HS: Vauvan syntyminen voi herättää inhon omaa lemmikkiä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan aina laitettu koira pois, kun on ollut vauvat tulossa. Sitten kun lapsi on ollut isompi ollaan hankittu uusi koira.

2 vaihtoehtoa

1. Tyypillinen provo jotta ketju jatkuisi pitkään kauhisteluna ja väittelynä.

2. Niitä hetkiä kun konkretisoituu yhteen lauseeseen kuinka oksettava mielenlaatu isolla osalla ihmisistä on. Onneksi tämä aina silloin tällöin tulee selväksi kun nämä avaavat suunsa. 

No minä sanoisin, että parempi se koira on pois laittaa kuin että siitä tulee riippakivi josta ei oikein välitetä vaan lähinnä siedetään.

Eikä pienet lapsetkaan aina ole erityisen mukavia koiria kohtaan ja koska vanhemmat tuppaa olemaan niiden lasten puolella jos jotain ongelmia tulee, niin koira saa huutia, vaikka lapsi olisi se joka ärsyttää eikä kunnioita koiran henkilökohtaista tilaa.

Viereilen omien koirieni kanssa välillä lapsiperheessä ja joudun joka kerta valistamaan, että miten koirien kanssa ollaan ja jos koira ei halua että kosketaan se ei halua että kosketaan eikä sille voi mitään, vaikka kuinka lapset pahottaisi siitä mielensä.

Koirat on eläviä olentoja, lapset ovat usein aikamoisia tyrkkyjä ja loputtomalla energialla koskemassa, harva eläin jaksaa sellaista loputtomiin.

Joten kyllä sekin on vanhemmilta minusta vastuullsita ajattelua, jos laittaa tosiaan koiran pois kun lapsia alkaa tulemaan JA homma uuden vasta kun lapset on vähän vanhempia: Itse sanoisin että hyvin usein se on koiranki etu.

Olen eri, mutta lapsilla ei ole kokemusta ja tietoa koirista, jos sitä ei heille anneta. Eikä ole kyllä kaikilla vanhemmillakaan, ei edes koirien omistajilla. Pääsääntöisesti lapset ovat tosi kiinnostuneita koirista ja eläimistä yleensä, mutta vaativat kyllä ohjausta, osa vahvempaakin ohjausta. Esimerkiksi se, että et koskaan mene koiran luo, vaan kutsut koiran ja se tulee, jos haluaa. Jos lapsi on niin pieni ettei ymmärrä, tulee koiralla olla oma tila, johon lapsilla ei ole pääsyä. 

Olen ehkä päässyt helpommalla, koska ihmiset eivät pidä saksanpaimenkoiraa leluna, jota lasten tulisi saada retuutella mielensä mukaan, vaan nekin, jotka eivät ole koiran omistajia itse, ovat antaneet minun vapaasti ohjata omia lapsiaan koiran kanssa olemiseen. Tervepäinen koira sietää kyllä lapselta aika paljon, mutta liikaa ei pidä vaatia. Itse opin jo pienenä taaperona, että jos en tottele mitä on neuvottu, niin ottaahan se koira kädestä kiinni. Samalla opin lukemaan koiraa tosi hyvin ja saman on omakin lapsi oppinut. Naamasta ja kehosta näkee kristallinkirkkaasti mitä koira ajattelee ja tekee seuraavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen omin silmin todistanut, miten koiraihmisen suhtautuminen koiriin muuttui aika radikaalistikkin kun hän sai lapsia.

Aluksi koirat oli maailmannapa, vähänniinkuin lapsen roolissa kaiketi, mutta kun oikeasti tulikin vauva, niin tämä ihminen alkoi kohdella koiria vähän toisen luokan kansalaisina. Siis toki koirat silti tuli hoidettua jne. mutta ihan selvästi motivaatio laski siihen, että haluaisi hoitaa ne niin hyvin kuin mahdollista.

Koirilla ei sitten ollutkaan enää asiaa esim. makuuhuoneeseen, autossakin joutuivat pieneen peräkonttiin, harrastukset loppui ja lenkit lyheni/osa jäi pois kokonaan ja muuttui takapihalla ulkoiluun. Silti edelleen koirat hoidettiin niin että ei nyt mitään rääkkäystä ollut, mutta vähän säälitti ne koirat jotka olivat siinä muutoksen keskellä ja kokeneet senkin elämän, että saivat olla ihmise lähellä ja pääsivät ihan kunnon lenkeille ja treeneihinkin.

Ja se ihminen itse ei ainakaan selvästi tiedostanut tuota muutosta. Pari kertaa hieman huomautin jostakin, että hei, ei nyt ole kovin kiva tuollainen, mutta hän vaan suuttui siitä huomauttamisesta.

Ajattelitko että koirat tulisi hoitaa lasten kustannuksella? Jostain se paapomisaika olisi pois

En ajatellut, älä lisää jotain omia oletuksia kirjoitukseeni. Minä kirjoitin tuossa jo mitä ajattelin, siellä ei ole mitään piiloviestejä seassa, en harrasta sellaisia.

Kuvittelit siis että ihmisillä joilla on sekä koira, että lapsia on jotenkin enemmän tunteja vuorokaudessa, jos pitäisi pystyä samaan kuin ennen lapsia? Kun olet mennyt oikein huomauttelemaan toiselle. Hyh miten raskas olet. 

Siis huomautin siitä, että laittoivat koiria pieneen peräkonttiin ja se kansikin siihen vielä päälle, että ei kyllä ole ok eikä liity mitenkään siihen, että on vähemmän tunteja päivässä. Ja siihen, että kyllä koiria nyt silti pitää pystyä jonkun verran lenkittämään, kun on kerran päättänyt koiria ottaa ja päättänyt tehdä lapsia sen jälkeen: Kyllä niillä koirillakin silti on tarpeet mistä on huolehdittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan aina laitettu koira pois, kun on ollut vauvat tulossa. Sitten kun lapsi on ollut isompi ollaan hankittu uusi koira.

2 vaihtoehtoa

1. Tyypillinen provo jotta ketju jatkuisi pitkään kauhisteluna ja väittelynä.

2. Niitä hetkiä kun konkretisoituu yhteen lauseeseen kuinka oksettava mielenlaatu isolla osalla ihmisistä on. Onneksi tämä aina silloin tällöin tulee selväksi kun nämä avaavat suunsa. 

No minä sanoisin, että parempi se koira on pois laittaa kuin että siitä tulee riippakivi josta ei oikein välitetä vaan lähinnä siedetään.

Eikä pienet lapsetkaan aina ole erityisen mukavia koiria kohtaan ja koska vanhemmat tuppaa olemaan niiden lasten puolella jos jotain ongelmia tulee, niin koira saa huutia, vaikka lapsi olisi se joka ärsyttää eikä kunnioita koiran henkilökohtaista tilaa.

Viereilen omien koirieni kanssa välillä lapsiperheessä ja joudun joka kerta valistamaan, että miten koirien kanssa ollaan ja jos koira ei halua että kosketaan se ei halua että kosketaan eikä sille voi mitään, vaikka kuinka lapset pahottaisi siitä mielensä.

Koirat on eläviä olentoja, lapset ovat usein aikamoisia tyrkkyjä ja loputtomalla energialla koskemassa, harva eläin jaksaa sellaista loputtomiin.

Joten kyllä sekin on vanhemmilta minusta vastuullsita ajattelua, jos laittaa tosiaan koiran pois kun lapsia alkaa tulemaan JA homma uuden vasta kun lapset on vähän vanhempia: Itse sanoisin että hyvin usein se on koiranki etu.

Olen eri, mutta lapsilla ei ole kokemusta ja tietoa koirista, jos sitä ei heille anneta. Eikä ole kyllä kaikilla vanhemmillakaan, ei edes koirien omistajilla. Pääsääntöisesti lapset ovat tosi kiinnostuneita koirista ja eläimistä yleensä, mutta vaativat kyllä ohjausta, osa vahvempaakin ohjausta. Esimerkiksi se, että et koskaan mene koiran luo, vaan kutsut koiran ja se tulee, jos haluaa. Jos lapsi on niin pieni ettei ymmärrä, tulee koiralla olla oma tila, johon lapsilla ei ole pääsyä. 

 

Olen ehkä päässyt helpommalla, koska ihmiset eivät pidä saksanpaimenkoiraa leluna, jota lasten tulisi saada retuutella mielensä mukaan, vaan nekin, jotka eivät ole koiran omistajia itse, ovat antaneet minun vapaasti ohjata omia lapsiaan koiran kanssa olemiseen. Tervepäinen koira sietää kyllä lapselta aika paljon, mutta liikaa ei pidä vaatia. Itse opin jo pienenä taaperona, että jos en tottele mitä on neuvottu, niin ottaahan se koira kädestä kiinni. Samalla opin lukemaan koiraa tosi hyvin ja saman on omakin lapsi oppinut. Naamasta ja kehosta näkee kristallinkirkkaasti mitä koira ajattelee ja tekee seuraavaksi.

Niin vaativat ohjausta, mitä vanhemmat eivät jostain syystä anna, vaikka olisi perheen koirista kyse: On tosi paljon ihmisiä jotka ei vaan ymmärrä ettei ne koirat ole mitään leluja.

Ja olen tuosta eri mieltä että koira ei olisi tervepäinen jos ei siedä lapselta juuri mitään.

Esim. minulla on pieni kääpiökoira, ei tarvitse kuin lapsen kaatua sen päälle niin se loukkaantuu vakavasti. Minusta on täysin ymmärrettävää että koira suhtautuu lapsiin epäilevästi, kun on nähnyt lasten ryntäilevän kohti JA kaatuilevan (vaikkei just koiran päälle), tottakai koira haluaa suojella itseään vahingoittumiselta.

Joo saksanpaimenkoira on jo sen kokoinen koira, ettei se vahingoitu lasten kovakouraisuudesta ja ilmeisesti ei ole niin omanarvotuntoinenkaan kuin mitä jotku koirat voi olla, ilman tuota vahingoittumisvaaraakin.

Minusta juuri tuollainen asenne on mistä pitäisi päästä, että "koira on viallinen jos se ei siedä lapselta paljoa". Koira on koira, ne ovat erilaisia persoonia, toiset tykkää kun esim. halataan toiset ei tykkää kun halataan. Toiset sietää lapsia paremmin kuin aikuisia, toiset yhtä hyvin kuin aikusia ja toiset huonommin kuin aikuisia. Ihan niinkuin me ihmisetkin.

Tuo inho on osittain itseaiheutettua koiraa tai lemmikkiä paskalla ruualla ruokkimisesta. Jos eläin saa luonnollista ruokaa, siitä ei tule ällöttävää ja sairasta. Vauva on saanut luonnollista ruokaa (äidin veri ja maito) ja tuoksuu siksi hyvältä ja ihanalta. Pian sekin alkaa ällöttämään, jos sitä ruokitaan väärin.

Koirat ja kissat eivät haise pahalta jos niitä ei ruokita viljoilla. Y

Tunnistan tunteen. Vauva kun tuli niin koira lähinnä ärsytti. Vauvanhoito oli raskasta, joten koiran hoito siihen päälle vitutti. Se fiilis meni ohi kun lapsi kasvoi. Nyt köllötellään piskin ja lapsen kanssa sohvalla porukalla ja tää on ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleekoha tuo sama inho-reaktio myös toista lasta kohtaan kun äiti saa uuden vauvan? Siksikö ne vanhemmat lapset dumbataan päiväkotiin koko pitkäksi päiväksi, että äiti saa käpertyä olemaan vauvan kanssa ja heittää sen toisen lapsen sivuun siitä häiritsemästä?

Etenkin tulee jos ne vanhemmat lapset eivät ole omia biologisia lapsia. Saduissa ei turhaan kerrota pahoista äitipuolista. 

Koira vaatii paljon ja vauva myös, voimavarojen puutteesta tuossa varmasti on kyse ja on täysin selvää että koiralle etsitään uusi koti, jotta vauvan hoitoon saa käyttää kaiken energiansa, jota joillakin vaan on synnytyksen jälkeen vähän. Itse tosin olisin tullut hulluksi ilman koiria, mikä sen parempaa kun laittaa vauva vaunuihin nukkumaan ja lähteä pitkälle kävelylle koirien ja vauvan kanssa. Mä oon palautunut synnytyksestä niin nopeasti että lenkille on päässyt heti kun synnäriltä on kotiuduttu. Mutta kaikki eivät palaudu nopeasti voi olla vaikka sektio synnytys jolloin ei edes saa rasittaa itseään liikaa... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan aina laitettu koira pois, kun on ollut vauvat tulossa. Sitten kun lapsi on ollut isompi ollaan hankittu uusi koira.

2 vaihtoehtoa

1. Tyypillinen provo jotta ketju jatkuisi pitkään kauhisteluna ja väittelynä.

2. Niitä hetkiä kun konkretisoituu yhteen lauseeseen kuinka oksettava mielenlaatu isolla osalla ihmisistä on. Onneksi tämä aina silloin tällöin tulee selväksi kun nämä avaavat suunsa. 

No minä sanoisin, että parempi se koira on pois laittaa kuin että siitä tulee riippakivi josta ei oikein välitetä vaan lähinnä siedetään.

Eikä pienet lapsetkaan aina ole erityisen mukavia koiria kohtaan ja koska vanhemmat tuppaa olemaan niiden lasten puolella jos jotain ongelmia tulee, niin koira saa huutia, vaikka lapsi olisi se joka ärsyttää eikä kunnioita koiran henkilökohtaista tilaa.

Viereilen omien koirieni kanssa välillä lapsiperheessä ja joudun joka kerta valistamaan, että miten koirien kanssa ollaan ja jos koira ei halua että kosketaan se ei halua että kosketaan eikä sille voi mitään, vaikka kuinka lapset pahottaisi siitä mielensä.

Koirat on eläviä olentoja, lapset ovat usein aikamoisia tyrkkyjä ja loputtomalla energialla koskemassa, harva eläin jaksaa sellaista loputtomiin.

Joten kyllä sekin on vanhemmilta minusta vastuullsita ajattelua, jos laittaa tosiaan koiran pois kun lapsia alkaa tulemaan JA homma uuden vasta kun lapset on vähän vanhempia: Itse sanoisin että hyvin usein se on koiranki etu.

Olen eri, mutta lapsilla ei ole kokemusta ja tietoa koirista, jos sitä ei heille anneta. Eikä ole kyllä kaikilla vanhemmillakaan, ei edes koirien omistajilla. Pääsääntöisesti lapset ovat tosi kiinnostuneita koirista ja eläimistä yleensä, mutta vaativat kyllä ohjausta, osa vahvempaakin ohjausta. Esimerkiksi se, että et koskaan mene koiran luo, vaan kutsut koiran ja se tulee, jos haluaa. Jos lapsi on niin pieni ettei ymmärrä, tulee koiralla olla oma tila, johon lapsilla ei ole pääsyä. 

 

Olen ehkä päässyt helpommalla, koska ihmiset eivät pidä saksanpaimenkoiraa leluna, jota lasten tulisi saada retuutella mielensä mukaan, vaan nekin, jotka eivät ole koiran omistajia itse, ovat antaneet minun vapaasti ohjata omia lapsiaan koiran kanssa olemiseen. Tervepäinen koira sietää kyllä lapselta aika paljon, mutta liikaa ei pidä vaatia. Itse opin jo pienenä taaperona, että jos en tottele mitä on neuvottu, niin ottaahan se koira kädestä kiinni. Samalla opin lukemaan koiraa tosi hyvin ja saman on omakin lapsi oppinut. Naamasta ja kehosta näkee kristallinkirkkaasti mitä koira ajattelee ja tekee seuraavaksi.

Niin vaativat ohjausta, mitä vanhemmat eivät jostain syystä anna, vaikka olisi perheen koirista kyse: On tosi paljon ihmisiä jotka ei vaan ymmärrä ettei ne koirat ole mitään leluja.

Ja olen tuosta eri mieltä että koira ei olisi tervepäinen jos ei siedä lapselta juuri mitään.

Esim. minulla on pieni kääpiökoira, ei tarvitse kuin lapsen kaatua sen päälle niin se loukkaantuu vakavasti. Minusta on täysin ymmärrettävää että koira suhtautuu lapsiin epäilevästi, kun on nähnyt lasten ryntäilevän kohti JA kaatuilevan (vaikkei just koiran päälle), tottakai koira haluaa suojella itseään vahingoittumiselta.

Joo saksanpaimenkoira on jo sen kokoinen koira, ettei se vahingoitu lasten kovakouraisuudesta ja ilmeisesti ei ole niin omanarvotuntoinenkaan kuin mitä jotku koirat voi olla, ilman tuota vahingoittumisvaaraakin.

Minusta juuri tuollainen asenne on mistä pitäisi päästä, että "koira on viallinen jos se ei siedä lapselta paljoa". Koira on koira, ne ovat erilaisia persoonia, toiset tykkää kun esim. halataan toiset ei tykkää kun halataan. Toiset sietää lapsia paremmin kuin aikuisia, toiset yhtä hyvin kuin aikusia ja toiset huonommin kuin aikuisia. Ihan niinkuin me ihmisetkin.

En missään tapauksessa tarkoittanut sillä tavalla, etteikö koira olisi normaali ja tervepäinen puolustaessaan itseään ja itse asiassa se on sitä silloinkin, kun toimii lasten "äitinä" eli ojentaa lasta koiran ajattelun mukaan, jos pentu eli lapsi ei noudata sääntöjä. Ja tätä puolta ihmiset eivät pääsääntöisesti ymmärrä. Ihmisen on ymmärrettävä koiraa, koska koira ei pysty ymmärtämään ihmisten maailmaa yhtä hyvin. Lapsi oppii kyllä hyvin pienestä asti lukemaan koiran eleitä ja toimintaa, kun siihen opastetaan ja itse sitä päivittäin näkee. Koira näyttää hyvin selvästi, jos se ei pidä halaamisesta ja hyvin harva koira pitää halaamisesta, joten olen vierasta lasta opastanut, että älä halaa äläkä kopeloi urosta mahan alta.

Kääpiökokoinen, hentoluinen koira on hyvä esimerkki rodusta, joka välttämättä ei sovi lapsiperheeseen, koska siinä voi liian helposti sattua vahinko, onnettomuus, vaikka koiraa kuinka yrittäisi varjella. Samasta syystä en ole ottanut kääpiökoiria enää hoitooni, vaikka olisi kuinka innokkaasti tulossa, koska kerran sattui vahinko leikissä saksanpaimenkoiran kanssa, joka näytti pahalta. Onneksi ei käynyt mitään, mutta pelästyin kovasti, pieni koira itse ei ollut moksiskaan.