Haluaisin yhteiselämän kumppanin kanssa vaan tulotason ero
Ymmärrän ja olen sitä mieltä itsekin, että omillaan taloudellisesti eletään kun ollaan aikuisessa parisuhteessa ja molemmilla oma jälkikasvukin. Vaan kun uusi kumppani on päällikkötasoinen tekninen hyvin tienaava ja minä korkeakoulutettu mutta sosiaalialan tekijä, miten me käytännössä sovitetaan tämä yksiin jos haluaisimme joskus yhteisen kodin?
Hävettää sanoa, ettei minulla ole kuukausitulot sellaiset että voisin ostaa samantasoisen asumuksen kuin hän, että voisin maksaa kk menot yhtä suurina jne. Hän puhuu, että hyvä kun joskus asutaan yhdessä ja saadaan jaettua kulut puoliksi, kannattavaa taloudellisesti. Minä mietin mielessäni, että noinkohan...joudun koko ajan venymään tai käyttämään säästöjä. Miten tätä tuoda esille ilman, että kuulostan säälittävältä ja siltä, että odotan hänen elättävän minua?
Kommentit (67)
juu ei näitä uusioperheitä pidä mennä perustamaan. sehän nyt vaan olisi tyhmää. molemmilla jos on omat taloudet, saattaa asia toimiakin. tuloero merkitsee ulinaa ja päänsärkyä. se pelkästään kertoo, ettei tämä suhde tule kestämään. onnea kuitenkin yritykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no mun miespuolinen serkku tienaa varsin hyvin ja hän on naimisissa naisen kanssa, joka on päivätyötä tekevä lähihoitaja. He ostivat yhdessä hienon omakotitalon kalliilta alueelta siten, että serkkuni omistaa siitä 75% ja vaimo 25% ja molemmilla on omat henkilökohtaiset lainat. Sitten serkkuni maksaa kaikki sähkö-/vesilaskut, jätemaksut, kiinteistöverot jne ja tämä kyrsii serkkuani, että miksei vaimo koskaan tarjoudu maksamaan laskuja.
Serkkusi ajatteli, että lähihoitajan palkalla maksellaan hienon omakotitalon kuluja? Ja serkun vaimo ajatteli, ettei hänen tarvitse osallistua kuluihin?
Luulisi aikuisten ihmisten keskustelevan asioista ennenkuin hommataan mitään hienoja taloja. Varsinkin kun serkunkin olisi pitänyt tajuta, mikä on kumppanin tulotaso.
Tuossa tilanteessa alkaa ärsytys kasvaa ja sitten halveksunta toista kohtaan. Ja sitten tulee ero.
Millainen mies ylipäätään pitää erillistä rahataloutta vaimonsa kanssa, mutta kuitenkin fyysisen talouden jakaa? Toivottavasti mies sitten piikoo ja siivoaa yhtä ahkerasti kuin naiset piikovat, ja laskee eritteensä siististi viemäriin eikä naisen kehoon. Myös steroidien syöminen, libidon kemiallinen hillitseminen, olisi suotavaa tällaiselle 50/50 miehelle. Lisäksi jos nainen sitten katselee ja kuolailee netissä muita miehiä niin se on vaan normaalia seksuaalisuutta eikä keneltäkään pois.
Miehillä on paljon opittavaa 50/50 elämästä.
Off topic, mutta tajuaakohan nämä tämän kaltaiset naiset, jotka näitä juttuja kirjoittaa, että mitä todellisuudessa sanovat. Siis kun tässäkin tämä reppana rinnastaa seksin ja rahan. Että mies laskee eritteensä naiseen vain, jos suostuu maksamaan. Tällaiset naiset siis alentavat naisten arvon parisuhteissa h*oran tasolle aivan tahtomattaan. Ehkä se on se freudilainen lipsautus. Tulee sanottua vahingossa sen mitä oikeasti ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista linnaa sitten suunnittelette? Lähtökohtaisesti kaksi työssäkäyvää aikuista saa asumiskulut ihan kohtuulliseksi isommassakin puljussa.
Juuri näin.
Tietenkin asunto voi olla todella kallis tai todella halpa, mutta jos ei ihan ääripäihin mennä, saa puoliksi ostettua kivan asunnon niin, että siitä joutuu molemmat maksamaan vain halvahkon asunnon hinnan.
Kyseessä ei siis välttämättä ole mikään vyön kiristys, vaan tilanne voi olla myös niin, että kumpikin säästää.
Keskustelun voi myös avata siten, että nykyään mulla menee asuntoon summa x ja sitä enempää en pysty asumisesta maksamaan ja asunto hankitaan sen mukaan
Vierailija kirjoitti:
Eli kumppania innostaa eniten kulujen puolittaminen...? Kysypäs häneltä, että miten olisi, jos asuttaisin vaan omissa kodeissa jatkossakin, olisi paljon selvempää. Haluaisko hän vielä seurustella sen jälkeen?
Aphan sen yhteisen elämän halusi.
"Tässä jää huomiotta Suomen helvetin kova veroprogressio. Kun sinä akateeminen pienipalkkainen sosiaalityöntekijä tienaat sen 3000€/kk ja mies pikkupomona sen 5300€/kk, niin teidän molempien nettopalkasta menee 30% tuohon asumiseen. Eli jos haluat, että mies aidon oikeasti kannattelisi sinua taloudellisesti Suomessa, niin saat katsoa tyystin eri kaliiberin miehen ja mennä isoimpien johtajien akselille."
En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei siitä isommasta palkasta mitään oikein käteen jää valitusta". Jos katsotaan vaikka viiden tonnin bruttopalkkaan versus kolmen tonnin bruttopalkkaa niin siitä isommasta jää käteen ainakin tonni enemmän kuussa. Minun maailmassani tonni kuussa on ero sen välillä että pihassa on vanha Nissani tai sitten upouusi Bemari. Siinä on minusta aika iso ero elintasoissa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen asuminen etc mitoitetaan huonompi tuloisen mukaan, aina. Muuten ei voi mennä kuin metsään.
Mitä tarkoittaa käytännössä se huonompituloisen mukaan? Sitä että huonompituloinen käyttää ihan kaikki rahansa jota liikenee ja se parempituloinen laittaa tonnin tai pari joka kuukausi omiin sijoituksiin? Vai että kummallekin jää vielä varaa säästää?
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen asuminen etc mitoitetaan huonompi tuloisen mukaan, aina. Muuten ei voi mennä kuin metsään.
Meillä se on mitoitettu viimeiset 30 vuotta yhteenlaskettujen tulojen mukaan ja vielä ei ole metsää näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä rakentaisi parisuhdetta rahan ehdoilla.
Sehän on se ja sama onko toisella yhtään ja toisella vaikka paljon jos välillä on rakkaus.
No minusta ei ole kyllä oikein, että mies jolla on lapsia tuhlaisi rahoja ap:n perheeseen oli rakkautta tai ei. Inhottava tilanne enkä ap:n tilanteessa muuttaisi yhteen. Sitten jos ollaan lapsettomia tai lapset yhteisiä tilanne täysin eri.
Miksi se ei olisi oikein? Tietenkään ketään ei saa pakottaa mutta jos se tuntuu kummastakin oikealta niin miksi se ei olisi?
Avointa keskustelua vaan. Jos ei parisuhteessa pysty edes tällaisesta keskustelemaan vaan pahimmillaan päätyy esittämään jotain mitä ei ole, niin suhde on kovin pinnallinen.
Eihän kuluja puoliksi laiteta vaan enemmän tienaava maksaa enemmän. Silti hän pääsee itsekin halvemmalla joten on kannattavaa tuolloin molemmille. Miehet myös syövät todella paljon verrattuna naisiin joten ruokakuluja ei voi puoliksi laittaa. Meillä minä syön yli kolmasosan vähemmän. Ehkä 2/5 siitä mitä mies. Lisäksi syön muutenkin halvempia aineksia.
Vierailija kirjoitti:
"Tässä jää huomiotta Suomen helvetin kova veroprogressio. Kun sinä akateeminen pienipalkkainen sosiaalityöntekijä tienaat sen 3000€/kk ja mies pikkupomona sen 5300€/kk, niin teidän molempien nettopalkasta menee 30% tuohon asumiseen. Eli jos haluat, että mies aidon oikeasti kannattelisi sinua taloudellisesti Suomessa, niin saat katsoa tyystin eri kaliiberin miehen ja mennä isoimpien johtajien akselille."
En ole koskaan ymmärtänyt tätä "ei siitä isommasta palkasta mitään oikein käteen jää valitusta". Jos katsotaan vaikka viiden tonnin bruttopalkkaan versus kolmen tonnin bruttopalkkaa niin siitä isommasta jää käteen ainakin tonni enemmän kuussa. Minun maailmassani tonni kuussa on ero sen välillä että pihassa on vanha Nissani tai sitten upouusi Bemari. Siinä on minusta aika iso ero elintasoissa.
Näinpä. Olen erikoissairaanhoidossa sh ja mies tienaa omassa hommassaan 250 000€/v. On aika selvä kumpi maksaa enemmän talouskuluja😁
Ehkä viisainta miettiä vielä yhteenmuuttoa?
Minkä ikäisiä lapsia on kuviossa?
Ehdota miehelle taloustiliä johon maksatte prosenttiosuudet tuloistanne- sinä vähemmän, mies enemmän. Sieltä maksatte kaikki yhteiset elämän kulut ja molemmat sitten omat menonsa jäljelle jäävällä summalla.
Helposti taitaa käydä niin että nainen huomaa maksavansa ruuat ja taloustavarat jos asiaa ei heti huomioida.
Ehdottomasti yhteinen talous sen pienempituloisen tason mukaan. Ei sillä, että rahat voivat olla yhteisiä ja se suurempituloinen voi olla halukas kustantamaan enemmän, mutta mitäs jos ei yhtäkkiä pystykään (sairaus, työttömyys) ja sen pienempituloisen pitäisi kustantaa koko lysti?
Minä tienaan reilut kuusi tonnia ja mies tuplat siihen nähden. En ole ikinä suostunut enkä tule suostumaan hänen toivomaansa elämäntyyliin: sadan neliön kämppä kahdelle ja Porche pihassa. Koska minä en sitä voi maksaa mikäli hän sattuu saamaan kenkää esimerkiksi. Meillä on kolmio kantakaupungissa ja Mersu. Nämä minä pystyn tarvittaessa rahoittamaan mikäli ukkokulta ei pystyisi enää tienaamaan.
Tämä on oikeasti ongelma, jos toinen on huomattavasti varakkaampi kuin toinen. Käyt kuitenkin ok töissä ja tienaat keskiverrosti. Et ole mikään tuilla elävä. Ehkä sun pitäisi sanoa, ettei sulla ole varaa miehen elintasoon. Se on realiteetti. On väärin, että joudut elämään yli varojesi.
Kannattaa kiiruhtaa yhteenmuuttamista jos taloudesta toisen kanssa puhuminen tuntuu hankalalta!
No onko hänellä mitään hajua paljonko tienaat?
Mies haluaa kaikesta puolet maksavan taloudenhoitajan! Sinä ostat ja teet koko pesueen ruoat, hoidat tilavan edustuskodin ja pidät miehen tyytyväisenä.
Toki teet tämän, koska pääset pois kopperostasi, joka lapselle omat huoneet ja pihviä sekä punkkua pöytään.
Sano nyt sille miehelle suoraan, että mihin sinulla on varaa!
Sanot sille miehelle että sun palkka on x euroa eikä sulla ole varaa maksaa puolta hänen palkkansa mukaisista asumiskustannuksista. Sitten mies voi päättää hankitteko yhteisen asunnon, johon sinulla on varaa vai maksaako mies kuluista enemmän jos haluaa paremman elintason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen asuminen etc mitoitetaan huonompi tuloisen mukaan, aina. Muuten ei voi mennä kuin metsään.
Mitä tarkoittaa käytännössä se huonompituloisen mukaan? Sitä että huonompituloinen käyttää ihan kaikki rahansa jota liikenee ja se parempituloinen laittaa tonnin tai pari joka kuukausi omiin sijoituksiin? Vai että kummallekin jää vielä varaa säästää?
Haluaisin myös nähdä sen hyvätuloisen, joka haluaa vapaaehtoisesti elää huonotuloisen elintason mukaista elämää, eli asua ankeasti, ahtaasti ja epäviihtyisällä alueella, aina vaan vuokralla, viettää kaikki lomat kotona, syödä yksipuolisesti ja köyhästi... Ja koko ajan rahaa jää säästöön ihan hirveästi, mutta mitä hyötyä siitä asitten enää on, kun ei siitä hyvästä palkasta saa yhtään nauttia? Sitä vartenhan ihmiset juuri haluavat isomman palkan, että voisivat elää mukavammin ja saada elämäänsä asioita. Useimmiten tuo menee niin, että eletään parempaa elintasoa ja parempituloinen vaan sitten maksaa enemmän.
Parisuhteen asuminen etc mitoitetaan huonompi tuloisen mukaan, aina. Muuten ei voi mennä kuin metsään.