Taloudellinen eriarvoisuus perheessä
Sivusta katson siskon tilannetta, joka ei ole mitenkään hyvä, mutta en tiedä miten asian voisi ratkaistakaan.
Siskoni on naimisissa miehen kanssa, joka tienaa tuplaten häneen verrattuna. Molemmat ovat akateemisesti koulutettuja, mutta sisko pienipalkkaisessa kunnan virassa ja mies yksityisellä. Ostivat vuosia sitten omakotitalon ja niin, että sisko omistaa paljon vähemmän ja mies enemmän ja kummallakin omat lainat. Sitten mies peri lapsettoman tätinsä ja maksoi oman lainansa kokonaan pois. Nyt mies on velaton, tienaa hyvin, saa rahaa säästöön ja sijoituksiin. Sisko sai burnoutin ja sairaslomalla tulot tippui ja hänen piti maksaa lainaansa pienistä säästöistään. Miehellä on varaa harrastaa kalliita asioita ja matkustella kavereidensa kanssa vaikka Alpeille laskettelemaan. Sisko on vaan onneton, eikä hänellä ole varaa erotakaan, heillä on avioehto. Mitä itse tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siskosi on elänyt yli varojensa ja nyt harmittaa.
Olisi pitänyt ostaa talosta vielä pienempi osa tai jopa ei mitään, niinkö?
ap
Jos ihan perheenä eletään, niin kyllä koti pitää olla molempien nimissä. Ei voi olla toinen aikuinen vain hyyryläisenä.
Entä jos mies olisi saanut ison perinnön jo ennen talon ostoa ja niillä rahoilla pystynyt tarjoamaan perheelle velattoman kodin, niin onko puoliso todellakin vain hyyryläinen?
Tai vaikka perinyt vanhempiensa maatilan ja puoliso muuttaa sinne, 'vain hyyryläiseksi'
Hyyryläinen tarkoittaa vuokralaista.
Ihan vihjeenä: keskustelu olisi asiallisempaa jos ei puhuttaisi siitä, kumpi sukupuoli oli "rikas" ja kumpi "köyhä". Sukupuolellahan ei ole tässä tilanteessa merkitystä, ihan yhtä hyvin taloudellisesti heikommassa tilanteessa voi olla mies tai nainen. Ja jos nyt joku pitää tätä keskustelunavausta provosaationa misten/naisten-vihaan, niin keskustelu on hedelmätön.
Yleisellä tasolla voin sanoa omana mielipiteenä, meidän perheessä on isot tuloerot mutta omistus on 50/50 ja aina kaikkien tarpeet on otettu huomioon eikä kumpikaan vanhemmista ole saanut käyttää suhteettoman paljon rahaa omiin harrastuksiinsa. Samaa suosittelen muille, mutta kaikillehan se ei käy. Meillä näin toteutettuna kaikki on mennyt hyvin pian 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Omituinen lause : "eikä hänellä ole varaa erotakaan, heillä on avioehto". Aivan kuin siskolla ei olisi varaa erota sen vuoksi koska heillä on avioehto.
Sitähän ap juuri haluaa sanoa: Sisko ei halua erota, koska ei hyötyisi siitä taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä miehessä mitään hyvää miksi siskon kandeis sitä vielä katella? Kuulostaa ettei ole. Siinä vastaus. Sisko alkaa saamaan tukea Kelasta kun eroaa.
Se hyvä, että mahdollistaa katon pään päälle, perheen ruuat, vaatteet, kaiken. Ilman tätä hyvää sisko jäisi vaille tätä kaikkea. Kelan tuet on pientä tähän verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä miehessä mitään hyvää miksi siskon kandeis sitä vielä katella? Kuulostaa ettei ole. Siinä vastaus. Sisko alkaa saamaan tukea Kelasta kun eroaa.
Se hyvä, että mahdollistaa katon pään päälle, perheen ruuat, vaatteet, kaiken. Ilman tätä hyvää sisko jäisi vaille tätä kaikkea. Kelan tuet on pientä tähän verrattuna.
Ei huonoa avioliittoa kannata taloudellisista syistä jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastava puoliso pitäisi huolta rakkaastaan, Avioliitossa ei tule olla kahta eri elintasoa, puolisoa on velvollisuus elättää, jos hän ei itse ole siihen kykenevä. Tämän ainakin voit kertoa tuolle miehenrutjakkeelle, pane lukemaan lakikirjaa.
Kyllä se mies elättääkin, maksaa laskut ja ruuat, koska siskolla ei yksinkertaiseti ole varaa lainansa lisäksi paljoa muuta maksella
ap
Siis mikä tässä sitten on ongelma? Tässähän on lainat ja omistussuhteet määritelty alunperin fiksusti, että omistus on jakautunut sen mukaan, minkälaisen lainan kumpikin pystyy ottamaan, eikä 50/50 sen varakkaamman mukaan.
Toisella tulot pienentyneet, niin toinen hoitaa kaikki laskut ja elämäsen kulut eikä toisen tarvitse selvitä muusta kuin siitä omasta lainanlyhennyksestä.
Tuohan on enemmän kuin reilu järjestely, jos tulotaso on eri ja omat rahat.
Onko lapsia? Jos ei, niin miten muka ei ole varaa erota? Tai vaikka olisikin, niin kyllä työssäkäyvä ihminen pärjää Suomessa eronneena äitinä. Ei tuollaisen miehen kanssa kannata elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä miehessä mitään hyvää miksi siskon kandeis sitä vielä katella? Kuulostaa ettei ole. Siinä vastaus. Sisko alkaa saamaan tukea Kelasta kun eroaa.
Se hyvä, että mahdollistaa katon pään päälle, perheen ruuat, vaatteet, kaiken. Ilman tätä hyvää sisko jäisi vaille tätä kaikkea. Kelan tuet on pientä tähän verrattuna.
Ei huonoa avioliittoa kannata taloudellisista syistä jatkaa.
Ei sinänsä kannatakaan, raha-asiat pitäisi pitää rakkausasioista erillään. Mutta yllättävän moni päätyy jatkamaan, se on monelle elämän realiteetti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko siinä miehessä mitään hyvää miksi siskon kandeis sitä vielä katella? Kuulostaa ettei ole. Siinä vastaus. Sisko alkaa saamaan tukea Kelasta kun eroaa.
Se hyvä, että mahdollistaa katon pään päälle, perheen ruuat, vaatteet, kaiken. Ilman tätä hyvää sisko jäisi vaille tätä kaikkea. Kelan tuet on pientä tähän verrattuna.
Ei huonoa avioliittoa kannata taloudellisista syistä jatkaa.
Ei sinänsä kannatakaan, raha-asiat pitäisi pitää rakkausasioista erillään. Mutta yllättävän moni päätyy jatkamaan, se on monelle elämän realiteetti.
Enemmän se on saamattomuutta kuin realiteetti. Kannata se ei silti.
Eihän tuo ole avioliitto!
Meillä minä toin varallisuutta ja isomman palkan suhteeseemme 30v sitten, vuosia oli sama tulotaso ja nyt eläkkeellä saan enää 28% meidän nettotuloistamme.
Meillä on aina ollut yksi ja sama elintaso. Mieheni ei voisi kuvitellakaan nauttivansa nykyisestä elintasostaan reissaten tai shoppaillen yksin. Se ei olisi mukavaa eikä moraalisesti oikein hänen mielestään.
Meillä puolisolla on omaisuutta 3x enemmän kuin minulla. Asuntolaina on 50/50. Tällä hetkellä vain minä olen töissä ja makselen siksi isompia osuuksia lainasta ja elämisestä. Lomamatkat ja kaikki virkistyminen tehdään yhdessä. Miehen rahoista otetaan isommat menot kuten remontit. Jos toisella on taloudellisesti helppoa ja pystyy lomailemaan ja toinen ei ja koko ajan pitää laskea riittääkö raha, se liitto ei voi toimia. Ihmisten pitää pystyä jakamaan kokemuksiaan oli ne sitten vauraudesta tai köyhyydestä.
Hommasin itseni naimisiin sellaisen naisen kanssa joka on hyvää seuraa reissussakin. Talo oli velaton jo tavatessa. Maksan kaiken koska hän pärjäisi hyvin ilman minuakin.
Jokainen tyylillään mutta minulla on tärkeää tuoda myös rentoa yhdessäoloa ja uusia yhteisiä kokemuksia tähän suhteeseen joten otan vaimon mukaan jopa työreissuille jos sen saa järkevällä aikataulutuksella tehtyä.
Miten niin ei ole varaa erota? Sen kun eroaa, talo myyntiin tai mies lunastaa siskon osuuden.
Tuollainen on törkeää taloudellista hyväksikäyttöä. Avioliitto on lähtökohtaisesti taloudellinen sopimus, jossa kaikki on yhteistä. Tieto siitä, että heillä on avioehto, ei kerro kovinkaan paljon. Pitäisi tietää millainen ehto on. Jos ehto on kaiken pois sulkeva, niin tilanne on todella huono pienempituloisen kannalta. Kenenkään pienituloisen ei pitäisi ikinä allekirjoittaa sellaista avioehtoa, koska siitä saa kärsiä myöhemmin, niin kuin tässäkin näemme. Sellaista ehdottava on yleensä henkilö, joka välittää vain itsestään ja hälytysmerkkien pitäisi soida jo siinä vaiheessa, kun tuollaista ehdotetaan.
Avioehto on paikallaan johinkin tilanteisiin kuten ennen avioliiton solmimista kertyneen omaisuuden suojaamisen ja perintöjen pitämiseen suvussa. Avioliiton aikana kertyvän omaisuuden pitäisi olla tuloista riippumatta yhteistä ellei ole kyse jostain poikkeuksellisen suurista miljoonatuloista, joita on hyvin harvalla. Jos aviopuolisoilla on keskenään erilainen elintaso, se ei ole mikään avioliitto.
En tajua miten ihmiset joilla on ihan eri arvot, kulutushalut etc päätyvät edes yhteen. Meillä toinen tienaa huomattavasti enemmän mutta avain kysymys enemmänkin on mitä elämältä halutaan, ei se mihin kaikki rahat hassattaisi. Olemme molemmat aika minimalisteja eikä esim matkustaminen tai muoviehosteet kiinnosta. Satsaamme mukavaan kotiin (ei instakuvia varten), hyvään ravintoon ja ulkoilutamineisiin. Huonommin tienaavalla on pienemmät harrastemenot mutta ei euroja lasketa siinäkään. Asuminen mitoitettu sen mukaan että jotain voi aina käydä, esim terveys mennä toiseltakin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vihjeenä: keskustelu olisi asiallisempaa jos ei puhuttaisi siitä, kumpi sukupuoli oli "rikas" ja kumpi "köyhä". Sukupuolellahan ei ole tässä tilanteessa merkitystä, ihan yhtä hyvin taloudellisesti heikommassa tilanteessa voi olla mies tai nainen. Ja jos nyt joku pitää tätä keskustelunavausta provosaationa misten/naisten-vihaan, niin keskustelu on hedelmätön.
Yleisellä tasolla voin sanoa omana mielipiteenä, meidän perheessä on isot tuloerot mutta omistus on 50/50 ja aina kaikkien tarpeet on otettu huomioon eikä kumpikaan vanhemmista ole saanut käyttää suhteettoman paljon rahaa omiin harrastuksiinsa. Samaa suosittelen muille, mutta kaikillehan se ei käy. Meillä näin toteutettuna kaikki on mennyt hyvin pian 30 vuotta.
Sama meillä. Minä olen parempituloisena maksanut kaikesta selvästi enemmän, mutta omistukset ovat silti puoliksi. Minusta se on ainoa oikea malli avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastava puoliso pitäisi huolta rakkaastaan, Avioliitossa ei tule olla kahta eri elintasoa, puolisoa on velvollisuus elättää, jos hän ei itse ole siihen kykenevä. Tämän ainakin voit kertoa tuolle miehenrutjakkeelle, pane lukemaan lakikirjaa.
Kyllä se mies elättääkin, maksaa laskut ja ruuat, koska siskolla ei yksinkertaiseti ole varaa lainansa lisäksi paljoa muuta maksella
ap
Mikä tässä sitten on ongelma jos mies maksaa laskut ja ruuat? Ei kai sisko voi olettaa että mies maksaa ihan kaiken?
Onko ongelmana nyt vaan kateus miehen isoista tuloista ja perinnöstä?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Siskosi tilanne on hyvä, koska miehen avulla hän on päässyt kiinni elintasoon, johon hänellä ei ikinä olisi yksin varaa.
Jos hän olisi lyönyt hynttyyt yhteen jonkun köyhän miehen kanssa, hän asuisi varmaan vuokralla jossain huonolta alueella.
Nyt hänellä on back uppina tuo mies. Mieti mikä hänen tilanteensa olisi, jos hän vaikka asuisi yksin ja joutuisi maksamaan koko vuokran itse? Omistusasuminen on aina halvempaa ja hänellä tuskin on mitään hirveän isoa lainaa, kun hän ei omista talosta kuin siivun? Lainaan saa lyhennysvapaata jos talous on tiukilla.
Eikä ole omistusasuninen enää halvempaa ja yksin asuessa saa tuet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vihjeenä: keskustelu olisi asiallisempaa jos ei puhuttaisi siitä, kumpi sukupuoli oli "rikas" ja kumpi "köyhä". Sukupuolellahan ei ole tässä tilanteessa merkitystä, ihan yhtä hyvin taloudellisesti heikommassa tilanteessa voi olla mies tai nainen. Ja jos nyt joku pitää tätä keskustelunavausta provosaationa misten/naisten-vihaan, niin keskustelu on hedelmätön.
Yleisellä tasolla voin sanoa omana mielipiteenä, meidän perheessä on isot tuloerot mutta omistus on 50/50 ja aina kaikkien tarpeet on otettu huomioon eikä kumpikaan vanhemmista ole saanut käyttää suhteettoman paljon rahaa omiin harrastuksiinsa. Samaa suosittelen muille, mutta kaikillehan se ei käy. Meillä näin toteutettuna kaikki on mennyt hyvin pian 30 vuotta.
Sama meillä. Minä olen parempituloisena maksanut kaikesta selvästi enemmän, mutta omistukset ovat silti puoliksi. Minusta se on ainoa oikea malli avioliitossa.
Onko sitten vielä kun toinen osapuoli löytää uuden kumppanin ja haluaa erota? Toivottavasti teillä on avioehto.
Kyllä.