Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naurattaa niin tämä tupakoitsijoiden vinkuminen
01.10.2026 |
Mitäpä jos lopettaisitte sen itsenne hitaan tappamisen. Säästyy rahaa ja makuaistikin palaa.
Kommentit (138)
Voi niitä aikoja! Meitä oli neljä samassa huoneessa. Yksi poltti ja katsoi, että oli oikeutettua polttaa ja pilata muiden ilma. Emme voineet tilanteelle mitään. Siis 1 vs 3, ja se tupakoiva voitti. Onneksi nyt on järkeä tupakoinnin kieltämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino altistaa ainakin 13 eri syövälle. Joihin kuuluvat muun muassa suolistosyövät, rintasyöpä (vaihdevuosien jälkeen), kohdunrungon syöpä, haimasyöpä, ruokatorven syöpä ja munuaiskauhasyöpä.
No, ylipainoisilla se ruoka on niin huonoa, että on aiheuttanut lihavuuden ja syövän.
Lihavuus ei syöpää aiheuta.
-Lihavuus näyttää nostavan syöpäriskiä enemmän kuin on luultu, ilmenee saksalaistutkimuksesta. Erityisesti tämä koskee naisia.
Tutkimuksen mukaan ylipainon merkitystä syöpäriskiin saatetaan aliarvioida merkittävästi.
Tiedetään, että erityisesti vyötärön viskeraalirasva on aineenvaihdunnallisesti aktiivista ja yhteydessä tulehdusprosesseihin ja muihin syöpää edistäviin mekanismeihin. Ne voivat edistää kasvainten kehittymistä ja kasvua. Tämä saattaa johtua ainakin osittain hormoneista. Ylipaino on yhdistetty ainakin rinta-, kohtu- ja munasarjasyöpään. IL
Yli puolet suomalaisista ylipainoisia. Tupakointi vähentynyt merkittävästi, syövät vain lisääntyneet.
Itseäni naurattaa nämä oman sädekehänsä kiillottajat, mitä teitä kiinnostaa mihin ihmiset kuolee tai laittaa rahansa? Kauhea ulina ja vaivannäkö siitä jos joku nauttii savukkeista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli sitä 80-luvun arkisuutta, sellaista turpeaa ja mutkatonta kulttuuria, jota ei enää ole olemassakaan. Sunnuntaisin kuka tahansa saattoi vain kävellä ovesta sisään ilman varoitusta, vetää tuolin keittiön pöydän ääreen, sytyttää tupakan ja alkaa puhua. Keittiössä oli sakia savu, mutta kukaan ei valittanut. Me pienet lapset pyörimme siinä jaloissa, kuuntelimme aikuisten juttuja ja kurotimme pöydältä kakkupalaa. Isän työkaveri tai naapurin setä istui siinä kuin kuuluisi kalustoon, ja punavalkoinen ruutuliina sitoi koko homman kasaan. Sen liinan päällä lepäsivät valmiina punainen Valion maitotölkki, ruskeareunaiset kahvimukit, sokeriset viinerit ja kermainen kääretorttu kanelipullista puhumattakaaan. Kaikki oli paikoillaan, konstailematonta ja hyvää kuin jokin ihmiselle arvaamaton, pyhä maailmanjärjestys. Minä ajelin legoautolla lattialla huulilla päristen.
Isä istui pöydän päädyssä omalla paikallaan. Se avasi kuluneen kromin värisen peltirasian, jossa sätkävermeet lepäsivät, ja alkoi pyörittää sormissaan päivän ties kuinka monetta sätkää. Viikonloppuisin se otti esiin piipun, ja sen pesästä nouseva makea aromi sekoittui huoneilmaan. Äiti taas oli hienostuneempi; se oli mieltynyt niihin koviin, punavalkoisiin Marlboro-askeihin. Äiti näytti ajanmukaiselta: päällä oli kirkkaanpunainen villapaita, jalassa tiukat valkoiset pillifarkut ja päässä tuore, pörröinen tumma kiharapilvi, jonka se oli käynyt viikolla kampaajalla laitattamassa. Minusta äiti oli kaikista kaunein nainen maailmassa ja isästäkin äiti oli. Ne oli hyviä tupakan katkuisia rehellisiä aikoja.
Sitten ovesta pelmahti setä. Se haisi yskänkarkeilta, vanhalta tupakalta, partavedeltä ja tuuheille viiksilleen. Äidin silmän välttäessä setä sujautti käden takintaskuun ja vilautti teräksistä taskumattiaan pöydän alla. Äiti ei saanut nähdä, siitä tulisi sanomista. Mutta isä näki, minäkin näin sen lattialta. Isän suupieli nykäisi tuttuun, hyväksyvään hymyyn. Kohta se kahvi ei olisi enää pelkkää kahvia, vaan sekaan kaadettaisiin jotain huomattavasti tujumpaa.
Siinä savuisessa keittiössä, legopalojen ja kääretortun murujen keskellä, maailma oli juuri sellainen kuin sen kuuluikin olla. Tupakkalla oli paikka maailmassamme.
Inhoan tupakointia, mutta tää kirjoitus ja ajankuva oli mahtava
Tarkoitus oli sulattaa jäät ja saada ihmiset rakastamaan tupakointia jälleen. Se on minun työ. Aivopestä ihmisiä ajattelemaan toisin. Jatkossa kun näet tupakoivan ihmisen, niin muistat tuon onnellisen savuisen perheen ja tupakantuhkan makuisen kermakäärretortun.
Jos on niin laiska, ettei jaksa pihalle raahautua, niin ei varmaan jaksa töissäkään käydä, joten miten on varaa ostaa tupakkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on niin laiska, ettei jaksa pihalle raahautua, niin ei varmaan jaksa töissäkään käydä, joten miten on varaa ostaa tupakkaa?
Käyn edustavien hotellien edustalla keräämässä tumpit talteen pe-su ja viikon sätkäröökitarpeet on ilmaiset. Uskomattoman paljon kokoomuslaisten jättämiä kalliita tumppeja ja sikareitakin, joista saa kelvollisesti perattua parinkin viikon tupakat talteen. Ei maksa mitään kuin vaivan hakea ne ja kuivata jos on aamunkosteudessa vähän kostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole yhdenkään tupakoitsijan kuullut vinkuvan. Ihan kiltisti menneet ulos tupakalle.
Mutta hinkuvat yskiessään. Ja sitä keuhkoahtaumaa sairastavan puhe on raskasta kuulijallekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli sitä 80-luvun arkisuutta, sellaista turpeaa ja mutkatonta kulttuuria, jota ei enää ole olemassakaan. Sunnuntaisin kuka tahansa saattoi vain kävellä ovesta sisään ilman varoitusta, vetää tuolin keittiön pöydän ääreen, sytyttää tupakan ja alkaa puhua. Keittiössä oli sakia savu, mutta kukaan ei valittanut. Me pienet lapset pyörimme siinä jaloissa, kuuntelimme aikuisten juttuja ja kurotimme pöydältä kakkupalaa. Isän työkaveri tai naapurin setä istui siinä kuin kuuluisi kalustoon, ja punavalkoinen ruutuliina sitoi koko homman kasaan. Sen liinan päällä lepäsivät valmiina punainen Valion maitotölkki, ruskeareunaiset kahvimukit, sokeriset viinerit ja kermainen kääretorttu kanelipullista puhumattakaaan. Kaikki oli paikoillaan, konstailematonta ja hyvää kuin jokin ihmiselle arvaamaton, pyhä maailmanjärjestys. Minä ajelin legoautolla lattialla huulilla päristen.
Isä istui pöydän päädyssä omalla paikallaan. Se avasi kuluneen kromin värisen peltirasian, jossa sätkävermeet lepäsivät, ja alkoi pyörittää sormissaan päivän ties kuinka monetta sätkää. Viikonloppuisin se otti esiin piipun, ja sen pesästä nouseva makea aromi sekoittui huoneilmaan. Äiti taas oli hienostuneempi; se oli mieltynyt niihin koviin, punavalkoisiin Marlboro-askeihin. Äiti näytti ajanmukaiselta: päällä oli kirkkaanpunainen villapaita, jalassa tiukat valkoiset pillifarkut ja päässä tuore, pörröinen tumma kiharapilvi, jonka se oli käynyt viikolla kampaajalla laitattamassa. Minusta äiti oli kaikista kaunein nainen maailmassa ja isästäkin äiti oli. Ne oli hyviä tupakan katkuisia rehellisiä aikoja.
Sitten ovesta pelmahti setä. Se haisi yskänkarkeilta, vanhalta tupakalta, partavedeltä ja tuuheille viiksilleen. Äidin silmän välttäessä setä sujautti käden takintaskuun ja vilautti teräksistä taskumattiaan pöydän alla. Äiti ei saanut nähdä, siitä tulisi sanomista. Mutta isä näki, minäkin näin sen lattialta. Isän suupieli nykäisi tuttuun, hyväksyvään hymyyn. Kohta se kahvi ei olisi enää pelkkää kahvia, vaan sekaan kaadettaisiin jotain huomattavasti tujumpaa.
Siinä savuisessa keittiössä, legopalojen ja kääretortun murujen keskellä, maailma oli juuri sellainen kuin sen kuuluikin olla. Tupakkalla oli paikka maailmassamme.
Inhoan tupakointia, mutta tää kirjoitus ja ajankuva oli mahtava
Tarkoitus oli sulattaa jäät ja saada ihmiset rakastamaan tupakointia jälleen. Se on minun työ. Aivopestä ihmisiä ajattelemaan toisin. Jatkossa kun näet tupakoivan ihmisen, niin muistat tuon onnellisen savuisen perheen ja tupakantuhkan makuisen kermakäärretortun.
Kasarilla meillä lapsilla oli tapana kerätä lasipulloja luonnosta ja viedä niitä pantteina kiskalle. Kioskilta löytyi kiva setä, joka poltteli ketjussa tupakkaa ja otti mielellään talteen ne pullot, mitä me lapset tuotiin lähimetsistä. Onneksi kaikkia pulloja ei ollut saatu särettyä kallioihin ja kiviin, vaan niitä löytyi vielä mustikkapensaiden seasta. Siitä sai samalla poimittua mustikoita suuhunsa. Kioskilta otettiin panttirahoilla muutamia merkkareita ja nallekarkkeja. Nallekarkit olivat edullisimpia, ne maksoivat vain kymmenen penniä kappale.
Nämä karkit maistuivat selvästi tupakalta.
Niistä kykeni erottamaan selvän tupakan aromin. Ajattelimme aina lapsina, että tällaistako se on, se taivaallinen tupakka. Sitten salaa aina poltimme tumpeista imuja, kun aikuiset niitä ympäriinsä nakkelivat. Olen polttanut neljävuotiaasta asti päivittäin tupakkaa, ja se on minun inspiraationi ja rakkauteni lähde elämään.
Joka aamu kysyn tupakalta: ”Sä rakastatko mua vielä huomenna?” Ja rakkaus on ikuista. Joka aamu istun kahvikupin äärellä lasitetulla parvekkeella fiilistellen näitä hyviä elämän aromeja hienostuneen elegantisti, paperinen hesari työpaikkailmoitusten kohdalta nitkaistuna auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta.
Sä olet himosi orja. Ja se on syy ap:n nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli sitä 80-luvun arkisuutta, sellaista turpeaa ja mutkatonta kulttuuria, jota ei enää ole olemassakaan. Sunnuntaisin kuka tahansa saattoi vain kävellä ovesta sisään ilman varoitusta, vetää tuolin keittiön pöydän ääreen, sytyttää tupakan ja alkaa puhua. Keittiössä oli sakia savu, mutta kukaan ei valittanut. Me pienet lapset pyörimme siinä jaloissa, kuuntelimme aikuisten juttuja ja kurotimme pöydältä kakkupalaa. Isän työkaveri tai naapurin setä istui siinä kuin kuuluisi kalustoon, ja punavalkoinen ruutuliina sitoi koko homman kasaan. Sen liinan päällä lepäsivät valmiina punainen Valion maitotölkki, ruskeareunaiset kahvimukit, sokeriset viinerit ja kermainen kääretorttu kanelipullista puhumattakaaan. Kaikki oli paikoillaan, konstailematonta ja hyvää kuin jokin ihmiselle arvaamaton, pyhä maailmanjärjestys. Minä ajelin legoautolla lattialla huulilla päristen.
Isä istui pöydän päädyssä omalla paikallaan. Se avasi kuluneen kromin värisen peltirasian, jossa sätkävermeet lepäsivät, ja alkoi pyörittää sormissaan päivän ties kuinka monetta sätkää. Viikonloppuisin se otti esiin piipun, ja sen pesästä nouseva makea aromi sekoittui huoneilmaan. Äiti taas oli hienostuneempi; se oli mieltynyt niihin koviin, punavalkoisiin Marlboro-askeihin. Äiti näytti ajanmukaiselta: päällä oli kirkkaanpunainen villapaita, jalassa tiukat valkoiset pillifarkut ja päässä tuore, pörröinen tumma kiharapilvi, jonka se oli käynyt viikolla kampaajalla laitattamassa. Minusta äiti oli kaikista kaunein nainen maailmassa ja isästäkin äiti oli. Ne oli hyviä tupakan katkuisia rehellisiä aikoja.
Sitten ovesta pelmahti setä. Se haisi yskänkarkeilta, vanhalta tupakalta, partavedeltä ja tuuheille viiksilleen. Äidin silmän välttäessä setä sujautti käden takintaskuun ja vilautti teräksistä taskumattiaan pöydän alla. Äiti ei saanut nähdä, siitä tulisi sanomista. Mutta isä näki, minäkin näin sen lattialta. Isän suupieli nykäisi tuttuun, hyväksyvään hymyyn. Kohta se kahvi ei olisi enää pelkkää kahvia, vaan sekaan kaadettaisiin jotain huomattavasti tujumpaa.
Siinä savuisessa keittiössä, legopalojen ja kääretortun murujen keskellä, maailma oli juuri sellainen kuin sen kuuluikin olla. Tupakkalla oli paikka maailmassamme.
Inhoan tupakointia, mutta tää kirjoitus ja ajankuva oli mahtava
Tarkoitus oli sulattaa jäät ja saada ihmiset rakastamaan tupakointia jälleen. Se on minun työ. Aivopestä ihmisiä ajattelemaan toisin. Jatkossa kun näet tupakoivan ihmisen, niin muistat tuon onnellisen savuisen perheen ja tupakantuhkan makuisen kermakäärretortun.
Kasarilla meillä lapsilla oli tapana kerätä lasipulloja luonnosta ja viedä niitä pantteina kiskalle. Kioskilta löytyi kiva setä, joka poltteli ketjussa tupakkaa ja otti mielellään talteen ne pullot, mitä me lapset tuotiin lähimetsistä. Onneksi kaikkia pulloja ei ollut saatu särettyä kallioihin ja kiviin, vaan niitä löytyi vielä mustikkapensaiden seasta. Siitä sai samalla poimittua mustikoita suuhunsa. Kioskilta otettiin panttirahoilla muutamia merkkareita ja nallekarkkeja. Nallekarkit olivat edullisimpia, ne maksoivat vain kymmenen penniä kappale.
Nämä karkit maistuivat selvästi tupakalta.
Niistä kykeni erottamaan selvän tupakan aromin. Ajattelimme aina lapsina, että tällaistako se on, se taivaallinen tupakka. Sitten salaa aina poltimme tumpeista imuja, kun aikuiset niitä ympäriinsä nakkelivat. Olen polttanut neljävuotiaasta asti päivittäin tupakkaa, ja se on minun inspiraationi ja rakkauteni lähde elämään.
Joka aamu kysyn tupakalta: ”Sä rakastatko mua vielä huomenna?” Ja rakkaus on ikuista. Joka aamu istun kahvikupin äärellä lasitetulla parvekkeella fiilistellen näitä hyviä elämän aromeja hienostuneen elegantisti, paperinen hesari työpaikkailmoitusten kohdalta nitkaistuna auki.
Oi, muistan tuon kuin eilisen. Joskus vihreissä, läpinäkyvissä tai ruskeissa pulloissa oli syksyisiä lehtiä liimaantuneena sisä- ta ulkopintaan. Oi, muistan sen kuin ensimmäiset hatsini! Niihin aikoihin saattoi naapurin mummo pyytää käymään lähimarketissa tai kioskilla ostamassa punaista maitoa ja askin belmond- merkistä tupakkaa. ME lapset ostimme ja maistoimme, eikä mummo sanonut sanaakaan. Hän vain hymyili sulosesti, vaikka tiesi ettei aski ollut ihan täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, tällä palstalla vai?
No, jos niin on, niin ihan sulle tiedoksi: yks ja sama tyyppi latailee hölmöjä provojaan!!!!!
En koskaan ajatellut että tuo laulu kertoo intohimosta tupakointia kohtaan, mutta nyt se käy järkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, tällä palstalla vai?
No, jos niin on, niin ihan sulle tiedoksi: yks ja sama tyyppi latailee hölmöjä provojaan!!!!!
Jos nuo on provoja, niin provot ei ole koskaan tuntuneet noin miellyttäviltä. Ne on makeita kuin syksyn sienet.
Eipä tullut muita vinkkejä siitä mihin säästyneet rahat voisi käyttää, ainoastaan matkustaminen ja marjat. Ei toimi mulle: en enää ikikuuna päivänä lähde lentokenttien tungokseen, istumaan ahtaasti finskin koneeseen. Lento kestää esim. 2 tuntia, notkumaan kentällä lisäksi 3-4 tuntia. Marjoja en syö.
Jollain videolla tupakoimaton nainen laski paljonko työkaveri on käyttänyt rahaa tupakkaan... sillähän saisi oman lentokoneen... kaveri kysyi että missä sinun lentokoneesi on...
Menen tupakalle, omalle parvekkeella.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tullut muita vinkkejä siitä mihin säästyneet rahat voisi käyttää, ainoastaan matkustaminen ja marjat. Ei toimi mulle: en enää ikikuuna päivänä lähde lentokenttien tungokseen, istumaan ahtaasti finskin koneeseen. Lento kestää esim. 2 tuntia, notkumaan kentällä lisäksi 3-4 tuntia. Marjoja en syö.
Jollain videolla tupakoimaton nainen laski paljonko työkaveri on käyttänyt rahaa tupakkaan... sillähän saisi oman lentokoneen... kaveri kysyi että missä sinun lentokoneesi on...
Menen tupakalle, omalle parvekkeella.
Minulla on mennyt elämän aikana rahaa tupakkaan 25v yhteen laskettuna summana noin 1500-2000e.
Eipä sillä saisi edes kunnon lomaakaan aikaiseksi. Pidän tarkkaa kirjaa kaikista ostoksistani. Vertailun vuoksi kahviin on mennyt aikuiselämän aikana rahaa 60 000e. Nkyään en kumoa keitettyjä kahveja lavuaariin kuin ennen tein.
Vierailija kirjoitti:
Mihin se raha säästyy?
Heh, joo, nää toisten neuvojat on kyllä huvittavia, älä tee sitä, älä tee tätä, säästyy rahaa. Olis kiva nähdä miten he elävät ja missä säästävät jaa missä eivät. Oikeasti rahaa ei säästy yleensä ollenkaan vaan se käytetään johonkin muuhun. Aion kyllä poltella silloin tällöin missä ja milloin haluan ihan vapaasti.
Minua huvittaa tupakkafoobikot, kiukutellaan ja melkein tukehdutaan jos sattuu tupakoitsija lähistölle.
12- vuotiaana vetelin ekat sauhut ja sitten olikin 40 vuotta taukoa ja on nähty hassuja juttuja tupakkaan liittyen.
En ole muiden kuin eläinten ja lasten vinkuvan tai huutavan, tuntemani ihmiset ovat rauhallisia ja useimmat muutkin.
Mitäpä jos sinä ap. lopetat tuon "nauramisen" ja ulinan täällä? Osaatko keskustella mistään muusta asiallisesti?
Alue: Aihe vapaa
Olen kärsinyt päänsärystä viimeisen vuoden ajan, eikä syytä löydetty. Se katosi aina kun lähdin pois kotoa ja palasi, kun palasin kotiin. Nyt on eletty kaksi päivää tupakkakiellossa, olen kotona eikä päänsärkyä lainkaan. Lisäksi ylimääräinen liman eritys hengitysteistä on kadonnut eikä silmiäkään kirvele. En siis valita tupakointikiellosta. Aina ollut se ja sama kuka elämänsä pilaa tupakalla, mutta se ei ole ollut se ja sama, että yrittävät pilata muidenkin elämän. Eli aina olen "äänestänyt" sen puolesta, että tupakoitsija tupakoikoot ihan vapaasi, kunhan varmistaa ettei tupakkansa myrkkykaasut leviä toisen ihmisen kotiin tai toisen hmisen sisään. Meidän talossa näin ei tehty. Nyt on helppo elää ja hymyilyttää, kun oikeus tapahtui ja otettiin svullisetkin huomioon lain voimalla, koska parveketupakoitsijat itse eivät sitä ole halunneet tehdä.