Kellään muulla tunne siitä ettei oma elämä vielä ole alkanut?

Ei. Minä olen 52v ja pitkään on tuntunut että sitä on jo toinen jalka haudassa. Kaikesta kun puhutaan on jo 20 vuotta (se tuntuu eiliseltä) tai 30 vuotta siitä kun oli nuori, ja lapsuus ja nuoruus eli 70-luvun loppu ja kasari... siitä on tuhat vuotta, ja muistot nuoren aikuisen elämästä ysärillä alkaa olla jo kun joku uni jonka joskus näki. Silti sitä kuvittelee, että kasari oli jotain 20 vuotta sitten.

Äiti on mua 20 vuotta vanhempi, ja tuntuu että olen itse jo samaa ikäluokkaa, toisaalta tuntuu että mitä helvettiä kun johonkin kyselyyn pitää laittaa ruksi johonkin 50-60v laatikkoon.

Kyllä tässä on tullut elettyä jo monenlaista omaa elämää. Esikoinen odottaa ensimmäistä lastaan vihdoin, ja pitkäaikainen haave päästä isoäidiksi on toteutumassa. Siinä alkaa jotenkin vielä taas uusi vaihe. Toisaalta olen tekemässä opparia, eli valmistun koulustakin vielä, että ei tämä elämä kuitenkaan ole vielä ihan taputeltu.

Kuulostaa siltä että olet päässyt kokemaan paljon kauniita asioita! Epäilitkö koskaan sitä, että oletko oikealla polulla elämässä? Olen sinua vähän nuorempi ja isot elämänkysymykset on vielä avoinna. Olen kuitenkin elänyt todella mielekästä ja omannäköistä elämää, mutta kuitenkin minusta tuntuu, että jokin puuttuu. 

Toisilla se on edessä, toisilla takana

Sellainen tunne että feilasin pelissä levelin totaalisesti ja odottelen vaan että aika loppuu ja voi kokeilla uusiksi.

Mulla on sellainen tunne että se on loppunut. 10 vuotta sitten oli rahaa, terveyttä, ja harrastuksia josta nautin, nyt ei ole mitään noista, ja huonompaa on vaan tulossa, M53.

Alkaa olla ohi. Sairaudet, krooniset kivut ja työttömyys.

56v

Kyllä minä 52 v koko ajan olen elänyt ihan omaa ja omannäköistä elämää, mutta nyt alkoi hiljattain taas erilainen oma vaihe elämässä, kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen. 

Sinun kannattaa nyt alkaa elämään, eikä odotella. 

Ei mun oma elämä ole vielä alkanutkaan.  Olen aina huolehtinut muista.  

Olen 74 v.  Ei se mun oma elämä taida enää aikaakaan.  

Kyllä...

30v

Vierailija kirjoitti:

Ei mun oma elämä ole vielä alkanutkaan.  Olen aina huolehtinut muista.  

Olen 74 v.  Ei se mun oma elämä taida enää aikaakaan.  

Eikö sinusta huolehdi kukaan?

40 vuotta yritin tehdä elämästä mahdollista. Epäonnistuin. Nyt vain odotan kuolemaa, toivottavasti tulee pian.

Mä odotan enää että loppuis jo. Ja oon vasta 40+.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun oma elämä ole vielä alkanutkaan.  Olen aina huolehtinut muista.  

Olen 74 v.  Ei se mun oma elämä taida enää aikaakaan.  

Eikö sinusta huolehdi kukaan?

Minulla vähän sama, mutta muista huolehtiminen  on myös ollut sitä minun ominta elämää.

Sun pitää lopettaa odottaminen ja alkaa tekemään niitä asioita mitä haluat tapahtuvan.

Olen jo yli 40, ja en ole saavuttanut elämässä yhtään mitään, ja ikäni vuoksi tuskin koskaan saavutankaan. Elämä on siis ollut täysi epäonnistuminen kaikin puolin. Lapsuus, nuoruus, ihan kaikkki. 

Pohdin, että miten tämä tästä jatkuu. Virtaa on ja elämä kantaa, vaikka täydellistä ei ole. Vuosi on ollut poikkeuksellinen (suorastaan erikoinen), mutta sitkeänä selviytyjätyyppinä olen löytänyt uusia kuvioita ja tutustunut uusiin ihmisiin. Koirat haukkuu, karavaani kulkee.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää lopettaa odottaminen ja alkaa tekemään niitä asioita mitä haluat tapahtuvan.

Mä ainakin odotan, että mun työura alkaisi, mutta en ole tekemälläkään saanut työpaikkaa. Ja lähes kaikkien muidenkin haaveiden toteutuminen on työpaikan (eli rahan) saamisen takana. Mä en voi edetä elämässä mihinkään ennen kuin saan työpaikan.

- eri

On alkanut kauan sitten eikä loppua näy. Saispa huilata välillä.

Joo on ja kauhukseni olen alkanut havahtua siihen, että elämä alkaa ennemminkin olla jo ohi vaikka ei se ole vielä edes alkanut. Melko sekava fiilis.

N51