Oletteko kieltänyt sukulaisia ja ystäviä tulemasta synnärille katsomaan vauvaa, miten suhtauduttiin?

tai heti kun vauva on syntynyt.

Mutta ap, jos tuntuu siltä, että et jaksa heti synnytyksen jälkeen ottaa vieraita vastaan, niin sano, että tulevat kotiin sitten hiukan myöhemmin (ja siihen kannattaa jo etukäteen varautua leipomalla tai ostamalla kaupasta tarjottavaa pakastimeen, ettei sitten laitokselta kotiuduttua tarvitse stressata).



Riippuu tietysti sairaalasta ja huoneesta, mutta yleensä synnyttäjiä on useampia samassa huoneessa ja on jo muitakin kohtaan kohteliasta ja huomaavaista, ettei siellä ramppaa aivan koko suku ja ystäväkööri. Pienessä tilassa on kurja esim. imettää, jos naapuriäidillä on parikymmentä kovaäänistä vierasta.

Jos epäilet, etteivät sukulaiset ota toiveitasi todesta, niin aina voit, sanoa, että sairaalassa on nykyään tällainen sääntö (vaikka juuri teidän sairaalassa ei olisikaan). Pieni valkoinen valhe on joskus ihan paikallaan.

Sanoin sitten miehelle että menevät yleisiin tiloihin ihailemaan vauvaa. Myös anoppi tuli ilmoittamatta.

Kieltäminen meni heti jakeluun.

mutta mun mielestä tayssissa on suosituksena, että vain isä ja sisarukset käyvät vierailuaikoina katsomassa synnärillä, korjatkaa jos olen väärässä. Onhan se rasittavaa myös niille muille huoneessa olijoille jos siellä ramppaa porukkaa kuin pipoa.

sanoa, että tulkaa mielummin käymään kotona sitten parin viikon päästä. Noloa alkaa valehtelemaan jostain sairaalan säännöistä...

kun olin alle 24 h sairaalassa.

Etukäteen sanoin lähimmille ystäville, etten välttämättä jaksa ottaa vieraita vastaan sairaalassa. Ihan hyvin suhtauduttiin, ei mitään ongelmia. Sairaalaan tulivat vastasyntyneen isovanhemmat ja tädit.

Mutta vierailuaikoja on toki noudatettava. Eihän lepäämisestä tule mitään, jos vieraita ramppaa koko päivän.

Tarkoituksena oli olla sairaalassa mahdollisimman vähän aikaa, mikäli kaikki sujuisi hyvin. Ekasta lapsesta olin puolitoista vuorokautta, tokasta kolme päivää (perätilasektio). Osalle sukulaisista kielto otti koville, toiset taas ymmärsivät toiveeni. Kotona oli mukavampi tavata sukua, laitoksella olin aika väsynyt ja sektion jäljiltä todella kipeänä.

Silloin, jos on itse väsynyt esim. vauvan valvottamisen takia, se vaiva voi tuntua aika suurelta. Synnytyssairaalassa on taas joka tapauksessa hälinää vierailuaikaan, joten siinä muutama ylimääräinen vieras ei minusta tunnu mitenkään hankalalta, vaan he menevät tavallaan siinä sivussa.

mutta pikkukakkosen syntymän jälkeen olisin kyllä mielummin nauttinut niistä parista rauhan päivästä perhehuoneessa mieluiten vain oman perheen kanssa, imettänyt silloin kun halusin (enkä silloin kun miehen siskon mies lähti viimein) ja nukkunut paljon. Kotona olikin sitten kädet täynnä töitä vastasyntyneen ja pienen esikoisen kanssa. Minusta vieraat olisivat voineet soittaa ja onnitella ja tulla sitten kuukauden tms päästä. Mutta en sitten sanonut eitä kuitenkaan.... höh.