Minkälaista elämä on 60-69 vuotiaana?

Muuten hyvää, mutta ikä tuonut jo haittaavia tekijöitä. Ikänäkö ja nivelvaivat ja yöuni on pätkittäistä, ei jaksa ihan kaikkea tehdä mitä nuorenpana.

Ymmärtämys siitä, että mitään mahtavaa uutta ei juurikaan enää ole odotettavissa tai mahdollista saavuttaa. Lapsenlapset toki olisivat sellaisia, mutta jarruttelee sellaisten mahtavana pitämistä, sillä monet mummelit iäti kaipaavat lapsenlapsiensa läheisyyttä ja tuolla tavalla oikeastaan kärsivät. (Kautta historian mummelit on olleet lastensa perheiden kanssa, enää ei)

Sen tajuaminen, että elämä on luopumista. 

Olen 65-v. ja nautin elämästäni! Elän oikein mukavasti, minulla on ihana mies, mukavat aikuiset lapset ja ihania lapsenlapsia, joita hoidan mielelläni. 
Jaksan edelleen lenkkeillä (taas, viime vuosi meni sairastaessa), en enää 10 km, mutta viisi menee hyvin. Teen lihaskuntoliikkeitä aina viitsiessäni, vaikka se tylsää onkin, mutta sairastamisen jälkeen pitäisi lihakset saada takaisin. Onhan sitä kremppaa, välillä vihoittelee lonkat, välillä nilkat, mutta yritän olla kiinnittämättä niihin huomiota.

Matkustelen paljon, yksin ja yhdessä miehen kanssa. Meillä on iso talo Espanjassa ja sinne voi paeta aina kun sää pohjolassa alkaa tympiä. Iso osa talvesta kuluu siellä, mutta lapsenlapsia pitää käydä usein tapaamassa, elleivät he ole vuorostaan siellä.

Teen käsitöitä, luen paljon ja laitan mielelläni hyvää ruokaa, meillä syödään joka päivä kunnon kotiruokaa, ellei sitten mennä ravintolaan.

Olen eläkkeellä, eli elämäni on siis vapaata ja voin tehdä ihan mitä haluan. Olen tässä juuri nauttinut pitkästä ja rauhallisesta aamiaisesta lenkkivaatteet ylläni ja nyt lähden metsään nauttimaan aurinkoisesta ja vielä aika lämpimästä säästä.

Kivaa päivää teille kaikille!

Töissä nuo vuodet tulevat menemään ja työt jatkuvat vielä senkin jälkeen näillä näkymin

Työntäyteistä, oletettavasti tällä nykymenolla.

Tai sitten työttömänä olemista, jos ei työllistykään enää ja eläkeikä karkaa.

Maan vetovoima vetää kaiken alaspäin.

Olen työelämässä, elämä tuntuu ehkä juuri siksi samalta kuin aina ennenkin. Lapset on aikuisia, lapsenlapsia ei ainakaan vielä ole. Olen ihan terve ja hyväkuntoinen. 

N64

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvää, mutta ikä tuonut jo haittaavia tekijöitä. Ikänäkö ja nivelvaivat ja yöuni on pätkittäistä, ei jaksa ihan kaikkea tehdä mitä nuorenpana.

Just noin. Nivelvaivoja, ei jaksa kuten nuorempana fyysisiä askareita, hitaampaa tekeminen, näkö heikentynyt

Töissä oli viimeiset 5 vuotta rankkoja, koska olen IT-alalla ja jatkuva paine, uuden oppimnen ja tieynlainen kilpailullisuus alkoivat käydä koville. Mutta sen jälkeen kun pääsin eläkkeelle, on ollut varmaan elämäni parasta aikaa 🙌🏻 

Minulla ei ole vielä mitään terveysongelmia tai vaivoja, jotka haittaisivat elämää. Ja nyt on paljon aikaa ja vapautta tehdä mitä haluan. Kohtalaisen hyvä eläke auttaa siinä, että pystyy myös tekemään asioita. Olen reissannut paljon, alkanut käymään kulttuuritapahtumissa, alkanut harrastaa. Kuulun myös seniorikerhoon asuinalueellani, joka järjestää kaikenlaista aktiviteettia kävelyretkistä ohjattuihin kuntoilujuttuihin ja yhdessä vaikka oopperaan tai teatteriin menemistä. 

Päivästä toiseen nautin vapaudesta ja siitä, että saan oikeasti käyttää koko päivän juuri niin kuin satun sillä hetkellä haluamaan. Joskus son mitä haluan on vain tehdä päivän ateriat nautinnollisen hitaasti, katsoa vähän telkkaria, käydä ehkä kävelyllä. Nautin siitäkin ihan valtavasti. Mulle kyllä se pakko käydä töissä oli melkoinen kiviriippa, joka söi energiaa ja esti itseni toteuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Olen 65-v. ja nautin elämästäni! Elän oikein mukavasti, minulla on ihana mies, mukavat aikuiset lapset ja ihania lapsenlapsia, joita hoidan mielelläni. 
Jaksan edelleen lenkkeillä (taas, viime vuosi meni sairastaessa), en enää 10 km, mutta viisi menee hyvin. Teen lihaskuntoliikkeitä aina viitsiessäni, vaikka se tylsää onkin, mutta sairastamisen jälkeen pitäisi lihakset saada takaisin. Onhan sitä kremppaa, välillä vihoittelee lonkat, välillä nilkat, mutta yritän olla kiinnittämättä niihin huomiota.

Matkustelen paljon, yksin ja yhdessä miehen kanssa. Meillä on iso talo Espanjassa ja sinne voi paeta aina kun sää pohjolassa alkaa tympiä. Iso osa talvesta kuluu siellä, mutta lapsenlapsia pitää käydä usein tapaamassa, elleivät he ole vuorostaan siellä.

Teen käsitöitä, luen paljon ja laitan mielelläni hyvää ruokaa, meillä syödään joka päivä kunnon kotiruokaa, ellei sitten mennä ravintolaan.

Olen eläkkeellä, eli elämäni on siis vapaata ja voin tehdä ihan mitä haluan. Olen tässä juuri nauttinut pitkästä ja rauhallisesta aamiaisesta lenkkivaatteet ylläni ja nyt lähden metsään nauttimaan aurinkoisesta ja vielä aika lämpimästä säästä.

Kivaa päivää teille kaikille!

Tulee vielä päivä kun lapsesi ja lapsenlapsesi saavat selville mitä sinunlaistesi ikäluokka teki ja millä verirahoilla teidän kolmenkertaisen ostovoiman palkka tuli :))) Niitä syntejä on vaikea unohtaa tai antaa anteeksi :)))

Oikein hyvää ja aktiivista. Töissä 63,5 vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen olin 12 tuntia viikossa muissa mieleisiää töissä. Vanhuksille päivällä ohjelmaa pitämässä. 

Mutta 75 vuotiaana vaivat alkoivat. On artroosia ja hidastumista ja uuden oppinen on hankalampaa, mutta siihen tottuu huonommin kuin eläkkeelle pääsemiseen. Kauan olin hereillä 5:30, mutta siitä pääsi aikanaan. 

Töissä olisi voinut jaksaa edelleen, mutta ehkä 20 tuntia viikossa maksimissaan. 

Tätä voisivat ajatella jos nostavat eläkeikää.

Ihanaa! Nautin eläkkeellä olosta. Teen Lapin reissuja, välillä hoidan pientä lapsenlasta. Käyn kuntosalilla ja lenkkeilen. Muitakin harrastuksia on, sosiaalinen elämä on tärkeää. Miesystävää tapaan sopivan säännöllisesti. Onneksi olen terve ja hyväkuntoinen.

N68

Kyllä sitä kehutaan matkusteluista ja muista riennoista. Odottakaa kun tulette 75 vuotiaiksi, kaikki toiminnot varsinkin liikuntaelimet hidastuvat. Kremppaa polvissa, lonkassa ja selässä jne..

Vierailija kirjoitti:

Maan vetovoima vetää kaiken alaspäin.

Toisaalta tuo on asia, joka itseäni on ainakin lakannut kiinnostamasta jo kauan sitten. Ehkä joskus 40-50 ikävuoden välillä, kun näitä muutoksia ensi kertaa alkoi näkyä peilistä, se vähän ahdisti. Sitten hyväksyin sen, että en ole nuori enää, eikä siinä että on seniorilta näyttävä seniori ole mitään vikaa. Eikä enää kyllä kiinnosta ulkomuoto ollenkaan. Terveys se on millä on merkitystä. 

Itselläni on ollut siinä mielessä hyvä tuuri, ei mitään lääkkeitä tai pitkäaikaissairauksia, en ole vielä väsynytkään. Espanjaan muuttamista harkitsen nykyään, kun kylmät pimeät talvet on jotain mihin ei haluaisi loppuelämäänsä tuhlata. Mulla ei ole lapsia eikä lapsenlapsia, joten mikään ei pidättele Suomessa.

- n 68

Olen 65v ja eläkkeellä. Elämä sujuu kivasti harrastuksien parissa. Suht terveenä oon saanu olla. Liikunta kuuluu päivittäisiin"rutiineihin". Elämä helpottui huomattavasti,kun pääsin pois ns teollisista valoista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä kehutaan matkusteluista ja muista riennoista. Odottakaa kun tulette 75 vuotiaiksi, kaikki toiminnot varsinkin liikuntaelimet hidastuvat. Kremppaa polvissa, lonkassa ja selässä jne..

Sitä suuremmalla syyllä pitää nauttia NYT! Ei ole välttämättä aikaa nauttia 5 tai 10 vuoden päästä. Siksi itse vastustankin erittäin vahvasti tätä eläkeiän nostoa 70 ikävuodeen. Koska 65-70 välillä erittäin monella on vielä ns. hyviä vuosia jäljellä, jolloin voisi monipuolisesti tehdä asioita. Sen jälkeen alkaa "vaivaisten" osuus kasvaa. 

Toisaalta ei se aina noinkaan mene että 75 tulee romahdus. Omat vanhempani elivät 88 ja 92-vuotiaiksi, ja kasikymppisenä vielä reissasivat, purjehtivat, oli kova meno päällä. Heillä se tuli vasta 85 paikkeilla, kun alkoi mielikin muuttua niin, ettei enää kiinnostanut esim. matkat tai muutenkaan menot, ja äiti varsinkin sanoi että kyllä sen tuntee ettei jaksa niin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 65-v. ja nautin elämästäni! Elän oikein mukavasti, minulla on ihana mies, mukavat aikuiset lapset ja ihania lapsenlapsia, joita hoidan mielelläni. 
Jaksan edelleen lenkkeillä (taas, viime vuosi meni sairastaessa), en enää 10 km, mutta viisi menee hyvin. Teen lihaskuntoliikkeitä aina viitsiessäni, vaikka se tylsää onkin, mutta sairastamisen jälkeen pitäisi lihakset saada takaisin. Onhan sitä kremppaa, välillä vihoittelee lonkat, välillä nilkat, mutta yritän olla kiinnittämättä niihin huomiota.

Matkustelen paljon, yksin ja yhdessä miehen kanssa. Meillä on iso talo Espanjassa ja sinne voi paeta aina kun sää pohjolassa alkaa tympiä. Iso osa talvesta kuluu siellä, mutta lapsenlapsia pitää käydä usein tapaamassa, elleivät he ole vuorostaan siellä.

Teen käsitöitä, luen paljon ja laitan mielelläni hyvää ruokaa, meillä syödään joka päivä kunnon kotiruokaa, ellei sitten mennä ravintolaan.

Olen eläkkeellä, eli elämäni on siis vapaata ja voin tehdä ihan mitä haluan. Olen tässä juuri nauttinut pitkästä ja rauhallisesta aamiaisesta lenkkivaatteet ylläni ja nyt lähden metsään nauttimaan aurinkoisesta ja vielä aika lämpimästä säästä.

Kivaa päivää teille kaikille!

Tulee vielä päivä kun lapsesi ja lapsenlapsesi saavat selville mitä sinunlaistesi ikäluokka teki ja millä verirahoilla teidän kolmenkertaisen ostovoiman palkka tuli :))) Niitä syntejä on vaikea unohtaa tai antaa anteeksi :)))

Kerro nyt herran tähden mitä me tehtiin?

Mikäs tässä, aamucappuccinolla ja suklaapullalla tässä lähikylän kahvilassa Italiassa.

Elämä on kaunista, aktiivista ja herkullista. Kivutkaan eivät vaivaa täällä lämpimässä kuten Suomessa. Paino putoaa vaikka syö paremmin. Päivässä tulee käveltyä 6000-20000 askelta plus mitä omassa pihassa touhuaa monta tuntia päivässä.

Mun perheessä tuo on mennyt niin, että on joko muistisairaus tai joku syöpä. Mullan alla viim. 75-vuotiaana. Juuri eräs sukulainen sai muistisairausdiagnoosin 57-vuotiaana.

Anoppi eli kuusikymppisenä hyviä vuosia. Matkusteli, mökkeili ja tapasi ystäviään.

Vierailija kirjoitti:

Maan vetovoima vetää kaiken alaspäin.

Niin tekee,mutta pikku treenillä pystyy hiukan vastustamaan tuota vetovoimaa.