Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten usein miehet lähestyy teitä arkielämässä ja yrittää iskeä?
17.10.2026 |
Minua ei ole koskaan yksikään mies lähestynyt. Ehkä joku on joskus flirttaillut ja siinä kaikki. Olen nyt 25-vuotias, joten esim vanhempani kyselevät minulta, käynkö usein treffeillä tai onko jo löytynyt poikaystävä. Ottaa siis päähän. En tiedä, mikä minussa on vikana, mutta kyllä saan ihan rauhassa olla ja kulkea miehiltä.
Mielestäni se on harhakuvitelma, että miehet yrittäisivät jatkuvasti iskeä nuoria naisia. Vai oonko väärässä? Lähestyykö miehet sua usein?
Kommentit (217)
Mikä tässä on epäselvää?
Jos nainen ei halua huomiota, niin nainen ei halua huomiota.
Jos nainen haluaa huomiota, niin nainen ei halua huomiota ällömiehiltä.
Jos mies ei tiedä onko hän ällömies vai ei, on hän ällömies.
Okei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on epäselvää?
Jos nainen ei halua huomiota, niin nainen ei halua huomiota.
Jos nainen haluaa huomiota, niin nainen ei halua huomiota ällömiehiltä.
Jos mies ei tiedä onko hän ällömies vai ei, on hän ällömies.
Okei?
Jos minulta kysytään? Tuo on hyvin selvää.
Siksi en teekään aloitteita...
-mies
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on epäselvää?
Jos nainen ei halua huomiota, niin nainen ei halua huomiota.
Jos nainen haluaa huomiota, niin nainen ei halua huomiota ällömiehiltä.
Jos mies ei tiedä onko hän ällömies vai ei, on hän ällömies.
Okei?
Eli myönnät, että naiset kiinnostuvat samoista miehistä pääsääntöisesti. Ei "ällömies" voi realistisesti tietää että hän on ällö, jos 500:lla naisella on erilaiset kriteerit ja mieltymykset, ja sitä paitsi, jatkuvasti toitotetaan miten naiset EIVÄT ole pinnallisia ja heillä on niin paljon laajempi maku, mitä ulkonäköön tulee (ja silti 99% naisista vetoaa se geneerinen pitkä, tumma ja tulinen)
Ei oikein koskaan. Nuorena joutui miesporukoilta kuuntelemaan loukkaavaa huutelua kuten arvosanojen antamista tai "hyvä perse!", mutta ei sellaista asiallista lähestymistä ja pyyntöä kahville tai lounaalle. Jotkut ahdistelijat on olleet myös yksin, mutta erityisen ahdistavaa nuorena oli kävellä miesporukoiden ohi, koska aina joutui kuulemaan jotain.
Suomalaiset miehet ei jotenkin osaa tai halua lähestyä naisia asiallisesti ja romanttisesti, pelkkää lyttäävää pskaa vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan lähesty. Ei edes kaksikymppisenä kukaan känniläinen huudellut baarissa. Olen kuitenkin ihan tavallisen näköinen, joten kukaan ei tule arvostelemaan ulkonäköäni. Parasta tässä on se, että pystyn liikkumaan hyvin vapaasti sekä koti- että ulkomailla.
Keskimäärin kerran vuodessa, mutta monesti he ovat ei-eurooppalaistaustaisia, enkä valitettavasti ole heistä kiinnostunut. Olen ikäisesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yleensä ollut se rohkea nainen, joka tekee itse aloitteen ja se on kannattanut. Edellinen aviomieheni ja nykyinen puolisoni on tämän rohkeuden tulos. Ja mitään en kadu! Turpiin myös on tullut, mutta sehän on osa normaalia elämää. Nuorempana minua lähestyivät yleensä oudot ja pelimiehet, joten en voinut antaa kohtalottaren odottaa...
Vierailija kirjoitti:
Olen yleensä ollut se rohkea nainen, joka tekee itse aloitteen ja se on kannattanut. Edellinen aviomieheni ja nykyinen puolisoni on tämän rohkeuden tulos. Ja mitään en kadu! Turpiin myös on tullut, mutta sehän on osa normaalia elämää. Nuorempana minua lähestyivät yleensä oudot ja pelimiehet, joten en voinut antaa kohtalottaren odottaa...
Varo, kohta joku palstavakkari tulee kertomaan miten mies on aina perässävedettävän roolissa ja täysin aikaansaamaton koko suhteessa, jos nainen tekee aloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakaan eivät lähestyneet juuri koskaan. Kaksikymppisenä tuli yhteensä kolme miestä tekemään aloitteen, kaksi heistä oli liikkeellä tositarkoituksella, yksi halusi leikkiseuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa, kun halutaan lähestymisiä, mutta niitä saa ainoastaan tulla sellaisilta, jotka täyttävät toivojan kriteerit, eli olisiko kuitenkin helpompi itse lähestyä sellaisia, joita haluaa? Ja muutenkin, jos joku totaalisen tuntematon tekee lähestymisen ns. arjessa, hänen nopeasti oletetaan olevan jotenkin vinksahtanut, sillä se ei ole normaalia.
No itse ainakin vaistoan heti jos toinen on jotenkin vnksahtanut. Netissä / äpeissä sitä ei voi ruudun takaa nähdä ja järjestäin, vaikka kuinka juttelisit, treffeille saapuu joku jännähkö hyypiö. Haluaisin siis nimen omaan sen vaikutelman saada aidosti livenä.
On se silti hieman absurdia että menisin vaikka esim. lenkillä jollekin, että hei, pidän ulkomuodostasi, haluaisitko tavata vaikka kahvilassa tms. En tiedä siitä ihmisestä mitään, joten toimisin täysin oletuksien pohjalta. Mistä tiedän onko hän varattu, hetero tai ylipäätään kiinnostunut seurustelusta tai juuri minusta.
Sama vastaa: minulla on ihana ja näyttävä koira ja jos olisin mies, tulisin sitä kautta tutustumaan naiseen, mikä rotu, jne. Sitten kun huomaa, että suhtaudun avoimesti, voi kysyä, että tää nyt on hassu kysymys, mutta lähetkö kahville joskus. Mutta voivoi kun te suomimiehet ette omaa mitään pelisilmää, kuinka asiat hoidetaan. Tasan ne, jotka koiraa haluavat silittää, silittävät vain koiran takia. 🙄 Baareissa en käy, jooga on yksilölaji ja töissä olen naisvaltaisella alalla. Mutta läpällä huvitan itseäni ajatuksella, että jos näen kivannäköisen miehen koirakävelyllä, pitääkö minun huutaa perään "heeei, haluaksää silittää mun koiraa!!??" 🤣 Ja tiedän, että baarissa olisi menoa, muttakun en baareja harrasta. Kerran siis joku kivanoloinen tyyppi meni ohi ja sanoi "oon kattonut usein sua ja sun koiraa" mutta meni niin kovaa vauhtia, että ei ollut mitää mahdollisuutta ehtiä rekisteröimään, että kuka ja mikä ja olisiko juttu luistanut yms. Ehkä hänkin oli sitten ujo yms.
Ja tuohon mitä sanoit ulkomuodosta, niin joskus kysyttiin vaan tulta tai jotain "ootko muuten se Elina Vantaalta" tai ihan mitä vain, mutta en tiedä osaako ihmiset nykyään puhua keskenään.
Oletan, että useimmat koiranulkoiluttajat ovat tekemässä juuri sitä: Ulkoiluttamassa koiraa, kuten todennäköisesti ovatkin, eivätkä halua lähestymistä. Tuo on vähän sama kuin joku kassa toivoisi, että hyvännäköiset asiakkaat tekisivät hänelle aloitteen, kun siinähän olisi aivan oiva tilaisuus mutteivat he tajua tehdä sitä aloitetta, vaikka kysyin "tuleeko muuta". Pointti siis siinä, että tilanne on useimmille sellainen, missä ei ole tavallaan mitään ihmeellistä. Asetelma olisi täysin eri jos nimenomaan SINÄ tekisit vaikka tuon "haluatko silittää koiraa" jutun.
Se oli vitsi. En halua Mr Bean -tilanteita ja juosta koiran kanssa miesten perässä....
Kaikki tilanteet elämässä on tilanteita, missä tehdään asiaa x: töitä, juodaan, syödään, harrastetaan, otetaan aurinkoa... Ero nykypäivään on se, että esim vanhempieni aikana noissa tilanteissa sai jutella ihmisille normaalisti. Ei ollut mitään kireätä mielensäpahoittamisilmapiiriä, että älä puhu mulle, oon töissä täällä, syömässä täällä, lukemassa kirjaa täällä, vain tanssimassa täällä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ikinä, paitsi kiusaamistarkoituksessa nuorempana. Minä olin aina se, joka jäi baarissa laukkuja vahtimaan, sillä minua ei hitaille tai muuhunkaan haettu. Ruman naisen osa nyt vaan on tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa, kun halutaan lähestymisiä, mutta niitä saa ainoastaan tulla sellaisilta, jotka täyttävät toivojan kriteerit, eli olisiko kuitenkin helpompi itse lähestyä sellaisia, joita haluaa? Ja muutenkin, jos joku totaalisen tuntematon tekee lähestymisen ns. arjessa, hänen nopeasti oletetaan olevan jotenkin vinksahtanut, sillä se ei ole normaalia.
No itse ainakin vaistoan heti jos toinen on jotenkin vnksahtanut. Netissä / äpeissä sitä ei voi ruudun takaa nähdä ja järjestäin, vaikka kuinka juttelisit, treffeille saapuu joku jännähkö hyypiö. Haluaisin siis nimen omaan sen vaikutelman saada aidosti livenä.
On se silti hieman absurdia että menisin vaikka esim. lenkillä jollekin, että hei, pidän ulkomuodostasi, haluaisitko tavata vaikka kahvilassa tms. En tiedä siitä ihmisestä mitään, joten toimisin täysin oletuksien pohjalta. Mistä tiedän onko hän varattu, hetero tai ylipäätään kiinnostunut seurustelusta tai juuri minusta.
Sama vastaa: minulla on ihana ja näyttävä koira ja jos olisin mies, tulisin sitä kautta tutustumaan naiseen, mikä rotu, jne. Sitten kun huomaa, että suhtaudun avoimesti, voi kysyä, että tää nyt on hassu kysymys, mutta lähetkö kahville joskus. Mutta voivoi kun te suomimiehet ette omaa mitään pelisilmää, kuinka asiat hoidetaan. Tasan ne, jotka koiraa haluavat silittää, silittävät vain koiran takia. 🙄 Baareissa en käy, jooga on yksilölaji ja töissä olen naisvaltaisella alalla. Mutta läpällä huvitan itseäni ajatuksella, että jos näen kivannäköisen miehen koirakävelyllä, pitääkö minun huutaa perään "heeei, haluaksää silittää mun koiraa!!??" 🤣 Ja tiedän, että baarissa olisi menoa, muttakun en baareja harrasta. Kerran siis joku kivanoloinen tyyppi meni ohi ja sanoi "oon kattonut usein sua ja sun koiraa" mutta meni niin kovaa vauhtia, että ei ollut mitää mahdollisuutta ehtiä rekisteröimään, että kuka ja mikä ja olisiko juttu luistanut yms. Ehkä hänkin oli sitten ujo yms.
Ja tuohon mitä sanoit ulkomuodosta, niin joskus kysyttiin vaan tulta tai jotain "ootko muuten se Elina Vantaalta" tai ihan mitä vain, mutta en tiedä osaako ihmiset nykyään puhua keskenään.
Oletan, että useimmat koiranulkoiluttajat ovat tekemässä juuri sitä: Ulkoiluttamassa koiraa, kuten todennäköisesti ovatkin, eivätkä halua lähestymistä. Tuo on vähän sama kuin joku kassa toivoisi, että hyvännäköiset asiakkaat tekisivät hänelle aloitteen, kun siinähän olisi aivan oiva tilaisuus mutteivat he tajua tehdä sitä aloitetta, vaikka kysyin "tuleeko muuta". Pointti siis siinä, että tilanne on useimmille sellainen, missä ei ole tavallaan mitään ihmeellistä. Asetelma olisi täysin eri jos nimenomaan SINÄ tekisit vaikka tuon "haluatko silittää koiraa" jutun.
Se oli vitsi. En halua Mr Bean -tilanteita ja juosta koiran kanssa miesten perässä....
Kaikki tilanteet elämässä on tilanteita, missä tehdään asiaa x: töitä, juodaan, syödään, harrastetaan, otetaan aurinkoa... Ero nykypäivään on se, että esim vanhempieni aikana noissa tilanteissa sai jutella ihmisille normaalisti. Ei ollut mitään kireätä mielensäpahoittamisilmapiiriä, että älä puhu mulle, oon töissä täällä, syömässä täällä, lukemassa kirjaa täällä, vain tanssimassa täällä jne.
Tottahan tuo on, että kaikkialla halutaan nykyään "olla rauhassa" tai "tekemässä sitä asiaa, mitä tultiin tekemään". Näin somessa ihan Suomessa kuvatun videon, missä nainen söi puiston penkillä ja mies ihan asiallisesti tuli kehumaan naista ja muistaakseni kysyi jotain tyyliin, että haluaisiko kahville tms. Nainen oli melko vaivaantuneen oloinen, ja tietysti koko toimitus piti ladata someen, koska miksikäs ei, kun joki ilmeisen epähaluttava "creep" lähestyi ja saan tästä somebrownieseja, jee! Propsit sentään siitä, että nainen kuvasi itseään, ja ainoastaan miehen ääni kuului.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ikinä, paitsi kiusaamistarkoituksessa nuorempana. Minä olin aina se, joka jäi baarissa laukkuja vahtimaan, sillä minua ei hitaille tai muuhunkaan haettu. Ruman naisen osa nyt vaan on tällainen.
Tasoissa ollaan ja joo, minä olen se ujo kaunotar. Miehet ei lähesty ja jos lopulta jotain kautta olen alkanut seurustelemaan, niin mies on tunnustanut "oot niin kaunis että jos en tuntis sinua niin en uskaltais tulla jutteleen". Voivoi. Lopputulos on sitten ollut deittipalstat, jotka kuhisee nepsyongelmaisia miehiä.
Kerran baarissa iskin naisen sanomalla että etsin panoseuraa. Tunnin juteltuamme lähdettiin naisen luokse panemaan.
Eilen joku jutteli keikalla ja oli ilmeisen kiinnostunut.
Minulla on jo toisesta tilaisuudesta ( 2v sitten) löytynyttä seuraa, en tarvitse lisää.
Tuossa samassa paikassa on joku muukin yrittänyt päästä iholle.
Sanoisin, että n. kerran vuodessa kävisi flaksi, jos huvittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikeaa, kun halutaan lähestymisiä, mutta niitä saa ainoastaan tulla sellaisilta, jotka täyttävät toivojan kriteerit, eli olisiko kuitenkin helpompi itse lähestyä sellaisia, joita haluaa? Ja muutenkin, jos joku totaalisen tuntematon tekee lähestymisen ns. arjessa, hänen nopeasti oletetaan olevan jotenkin vinksahtanut, sillä se ei ole normaalia.
No itse ainakin vaistoan heti jos toinen on jotenkin vnksahtanut. Netissä / äpeissä sitä ei voi ruudun takaa nähdä ja järjestäin, vaikka kuinka juttelisit, treffeille saapuu joku jännähkö hyypiö. Haluaisin siis nimen omaan sen vaikutelman saada aidosti livenä.
On se silti hieman absurdia että menisin vaikka esim. lenkillä jollekin, että hei, pidän ulkomuodostasi, haluaisitko tavata vaikka kahvilassa tms. En tiedä siitä ihmisestä mitään, joten toimisin täysin oletuksien pohjalta. Mistä tiedän onko hän varattu, hetero tai ylipäätään kiinnostunut seurustelusta tai juuri minusta.
Sama vastaa: minulla on ihana ja näyttävä koira ja jos olisin mies, tulisin sitä kautta tutustumaan naiseen, mikä rotu, jne. Sitten kun huomaa, että suhtaudun avoimesti, voi kysyä, että tää nyt on hassu kysymys, mutta lähetkö kahville joskus. Mutta voivoi kun te suomimiehet ette omaa mitään pelisilmää, kuinka asiat hoidetaan. Tasan ne, jotka koiraa haluavat silittää, silittävät vain koiran takia. 🙄 Baareissa en käy, jooga on yksilölaji ja töissä olen naisvaltaisella alalla. Mutta läpällä huvitan itseäni ajatuksella, että jos näen kivannäköisen miehen koirakävelyllä, pitääkö minun huutaa perään "heeei, haluaksää silittää mun koiraa!!??" 🤣 Ja tiedän, että baarissa olisi menoa, muttakun en baareja harrasta. Kerran siis joku kivanoloinen tyyppi meni ohi ja sanoi "oon kattonut usein sua ja sun koiraa" mutta meni niin kovaa vauhtia, että ei ollut mitää mahdollisuutta ehtiä rekisteröimään, että kuka ja mikä ja olisiko juttu luistanut yms. Ehkä hänkin oli sitten ujo yms.
Ja tuohon mitä sanoit ulkomuodosta, niin joskus kysyttiin vaan tulta tai jotain "ootko muuten se Elina Vantaalta" tai ihan mitä vain, mutta en tiedä osaako ihmiset nykyään puhua keskenään.
Oletan, että useimmat koiranulkoiluttajat ovat tekemässä juuri sitä: Ulkoiluttamassa koiraa, kuten todennäköisesti ovatkin, eivätkä halua lähestymistä. Tuo on vähän sama kuin joku kassa toivoisi, että hyvännäköiset asiakkaat tekisivät hänelle aloitteen, kun siinähän olisi aivan oiva tilaisuus mutteivat he tajua tehdä sitä aloitetta, vaikka kysyin "tuleeko muuta". Pointti siis siinä, että tilanne on useimmille sellainen, missä ei ole tavallaan mitään ihmeellistä. Asetelma olisi täysin eri jos nimenomaan SINÄ tekisit vaikka tuon "haluatko silittää koiraa" jutun.
Se oli vitsi. En halua Mr Bean -tilanteita ja juosta koiran kanssa miesten perässä....
Kaikki tilanteet elämässä on tilanteita, missä tehdään asiaa x: töitä, juodaan, syödään, harrastetaan, otetaan aurinkoa... Ero nykypäivään on se, että esim vanhempieni aikana noissa tilanteissa sai jutella ihmisille normaalisti. Ei ollut mitään kireätä mielensäpahoittamisilmapiiriä, että älä puhu mulle, oon töissä täällä, syömässä täällä, lukemassa kirjaa täällä, vain tanssimassa täällä jne.
Tottahan tuo on, että kaikkialla halutaan nykyään "olla rauhassa" tai "tekemässä sitä asiaa, mitä tultiin tekemään". Näin somessa ihan Suomessa kuvatun videon, missä nainen söi puiston penkillä ja mies ihan asiallisesti tuli kehumaan naista ja muistaakseni kysyi jotain tyyliin, että haluaisiko kahville tms. Nainen oli melko vaivaantuneen oloinen, ja tietysti koko toimitus piti ladata someen, koska miksikäs ei, kun joki ilmeisen epähaluttava "creep" lähestyi ja saan tästä somebrownieseja, jee! Propsit sentään siitä, että nainen kuvasi itseään, ja ainoastaan miehen ääni kuului.
Jos halutaan "olla rauhassa" tai yksityisesti, niin miksi sitä salaatinsyöntiä striimataan suorana someen? Sairasta. Pimeeämmä. Onko nykyään kaikilla joku lääkitys, kun normaali kanssakäyminen on niin luonnotonta?
Mistä minä tiedän kun en huomaa mitään?
Pitäisikö miesten lähestyä? Sitäkään ei voi tietää.
Alue: Aihe vapaa
Oletan, että useimmat koiranulkoiluttajat ovat tekemässä juuri sitä: Ulkoiluttamassa koiraa, kuten todennäköisesti ovatkin, eivätkä halua lähestymistä. Tuo on vähän sama kuin joku kassa toivoisi, että hyvännäköiset asiakkaat tekisivät hänelle aloitteen, kun siinähän olisi aivan oiva tilaisuus mutteivat he tajua tehdä sitä aloitetta, vaikka kysyin "tuleeko muuta". Pointti siis siinä, että tilanne on useimmille sellainen, missä ei ole tavallaan mitään ihmeellistä. Asetelma olisi täysin eri jos nimenomaan SINÄ tekisit vaikka tuon "haluatko silittää koiraa" jutun.