Johtuukohan ajatukseni keväästä, hormoneista vai parisuhteen väljähtymisestä.

Parisuhteeni on ok. En pysty siis nimeämään mitään ongelmaa. Se on siis ok. Ei huono, jos nyt ei huippukaan. Elämä on sekin ok, tasapaksua, muttei mitenkään huonoa. Seksi on ok, ei sekään huonoa, muttei mitään taivaita räjäyttävääkään. Tavallista elämää siis.



Naimisissa kohta 8 vuotta, yhteiseloa mieheni kanssa takana jo 13 vuotta. Lapsia kaksi. Ei uskottomuutta, ainakaan minun puoleltani, luultavasti ei miehenikään. Olemme jälleen ok-onnellisia. Ok kuvaa mielestäni tilannetta hyvin. Ei missään nimessä huono, mutta loistokaskaan se ei ole.



Kaikin puolin asiat ovat siis mallillaan, mutta olen varsin hämmästynyt niistä ajatuksistani, joita päässäni liikkuu nykyään koko ajan. En voi käsittää, onko kyse jostain keväthurmoksesta, hormonitasapainon hetkellisestä vinksahtamisesta vai mistä helskutista.

Ajattelen nimittäin seksiä koko ajan. Siis koko ajan.



Työskentelen päivittäin miesten kanssa, mitään " sutinaa" minulla ei ole kenenkään heidän kanssaan, enkä suunnittele uskottomuutta. Mutta huomaan n. 50 kertaa päivässä fantasioivani kiihkeästä seksistä heidän kanssaan, vuorotellen kenenkin kanssa. Aamukahvitunnilla Pekan, lounasaikaan Jussin ääni on niin järjettömän seksikäs, iltapäivällä Heikillä on ihanan muotoiset pakarat. Oikeasti olen joutunut helpottamaan joskus omakätisesti tilannetta. En flirttaile, eivätkä miehetkään, mutta ajatuksille ja fantasioilleni on voi mitään.



Olenko tullut hulluksi? Olenko sairastumassa nymfomaniaan? Mitä minulle, harmaalle toimistorotalle, on tapahtunut? Osaan kyllä erottaa ajatukset ja teot, en epäile sortuvani fantasioiden toteuttamiseen, mutta ikinä aiemmin elämässäni en ole ajatellut seksiä niin paljon, että se häiritsisi työntekoani.



Loppuhan tämä kohta? Onko tämä vain jotain toukokuun huumaa, joka on huomisaamuun mennessä kaikonnut? Miksi helkkarissa 50% ohikävelevistä miehistä näyttää musta niin jumalaisen seksikkäiltä?

Tältäkö miehistä tuntuu päivittäin?



Auttakaa, auttakaa...