Miten paljon itseäni vihaankaan.

Hain kännykän huollosta ja huomasin, että kaikki viestit olivat hävinneet. Kauhea itkukohtaushan siitä syntyi. Rauhoituin kun aloin mättämään suklaarusinoita naamaani. Hyi helvetti, että ihminen voi olla sairas. Toisaalta ihan hyväkin, että ne viestit ovat poissa. En olisi itse niitä ikinä voinut poistaa. Viestejä oli useita satoja, suurin osa häneltä jota rakastin. Nyt viestimuisti on tyhjä, niinkuin elämänikin. Ne viestit muistuttivat, että minullakin oli joskus elämä. Nyt olen yksin, yksin, yksin. Eikä minulla ole minkäänlaista kiinnostusta tehdä asialle mitään. Ruoka lohduttaa, ette usko miten paljon se lohduttaa. Huomasin, että olen taas lihonut. Miten paljon itseäni vihaankaan.