa mun kassalla. Se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan mies ikinä flirttaili mulle. Alennuksiahan se kerjäsi. Kun ei tippunut, niin kiinnostuskin lakkasi tasan siihen. 

Nuorena baareissa mua lähestyi tasan yhden kerran suunnilleen ikäiseni poika. Oli loppuilta (yö). Kaverit oli löytänyt seuraa tai olivat niin kännissä, etten enää jaksanut niiden kanssa. Istuin yksin ja kuuntelin vain musiikkia. Mietin otanko oman taksin vai jäänkö odottamaan baarin sulkeutumista ja yhteistä kyytiä kavereiden kanssa. Siihen tuli sitte tämä tyyppi: Miks sä yksin istut täällä, miten oot noin hermostunut, miks sä näpräät jotain koko ajan, oot sä hermostunut, lähdenks mä pois, ootko aina noin hiljainen, etkö juo mitään, miks sä katot mua noin kysymys kysymys kysymys! Ois ny hitto pyytänyt vaikka tanssimaan sen suurennuslasilla syynäämisen sijaan! 😂 

No joo. Tiedän kyllä syyn, miksi miehet ei ikinä ole lähestyneet iskemis mielessä: en ole tippaakaan flirtti. En vaan osaa. Olen liian asiallinen (olen insinöörinainen 😁). 

Mutta uskomatonta kyllä, olen löytänyt kumppanin. Yksi riittää. 

Näin vanhempana vähemmän, mutta tämänkin vuoden puolella useampia kertoja. Ja sen lisäksi pari ent. miestä vinkuu takaisin. Ja edelleen seks.ahdis*telua Hgin keskustan alueella pari kertaa. Siis tänä vuonna.

Nuorempana iskuyrityksiä oli lähes viikottain.

Riippuu ulkonäön lisäksi varmasti asuinpaikasta: Pk-seudulla sattuu ja tapahtuu. Ja että pysyykö kotona vai liikkuuko paljon. Myös ammatti vaikuttaa: palvelualoilla kohtaamisia on paljon ja myös sitten tämän kaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kun olin vapaana ja miehet kiinnosti niin olen näin jälkeenpäin ajatellut kuinka helppoa ns. iskeminen oli. En ole mikään flirttailija tai ääneen naurava ja kikattava nainen ,mutta esim baarissa jos näin kiinnostavan miehen, otin katsekontaktia ja muutama vähän pidempi keskinäinen silmäkontakti riitti että mies alkoi harppoa luokseni. Tällä tavalla  pystyi iskemään vain itseäni kiinnostavia miehiä. Jotkut suhteet kestivät kauemmin ,joskus vain ns. yhden yön juttuja. Ja jos joku mies ei vastannut katseeseen, niin se siitä sitten. Vanha sanonta että silmät ovat sielun peili. Mainittakoon että siihen aikaan ei ollut mitään tindereitä tai muitakaan somejuttuja, vaan kaikki kanssakäyminen tehtiin face to face. Siksi tuo silmäpeli homma toimi hienosti.

Sulla ei siis ollut silmälaseja? 

Vierailija kirjoitti:

Oletko ikinä käynyt baarissa, ap? Kukaan känniläinen ei ole sulle huudellut? Eihän niitä asiallisia aloitteita juuri tulekaan. Itse pitää olla alotteellinen. 

Minä olen käynyt baareissa, nuorena opiskelijana vähintään kerran viikossa, useimmiten bileet oli pari kertaa viikossa. Ei huudellut perään edes känniläiset. Muistan sellaisenkin kerran, kun käveltiin kolme kaverusta perätysten. Joku känniläinen siitä käytävän varrelta kouraisi mun kavereita takapuolesta (näin siis tämän), mutta mun kohdalla ei tehnyt mitään. Tosin mulla ei ikinä ole ollut muhkea takapuolta ja rumakin olen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä aina jos lähden illalla käymään ravintolassa yksin tai kaverin kanssa. Hieman rasittavaa, mutta kun  asiallisesti torjuu niin ei ole ongelmia ollut. Joiltain miehiltä on ihan mukavaa saada positiivista huomiota.

Minä miehenä olen saanut istua yökerhossa satoja iltoja valomerkkiin asti ja korkeintaan joku nainen tulee kysymään, että saako tästä pöydästä viedä tuoleja. Silti sanotaan että me miehet ollaan etuoikeutettuja?

Itse naisena olen sen verran vanhanaikainen romanttisessa mielessä, että haluan miehen tekevän aloitteen, mikäli hän pitää minua kiinnostavana tai viehättävänä. Siksi en lähesty miehiä, vaikka kiinnostaisikin. 

Sitten naiset valittaa iltapäivälehdissä ettei miehet lähesty ja itsekkin vain istuvat odottamassa kuin manulle päivällistä. Ehkä naisten pitäisi alkaa tehdä aloitteita?

No sitten olen ennemmin yksin ja odotan sitä yhtä miestä, joka olisi valmis tekemään minun vuokseni aloitteen. Ei se välttämättä vaadi kuin sen yhden miehen. Jos mies ei jaksa vaivautua edes aloitteen verran, niin mitä muutakaan hän vaivautuisi tekemään vuokseni? 

"Jos mies ei jaksa vaivautua edes aloitteen verran, niin mitä muutakaan hän vaivautuisi tekemään vuokseni"

Eikö tuo sama päde naisiinkin?

Ei, koska yleensä miehet ovat niitä sitoutumiskammoisia ja ottavat seksin toivossa kenet tahansa jos vaan pääsevät helpolla. Jos mies tekee aloitteen niin mies on kiinnostunut naisesta, jos nainen tekee aloitteen niin mies tyytyy naiseen koska ei parempaakaan nyt tähän hätään löytänyt. 

Yleensä mä lähestynkin reippaasti "ketä tahansa" kun ei parempaakaan ole näköpiirissä ja koska mulle ei ole lopultakaa  väliä miten se menee. Sitten jos on enemmän potentiaalia, pitää ensin seurata mitä signaalia ja toimintaa sieltä puolelta tulee.

Mies

Tämän päivä miehet on jo sen verran oppineita, että tietävät mikä saatetaan lukea seksuaaliseksi häirinnäksi. Siksi.

Talonmies kerran miesten lenkkisaunavuorolla pienissä kaljoissa istui aika lähelle siinä kyllä heppi värähti t:arto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä aina jos lähden illalla käymään ravintolassa yksin tai kaverin kanssa. Hieman rasittavaa, mutta kun  asiallisesti torjuu niin ei ole ongelmia ollut. Joiltain miehiltä on ihan mukavaa saada positiivista huomiota.

Minä miehenä olen saanut istua yökerhossa satoja iltoja valomerkkiin asti ja korkeintaan joku nainen tulee kysymään, että saako tästä pöydästä viedä tuoleja. Silti sanotaan että me miehet ollaan etuoikeutettuja?

Naiset harvemmin lähestyy koska keskimäärin naisilla on todella heikko itsetunto joka ei kestä pakkeja yhtään. Pakit tarkoittaa naiselle sitä että hänessä on jotain vikaa.

No eikö vastaavasti se tarkoita miehille samaa että miehessä on vikaa jos sai pakit?

Ei. Se on vähän sama kuin että miehen ei itsetunto hajoa siihenkään jos raaputetussa arvassa ei ole voittoa.

Tarkoitatko että mies on jo sukupuolensa vuoksi aina henkisesti vahvempi kuin nainen?

Oon 48v eikä ole koskaan tullut miehet iskemään. Ei kaikki naiset ole suosittuja, eikä se edes liity ulkonäköön kun ihan hirvitävän  näköisillä ihmiskasoillakin on vientiä, mutta minulla ei. 

Oon aina ollut ujo, niin se varmasti on se suurin karkoittaja. En osaa flirttailla.

Vierailija kirjoitti:

Oon 48v eikä ole koskaan tullut miehet iskemään. Ei kaikki naiset ole suosittuja, eikä se edes liity ulkonäköön kun ihan hirvitävän  näköisillä ihmiskasoillakin on vientiä, mutta minulla ei. 

 

Oon aina ollut ujo, niin se varmasti on se suurin karkoittaja. En osaa flirttailla.

Aikoinaan ainakin ravintoloissa oli osalla miehistä taipumus mennä iskemään niitä omasta mielestä huonoimman näköisiä ilmeisesti lähinnä sillä perusteella että "yösija" olisi mahdollisimman varma.

Kaikkein parhaimmain näköisesti saattoivat jäädä kokonaan huomiotta kun ei niitä kukaan uskaltanut välttämättä lähestyä tai oletus oli, että pakit tulee kuitenkin.

Ei koskaan, mikä sopii minulle kyllä oikein hyvin.  Olen naimisissa ja jos ero tsi leskeys koittaisi, ei kyllä kiinnostaisi miehet enää siltikään. N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä aina jos lähden illalla käymään ravintolassa yksin tai kaverin kanssa. Hieman rasittavaa, mutta kun  asiallisesti torjuu niin ei ole ongelmia ollut. Joiltain miehiltä on ihan mukavaa saada positiivista huomiota.

Minä miehenä olen saanut istua yökerhossa satoja iltoja valomerkkiin asti ja korkeintaan joku nainen tulee kysymään, että saako tästä pöydästä viedä tuoleja. Silti sanotaan että me miehet ollaan etuoikeutettuja?

Itse naisena olen sen verran vanhanaikainen romanttisessa mielessä, että haluan miehen tekevän aloitteen, mikäli hän pitää minua kiinnostavana tai viehättävänä. Siksi en lähesty miehiä, vaikka kiinnostaisikin. 

Naiset ovat kyllä tehneet varsin selväksi etteivät halua miehiltä huomiota.

Ne on ne naiset, jotka eivät saa hetkeäkään olla rauhassa, menee he mihin tahansa. Miehet lähestyy aina niitä samoja naisia, joten heistä tulee ylpeitä ja kiukkuisia. Niinsanottu Iines Ankka ilmiö.

Kyllä mua saisi miehet lähestyä, kun en itse ole sellaista koskaan kokenut.

En varmasti suuttuisi, vaan olisin lähinnä hämilläni ja ehkä vähän epäuskoinen.

Tänä päivänä vaikuttaa vähän siltä, että pääset parhaimmillaan pilkattavaksi someen, jos edes katsot naista, puhumattakaan sanallisesta lähestymisestä.

En ihmettele tulannettasi. Naisten käytös on koppavan ylimielistä. 

Vierailija kirjoitti:

Tänä päivänä vaikuttaa vähän siltä, että pääset parhaimmillaan pilkattavaksi someen, jos edes katsot naista, puhumattakaan sanallisesta lähestymisestä.

En ihmettele tulannettasi. Naisten käytös on koppavan ylimielistä. 

Jaahas, miehellä menee taas tunteisiin, kun nainen asettaa itsensä ja oman hyvinvointinsa miehen edelle. Miten törkeää, koppavaa ja ylimielistä!!!!