HS: Vauvan syntyminen voi herättää inhon omaa lemmikkiä kohtaan

Sama ilmiö kuin jos uusperheessä nainen saa vauvan niin se huolehteminen muista alkaa ottaa pattiin. Itse olen nuoruuteni elänyt ysärillä ja silloin koiraihmiset oli ihan koiraihmisiä eli lapset eli siinä koiralössissä ja koko pesue meni siinä samalla. Onkohan se ihmisen suhe lemmikkiin jotenkin muuttunut jos eläin alkaa inhottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vauvan syntyminen voi synnyttää myös inhon miestä ja seksiä kohtaan. Ja usein synnyttääkin.

Jos miestä alkaa inhota vauvan syntymän jälkeen, johtuu siitä, ettei mies osallistu tarpeeksi. Miesten pitäisi tajuta, että sen ensimmäisen kuukauden synnytyksen jälkeen valtaosa kotitöistä ja muista on heidän vastuullaan, jotta äiti saa keskittyä vauvaan ja toipumiseen. Kun alkaa alakerta/tikit parantua, niin sitten tasapuolisemmin. Imettää mies ei voi, mutta voi vaihtaa niitä vaippoja yölläkin. 

Valitettavasti hyvin harva mies tajuaa sitä, että pian syntymän jälkeen heillä on jonkun aikaa ensisijainen vetovastuu kodista ja muista asioista, kuten kauppakäynneistä, ja jos ne(kin) jää äidin vastuulle, niin se herättää katkeruutta joka sitten johtaa noihin molempiin mainittuihin asioihin. Seksiä ei tee mieli ihmisen kanssa, jota inhoaa.

Muutoin kiinnostus seksiä kohtaan riippuu täysin hormoneista ja ihmisestä, mutta tosiasiahan se on, että luonto on asian niin luonut, että imeväisen kanssa kiinnostus seksiä kohtaan on matalaa. Ei kuitenkaan olematonta ja jos nyt ei sentään kumppaniaan inhoa, niin kyllä se kiinnostaa.

Kaveri on kaikkien synnytysten jälkeen jo parissa viikossa jatkanut seksielämää, itse repesin sen verran pahasti, että pelotti vielä jälkitarkastuksen jälkeenkin ja kun mies ei juuri lämmitellyt, tuotti myös kipua sen verran, että kiinnostus sitä kautta katosi jotakuinkin kokonaan. Ei kaikkea seksiä kohtaan, vaan vain miehen kanssa harrastettua. Masturboin kyllä senkin edestä, koska halut oli hyvinkin tallessa, mutta ei niitä kivuliaalla yhdynnällä vaan tyydytetty, niin oli parempi olla ilman.

Toivottavasti nykyinen partneri on synnytyksen jälkeen ymmärtäväisempi, että liukuvoiteen käyttö ei tarkoita, ettei esileikkiä tarvita ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen omin silmin todistanut, miten koiraihmisen suhtautuminen koiriin muuttui aika radikaalistikkin kun hän sai lapsia.

Aluksi koirat oli maailmannapa, vähänniinkuin lapsen roolissa kaiketi, mutta kun oikeasti tulikin vauva, niin tämä ihminen alkoi kohdella koiria vähän toisen luokan kansalaisina. Siis toki koirat silti tuli hoidettua jne. mutta ihan selvästi motivaatio laski siihen, että haluaisi hoitaa ne niin hyvin kuin mahdollista.

Koirilla ei sitten ollutkaan enää asiaa esim. makuuhuoneeseen, autossakin joutuivat pieneen peräkonttiin, harrastukset loppui ja lenkit lyheni/osa jäi pois kokonaan ja muuttui takapihalla ulkoiluun. Silti edelleen koirat hoidettiin niin että ei nyt mitään rääkkäystä ollut, mutta vähän säälitti ne koirat jotka olivat siinä muutoksen keskellä ja kokeneet senkin elämän, että saivat olla ihmise lähellä ja pääsivät ihan kunnon lenkeille ja treeneihinkin.

Ja se ihminen itse ei ainakaan selvästi tiedostanut tuota muutosta. Pari kertaa hieman huomautin jostakin, että hei, ei nyt ole kovin kiva tuollainen, mutta hän vaan suuttui siitä huomauttamisesta.

Ajattelitko että koirat tulisi hoitaa lasten kustannuksella? Jostain se paapomisaika olisi pois

En ajatellut, älä lisää jotain omia oletuksia kirjoitukseeni. Minä kirjoitin tuossa jo mitä ajattelin, siellä ei ole mitään piiloviestejä seassa, en harrasta sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan syntyminen voi synnyttää myös inhon miestä ja seksiä kohtaan. Ja usein synnyttääkin.

Jos miestä alkaa inhota vauvan syntymän jälkeen, johtuu siitä, ettei mies osallistu tarpeeksi. Miesten pitäisi tajuta, että sen ensimmäisen kuukauden synnytyksen jälkeen valtaosa kotitöistä ja muista on heidän vastuullaan, jotta äiti saa keskittyä vauvaan ja toipumiseen. Kun alkaa alakerta/tikit parantua, niin sitten tasapuolisemmin. Imettää mies ei voi, mutta voi vaihtaa niitä vaippoja yölläkin. 

Valitettavasti hyvin harva mies tajuaa sitä, että pian syntymän jälkeen heillä on jonkun aikaa ensisijainen vetovastuu kodista ja muista asioista, kuten kauppakäynneistä, ja jos ne(kin) jää äidin vastuulle, niin se herättää katkeruutta joka sitten johtaa noihin molempiin mainittuihin asioihin. Seksiä ei tee mieli ihmisen kanssa, jota inhoaa.

 

Muutoin kiinnostus seksiä kohtaan riippuu täysin hormoneista ja ihmisestä, mutta tosiasiahan se on, että luonto on asian niin luonut, että imeväisen kanssa kiinnostus seksiä kohtaan on matalaa. Ei kuitenkaan olematonta ja jos nyt ei sentään kumppaniaan inhoa, niin kyllä se kiinnostaa.

Kaveri on kaikkien synnytysten jälkeen jo parissa viikossa jatkanut seksielämää, itse repesin sen verran pahasti, että pelotti vielä jälkitarkastuksen jälkeenkin ja kun mies ei juuri lämmitellyt, tuotti myös kipua sen verran, että kiinnostus sitä kautta katosi jotakuinkin kokonaan. Ei kaikkea seksiä kohtaan, vaan vain miehen kanssa harrastettua. Masturboin kyllä senkin edestä, koska halut oli hyvinkin tallessa, mutta ei niitä kivuliaalla yhdynnällä vaan tyydytetty, niin oli parempi olla ilman.

 

Toivottavasti nykyinen partneri on synnytyksen jälkeen ymmärtäväisempi, että liukuvoiteen käyttö ei tarkoita, ettei esileikkiä tarvita ollenkaan.

Kaverisi ei ymmärtänyt, että seksi on terveysriski synnytyksen jälkeen, vaikkei repeämiä olisi syntynyt? Lautasen kokoinen avohaava kohdussa ja silti piti tökkiä emätintä ja vielä ei niin kunnolla kiinni olevaa kohdunkaulaa epähygieenisellä peniksellä?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan aina laitettu koira pois, kun on ollut vauvat tulossa. Sitten kun lapsi on ollut isompi ollaan hankittu uusi koira.

2 vaihtoehtoa

1. Tyypillinen provo jotta ketju jatkuisi pitkään kauhisteluna ja väittelynä.

2. Niitä hetkiä kun konkretisoituu yhteen lauseeseen kuinka oksettava mielenlaatu isolla osalla ihmisistä on. Onneksi tämä aina silloin tällöin tulee selväksi kun nämä avaavat suunsa. 

Mitä h...ttiä nyttaas. Juuri kun luulet lukeneesi kaiken ihmisten ääliömäisyydestä ilmestyy taas jotain uutta. Mä ymmärrän miksi osa alkaa iän myötä totaalisesti karttaa k..us..ipäistä ihmisrotua ja elää yksin. Ehkä lemmikin kanssa. Mutta ei ihmisten.

En meni omalla nimellä ja pärs tällä antamaan tuollaisia haastiksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvan syntyminen voi synnyttää myös inhon miestä ja seksiä kohtaan. Ja usein synnyttääkin.

Jos miestä alkaa inhota vauvan syntymän jälkeen, johtuu siitä, ettei mies osallistu tarpeeksi. Miesten pitäisi tajuta, että sen ensimmäisen kuukauden synnytyksen jälkeen valtaosa kotitöistä ja muista on heidän vastuullaan, jotta äiti saa keskittyä vauvaan ja toipumiseen. Kun alkaa alakerta/tikit parantua, niin sitten tasapuolisemmin. Imettää mies ei voi, mutta voi vaihtaa niitä vaippoja yölläkin. 

Valitettavasti hyvin harva mies tajuaa sitä, että pian syntymän jälkeen heillä on jonkun aikaa ensisijainen vetovastuu kodista ja muista asioista, kuten kauppakäynneistä, ja jos ne(kin) jää äidin vastuulle, niin se herättää katkeruutta joka sitten johtaa noihin molempiin mainittuihin asioihin. Seksiä ei tee mieli ihmisen kanssa, jota inhoaa.

 

Muutoin kiinnostus seksiä kohtaan riippuu täysin hormoneista ja ihmisestä, mutta tosiasiahan se on, että luonto on asian niin luonut, että imeväisen kanssa kiinnostus seksiä kohtaan on matalaa. Ei kuitenkaan olematonta ja jos nyt ei sentään kumppaniaan inhoa, niin kyllä se kiinnostaa.

Kaveri on kaikkien synnytysten jälkeen jo parissa viikossa jatkanut seksielämää, itse repesin sen verran pahasti, että pelotti vielä jälkitarkastuksen jälkeenkin ja kun mies ei juuri lämmitellyt, tuotti myös kipua sen verran, että kiinnostus sitä kautta katosi jotakuinkin kokonaan. Ei kaikkea seksiä kohtaan, vaan vain miehen kanssa harrastettua. Masturboin kyllä senkin edestä, koska halut oli hyvinkin tallessa, mutta ei niitä kivuliaalla yhdynnällä vaan tyydytetty, niin oli parempi olla ilman.

 

Toivottavasti nykyinen partneri on synnytyksen jälkeen ymmärtäväisempi, että liukuvoiteen käyttö ei tarkoita, ettei esileikkiä tarvita ollenkaan.

Kaverisi ei ymmärtänyt, että seksi on terveysriski synnytyksen jälkeen, vaikkei repeämiä olisi syntynyt? Lautasen kokoinen avohaava kohdussa ja silti piti tökkiä emätintä ja vielä ei niin kunnolla kiinni olevaa kohdunkaulaa epähygieenisellä peniksellä?

"luonto on asian niin luonut, että imeväisen kanssa kiinnostus seksiä kohtaan on matalaa."

Kyllä on sairasta tekstiä.  Päästään pitää olla kunnolla vialla jos imeväiswn kanssa edes ajattelee seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan aina laitettu koira pois, kun on ollut vauvat tulossa. Sitten kun lapsi on ollut isompi ollaan hankittu uusi koira.

2 vaihtoehtoa

1. Tyypillinen provo jotta ketju jatkuisi pitkään kauhisteluna ja väittelynä.

2. Niitä hetkiä kun konkretisoituu yhteen lauseeseen kuinka oksettava mielenlaatu isolla osalla ihmisistä on. Onneksi tämä aina silloin tällöin tulee selväksi kun nämä avaavat suunsa. 

No minä sanoisin, että parempi se koira on pois laittaa kuin että siitä tulee riippakivi josta ei oikein välitetä vaan lähinnä siedetään.

Eikä pienet lapsetkaan aina ole erityisen mukavia koiria kohtaan ja koska vanhemmat tuppaa olemaan niiden lasten puolella jos jotain ongelmia tulee, niin koira saa huutia, vaikka lapsi olisi se joka ärsyttää eikä kunnioita koiran henkilökohtaista tilaa.

Viereilen omien koirieni kanssa välillä lapsiperheessä ja joudun joka kerta valistamaan, että miten koirien kanssa ollaan ja jos koira ei halua että kosketaan se ei halua että kosketaan eikä sille voi mitään, vaikka kuinka lapset pahottaisi siitä mielensä.

Koirat on eläviä olentoja, lapset ovat usein aikamoisia tyrkkyjä ja loputtomalla energialla koskemassa, harva eläin jaksaa sellaista loputtomiin.

Joten kyllä sekin on vanhemmilta minusta vastuullsita ajattelua, jos laittaa tosiaan koiran pois kun lapsia alkaa tulemaan JA homma uuden vasta kun lapset on vähän vanhempia: Itse sanoisin että hyvin usein se on koiranki etu.

Netissä kun katsoo videoita lapsista ja koirista, niin lähes joka videossa koira näyttää silminnähden ahdistuneelta kun lapsi mönkii päällä tai on koiran naamassa kiinni tai ottaa sen turkista kiinni tai lähestyy ja silittää kun koira on lehvähtämässä. Ja hyvin harvoi videolla vanhemmat puuttuu asiaan mitenkään, vaikka koira viestii eleillä ahdistustaan: Sitten tietenkin kauhistutaan jos koira reagoi esim. murisemalla tai jopa näykkäämällä kun muu viestintä on jätetty huomiotta.

Joitakin harvoja videoita on, missä koira vaikuttaa ottavan kaiken ihan rennosti ainakin sillä hetkellä.

Itse uskon että riippuu paljon koirasta, mutta useimmille koirille pikkulapsiperheessä eläminen on kyllä todella stressaavaa: Ihan eri asia ennen, kun koirat oli lähinnä ulkokoirina, eikä pienessä tilassa jatkuvasti niiden pikkulasten saatavilla ja kiusattavina. Silloin ei varmasti koirankaan pinna ihan niin helposti ollut kireällä, kun lapsia kohdattiin ulkotiloissa harvemmin + oli tilaa väistää omaan rauhaan halutessaan. Eikä taidettu myöskään koiraa syyttää jos se puri lasta kun lapsi härnäsi vaan eläintä ymmärrettiin ja lapsi sai nuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi emme koskaan hankkineet lapsia. 

Eli se lemmikki ei todellisuudessa olekaan niin rakas kuin haluat uskotella? 

Vierailija kirjoitti:

Netissä kun katsoo videoita lapsista ja koirista, niin lähes joka videossa koira näyttää silminnähden ahdistuneelta kun lapsi mönkii päällä tai on koiran naamassa kiinni tai ottaa sen turkista kiinni tai lähestyy ja silittää kun koira on lehvähtämässä. Ja hyvin harvoi videolla vanhemmat puuttuu asiaan mitenkään, vaikka koira viestii eleillä ahdistustaan: Sitten tietenkin kauhistutaan jos koira reagoi esim. murisemalla tai jopa näykkäämällä kun muu viestintä on jätetty huomiotta.

Joitakin harvoja videoita on, missä koira vaikuttaa ottavan kaiken ihan rennosti ainakin sillä hetkellä.

Itse uskon että riippuu paljon koirasta, mutta useimmille koirille pikkulapsiperheessä eläminen on kyllä todella stressaavaa: Ihan eri asia ennen, kun koirat oli lähinnä ulkokoirina, eikä pienessä tilassa jatkuvasti niiden pikkulasten saatavilla ja kiusattavina. Silloin ei varmasti koirankaan pinna ihan niin helposti ollut kireällä, kun lapsia kohdattiin ulkotiloissa harvemmin + oli tilaa väistää omaan rauhaan halutessaan. Eikä taidettu myöskään koiraa syyttää jos se puri lasta kun lapsi härnäsi vaan eläintä ymmärrettiin ja lapsi sai nuhteet.

Monen muun lemmikin kohdalla nettivideoissa kyllä ihan sama juttu. Lapsi kiusaa esim. kissaa, kilpikonnaa tai mitä tahansa muuta eläintä ja vanhemmat vaan hihittelee vieressä.

Sydän särkyy etenkin kun tulee videoita missä pieni lapsi murskaa esim. komean ison perhosen ymmärtämättömyyttään, eikä vanhemmat ohjanneet tilannetta kunnolla kun piti saada videokuvaa. Tai lapsella on jokin eläin sylissä ja eläin ääntää tms. liikkuu ja lapsi säikähtää ja heittää eläimen menemään ja vanhemmat vaan nauraa, vaikka eläin saattoi heittämisen vuoksi oikeasti loukkaantua pahastikkin.
 
Ihan sairasta menoa joillakin ihmisillä, mitä tulee lapsiin ja eläimiin. Sitten jos onkin toisinpäin, että eläin vahingoittaa lasta, niin johan on helvetti irti ja se eläin on vaarallinen.

Tuleekoha tuo sama inho-reaktio myös toista lasta kohtaan kun äiti saa uuden vauvan? Siksikö ne vanhemmat lapset dumbataan päiväkotiin koko pitkäksi päiväksi, että äiti saa käpertyä olemaan vauvan kanssa ja heittää sen toisen lapsen sivuun siitä häiritsemästä?

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan aina laitettu koira pois, kun on ollut vauvat tulossa. Sitten kun lapsi on ollut isompi ollaan hankittu uusi koira.

Tuollaisen pitäisi olla laitonta ja rangaistuksen pitäisi olla vankilaa.

Minä taas annoin vauvani pois ollakseni enemmän koirani kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas annoin vauvani pois ollakseni enemmän koirani kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen. 

Todellakin. Noin vahvasti narsististen ihmisen ei pidäkään kasvattaa lapsia. Teille nuo valmiiksi miellyttämään jalostetut eläinparat onkin oikea valinta. 

Hyi miten ällöttävää! Ja myös ällöttävä kuva rumista yksinkertaisista ja mitäänsanomattoman vahamahahmomaisesta ja julmasta äidistä yhtä pirullisine vauvoineen. Olen aina inhonnut vauvoja äiteineen ja nyt inhoan niitä vielä entistä enemmän. Ei mitään sympatiaa lapsiperheille täältä! Niistä löytyy yhteiskunnan pahuus ja alin kuona!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi emme koskaan hankkineet lapsia. 

Eli se lemmikki ei todellisuudessa olekaan niin rakas kuin haluat uskotella? 

Ei, vaan lemmikki onkin rakkaampi, mitä osasi edes kuvitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen omin silmin todistanut, miten koiraihmisen suhtautuminen koiriin muuttui aika radikaalistikkin kun hän sai lapsia.

Aluksi koirat oli maailmannapa, vähänniinkuin lapsen roolissa kaiketi, mutta kun oikeasti tulikin vauva, niin tämä ihminen alkoi kohdella koiria vähän toisen luokan kansalaisina. Siis toki koirat silti tuli hoidettua jne. mutta ihan selvästi motivaatio laski siihen, että haluaisi hoitaa ne niin hyvin kuin mahdollista.

Koirilla ei sitten ollutkaan enää asiaa esim. makuuhuoneeseen, autossakin joutuivat pieneen peräkonttiin, harrastukset loppui ja lenkit lyheni/osa jäi pois kokonaan ja muuttui takapihalla ulkoiluun. Silti edelleen koirat hoidettiin niin että ei nyt mitään rääkkäystä ollut, mutta vähän säälitti ne koirat jotka olivat siinä muutoksen keskellä ja kokeneet senkin elämän, että saivat olla ihmise lähellä ja pääsivät ihan kunnon lenkeille ja treeneihinkin.

Ja se ihminen itse ei ainakaan selvästi tiedostanut tuota muutosta. Pari kertaa hieman huomautin jostakin, että hei, ei nyt ole kovin kiva tuollainen, mutta hän vaan suuttui siitä huomauttamisesta.

Ajattelitko että koirat tulisi hoitaa lasten kustannuksella? Jostain se paapomisaika olisi pois

En ajatellut, älä lisää jotain omia oletuksia kirjoitukseeni. Minä kirjoitin tuossa jo mitä ajattelin, siellä ei ole mitään piiloviestejä seassa, en harrasta sellaisia.

Kuvittelit siis että ihmisillä joilla on sekä koira, että lapsia on jotenkin enemmän tunteja vuorokaudessa, jos pitäisi pystyä samaan kuin ennen lapsia? Kun olet mennyt oikein huomauttelemaan toiselle. Hyh miten raskas olet. 

Vierailija kirjoitti:

Tuleekoha tuo sama inho-reaktio myös toista lasta kohtaan kun äiti saa uuden vauvan? Siksikö ne vanhemmat lapset dumbataan päiväkotiin koko pitkäksi päiväksi, että äiti saa käpertyä olemaan vauvan kanssa ja heittää sen toisen lapsen sivuun siitä häiritsemästä?

Lapset on hyvin erilaisia, mutta vauvalla ja pikkulapsella voi olla hyvin erilaiset unentarpeet ja unirytmit. Aikuisen pitää olla joka hetki hereillä jos jomnpi kumpi on hereillä. Jos lasten isä ei anna äidin nukkua yöllä, niin pakkohan sen äidin on yrittää nukkua päivällä kun vauva nukkuu päiväunia. Jos siinä on toinen lapsi, äiti ei käytännössä välttämättä saa nukkua ollenkaan. Ihmisiä ne äiditkin ovat ja saattavat vaikka tarvita unta pysyäkseen järjissään ja hengissä.