HS: Vauvan syntyminen voi herättää inhon omaa lemmikkiä kohtaan

Ikävä kyllä tuokin on totta. Se vauvanhoito etenkin, jos on muitakin lapsia on stressaavaa. Ehkä siinä on semmoista arkaaista karhuemon elementtiä mukana.

 Koira olisi parasta oikeasti luovuttaa pois eikä alkaa sille kiukuttelemaan.

Vauvan syntyminen voi synnyttää myös inhon miestä ja seksiä kohtaan. Ja usein synnyttääkin.

Me ollaan aina laitettu koira pois, kun on ollut vauvat tulossa. Sitten kun lapsi on ollut isompi ollaan hankittu uusi koira.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan syntyminen voi synnyttää myös inhon miestä ja seksiä kohtaan. Ja usein synnyttääkin.

Sivutuotteena syntyy myös sinkkuäitiys.

Juuri tämän vuoksi emme koskaan hankkineet lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vauvan syntyminen voi synnyttää myös inhon miestä ja seksiä kohtaan. Ja usein synnyttääkin.

Onko syynä vauvan syntyminen vai miehen käytös tilanteessa, jossa vastuu lisääntyy? Niin paljon on kuullut juttuja tuoreilta äideiltä että mies on ruvennut vittuilemaan ja kiukuttelemaan raskauden aikana tai paennut kotielämää ryyppäämään ja pettämään. Sinkkuäitiys on silloin järkevä ratkaisu.

Minä antaisin mielummin sen lapsen pois.

Ei tullut inhoa koiria, miestä tai vanhempaa lasta kohtaan. Kaikkia rakastin kuten ennenkin. Mutta tottakai koirien luoma vastuu tuntuu raskaammalta nyt, kun on lapsia ja kiireempi ja ei aiota ottaa uutta koiraa ihan heti, kun näistä nykyisistä aika jättää.

Hyvä että asia on nostettu esille. Mielestäni on "väärää" kulttuuria ottaa koira harjoituskappaleeksi parisuhteeseen ennen oman lapsen hankintaa. Vauva-arki on yleensä ihan riittävän raskasta, ei siihen tarvita vielä lemmikkien tarpeiden hoitamista. Koirallekaan vauva-arki ei ole kivaa- ilmapiiristä tulee kireämpi, vähemmän huomiota, melua...

Tuttujen koiralla esimerkiksi "kiva" elämä - on perheen ainoa koira, lapsia tullut 2, joista molemmat kovia temperamentiltaan. Elämä koostuu hihnalenkeistä, yksin olemisesta sisätiloissa kun muut töissä ja hoidossa ja metelin kuuntelusta silloin kun perhe on paikalla.

Heidän ei olisi milloinkaan koiraa pitänyt ottaakaan. Jos on oikeasti koiraihminen, menevät koirat ja lapset samaan kategoriaan. Yhtä rakkaita. Eikä rakkaus toiseen vähennä toista yhtään. 

Vain siinä tapauksessa ymmärrän, jos koira on esim. hyvin arka ja sen vuoksi tulee vaaratilanteita. Se on kuitenkin harvinaista. Oma rotuni ei ole sellainen milloinkaan, saksanpaimenkoira. Paras lasten kaveri kuten oli itsellenikin lapsena. Nukuimme kaikki samassa sängyssäkin ja koira on paras lapsen turvakaveri ja jaksaa leikkiä ikuisuuden.

Ihminen ei tarvitse koiraa, eikä koira tai mikään muukaan eläin ei tarvitse ihmistä. Se on eläinrääkkäystä pitää koiraa asunnossa, jossa eläin ei pääse elämään sille itselleen kuuluvaa elämää.

Ei sekään ole hyvä, että koira pysyy yhtä rakkaana. Yksi ystäväni oli tämmöinen vannoutunut koiraihminen. Hoiti hyvin sekä lapset että koiran. Alkoi kumminkin ihmetellä, kun oma lapsi ei opi millään kävelemään, vaikka muut saman ikäiset jo juoksevat ympäriinsä. Tämä vain istuu pyllyllään.

Syykin selvisi, kun tapasi ystävää. Koiran takia he eivät ulkoilleet leikkipuistoissa, vaan lapsi istui rattaissa ja käveltiin pitkiä lenkkejä, jotta koira saa liikuntaa. Kotona lapsi ja koira eivät voineet olla yhtaikaa olohuoneessa lattialla. Tämä oli ratkaistu niin, että lapsi istui syöttötuolissa tai hänet laitettiin pinnasänkyyn, missä hän tyytyväisenä leikki leluillaan ja katseli ympärilleen. Sopu säilyi ja koira voi oikein hyvin, mutta lapsi ei oppinut liikkumaan, koska hänellä oli hyvin vähän tilaisuuksia siihen. Lapsesta tuli kyllä poikkeuksellisen fiksu, eli ei tuo välttämättä mikään huonokaan ratkaisu ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan syntyminen voi synnyttää myös inhon miestä ja seksiä kohtaan. Ja usein synnyttääkin.

Sillä tavoin luonto on järjestänyt, että nainen keskittää kaiken huomion avutonta vauvaa kohtaan eikä tule uudestaan raskaaksi. Miehen pitää hoitaa oma osuutensa tuossa vaiheessa äidin tukena.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän vuoksi emme koskaan hankkineet lapsia. 

Koiran vuoksi? 

Maksullinen juttu, miksi te toimittajat niitä tänne postaatte?

Mielummin koira kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä että asia on nostettu esille. Mielestäni on "väärää" kulttuuria ottaa koira harjoituskappaleeksi parisuhteeseen ennen oman lapsen hankintaa. Vauva-arki on yleensä ihan riittävän raskasta, ei siihen tarvita vielä lemmikkien tarpeiden hoitamista. Koirallekaan vauva-arki ei ole kivaa- ilmapiiristä tulee kireämpi, vähemmän huomiota, melua...

Tuttujen koiralla esimerkiksi "kiva" elämä - on perheen ainoa koira, lapsia tullut 2, joista molemmat kovia temperamentiltaan. Elämä koostuu hihnalenkeistä, yksin olemisesta sisätiloissa kun muut töissä ja hoidossa ja metelin kuuntelusta silloin kun perhe on paikalla.

Siinä on kans yksi joka kuvittelee, että hänellä on oikeus omien olettamustensa takia sanella miten muiden pitäisi elää. Oli oikein kokonaiset yksi esimerkkikin laitettu. Tuttujen elämästä toki, joille livenä esittää kaveria, ja sitten paheksuu selän takana. 

Meillekin tuli koira ennen lapsia. En tiedä kuinka monta vuotta tämänkin kirjoittajan mielestä olisi pitänyt odottaa raskautumista ja pistää kaikki muu jäihin siksi aikaa. Sitten kun tulin raskaaksi, niin mun mielestä oli enemmän aikaa koiran kanssa, kun ei tarvinnut töissä käydä. Olin monta vuotta kotona ja sen jälkeen osittaisella hoitovapaalla lyhyempää päivää. Myöhemmin joo koira oli työpäivän ajan yksin kotona, mutta aika monen pitää työssä käydä, ei vain lapsiperheiden. Kotona sitten koira on osa laumaa. Erikoinen ajatus, että koiralle, laumaeläimelle, se ei olisi ok. Eikä kaikki lapset huuda ja kilju. Lasta voi pienestä pitäen opettaa miten eläimiä ja muita ihmisiä kohdellaan.

Varmasti osalla näin, jos lisääntynyt työmäärän uupumus siirtyy ärsytykseen sitä tarvitsijaa kohtaan. Tällöin on iso riski, että myös esikoinen alkaa ärsyttää kun toinen lapsi syntyy ja esikoinen vetääkin raivareita mustasukkaisena.

Itse koiraihmisenä koin, että koira oli aivan äärettömän tärkeä henkireikä varsinkin tuossa uudessa tilanteessa. Kun on aivan loppu, koiran hassutukset jaksaa naurattaa edelleen. Koiran vaatima työmäärä on oma juttunsa mutta ei ome koiran vika. Se vaati alkuun hieman sumplimista. 

Paljon varmasti riippuu näkeekö koiran ylimääräisenä vai välttämöttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sekään ole hyvä, että koira pysyy yhtä rakkaana. Yksi ystäväni oli tämmöinen vannoutunut koiraihminen. Hoiti hyvin sekä lapset että koiran. Alkoi kumminkin ihmetellä, kun oma lapsi ei opi millään kävelemään, vaikka muut saman ikäiset jo juoksevat ympäriinsä. Tämä vain istuu pyllyllään.

Syykin selvisi, kun tapasi ystävää. Koiran takia he eivät ulkoilleet leikkipuistoissa, vaan lapsi istui rattaissa ja käveltiin pitkiä lenkkejä, jotta koira saa liikuntaa. Kotona lapsi ja koira eivät voineet olla yhtaikaa olohuoneessa lattialla. Tämä oli ratkaistu niin, että lapsi istui syöttötuolissa tai hänet laitettiin pinnasänkyyn, missä hän tyytyväisenä leikki leluillaan ja katseli ympärilleen. Sopu säilyi ja koira voi oikein hyvin, mutta lapsi ei oppinut liikkumaan, koska hänellä oli hyvin vähän tilaisuuksia siihen. Lapsesta tuli kyllä poikkeuksellisen fiksu, eli ei tuo välttämättä mikään huonokaan ratkaisu ollut.

Miksi koira ja lapsi eivät voineet olla samanaikaisesti lattialla? Oliko koira niin vanha, että tarvitsi rauhaa ja asunto pieni? Meillä koirat ja ryömivä lapsi pääsääntöisesti olivat lattialla kahden, mutta piti siinä tietenkin itse olla valvomassa koko ajan varmuuden vuoksi. Koirilla ja lapsella oli YYA-sopimukset kunnossa eli lapsi usein jakoi ruokaansa koiralle solidaarisesti ja lapsi opetettin heti käskyttämään koiraa ja valvottiin, että koira tottelee. Lapsi nauttii suuresti siitä, että iso koira tekee mitä hän käskee, aivan vieraatkin lapset ovat siitä poikkeuksetta innoissaan. 

Kivasti kerroit tilanteesta ja huomaa, että olet oikeasti ystäväsi ystävä. Kehut häntä siis.

Naiset ovat sairaita