Lue keskustelun säännöt.
Ennen syötiin valtavasti leipomotuotteita, itse slin 80-luvulla viinereitä parikin kertaa päivässä
06.10.2026 |
Leipomoita oli kaupungissa joka nurkalla ja sieltä kipaistiin hakemaan niin töihin kuin kotiin. Joka palaverissa oli viinereitä ja niitä myös syötiin! Kun vanhempi väki oli kylässä, aina oli leipomosta parasta!
Kommentit (50)
Äiti toi melkein joka päivä leipomosta leivoksia 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipomoita todella oli pienessäkin kaupungissa useita kappaleita, nykyään niitä ei Helsingissäkään ole kuin kourallinen.
Aah, viinerit oli silloin niin hyviä!
Niin, sitten alettiin markankuvat silmissä käyttämään voin tilalla margariinia. Kerma vaihtui johonkin litkuun. Siitä se lähti. Nykyajan viinerit on pahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin ne ei tainneet olla täynnä ties mitä e-aineita, nykyään alkaa jo huimaamaan kun lukee ainesosalistoja näissäkin.
Jos alkaisin luetella lapsuuteni leipomoita Turussa listasta tulisi aika pitkä enkä muistaisi varmaan kuin puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitten alettiin markankuvat silmissä käyttämään voin tilalla margariinia. Kerma vaihtui johonkin litkuun. Siitä se lähti. Nykyajan viinerit on pahoja.
Valitettavasti margariini tuli kehiin varhain. Ja viinerien kohdalla se oli kaikkein kauheinta transrasvaa.
Meillä oli töissä joka päivä iltapäiväkahvilla jotain pullaa. Vuoron perään ostettiin. Ei mikään terveellinen tapa, kun nykypäivänä miettii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kävin Napolissa koin pienen dejavun 70-luvulle, sillä siinä kaupungissa on valtavasti leipomoita.
Lisäksi kodeissa leivottiin paljon.
Mulla on ikävä viinereitä. Mä olen muutaman vuoden ajan etsinyt ja katsellut... muutamia leipomoita on vielä, joista saa kunnollisia tuotteita. Eihän ne meilläpäin sijaitse. Pkseudulta saa vaan eilistä muovipussikamaa.
Nykyään on kaiken maailman kakkua ja tuorejuusto jötkäleitä. Ei ole mun juttu.
Tuore, tämän päiväinen viineri, kuohkea ja rapsakka, voilla leivottu. Oo, nam.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä söin wienereitä ruuaksi vuonna 1975, kun mutsi häippäs himasta eikä faija antanut ruokaa. Joskus se kysyi jurrissa, että onko mulla nälkä, mutta en silti saanut syödä. Olin kaupassa töissä arkisin koulun jälkeen sekä lauantaisin ja ostin palkallani jotain syötävää. Olin 15-vuotias.
Niin syötiin, aina oli kahvin kanssa jotain leipomotuotteita tai useampaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli töissä joka päivä iltapäiväkahvilla jotain pullaa. Vuoron perään ostettiin. Ei mikään terveellinen tapa, kun nykypäivänä miettii.
Meillä oli kotona leivottua pullaa, toki äiti teki jotain pikaviinereitä ne oli älyttömän hyviä. Mutta harvemmin mistään kaupasta tai leipomosta haettiin
Muistan lapsuudesta miten hyviä leivonnaiset olivat. Nykyään ei maistu oikein miltään ja koostumuskin jotenkin inhottavaa.
Täällä maalla itä-Suomessa on runsaasti leipomoita, jopa pikkuisissa taajamissa. :) Itsekin yllätyin positiivisesti muuton myötä! Leipomotuotteet tehdään vanhanaikaisesti voilla sekä kermalla, ja esim. oman lähikauppani paistopiste on 90% lähileipomoiden tuotteita.
Muistan silloisessa kotikaupungissani Rovaniemellä Kansankadulla sijainneen pienen leipomoliikkeen. Kuinka hyviä pasteijoita ja pullia sieltä saikaan kasarivuosina.
Nyt ei ole kuin muistot. Ja kauppaketjujen teolliset paistopisteet.
Mun äiti söi viinerin/pullan ja kahvia neljä kertaa päivässä. Ei muuta sitten juuri syönytkään. Kuoli 86- vuotiaana ja oli pelkästään syönyt verenpainelääkettä pari vuotta. Super hyvässä kunnossa 84- vuotiaaseen asti. Että se siitä terveellisestä elämäntavasta. Geenit on ne, jotka määrää.
Tämä on totta. Ennen viineri oli SE palaveripulla. Toki jos on ollut suorittavassa ammatissa, ei sellaisesta tiedä.