Lue keskustelun säännöt.
Sinä noin 70v oletko jo tehnyt kuolinsiivouksen?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä noin vanha mutta kuolinsiivous koko ajan menossa. Olen myynyt Torissa jo valtavan määrää tavaraa.
Ihailen aktiivisuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt jo alle 50-vuotiaana, enkä ostele mitään roinaa kotiini. Lahjat lahjoitan eteen päin tai myyn, jos niille ei ole käyttöä.
Olen 55 v ja tehnyt sen.
Suosittelen APllekin, koska tuo sinun kokopäiväinen vauvailu ja sohvailu vie ennenaikaiseen hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt jo alle 50-vuotiaana, enkä ostele mitään roinaa kotiini. Lahjat lahjoitan eteen päin tai myyn, jos niille ei ole käyttöä.
Minäkään en osta tavaraa juurikaan kotiini tässä iässä. Kun mieli tekisi ostella vaikka astioita, niin otan järjen käteen. Miksi niitä ostamaan kun ei tässä enää kauan elä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai ny seitenkymppisenä vielä, sitähän kohta ollaan töissä tuonikäisenä täyttä päätä.
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän syssyyn kysyä, että jokos olette tehneet hautaussopimuksen ennakkoon? -ei ap
Minä en halua hautaa, en ole oikein hautaihminen. Tuhkat joko mereen, mökin perämetsään, tai kodin perämetsään. Metsässä ja merellä sielu lepää muutenkin, joten ne on hyviä sirottelupaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vielä. Aloitin kuitenkin jo vuosia sitten. Ensin kaikki turhat paperit. Joskus aikoinaan piti säilyttää lippua ja lappua ties miten pitkään, mutta nykyisin kaikki tarvittava löytyy digimuodossa. Paljon oli sellaistakin paperia, mikä liittyi työhöni ja koska tein etätöitä, niin tietenkin ne piti tuhota. Toimistolle vein ne, millä jollekin kollegalle voisi olla käyttöä, mutta loput silppuriin. Satoja kirjoja olen jo heittänyt pois. Osa työhöni liittyviä kirjoija, joilla ei ole enää ainakaan 15:een vuoteen tehnyt yhtikäs mitään. Samoin kaikki sairaanhoito-opiston aikaiset oppikirjani. Paljon muitakin kirjoja, koska halusin olohuoneeseen pienemmän kirjahyllyn. Vaatteita ja liinavaatteita on myös lähtenyt paljon. Samoin astioita. En tarvitse enää isoja ruuanvalmistusastioita, koska en järjestä enää sukupäivällisiä. Olohuuoneen 12 hengen ruokapöytäkin lähti mäkeen tilaa viemästä ja tilalle tuli 4 hengen ruokapöytä. Kirjeet, postikortit... paljon on lähtenyt tavaraa.
Vieläkin on - varsinkin vaatteissa - sellaisia, joita en todennäköisesti koskaan enää käytä. Pois vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän syssyyn kysyä, että jokos olette tehneet hautaussopimuksen ennakkoon? -ei ap
Minä en halua hautaa, en ole oikein hautaihminen. Tuhkat joko mereen, mökin perämetsään, tai kodin perämetsään. Metsässä ja merellä sielu lepää muutenkin, joten ne on hyviä sirottelupaikkoja.
Mulla sama paitsi että tuhkat mereen. Lapsilleni olen asian jo kertonutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt jo alle 50-vuotiaana, enkä ostele mitään roinaa kotiini. Lahjat lahjoitan eteen päin tai myyn, jos niille ei ole käyttöä.
Minäkään en osta tavaraa juurikaan kotiini tässä iässä. Kun mieli tekisi ostella vaikka astioita, niin otan järjen käteen. Miksi niitä ostamaan kun ei tässä enää kauan elä.
Joillakin tuo 'en minä enää kauan elä, turha ostaa vaatteita tai mitään' -vaihe voi kestää 20+ vuotta. Jos nautit kauniista astioista, miksi et ilahduttaisi arkeasi niillä? Voit luopua astioista, joihin olet kyllästynyt. Voit myös luopua sellaisesta ajattelusta, missä arkiastiat ja juhla-astiat on erikseen. Siirry käyttämään niitä parempia astioita, että ehdit nauttimaan niistä kun vielä elät.
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän syssyyn kysyä, että jokos olette tehneet hautaussopimuksen ennakkoon? -ei ap
En vielä, saattohoitoehdot kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen, monta kertaa.
En ole vielä niin vanha enkä ole tehnyt enkä aio tehdä. Kun kuolen niin ei kiinnosta mitä mun kamiksille tapahtuu. Perillisiä ei ole ja tod.näk. Äiti ja veli kuolee ennen mua, josseivät niin voivoi. Äiti kaiketi tekee siivousta ja veetuttaa kun se pistää kierrätykseen hyvää kamaa joita tarttisin. Mutta hänen tavaransa, hänen päätös.
Mun vanhempani tekivät ensimmäisen suursiivouksen jo hädin tuskin 50-vuotiaina, kun muuttivat maalta omakotitalosta kaupunkiin kerrostaloon, ja toisen joskin jo pienimuotoisemman vähän alle 70-vuotiaina, kun muuttivat tuosta alkuperäisestä kerrostalosta uudempaan ja ennen kaikkea esteettömään kerrostaloon. Tuskin ovat ajatelleet kuolevansa pois, varsinkaan tuolla ensimmäisellä kerralla, mutta eivät välitä turhan tavaran kertymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se on hieno teko jälkeläisiä kohtaan tuo turhan tavaran pois karsiminen. Valitettavan moni on itsekeskeinen ja tuntuu ihan kiusallaan jättävän kamalan sotkun muiden hoidettavaksi.
Omat vanhempani ajattelevat juurikin noin, että se on meidän jälkeläisten ongelma se älytön tavarapaljous. Ovat ihan ääneen sanoneet tuon. Iso vanha omakotitalo täynnä tavaraa 70-luvulta lähtien. On säilytetty kaikki mahdollinen, kun mistään ei pystytä luopumaan. Itse päätin ratkaista asian siten, että aion kieltäytyä perinnöstä. En ota kontolleni tuota isoa vanhaa taloa tavaroineen. Sisarukseni saavat minun puolestani vaikka tuikata tuleen tuon kaiken, jos siltä tuntuu. Kun ei vanhempiani kiinnosta ajatella muita, niin ei minunkaan tarvitse olla kiinnostunut.
En. Koko ajan ostan kaikkea lisää. Olen vanhapoika, joten saa nähdä minne kaikki ostokseni joutuvat. M67
En ole vielä noin vanha mutta kuolinsiivous koko ajan menossa. Olen myynyt Torissa jo valtavan määrää tavaraa.