Jos joku halaa sinua, seisotko tumput suorina?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Halailijat on perseestä.
halailijaa on hyvä ottaa perseestä
Riippuu kuka halaa ja missä tilanteessa. Puolitutun väkisin halaukseen en välttämättä vastaisi.
Onneksi tutut ovat tajunneet että minulta pitää kysyä tai jättää suosiolla väliin. Olen kakarasta asti vihannut klääppimistä.
Vierailija kirjoitti:
Pakonomainen halaaminen on todella junttia käytöstä, kuvitellaan olevansa jotain vi tun ranskalaisia.
Ranskalaiset eivät itseasissa halaile juurikaan muuta kuin aivan lähimmäisiä. Poskipusu, jossa muiskaus tehdään vain äänenä eikä oikeasti kosketa poskea on tavanomaisempi tapa ja se nähdään vähemmän intiiminä kuin halaus.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Riippuu halaajasta
Riippuu todellakin! Normaalisti tietysti vastaan halaukseen, mutta jos halaaja on joku itselle vastenmielinen tyyppi, niin silloin varmaan seison jähmeänä paikallani, tai irrottaudun siitä.
Olen halailija, joten en seiso tumput suorina. Eikä aina ole kysymys creepeydestä, jos se toinen ei halaa takaisin. Jos välit tai asenteet toista kohtaan eivät ole kunnossa, niin silloinkin voidaan seistä tumput suorina. Minulle on joskus käynyt näin, että kun minä halasin, niin se toinen ei halannutkaan minua.
Vierailija kirjoitti:
Halaaminen on todella creepya. Omituinen tapa tunkea iholle jos ei ole oma sydänkäpynen kyseessä.
Iskä ja äiskä eivät tainneet sinua juuri helliä, esim. halaamalla?
Vierailija kirjoitti:
Mä laitan kädet sillai tiukasti rintakehääni vasten, että voin sitä halaajaa niillä aktiivisesti työntää kauemmas, siitä ne oppii seuraavaa kertaa varten.
Voi myös irvistää sillai alahampailla hieman.
Olet tosi creepy. Mutta kaltaisiasi on valitettavan paljon tässä maassa.
En halaa kuin lähi-ihmisiäni, jos vieras yrittää halata, ojennan vain käteni ja tervehdin vain käsipäivää sanomalla, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halaaminen on todella creepya. Omituinen tapa tunkea iholle jos ei ole oma sydänkäpynen kyseessä.
Iskä ja äiskä eivät tainneet sinua juuri helliä, esim. halaamalla?
Olen eri, mutta vastaan.
Ei muuten tosiaan ennen halattu eikä sanallisesti kehuttu, kyllä ihan joutui muista eleistä lapsi arvaamaan. Tai no varmaan pienenä, mutta ei kyllä enää noin kymmenvuotiasta otettu polvellekaan. Päätä ehkä silitettiin.
Omia lapsiani (nyt jo viiskymppisiä) kyllä halattiin, kehuttiin ja arvostettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kun riuhtaisen itseni irti ja juoksen karkuun.
Autistikehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
Onko nämä halaajat niitä, jotka vaihtavat itselleen todella JÄNNÄN sukunimen ja jotka ovat omasta mielestään sukua aatelisille. Aina saa NAURAA!
Tämä on NIIN TOTTA!
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tutut ovat tajunneet että minulta pitää kysyä tai jättää suosiolla väliin. Olen kakarasta asti vihannut klääppimistä.
Autistikehari.
Halaan kunnolla takaisin ja yritän saada erektion. Harvoin nykyään saan🙁
Ymmärrän halauksen esim. lohduttamisessa, tietenkin parisuhteessa, ja lasten ja vanhempien välillä ja jos näkee jonkun ystävän pitkästä aikaa, mutta en ymmärrä halausta esim. kahden naisystävän välillä, jotka tapaavat usein ja ovat muutenkin lähes päivittäin yhteydessä.
minula on ranskan aa ttelisia suku laisina, on totisteita!
-mummo Paltamosta.
Kamala tapa. En halua ketään liian lähelle.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää, että mua halataan.
Sairasta. Täysin sairasta.
Meillä ei lapsena halailtu. Joten nuorempana jos joku tuli halaamaan minua, en tiennyt mitä tehdä, joten seisoin siinä vain tumput suorana. Nyt aikuisena olen toki opetellut sosiaalisia taitoja ja vastaamaan halaukseen.
Mä laitan kädet sillai tiukasti rintakehääni vasten, että voin sitä halaajaa niillä aktiivisesti työntää kauemmas, siitä ne oppii seuraavaa kertaa varten.
Voi myös irvistää sillai alahampailla hieman.