G: Millaisia ongelmia sinulle on koitunut siitä, että olet RUMA?
Itse olen kärsinyt ulkonäöstäni ihan koko elämäni aina tähän päivään saakka. Viimeksi tänään mieskolmikko vaunujen kanssa tyrskähti hiljaiseen nauruun minut nähdessään.
Aina vaan tuntuu yhtä pahalta.
Kommentit (20)
olen ikäni kärsinyt pahasta atopiasta. Välillä on parempia päiviä, mutta ikinä en ole ollut täysin ilman ihottumaa. Vaikuttaa mielialaan. Niinä päivinä kun iho on parmpi, olen onnellinen, mutta itsetunnon kanssa on sen verran ongelmia, etten usko ikinä löytäväni kumppania, joka hyväksyisi minut tällaisena ihmisenä.
En voi katsoa peilikuvaani tai valokuvia ilman etten kiinnittäisi huomiota leveään nenääni. Olen harkinnut vakavasti plastiikkakirurgiaa. Jos saisin nenäni vähän kapeammaksi, olisin tyytyväinen kasvoihini.
kyllä elämä olisi niin paljon helpompaa, jos olisi edes siedettävän näköinen.
Vierailija:
En voi katsoa peilikuvaani tai valokuvia ilman etten kiinnittäisi huomiota leveään nenääni. Olen harkinnut vakavasti plastiikkakirurgiaa. Jos saisin nenäni vähän kapeammaksi, olisin tyytyväinen kasvoihini.
Ihmiset, jotka puhuvat plastiikkakirurgiasta kauneuskirurgiana ja halveksien, eivät tiedä mistä puhuvat, eivätkä ymmärrä rumana elämisestä yhtään mitään.
Nenäleikkaus on yksi niistä toimenpiteistä, joihin eniten ollaan tyytyväisiä. Apu on niin konkreettinen.
Voimia Sinulle ja " tee se" !
Kyllä maailmasta löytyy törkeitä ja ajattelemattomia ihmisiä.
Nauruun purskahtaminen ei edes ole pahimmasta päästä. Se satuttaa syvältä, mutta vielä pahempaa on julkinen sanallinen haukkuminen, siihen tulee mukaan vielä häpeä, kun muutkin ihmiset kuulevat.
Ihmiset, jotka puhuvat plastiikkakirurgiasta kauneuskirurgiana ja halveksien, eivät tiedä mistä puhuvat, eivätkä ymmärrä rumana elämisestä yhtään mitään.
Nenäleikkaus on yksi niistä toimenpiteistä, joihin eniten ollaan tyytyväisiä. Apu on niin konkreettinen.
Voimia Sinulle ja " tee se" !
[/quote]
Todella törkeää tulla muitten kommentoimaan syömisiä!! En ikinä itse kehtaisi sanoa kenellekään noin, vaikka olisi kuinka lihava. Ihan kuin tahallaan nolattaisiin toinen julkisesti.
Olen siis itsekin ollut lihava, joten siksi minua kiinnostaisi miksi et ole laihduttanut, jos kiloihin ei ole mitään sairautta syynä? :)
Vierailija:
Todella törkeää tulla muitten kommentoimaan syömisiä!! En ikinä itse kehtaisi sanoa kenellekään noin, vaikka olisi kuinka lihava. Ihan kuin tahallaan nolattaisiin toinen julkisesti.Olen siis itsekin ollut lihava, joten siksi minua kiinnostaisi miksi et ole laihduttanut, jos kiloihin ei ole mitään sairautta syynä? :)
Olin siis jo melko hyvässä painossa, mutta sitten elämän tilanne muuttui, läheinen kuoli ja se laihduttaminen tyssäsi siihen. Tuntui niin turhalta laskea mitään painonvartijoiden pisteitä siinä vaiheessa. Ja kilot tuli tosi nopeasti takaisin korkojen kera! Laihduin siis ensin 20 kiloa ja olen nyt lihonnut yli 30 kiloa.. Tai en edes tiedä nykyistä painoa kun en uskalla mennä vaa' alle koska saan hirveät morkkikset siitä, kun paino on taas noussut.
Ja se laihduttaminen tuntuu tosi vaikealle. Muuten en niin välittäisikään painosta, vaan juuri muiden ihmisten kommentoinnista yms. johtuen haluaisin laihtua. Laihempana olisi niin paljon helpompaa. Oma mies hyväksyy minut juuri tällaisena kuin olen, mutta muille se tuntuu olevan paljon vaikeampaa. Jopa sisaruksille, vaikka olen aina luullut että voin olla ihan mitä vaan ja välit pysyvät ennallaan!
miksi tuhlata se aika siihen että ei ole tyytyväinen itseensä jos asialle voi tehdä jotain. Eli yhteyttä vain plastiikkakirurgiin...
miestä, seksiä tai rakkautta... koskaan. Kuulen haukkuja ja naureskelua ulkonäöstäni lähes päivittäin... tuntemattomien toimesta. Ei töitä. Kun rekrytoijat näkevät minut, näen jo heidän ilmestään ettei mitään mahkuja ole. Ei siis rahaa kauneuskirurgiaan.
" Naisessa pitää olla jotain leivottavaa"
" Sinähän Pena tiedät millaiselta kunnon naisen pitää näyttää..."
" Kakkosnelosta tarvitsen juuri raksalla"
etc.
Muuten ihan taviksen näköinen,
soma pikku karvajalka.
Eli ei oikeastaan mitään ongelmia. En tosin käy yleisissä sanoissa, en uimahalleissa tai muissakaan paikoissa joissa joutuisin riisuutumaan ihmisten nähden, en ole koskaan alaston tuttujen enkä tuntemattomien edessä.
Miehiä on ollut paljon, liekö itsetunnon pönkitystä. Mutta totuushan on se, että useimmille miehille on ihan sama mitä vakoa he kyntävät.
Mutta normaalissa elämässä ei mitään ongelmia. Ei haittaa arkipäivääni.
Kukaan ei ole täydellinen, ainakaan kaikkien mielestä.
Vierailija:
miestä, seksiä tai rakkautta... koskaan. Kuulen haukkuja ja naureskelua ulkonäöstäni lähes päivittäin... tuntemattomien toimesta. Ei töitä. Kun rekrytoijat näkevät minut, näen jo heidän ilmestään ettei mitään mahkuja ole. Ei siis rahaa kauneuskirurgiaan.
nuo ongelmat vähenevät merkittävästi vanhenemisen myötä. Pienitissinen: vanhemmiten on kiva olla pienirintainen, kun katsoo muiden valtaisia ryntäitä, jotka roikkuvat jo vyötärön seudulla. Kumma juttu, tuota en olisi nuorena uskonut itse.
koeta ajatella, että ei ne kommentoijat sua häpäise, vaan vain itsensä, eikä sun siis tarvi hävetä itses takia, jos joku jotakin ääneen huutelee. Ainakin minä katson pitkään pilkkaajaa, enkä pilkan kohdetta, jos vastaavaa tilannetta sivusta seuraan.
Eihän se nyt oikein kivalta tunnu. Ja mulla on naama ja vartalo niin epäsuhtaset, huono iho, lyhyet koivet, ylipaino ym. kaikki ruman oireet :)
Itselläni on ihana aviomies, joka ei välitä tisseistä tuon taivaallista. =)
Sinullekin löytyy jostain se fiksu, ihana ja sinusta juuri tuollaisena pitävä mies.
Yhä enemmän ja enemmän on ilmoituksia, joissa pyydetään liittämään kuva mukaan, vaikka ulkonäöllä ei olisi mitään tekemistä työn sisällön kanssa eikä se kerro ihmisen pätevyydestä yhtikäs mitään.
Mulla ei sinänsä ole " ongelmaa" asian kanssa, mutta pistää vaan mietityttämään haluanko ylipäänsä työskennellä yrityksessä, jolle moiset " arvot" ovat keskeisiä....
Vierailija:
Kun rekrytoijat näkevät minut, näen jo heidän ilmestään ettei mitään mahkuja ole. Ei siis rahaa kauneuskirurgiaan.
Vierailija:
Itse muistan kuinka yläasteella välitunnilla poikajoukosta kuului hiljaista puhetta ja yhtäkkiä osoitettiin minua ja kuului kovaa: " Ai tuo läskikö?" Hävetti ihan hirveästi.
Mä en sanois itseäni rumaksi, mutta läski olen yhä edelleen. Bussiin meno on joka aamuinen painajainen (tekisi jo mieli ostaa toinen auto ihan vain siksi ettei tarvitsisi kulkea bussilla!). Yleensä bussi on täynnä ja joutuu istumaan jonkun viereen niin että olen puoliksi tukkimassa sitä käytävää. Hävettää. Vien siis n. puolentoista ihmisen paikan siinä istuessani ja käytävällä kulkiessa tönäisen jokaista käytävän vieressä istuvaa.
Viimeisin hävetys oli pitkän matkan linja-autossa, jossa turvavyö ei mahtunutkaan kiinni ja pelkäsin muiden huomaavan etten laittanutkaan sitä vyötä kiinni tai että kuski tulee jotakin sanomaan.
Hävettää myös aina kun olen nälissäni niin että maha kurisee. Jotenkin sekin tuntuu hirveän nololta näin läskille, tuntuu että kaikki ajattelee että miten tuolla voi olla nälkä noilla kiloilla!!! Ja miten noloa kun esim. työpaikalla on tarjolla kakkua tai muuta herkkua ja saatan olla ottamassa sitä ja joku tulee sanomaan että entä jos otat puolikkaan palan, että älä ota kokonaista.
Ja aina kun tapaan tuttuja, ystäviä tai sukulaisia niin aina kysytään laihduttamisesta. Että oletko ajatellut aloittaa laihduttamista? Tai niinkuin siskoni kysyi että mistä löydän tarpeeksi suuria vaatteita eikä meinannut uskoa, että ihan H&M:ltä tai Lindexiltä voisi löytyä minun kokoiselle vaatteita (olen kokoa 52/54).
Huh, kyllä näitä joka päiväisiä inhottavia tilanteita löytyisi todella paljon jos nyt yhtään enempää miettisin tätä.