Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos tyttäresi tulisi raskaaksi 15-17 v. Etkö muka antaisi
31.05.2007 |
tyttäresi synnyttää lasta ja antaisi vauvan kasvaa omassa perheessäsi?
Jos tytär ei halua tai enää pysty aborttia tekemään .
Jos oma tyttöni tuohon tilanteeseen joutuisi, en ikinä edes ehdottaisi adoptiota .
Ottaisin sekä tyttäreni, että hänen vauvansa oman kotini " nurkkiini"
Ja tukisin kaikin puolin heidän hyvinvointia.
En voi uskoa tuohon viestiin, että 16 veen tytön vanhemmat, suoraan sanoen antavat ainoan vaihtoehdon, eli vaatia tyttären lasta adoptoitavaksi.
He ovat varmaan itse adoptoineet jonkun lapsistaan. Kukaan lastaan rakastava vanhempi ei ikinä jättäisi omaa tytärtään pulaan tuommoisessa tilanteessa.
Kommentit (13)
Jos et 44v olisi valmis ottamaan tyttäresi lasta hoiviisi, niin miten olisi oman vauvan kanssa? Tekisit ilmeisesti abortin jos tulisit tuolloin raskaaksi.
Itse en pystyisi tekemään aborttia kuin ääritilanteissa (raskaus vaarantaisi oman henkeni tai lapsella ei selviämismahdollisuuksia), joten jos tulisin raskaaksi tilanteessa jossa en enää vauvaa halua niin pitäisin sen silti. Samoin en myöskään voisi tytärtäni aborttiin kannustaa, vaan tietysti hoitaisin lapsensa. Tulevaisuus sitten näyttäisi muuttaisiko lapsi aikanaan tyttären kanssa pois vai jäisikö meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos tyttäreni tulisi raskaaksi teini-iässä (nyt 3,5v), antaisin tytön päättää mitä tekisi, mutta tekisin oman kantani selväksi, joka on se, että jos pitää lapsen, saa asua kotonaan (eli minun kotonani) ja autan häntä kaikin mahdollisin tavoin. Jos haluaa tehdä abortin tai antaa lapsen adoptioon, tuen siinäkin. Mutta nyt ajattelen, että varmasti tekisin kaikkeni auttaakseni tytärtäni äitiydessä ja kasvattamaan lapsen. Kantani voi muuttua tässä yli kymmenessä vuodessa. Toivottavasti en koskaan, tai tyttäreni ei koskaan joudu tuohon tilanteeseen.
enkä vois kuvitellakaan ettenkö tukisi nimenomaan pitämään lasta jos raskausuutisia tulisi. Auttaisin minkä voisin mut adoptiota en ikipäivänä edes ehdottaisi tai toivoisi. Sentään oma lapsenlapsi olisi kyseessä.
niin hyvin olisin jaksanut auttaa. Olisin ollut vasta 35v. Mitäs teette niitä lapsia noin vanhana. Omaa lastaan täytyy jaksaa auttaa, AINA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhemmat suuttuivat " kiltin tyttönsä" raskaudesta todella kovasti. Häpeävät asiaa ja ovat poissa tolaltaan. Eivät missään nimessä tahdo lasta vaan ehdottelivat aborttia ja sitten tuota lapsen pois antamista.
Jos meillä kävisi niin, että meidän tytär (tällä hetkellä 3v) tulisi raskaaksi 15-17vuotiaana tarkoittaisi se, että minä olisi silloin jo vähän yli 50v ja mies vielä vanhempi, en oikien tiedä jaksaisimmeko silloin alusta vauvarumbaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rehti, suomalainen mies, joka kantaisi vastuutaan myös, mikäs siinä tytärtään tukiessa. Mutta jos esim. ulkomaalainen, voi kulttuurierot lapsen kasvatuksesta, tapaamisesta ja huollosta ( kidnappaukset ym) tehdä vielä paljon kipua elämään. siinä tapauksessa olisin tosi voimakkaasti abortin/ adoption kannalla.
olen kuitenkin valvonut öitä jo kohta 20 vuotta, ja minulla on itsellänikin vauva. Kai sitä olisi pakko jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta jos teini-ikäinen poikani saisi 16v tyttöystävänsä paksuksi ja päättäisivät pitää lapsen, niin kaiken tukeni antaisin, niin taloudellisen kuin henkisenkin! Jos nyt jostain syystä haluaisivat muuttaa meille niin sen soisin ja auttaisin minkä pytyisin.
Omaa lihaa ja vertahan ne lapsenlapsetkin olis.
Tekisin kaikkeni turvatakseni lapseni ja lapsenlapseni elämän, ja ehdottomasti kannustaisin häntä pitämään lapsen. Abortti olisi ihan viimeinen vaihtoehto, adoptiokin olisi kauheaa. Toivon että tähän tilanteeseen en joudu, mutta jos joudun kestän sen kuin äidin ja isoäidin kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Eli tyttäremme ollessa 15-17v, minä olisin 44-46v ja mieheni 54-56v. En ole varma haluaisimmeko enää lasta tuossa vaiheessa.
Mutta siis tytär päättäisi itse tekemisistään ja jos ei aborttia halua (en sitä edes suosittelisi, vaan esittäisin vaihtoehtona), niin tukisimme päätöstä. Mikäli hän sitten haluaisi itse pitää lapsen, niin tukisimme sitä vähän riippuen tyttärestä itsestään.
Miehen sisko oli 16 tullessaan raskaaksi, kerkesi nipin-napin täyttää 17 lapsen syntyessä. Hän meni jo raskausaikana naimisiin lapsen isän kanssa ja muuttivat yhteiseen kotiin. Nyt avioelämää on takana jo 30v, nainen opiskellut kaksi ammattia, perheen talous kaikinpuolin kunnossa ja lapsenlapsiakin on useita.
Eli toivoisin ensisijaisesti että tyttäreni tuossa tilanteessa olisi samaa maata kuin tätinsä ja elämä lähtisi kulkemaan noin. Jos ei kuitenkaan niin käy niin sitten tulkisimme enemmän, mutta yrittäisin kylläkovasti painostaa siihen että tytär vauvoineen (ja mahdollisine poikaystävineen) muuttaisi omaan asuntoon. Vierailla voitaisiin puolin ja toisin, auttaa vauvan hoidossa jne, mutta kuitenkin niin että tyttö olisi itse se äiti ja minä mukana pyörivä mummu. Ajatus siitä että minä toimisin äitinä ja tyttäreni " siskona" tuntuu oudolta. kuinka tuo olisi tarkoitus jatkossa saada toimimaan? Adoptoisimmeko lapsen vai jäisikö hän virallisesti lapsenlapseksemme? Mikä olisi lapsen kohtalo kun tytär aikuistuisi ja muuttaisi omilleen?
Helppo sanoa että ottaisin toki lapsen meille, käytännön toteutus sitten olisikin vaikeampaa.