Lue keskustelun säännöt.
Kävitkö peruskoulussa kuraattorilla?
02.10.2026 |
Minä en käynyt. En edes tiennyt kunnolla, mitä kuraattori teki (vaikka luokkani oli joskus hänen työhuoneensa vieressä).
Kun menin kouluun -79, tästä uudesta virasta pidettiin paljon ääntä. Kaiken piti olla paremmin kuraattorin ansiosta. Hänen roolinsa jäi lyhyeksi, oli jotenkin läsnä ensi kuukausina.
Kommentit (39)
Kävin, koska olin hiljainen. Kävin samasta syystä myös koulupsykologilla. Välillä olivat huoneessa kumpikin tenttaamassa minua. Aivan kuin jossain poliisikuulustelussa olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuraattori on sossu. Ei kyllä yhtään helpottanut kun kuraattori tuli hakemaan luokasta kun äiti oli sairastunut rintasyöpään. Kaverit ihmetteli, kiusaajat kiusasi, ja kuraattorin huoneessa olo oli kiusallista, koin viholliseksi tämän inhottavan ihmisen. Ei ollut millään tavoin ymmärtäväinen tai empaattinen, jäi tunne että minua rangaistaan siitä että äidilläni oli rintasyöpä.
Ja tämä jatkui yläasteella kun luokanvalvoja soitteli parhaan ystäväni kotiin kertoen perheemme yksityisasioita ja mustamaalasi syyttä. Kaiken takana oli äitini rintasyöpä.
Kerran määrättiin käymään kun jossain aineessa oli liikaa kirjoitusvirheitä. Olin vaan niin innoissani aiheesta ja oli paljon asiaa, niin en ehtinyt / viitsinyt korjata vaikka huomazinkin et tuli kirjoutusvirhe. Pari kertaa jouduin käymään, jonka jälkeen todettiin ettei ole mitään lukihäiriötä.
Meillä ei ainakaan edes ollut koulukuraattoria 80-luvulla. Jos halusi puhua huolistaan, oli terveydenhoitaja ainoa vaihtoehto. Oli myös opinto-ohjaajat, mutta he olivat suuntautuneet nimen omaan siihen, ei yleiseen huolien kuunteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin, koska kaikkien oli vuorollaan käytävä.
Eikai kesken oppitunnin?
En muista millainen oppitunti kuraattorilla käynnin aikana oli, eikun, taisi olla kansalaisopin tuntien aikana.
Jokainen vuorollaan aakkosjärjestyksessä.
Eikö noi nyt saisi järjestettyä hyppytunneilla? Minä kieltäisin noi turhat puhuttelut ja palaverit jos sen takia pitää keskeyttää opetus.
Ei 70-luvulla mitään hyppytunteja ollut.
Oli hypättiin ruutua välitunnista toiseen
No me ei hypätty ruutua.
Käytiin tupakilla ja lintsattiin.
Ja kerran siellä kuraattorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokan häiriköt joutuivat käymään kuraattorilla.
Tällainen olo minullekin tuli kun jouduin siellä käymään, koska äidin rintasyöpä. Tämän käynnin jälkeen olin merkitty häiriköksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokan häiriköt joutuivat käymään kuraattorilla.
Tällainen olo minullekin tuli kun jouduin siellä käymään, koska äidin rintasyöpä. Tämän käynnin jälkeen olin merkitty häiriköksi.
En olisi tarvinnut kuraattoria mihinkään. Veemäinen tyyppi. Tämä tyyppi vain vahvisti tunnetta etten ole riittävä ja olen erilainen kuin muut luokassani kun äidillä rintasyöpä. Luokan opettaja oli myös täysi kusipää 27v. akka. Tämän jälkeen tuli kiva opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin ylioppilaaksi 1999.
Ei ollut koulukuraattoreita tai koulupsykologeja koko sinä aikana kun peruskoulua ja lukioa kävin. En muista, oliko tällaisia ammattiryhmiä edes olemassa silloin, ei ainakaan minun kouluissani.
Yläasteella ja lukiossa oli opot. Yläasteella se oli hiukan erikoinen hapsutukkainen laiha mies. Mieleeni on lähinnä jäänyt, että kerran menin kopiointihuoneeseen kysymään kavereiden kanssa häneltä jotakin ihan asiallista koulupäivään liittyvää, ja opo meni niin hämilleen, että tunki suuhunsa A4:n paperit ja sitten heilui ja mumisi siinä jotakin.
Lukion opo puhui vain armeijasta (oletus oli että kaikki pojat tietysti menevät armeijaan) ja Vaasan yliopistosta, joka oli lähin yliopisto kotikunnastani katsottuna. Muita vaihtoehtoja ei esitelty eikä käsitelty.
Oppilaiden henkisestä hyvinvoinnista ei ollut kukaan kiinnostunut pätkääkään.
Kävin. Olin koulukiusattu. Kuraattorin kanssa keskusteltiin kiusaamisesta. Toisinaan hän syyllisti minua siitä miksi minua kiusattiin ja mitä minulle koulussa tehtiin. Olen 1986 syntynyt nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattikoulussa joskus 80-luvulla käytiin vippaamassa kuraattorilta rahaa, että päästiin baariin. Oli itse viinamiehiä myös. Maksettiin aina takaisin seuraavista opintorahoista.
Entisen ala-asteeni kura on onneksi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin, koska kaikkien oli vuorollaan käytävä.
Vain tarkkikset ja vähä-älyiset koulukiusaajat kävi kuraattorilla. Koulukiusaamiseen kuraattori ei puuttunut. Peruskoulu on kuin käärmeenpesä kiusatulle, näen edelleen painajaisia koulusta vielä 5-kymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ammattikoulussa joskus 80-luvulla käytiin vippaamassa kuraattorilta rahaa, että päästiin baariin. Oli itse viinamiehiä myös. Maksettiin aina takaisin seuraavista opintorahoista.
Teillä suurilla ikäluokilla on ollut tämänkin suhteen helppoa. Letkeesti vaan vailla huolen häivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin, koska kaikkien oli vuorollaan käytävä.
Vain tarkkikset ja vähä-älyiset koulukiusaajat kävi kuraattorilla. Koulukiusaamiseen kuraattori ei puuttunut. Peruskoulu on kuin käärmeenpesä kiusatulle, näen edelleen painajaisia koulusta vielä 5-kymppisenä.
Olen korkeakoulutettu x2 taidan olla vähä-älyinen kun kävin kuraattorilla.
Ehkä kerran. Sillä oli toisaalta tärkeämpiä töita ja toisaalta oli tyyppejä jotka väkisin meni sen vastaanotolle, vaikka ei ollut oikein aihetta. Long story. Oli melkoisen sekavaa settiä koulussa. Ja ihan selvin päin saatiin aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin ylioppilaaksi 1999.
Ei ollut koulukuraattoreita tai koulupsykologeja koko sinä aikana kun peruskoulua ja lukioa kävin. En muista, oliko tällaisia ammattiryhmiä edes olemassa silloin, ei ainakaan minun kouluissani.
Yläasteella ja lukiossa oli opot. Yläasteella se oli hiukan erikoinen hapsutukkainen laiha mies. Mieleeni on lähinnä jäänyt, että kerran menin kopiointihuoneeseen kysymään kavereiden kanssa häneltä jotakin ihan asiallista koulupäivään liittyvää, ja opo meni niin hämilleen, että tunki suuhunsa A4:n paperit ja sitten heilui ja mumisi siinä jotakin.
Lukion opo puhui vain armeijasta (oletus oli että kaikki pojat tietysti menevät armeijaan) ja Vaasan yliopistosta, joka oli lähin yliopisto kotikunnastani katsottuna. Muita vaihtoehtoja ei esitelty eikä käsitelty.
Oppilaiden henkisestä hyvinvoinnista ei ollut kukaan kiinnostunut pätkääkään.
Missä perähikiällä kasvoit? Olen saman vuoden yo ja kyllä meillä oli läpi peruskoulun kaikki normaalit opot ja kuraattorit. Kuraattorin toimenkuvasta ei tosin itselläni ole mitään tietoa.
Yläasteella jatkuvasti. Samoin kuin rehtorin tai koulu psykologin puhutteluun. Joskus kaikkien kanssa samaan aikaan. En ollut malli oppilas.
Oli hypättiin ruutua välitunnista toiseen