*Heinämammat-06 KESÄKUUN TARINOITA*

totaalinen ulkoilu viikonloppu takan. sisäälä ollaan oltu vaan nukkumassa. grilli ja muut romppeet hommattu ja testattu perusteellisesti. nyt on koko porukka aivan poikki. lapsoset untenmailla jo ja kohta taidan minäkin mennä. isäntäkin ottaa tirsat ja menee taas yöksi töihin :/

Voi haikeus, joko se meidän vauvakin pian täyttää vuoden... Kuinka nopeasti ensimmäinen vuosi meneekään! Ensimmäisen lapsen kohdalla sitä ei vielä huomaa, mutta kun lapsia on jo useampia, aika kiitää. Pian jo taapero.



Meidän neiti ei vielä kävele vaan liikkuu pyllyllään pomppien! ;) Hauskan näköistä! Polvilleen nousee tukea vasten muttei uskalla vielä pystyyn asti. Päivät on täynnä uutta ja mielenkiintoista, äitillä ja vauvalla. :) Töihin palaan vasta ensi vuonna. Tästä ajasta aion nauttia.



Siirryttekö te heinämammat sitten taaperoihin kun vuosi tulee täyteen?



Ihanaa kesää ja suloisia hetkiä heinäkuisten kanssa! :)



Omppis ja tytär (sekä kolme sisarusta)

Poika täyttää lauantaina vuoden. Möngin edelleen naama hiessä pihan kimpussa. Eli tilanne on pysynyt kutakuinkin ennallaan. Viime vuonna paino oli vain edessä, nyt takana (selässä).

Aion roikuskella täällä teidän seurana vielä heinäkuulle. Olisi yksinään kurja heittää monologia tuolla taapero puolella.

Meillä nukutaan taas huonosti. Itsellä mennyt unirytmi sekaisin kun on ollut monena iltana töitä. Kun tulee kotiin, on viellä ihan kierroksilla, eikä osaa heti käydä nukkumaan. Aamulla arki lähtee vuolaasti virtaamaan, eikä levosta ole tietoa. Onneksi huomenna on sadepäivä. Aion juoda pannullisen kahvia, selata nettiä sekä tehdä kakrujen kanssa jotain KIVAA ennen töihin menoa. Kodin järjestelyä ei voi laskea kivaksi työksi ;)

On kiva lukea kuulumisianne! Jatketaan, ikään kuin nyt olisi hyvä ja orastava unensiemen lähdössä itämään zzzzzz zzzz zzzzzz öitä!

Heips ja näin se vaan menee, että pian ensimmäinen heiniksistä on sitten jo vuoden. Onneksi olkoon jo näin hieman etukäteen CV:lle ja pienokaiselle! ;) Hauskasti kirjoitit, että nyt paino on sitten selkäpuolella ;) Niinpä, viime vuonna sitä oltiin vielä masu pystyssä tässä vaiheessa ja suurinpiirtein saman verran kevyempänä kuin lapsen paino tässä vaiheessa. Siitä puheen ollen, kävimme Monan kanssa 10kk neuvolassa nyt 10,5kk:n iässä, kun olimme sairaana silloin kun oikea aika käydä olisi ollut. Kasvua tapahtunut hirmuisesti viime mittaukseen: Neiti oli 72,3cm/9,2kg. Pituuskasvu enää -0,5 kun se välillä oli -2 käyrällä ja pituuskasvusta huolimatta painokin noussut hyvin. Eli kaikki hyvin ja hapanmaitotuotteita aloittelemme. Mites muut?



Pienihän Mona edelleen on, mutta ihan kivalta tuntuu kuitenkin se, että pituutta oli tullut nyt reippaammin ja ne käyrätkin ovat neuvolantädin mieleen ;D



Imetystä olen lopettelemassa hieman epätoivoisesti, Monalle ei kelpaisi pullo sen paremmin kun nokkamukikaan. Tällä hetkellä kieltäytyy molemmista juomasta ja AINOA mikä kelpaisi, olisi juuri se tissi. Vähän säälittää, mutta kyllä tämä nyt saisi loppua jo vähitellen... :O Vieroitusta jatketaan siis, muuten onneksi ruuat maistuvat tosi hyvin.



Eipä tänne muuta, kuin sadepäivää sisätiloissa vietetään,mutta nyt täytyy lähteä ruuan jakoon ;D Tänään hieman myöhemmässä aikataulussa liikkeellä ;)



t.Saraida ja typyt

meillä on rytmi nykyään ihan mahdoton tuon meidän iskän työn takia. viime yö meni taas pyöriessä ja Mea on superkiukkuinen ollut koko päivän... ja ulos ei päästä kun sataa. siis oikea räytymispäivä, röllin sanoja lainaten.



nyt ei tämän enempää. pirteämpänä palailen.

meillä tyttö on jo 11kk 1vko! Eli enää 3 viikkoa 1-vuotissynttäreihin! Aijomme viettää ne mökillä, joten sinne tulee sitten kaikki kynnelle kykenevät. Tämä heinäkuu on siinä mielessä kurja kuukausi syntyä, että sitten kun lapset ovat kouluiässä, koskaan ei kukaan kaveri pääse syntymäpäiville lomien takia. Mieheni on syntynyt heinäkuussa myös ja sai karvaasti kokea sen, että synttäreillä kävi vain mummot ja kummit. :( Pitänee alkaa juhlistaa sitten nimppareita, jotta koulukaveritkin pääsevät juhlimaan! ;) vaikka onhan siihenkin vielä aikaa.....



Olisi kiva tietää, onko heiniksissä vielä joku pienempi kuin meidän tyttö? Kun milla-meankin neiti meni kasvussa ohi:) Ollaan menty aika samoissa mitoissa alusta alkaen, mutta nyt jäi meidän typy jälkeen (72cm/8,5kg)



Tyttö seisoo jo pitkiäkin aikoja ilman tukea, mutta kävelyharjoituksiin ei uskalla vielä. Tukia pitkin menee kyllä hurjaa vauhtia ja saattaa muutaman askeleenkin ottaa esim. pöydältä sohvalle (huomaamatta tosin). Eilen käytiin Hoplopissa (sellanen sisäleikkipuisto) ja siellä Ellu polski ihan innoissaan pallomeressä ja ties missä. Sateisena päivänä toi Hoplop on ollut kyllä meidän pelastus...poikakin sai juosta ja telmiä siellä itsensä hikeen asti ja kyllä uni maistui sen jälkeen...



Minä tein eilen päätöksen jatkaa kotona vielä ainakin syksyn. Peruutin siis työt, jotka piti alkaa elokuussa. Olen asiaa tässä vatvonut monta viikkoa ja viimein kuuntelin järjen sijaan sydämeni ääntä. Eihän tota meidän pikkuneitiä voi vielä minnekään hoitoon laittaa- no way. Sain veikalle kerhopaikan, joka on 2xvkossa 3h ajan. Eli on pojallekin sitten jotain ohjelmaa. Olen tosi tyytyväinen ratkaisuuni.



Huomenna mökille ja ensi viikolla Maltalle:) Ihanaa!



Heippa kaikille ja aurinkoista loppuviikkoa!



e/e 0706/0504

Kirjoittelin joskus odotusaikana heinäkuisten pinoon, vaan pojan synnyttyä on jäänyt. Meidän poikanen on aika pieni vastauksena Elianan mietiskelyyn; 10 kk mitat oli 8770 g ja 71 cm. Pieni ja ketterä!



Eliana sun ratkaisua vielä tukee tuo eilinen tutkimustulosten julkaisu; se, että ei äiti ole kotona, on suuri riski lapsen hyvinvoinnille. Tutkija sanoi, että ei pidä syyttää äitejä, mutta äidit kyllä osaa syyttää aina ihan riittävästi itseään kaikesta...Mä oon palaamassa syksyllä töihin ja oli tosi vaikea päätös. Mua kyllä jännittää ihan se töihin paluu vuoden jälkeen itsenikin takia. Miten sitä osaa ja miten rankkoja sitten on illat kotona, kun on kotihommat lapsen kanssa olemisen lisäksi. Noh, vielä on kesää jäljellä.



Miten meinaatte juhlia 1-v. synttäreitä? Meillä on ihka ensimmäiset kekkerit järjestettävänä, kun on eka lapsi kyseessä, joten rutiini puuttuu järjestelyistä. Nyt ei tosin vielä tule tilauksia tietynlaisesta auto-tms. kakusta, joten sikäli helppoa.:)



Mulla on jotenkin tosi haikea olo, kun muistelen viime kesää. Sitä raskaanaolon kutkuttavaa jännitystä, kun oli vielä koko kesän sen salaisuuden äärellä, että kukahan sieltä on tulossa. Nyt tätä kesää jotenkin varjostaa tuo työhön paluun jännittäminen, vaikka lapsen kanssa kaikki on siis mennyt tosi hyvin ja oon onnellinen tästä elämänvaiheesta. Mutta siis kummaa haikeutta, kun muistelen viime kesän fiiliksiä. Muilla vastaavaa?



Aurinkoa päiväänne!

Muska

Kyllä minäkin muuten aika haikeana muistelen viime kesää, ja sitä pientä vastasyntynyttä.... Nyt on jo niin isolta tuntuva tyttö meillä, voi nyyh... En voi sille kuitenkaan mitään että edelleen olen palailemassa aivan intona töihin elokuussa, se ratkaisu on kyllä mulle paras ratkaisu. Eliana, meidän tytsä oli 10kk neuvolassa 8.4kg ja 74cm. En saa tyttöä isommaksi vaikka olen antanut sitä öljylisääkin 7kk lähtien ja tyttö on syönyt mun mielestä aina ihan hyvin, ja en ole kun voinut todeta että tämä vauva nyt on vaan tällainen sirompi. Äitini sanoi että minäkin olen vauvana ollut tollanen pikkuinen, ja olen kyllä sen jälkeen kasvanut ihan " normaalikokoiseksi" ;-)

Meillä kävellään kovaa vauhtia tukia pitkin ja työnnellään mitä vaan mikä lähtee liikkeelle, kova halua on tytöllä kävellä. Vielä ei kuitenkaan ole rohkaistunut ottamaan askelta ilman tukea. Edelleen on tyttö kauhee kitisemään äiteen perään, oikeen odotan josko se koskaan laimenee :-)

Mutta nyt taas kotihommiin, heippa!

Kertoisitko lisää, mikä tutkimus oli kyseessä ja voiko sitä lukea jostain? Me peruttiin just Hesari ja kun en uutisiakaan ole ehtinyt tiirailemaan...oliko tulkoset jossain lehdessä vai missä?



Meilläkin siis neiti oli 10,5kk kun saatii nuo mitat. Eli menee miinuskäyrällä, mutta sielläpä se on keikkunut syntymästään lähtien. tyttö syö heikosti. Ei ole koskaan ollut mikään suursyömäri, mutta nykyään tuntuu, ettei oikein mikään uppoa. Miltä kuullostaa tämä esimerkkipvä?



aamulla n.150ml maitoa, n. 5 palaa paahtoleipää

lounaalla n. 5-10 lusikallista ruokaa (perunaa/lihaa/kalaa/makaronia), pullo maitoa (2dl)

välipalalla puoli purkkia hedelmää/marjaa, pullo maitoa (2dl)

päivällisellä taas n. 10 lusikallista ruokaa

illalla puuroa n. 10 lusikallista, pullo maitoa (2dl)

yöllä pullo maitoa (2dl)



Väliin aina jotakin näkkäriä, maissinaksuja, riisikakkua



Eikö ole aika vähän toi ruokamäärä?

Muska77 : Mulla on todellakin niin sama fiilis!! Muistelen haikeana viime kesää ja masua... kesän lämpöä ja kutkuttavaa odotusta... Siinä on jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla! Haikea olo on, vaikka on tietysti ihanaa kun neiti on nyt mukana kesänvietossa. Pieni kullannuppumme on tänään tasan 11 kuukautta eli kuukausi juhliin. Juhlat vietämme kotona ja vieraiksi kutsumme kummit, mummit ja ystävät. Vieraita tulee varmaan aika paljon, mutta ovathan ne neitokaisen ensimmäiset syntymäpäivät! :)



Miten ois Muska77 ja toisetkin heinämammat upeat masut taas ensi kesäksi??? :))



Omppis

On kyllä hurjaa miten se aika menee nopeasti, muistan myös kuin eilisen sen viime kesän, ison mahan ja selkäkivut sekä sen jännityksen miten synnytys tulee menemään, ja minkälainen uusi perheenjäsen on. Nyt sitten tyttö kohta vuoden, osaa jo seistä itse, kävellä tukia vasten ja sanoa muutamia sanoja. Minun oli tarkoitus mennä takaisin töihin vasta tammikuussa, mutta sain uuden työpaikan jossa aloitankin jo syyskuussa, joten enää muutama kuukausi kotiäitinä.



Mitä ruokaa olette antaneet vauvoillenne? Itse olen ollut niin väsynyt (kovat univaikeudet) että olen antanut vain purkkiruokia sekä puuroja. Nyt kun unet alkavat vähitellen normalisoitua olisi varmaan aika siirtyä antamaan kotiruokaa, joten vauvanruoka vinkkejä kaivataan. Imetystä olen nyt lopettelemassa, saa enää iltaisin tisukkaa. Korvikkeen seassa olen antanut kevytmaitoa muutaman päivän ajan, ja hyvin on mennyt. Viiliä ym on saanut jo muutaman viikon.

kirjoittelen minäkin. Toisaalta on haikeaa ja toisaalta helpotus, kun vauva on kasvanut isommaksi. Mun kohdalla tämä on viimeinen vauva-aika ja olen tyytyväinen itseeni sikäli, että olen ottanut tästä kaiken irti. Nyt on sellainen olo, että olen valmis luopumaan siitä, että itselläni olisi pieni vauva. On ihanaa, kun niitä on muilla.



Petitouhuista: Tuntuu uskomattomalta, että väki on noin aktiivista! Meillä on huippuhyvin, jos kerran viikossa touhutaan. Mä oon usein väsynyt ja kolmen pienen lapsen kanssa se sopiva hetki täytyy hyödyntää melko ripeään. Jostain syystä mulla on vieläkin limakalvot sillai ohkaset, että seksin jälkeen menee useempi päivä ennenkuin paikat on ihan reerassa. Hiivakin on kyläillyt jo pariin kertaan. Hormonit varmaan hakee vielä sitä tasapainoo.



Töihin menosta: Niin mä oon ollut nyt jo 3 kk töissä, muuten on mennyt hyvin, mutta isukki ei oikein viihdy kotona ja sen pohjalta ollaan saatu kehitettyä massiivinen parisuhdekriisi. Tässä riittää setvittävää pitkäksi aikaa, toivottavasti lopputulos on että pysytään yhdessä. Mä en kyllä ihan hevin luovu tästä ihanasta perheestäni!



meillä poika kanssa menee tukia pitkin. Kengät ostettiin viime viikolla: tepsun ensiaskelsandaalit ja ne tuntuu tosi hyviltä. Sisällä ei kyllä juurikaan olla käytetty kenkiä. Niin ja koko on 22. Poika on muutenkin iso 10 kk mitat oli 78½ cm ja 11 kg.



Nähdään viimeistään taaperopuolella!

Heh. Nyt mä tajuan mistä se juttu karkaa, enteristä ja sitähän tulee paineltua vahingossa joka väliin.



Sitä tutkimusta, jonka mainitsin aiemmin, esiteltiin tänään Aamulehdessä sivulla 5. Hesarin nettisivuilla samasta seuraavassa linkissä, mutta siinä ei siitä äidin työssäolosta puhuttu mitään.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaislapset+voivat+huonoimmin+Po…

Sitähän siinä korostettiin, että liika touhuaminen ja suorittaminen on pahasta ja sellaista ohjelmoitua arkea on kovin monilla lapsilla ja nuorilla.



Tämä oli kyllä mielenkiintoinen:

" Suomessa pahoinvoinnin riskiä nostaa kaikista selvimmin äidin työssäkäynti. Työssäkäyvien äitien lapsilla on lähes kolminkertainen kielteisen identiteetin riski ja yli kolminkertainen puutteellisen hoivan riski." Haastateltu sos.psykol.professori Irmeli Järventie sanoo, että " äitejä ei pidä syyllistää. He ovat ylikuormitettuja kuin töitä on monesti tehtävä toimeentulon takia. " Tutkimuksen lapset oli jo 3.-6.luokkalaisia.



Haikeudesta viime kesään liittyen ja ehdotuksesta hankkia ensi kesäksi uusi iso massu... Sellaista on kyllä haaveissa! I´m in! Probleemana vaan se, että hormonitoimintani on edelleen ihan alhaalla. Imetän aika ahkeraan vielä ja yösyönteihinkin taas lipsahtanut tämä homma. Menkkoja ei kuulu. Mutta siis toivomme kyllä toista vauvaa aika pian. Mietin kyllä tänään, kun söi hermoja harvinaisen kovasti, että mitähän se ois kahden kanssa, kun on varmaan aika erilaista kuin nyt. Meidän poikanen on aika helppo temperamentiltaan. Tällä hetkellä hankaluutena vaan se, että en meinaa saada sitä päikkäreille; vaunuja ei enää siedä ja sisälle ei nukahda kuin toisinaan imettämällä meidän sänkyyn. On tosi väsynyt ja kiukkuinen, mutta päikkäreille ei oo uutta rutiinia löytynyt vaunujen hylkäämisen jälkeen. Illalla onneksi nukahtaa hienosti omaan sänkyynsä, kun on sen oppinut.



Nyt on painuttava maaten, että jaksaa taas yön heräilyt ja sitten virkeänä uuteen päivään.. Onneksi kesällä unen tarve selvästi pienempi, niin menettelee näin.



Muska

pääsin nyt koneelle kun sain lapsukaisille annettua aamupalan, eilen oli sade ja ukkospäivä, joten en sitten konetta avannut ollenkaan.

Elinanalle oikein mukavaa matkaa ensinnäkin mökille ja sitten sinne Maltalle!!!

tosin tänä aamuna oli aika karmea herätys, ei tullut vettä :-( ilmeisemmin tuossa lähellä on joku putkiremontti menossa kun on kaivinkoneita ym...no toivottavasti kohta saataisiin vettä.



eipä tosiaan ole 1-vuotis synttäreihin pitkä aika...me ajateltiin kyllä niin että pidetään molempien poikien synttärit samalla kertaa Mikko täyttää 21.7 1 vuotta ja Miika 6.8. 6 vuotta...niin pääsisi vähän helpommalla ja sukulaisten, kummien tarvisi ajella matkojen päästä kuin yhden kerran. Tarjoilua en vielä sen kummemmin tiedä...mutta isompi poika pyysi jo paljon keksejä ja kolmioleipiä :-) ja jospa sitten kakun tekisi.



jahas, lauantaina olisi särkänniemen reissu isompien lapsien kanssa, Mikko menee mummolaan mammun ja papan luokse, niin on helpompi sitten neitin ja pojan kanssa käydä koneissa ym...mikko onkin juhannukseen asti mummolassa, me mennään sitten torstaina kanssa sitten sinne jussin viettoon.



jahas, nyt pitää mennä pelastamaan mikko, on kiivennyt taas tuonne yhden penkin päälle ja eikä pääse pois :-)



tupuhupuna

ja vähän pirteämpänä :)



uudesta masusta täälläkin haaveillaan. tai oikeammin vain vauvasta. en niin siitä masusta ole innoissani vaikka onhan sekin ihanaa aikaa.



elinana: juu ohi on menty Mean kanssa :) meidän Milla oli kyllä tuon 72cm tuossa 10kk jälkeen mutta painoi melkein 10 kiloa. paljon pyöreämpi oli kuin Mea. Milla söi paljon pieniä aterioita päivän mittaan. maito annoksetkin oli noin 60ml kerrallaan. Mea syö paljon harvemmin ja maitoa menee (taas nykyään) noin 100ml kerralla.



tylsä päivä kun sataa. mutta nyt ruokaa muksuille

Päätän heti aamusta ryhtyä Hyväksi Äidiksi ja valmistaa lapsilleni ruuat omin käsin ja konein ensimmäistä kertaa. Heti aamutuimaan (klo 9.30) kirmaamme torille ostamaan tuoreita (?) vihanneksia, jonka jälkeen siirrymme porukalla keittiöön valmistamaan maittavaa einettä. Upouuden höyrykeittimen käyttöohjeet olen lukenut valmiiksi jo illalla, joten nyt riittää vain pikainen tarkistus valittujen vihannesten keittoajoista. Leppoisaa emäntä-henkeä puhkuen kuorin ja pilkon vihannekset (perunaa, porkkanaa, kukkakaalia ja naurista) ja asettelen ne sievästi keittimen koreihin kanaviipaleiden kanssa. Vettä säiliöön, sipaisu käynnistysnappulalle ja pian ainekset peittyivät höyryyn ja alkavat kypsyä. Koska keittoaika on 20 minuuttia, päätän odotellessani pestä pakasterasiat; hieman huolettaa, mahtavatko viisi rasiaa riittää. Päätän laittaa ylijäävät vihannekset kokonaisina pakastepusseihin ja voilà! sieltä niitä voi sitten soseutella luovasti tarpeen mukaan. Harmittaa, ettei kukaan ole ihailemassa nokkelaa kotihengettäryyttäni.



Kun hyräillen kuivailen putipuhtaita purnukoita, alkaa jaloissani pyörinyt B-tyttö kakoa. Pikainen vilkaisu paljastaa, että kurkkuun on takertunut jotain. Taivutan tytön ensin etunojaan ja taputtelen selkään hellällä, mutta lujalla kädellä. Tytön edelleen sinertyessä on siirryttävä rankempiin keinoihin ja kiepsautan hänet pää alaspäin. Ulos lentää komea yrjö, jonka seasta loistaa jotain pientä ja punaista! Se osoittautuu yhden pakasterasian kannesta lohjenneeksi n. 2x4mm:n palaksi, jonka tarkkasilmäinen liimanäppi on suuhunsa poiminut. Soimaan itseäni huolimattomuudesta, ja onnittelen ripeästi toiminnasta. A-tyttö yrittää tulla avukseni etsimään oksennuksen seasta muita sattumia, mutta estämällä hänen liikkeensä vasemmalla jalalla ja pitämällä oikealla kädellä kiinni B:stä saan kuin saankin todistusaineiston hävitettyä...



Paluu ruuanlaiton pariin; asettelen pakasterasiat kauniiseen riviin pöydälle odottamaan herkullista sisältöään. Yht' äkkiä höyrystin alkaa piipittää h*lvetillisesti enkä ymmärrä miksi; säiliö on puolillaan vettä ja keittoaikaakin on jäljellä vajaat 5 minuuttia. En tiedä mitä tehdä, ja juoksen hakemaan käyttöohjeen. Piipitys koskee korviini, mutta kun vilkaisen tyttöjä, he eivät näytä edes huomaavan ääntä. Hetken mietin, kuuluuko piipitys omasta päästäni - olenko kenties ylikuormittunut äitiyden vaativista tehtävistä? Napsautan keittimen pois päältä, ja kas! piipitys lakkaa. Lisään säiliöön varmuuden vuoksi vettä ja käynnistän koneen uudelleen. Piipitys alkaa noin minuutti sen jälkeen. Sammutan koneen ja yritän nyt tosissani keskittyä käyttöohjeisiin. Ohimennen vilkaisen tyttöjä, enkä ensin tajua näkemääni, sillä sen pitäisi olla käytännössä mahdotonta: A-tytöllä on kädessään pyykinpesutabletti ja suun ympäryksestä ja kärsivästä ilmeestä päätellen se on käynyt myös suussa. Koppaan tytön kainaloon ja juoksen kylpyhuoneeseen. Lapan vettä reilulla kädellä tytön suuhun, vaatteille, lattialle ja kylpyhuoneen seinille. Tytön suusta ei tunnu tulevan pesuaineen murusia, joten oletan, ettei hän ole ehtinyt nielaista ainetta. Vilkaisen netistä myrkytyskeskuksen sivuilta, mitä aiheesta sanotaan, ja vakuutun, ettei muutama mahdollisesti nielty hiukkanen ole vaarallista. Hetken jahkailun jälkeen päätän kuitenkin soittaa annettuun numeroon, varmuuden vuoksi. Kuulostan puhelimessa varmaan psykopaatilta, sillä samalla kun kerron tapahtuneesta, hymyilen ja veikistelen tyttöjen kanssa, jotteivat he hätääntyisi - litimärkä A ja edelleen keittiötä muovinpala-episodin jälkeen karsaasti katseleva B eivät vaikuta kovin vakuuttuneilta vastuuntuntoisuudestani, mutta eivät sentään vielä itke. Keskustelukumppanini vahvistaa sen, mitä itsekin arvelin; vaaraa ei ole. Puhelun lopuksi minulta kysytään nimi ja yhteystiedot, jotka annan kiltisti. Heti perään kysyn kuitenkin, mihin niitä käytetään - näen sieluni silmin lastensuojelun jo käynnistelevän huostaanottoautoaan. Ei hätää, tiedot menevät ihan vain sisäiseen käyttöön siltä varalta, että soitan uudelleen. Teen mentaalimerkinnän olla soittamatta myrkytyskeskukseen seuraavaan vuoteen ihan vain varmuuden vuoksi.



Palaan keittimeni pariin, laitan säiliön täyteen vettä ja käynnistän sen uudelleen. Samalla lisään keittoaikaa siltä varalta, että kana ei olekaan läpikypsää. Keitin asettaa ajaksi automaattisesti 20 minuuttia enkä enää muista, kuinka sitä vähennetään. Ajattelen, että voin sen sammuttaa kesken, kunhan haluamani lisäminuutit ovat kuluneet. Tässä vaiheessa soi puhelin. Hätkähdän, sillä ensimmäisenä mieleeni tulee myrkytyskeskus ja lastensuojelu. Puhelimessa on kuitenkin ystäväni, jota olen yrittänyt tavoittaa jo useamman päivän. Kuulumisia vaihdettaessa unohtuvat ruuat keittimeen koko 20 minuutin lisäajaksi ja hieman ylikin - kone pitää niitä höyryllä lämpimänä... Kun vihdoin lopetan juoruilun ja muistan velvollisuuteni, vihannekset ovat erittäin pehmeitä, kana taatusti kypsää ja tyttäret nälissään. Sauvasekoittimella saan levitettyä sosetta kaikille keittiön pinnoille kattoa lukuunottamatta ja saan aikaiseksi kaksi ja puoli rasiallista liisterimäistä töhnää = puolentoista päivän ruuat. Jippii. B-tyttö istuu pöydän alla ja matkii sauvasekoittimen ääntä - mietin millaisia traumoja hänelle tästä kokkauksesta mahtaa jäädäkään.



Mössöni sentään kelpaa tytöille, ja he syövät lautasen tyhjiksi. Olen saavutuksestani lähes ylpeä, kunnes muistan, millaiseen vaaraan tyttöset ovat jo ennen puolta päivää joutuneet.



Iltapäivällä en ehdi vaarantaa lasteni henkeä sen enempää, sillä kaverini käy kylässä. Puistoreissulta palattua päätän käydä ostamassa lisää vihanneksia ja tehdä loput rasialliset sosetta. Tällä kertaa kaikki sujuu paremmin ja nopeammin, mutta sose on edelleen liisteriä. Kun sekoitan siihen puolet kaupan herkullisinta sosetta, se näyttää paremmalta. Tungen tyhjän sosepurkin roskiksen pohjalle ja päätän olla kertomatta siitä kenellekään. Iltaruokaa antaessani uskon jo melkein itsekin, että tuotos on kokonaan minun aikaansaannostani :o).



Ja huomenna kokataan taas :o).



Oi-kukka & tyttöset pian 11kk

vai on OI-KUKKAAN iskenyt kokkausvimma :) se on muuten kumma miten perunasat tulee niin liisteriä kun vaan vähänkin soseuttaa. bataatti toimii (onneksi) eri tavalla eikä sitä kyllä tarvitsekkaan soseuttaa kun se menee " itsestään" jo niin soseeksi että kelpaa syödä



meillä on Mea nyt sitten aloittanut kävelemisen kunnolla. koko viikon on neiti vaivihkaa kävellyt pidempiä ja pidempiä matkoja ja nyt menee jo koko asunnon ympäri :) naurua riittää kun neiti mennä viipottaa. nyt saa siis minun menokkaani myös kyytiä kun saa alkaa tuon pienen perässä juoksemaan.



onneksi on viikonloppu. tuo miehen omituinen työrytmi sotkee josatin syystä myös Mean rytmin. en ymmärrä miksi, kun illalla kuitenkin kaikki on ihan normaalisti kun Mea nukkumaan menee. no, enää 2 viikoa tuota rytmiä kärsittävänä.



sateista on ollut ja on. tylsää alkaa olemaan jo kun ei yhtään ulos pääse. kaikki pelit on pelattu, piiretty, maalattu, luettu, elokuvat katsottu... jospa nyt illalla päästäisiin edes lenkille.



viikonlopun alkua kaikille :)

pikainen hyppäys täällä ja sitten eväitten tekoon, sen jälkeen unten maille kun aamulla on herätys puoli kuuden maissa kun tiedossa on päivän retki särkänniemeen :-) pikkuisen on ikävä mikkoa kun jäi mummon ja papan luokse, mutta tiedän kyllä että on hyvässä hoidossa ja mukava välillä on touhuta isompien lasten kanssa ilman pienintä....



mutta tulen sitten kertoilemaan miten reissu sujui...oli muuten vallan vauhdikas aamupäivä oi-kukalla :-))



öitä: tupuhupuna

Täällä paistoi aamulla onneksi aurinko, mutta oli melkoisen tuulista. Ehdittiin kuitenkin käydä tyttöjen kanssa hiekkalaatikolla ja ratasajelulla ennen Monan ensimmäisiä päiväunia.



Pari päivää sitten kävimme reissussa Savonlinnassa, joka on mielestäni todella kaunis kesäkaupunki. Ajelimme sinne tyttöjen nukkuessa osan matkasta ja välillä pidimme taukoa. Istuimme yhdessä piknikillä linnan puistossa ja hörpimme termoksesta kahvia ;) Lähellä olisi toki ollut kauniita kahvioitakin, joissa olisi ollut mukavaa istuskella, mutta saivatpa lapset automatkan jälkeen rymytä rauhassa ruohikossa ketään häiritsemättä.



Uskaltauduimme myös opastetulle kierrokselle linnan uumeniin, joka olikin melkoisen jännä paikka. Itsestänikin oli hauskaa haaveilla, että millaista elämää siinäkin paikassa on vietetty joskus satoja vuosia sitten ja miltähän kaikki silloin on oikein näyttää. Isosisko kommentoi linnaa omilla hassunkurisilla kommenteillaan ja hieman jännitti pimeitä ja kolkkoja käytäviä. Kiipesimme sitten ihan linnan torniin saakka niitä pieniä portaita pitkin lasten kanssa, mikä ei ehkä ollut ihan viisasta, poispääsy oli aika hankalaa.



Monalla oli mukana rintareppu, mutta neiti ei oikein siinä viihtynyt ja väsähti kesken ja alkoi kitistä ja itkeä. Muiden jatkettua opastettua kierrosta imetin sitten Monaa linnan toiseksi ylimmässä kerroksessa, jonka opas kertoi aikanaan kuuluneen linnan naisväelle. ;D ;D Olipahan sekin kokemus, mutta kun ei neiti rauhoittunut mitenkään muuten. Siihen rinnalle pieni sitten nukahti ja nukkuvana kannettiin alas ja linnasta ulos ;)Aprikoin mielessäni, että onkohan joku muukin joskus muinoin siinä huoneessa imettänyt ;) Kenties. Tämän linnareissun jälkeen kävimme syömässä ja sitten lähdimme ajelemaan takaisin kotia kohti ja mukava päivänretki oli takana päin.



Isosisko on alkanut kysellä aika jänniä kysymyksiä. Tänään hän kysyi, että " Miksi pilvet pysyvät taivaalla, eivätkä tipahda sieltä?!" Siinäpä olisikin selittämistä ;) Toinen kysymys oli sitten ikävämpi ja arkisempi, kun hän kysyi, että " Miksi laskuja tulee..." Sitä minäkin välillä mietin ;)



Laskuista puheenollen, minullekin tarjottiin töitä syyskuusta alkaen ja pistin asian vakavasti harkintaan. Millään en haluaisi vielä tyttöjä hoitoon laittaa, mutta kun miehelläkin vielä ovat opiskelut kesken, niin on pakko miettiä erilaisia vaihtoehtoja. Aloittaisin kuitenkin alussa lyhennetyllä työajalla ja tekisin vain yhtä yövuoroa/3vkoa. En ole vielä varmaksi päättänyt, vaikka hieman lupailin. Mikäli aloitan työt, mies kuitenkin opiskelee hetken hitaammin ja hoitaa tyttöjä siinä ohessa vielä muutaman kuukauden, niin ettei vielä silloin heti tarvitsisi hoitoon laittaa. Kuitenkin muutamakin kk on lapselle pitkä aika.



Tuli kuitenkin jotenkin tyhjä ja surullinen olo tästä itselleni, täytyy vielä miettiä. Minulla on siis edessä se vähän sama vaikea päätös, kuin sinulla takana päin, Elinana ;) Sitten asiasta toiseen: Meidän tyttömme on suurinpiirtein samaa kokoa teidän tyttärenne kanssa, vähän hentoisempi on Ellu meidän Monaa. 72,3/9,2kg olivat Monan mitat 10kk neuvolassa.



Oi-Kukalla onkin ollut vauhdikasta, sellaisia extreme-elämyksiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita voivat kotiäidinkin päivät välillä olla :D



Tänään mietin itsekin siivotessani Monan pissoja eteisen lattialta sillä aikaa kun hän tunki käsiään vessanpyttyyn ja roskikseen yms. muuta mukavaa, että kyllä tässä huushollissa ainakin vauhtia piisaa. Neiti lirautti eteisen lattialle pisut välittömästi, kun vaihdoin vaippaa. Isosisko kiukkusi tietenkin vieressä, kun yritti itse pukea vaatteita ylleen, eikä sukkahousut menneet oikein päin heti ensi yrittämällä, temperamenttinen kun on ;) Niin monessa paikassa pitäisi olla yhtä aikaa! Selvisimme kuitenkin sentään ulos noin puolen tunnin kuluttua ja se oli tilanteeseen nähden yllättävän hyvä saavutus ;)



Mutta nyt tämä mamma hipsii unten maille. Viime yönä en saanut unta, kun pohdin töihin paluuta ja muita mahdollisia vaihtoehtoja. Toivottavasti tänä yönä nukuttaisi paremmin, mukavaa viikonloppua kaikille!

t.Saraida

Lähdemme mummolan mökille uimaan ja saunomaan. Lahjat kiinnostivat eniten kun niissä oli paperit päällä ja nauhat kikkuralla. Ekologinen omatuntoni valitsi puisia leluja, jotka on nyt sitten maisteltu moneen kertaan. Iso poika!

Kukkaselle sympatiaa. Taanoin tarinoin niitä porkkana kurkussa-juttuja. Tiedän sen tunteen mitä episodi aiheuttaa ;)

Ja ihana oli lukea kesäloma reissuistanne. Mieheni aloittaa loman heinäkuun puolenvälin jälkeen. Ehkäpä päästään sitten käymään jossakin.

Vauvakuumeiluun: Krooninen. Mutta nämä kolme riittävät miehelleni, joten kunnioitan hänenkin mielipidettä perhesuunnittelu asioissa.

Pää on tyhjä. Tarinaa ei suollu tämän enempää. Pitänee lähteä pakkaamaan. Kirjoittelemisiin!