Naurattaa niin tämä tupakoitsijoiden vinkuminen
Mitäpä jos lopettaisitte sen itsenne hitaan tappamisen. Säästyy rahaa ja makuaistikin palaa.
Kommentit (138)
Se kellä röökii, se kuningas
Otat hyvän asennon. Sydämesi pomppii vieläkin hätäännyksestä, kun luulit, että ne olivat loppu. Otat airoista kiinni ja soudat niemen taakse tuulettomaan paikkaan, jossa on ihanan aurinkoista. Ranta tuoksuu sannalle ja kaisloille. Taustalta kuuluu vaimeasti:
– UI U UI u UI!!!
Perussuomalaista ulinaa, jonka jälkeen järvi hiljenee. Tunnet auringon lämmön ihollasi. Sujautat savukkeen tutuin, varmoin liikkein huulille napauttaen samalla liikkeellä sytyttimeen tulen. Kuulet rapeaa rätinää ja imet syvät imut sisuksiisi.
Suljet silmät ja pidätät hengitystä. Anna palaa, beibi, mietit ja puhallat ulos. Tätä hetkeä sinulle oli myönnetty. Imaiset toiset henkoset. Osaat polttaa tupakan kolmella, neljällä imulla. Sinulla on vahvat keuhkot.
Ajatukset karkaavat jonnekin hetkeen. Järven pinnalla liitelee vesikirppu. Se menee kuin ajatukset jonnekin.
Ei tu to mato vaking keiii houm boii, ei tuto mato vaking keii houm boiii, matovaking keiiii!
Olen jo lopettanut 2kk sitten, mutta alkaa tehdä mieli kun lukee näitä röökinovelleja! :P Tupakointi on seksikästä ja niin traagista samaan aikaan.
Se oli sitä 80-luvun arkisuutta, sellaista turpeaa ja mutkatonta kulttuuria, jota ei enää ole olemassakaan. Sunnuntaisin kuka tahansa saattoi vain kävellä ovesta sisään ilman varoitusta, vetää tuolin keittiön pöydän ääreen, sytyttää tupakan ja alkaa puhua. Keittiössä oli sakia savu, mutta kukaan ei valittanut. Me pienet lapset pyörimme siinä jaloissa, kuuntelimme aikuisten juttuja ja kurotimme pöydältä kakkupalaa. Isän työkaveri tai naapurin setä istui siinä kuin kuuluisi kalustoon, ja punavalkoinen ruutuliina sitoi koko homman kasaan. Sen liinan päällä lepäsivät valmiina punainen Valion maitotölkki, ruskeareunaiset kahvimukit, sokeriset viinerit ja kermainen kääretorttu kanelipullista puhumattakaaan. Kaikki oli paikoillaan, konstailematonta ja hyvää kuin jokin ihmiselle arvaamaton, pyhä maailmanjärjestys. Minä ajelin legoautolla lattialla huulilla päristen.
Isä istui pöydän päädyssä omalla paikallaan. Se avasi kuluneen kromin värisen peltirasian, jossa sätkävermeet lepäsivät, ja alkoi pyörittää sormissaan päivän ties kuinka monetta sätkää. Viikonloppuisin se otti esiin piipun, ja sen pesästä nouseva makea aromi sekoittui huoneilmaan. Äiti taas oli hienostuneempi; se oli mieltynyt niihin koviin, punavalkoisiin Marlboro-askeihin. Äiti näytti ajanmukaiselta: päällä oli kirkkaanpunainen villapaita, jalassa tiukat valkoiset pillifarkut ja päässä tuore, pörröinen tumma kiharapilvi, jonka se oli käynyt viikolla kampaajalla laitattamassa. Minusta äiti oli kaikista kaunein nainen maailmassa ja isästäkin äiti oli. Ne oli hyviä tupakan katkuisia rehellisiä aikoja.
Sitten ovesta pelmahti setä. Se haisi yskänkarkeilta, vanhalta tupakalta, partavedeltä ja tuuheille viiksilleen. Äidin silmän välttäessä setä sujautti käden takintaskuun ja vilautti teräksistä taskumattiaan pöydän alla. Äiti ei saanut nähdä, siitä tulisi sanomista. Mutta isä näki, minäkin näin sen lattialta. Isän suupieli nykäisi tuttuun, hyväksyvään hymyyn. Kohta se kahvi ei olisi enää pelkkää kahvia, vaan sekaan kaadettaisiin jotain huomattavasti tujumpaa.
Siinä savuisessa keittiössä, legopalojen ja kääretortun murujen keskellä, maailma oli juuri sellainen kuin sen kuuluikin olla. Tupakkalla oli paikka maailmassamme.
Lopetan tupakoinnin heti kun saadaan 15e tuntipalkka minimipalkkalakiin.
Näin tänään tupakoivan ihmisen ja ei se mitään vinkunut. Näkyväst oli parvekkeella nojaili ja poltteli menemään kuin ennenkin.
Pitäisi olla tupakan käyttöhuoneet, vaikka max. yksi per kunta/ kaupunki ja kaikkialla muualla tupakointi olisi kielletty.
Ainoa vinkuja on AP. Itsehän röyhyttelen samaan tahtiin kuin ennenkin :)
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla tupakan käyttöhuoneet, vaikka max. yksi per kunta/ kaupunki ja kaikkialla muualla tupakointi olisi kielletty.
Joo, loisto idea. Ja viinan käyttöhuoneet kans ja muualla käyttökielletty. Sekä vaikka marjansyönti huoneitta ja makkaransyönti huoneita, ällöttää tommoset marjansyöjät.
Enempi tosiaan tuntuu haittaavan näitä saatanan joka asiasta naukujia kuin tupakoijia.
Raskaan työn raataja on Tupakkansa ansainnut.
Jos ei pitkän päivän jälkeen saa istahtaa kahvikupposelle tupakin kanssa niin on se perkele...
Vierailija kirjoitti:
Se oli sitä 80-luvun arkisuutta, sellaista turpeaa ja mutkatonta kulttuuria, jota ei enää ole olemassakaan. Sunnuntaisin kuka tahansa saattoi vain kävellä ovesta sisään ilman varoitusta, vetää tuolin keittiön pöydän ääreen, sytyttää tupakan ja alkaa puhua. Keittiössä oli sakia savu, mutta kukaan ei valittanut. Me pienet lapset pyörimme siinä jaloissa, kuuntelimme aikuisten juttuja ja kurotimme pöydältä kakkupalaa. Isän työkaveri tai naapurin setä istui siinä kuin kuuluisi kalustoon, ja punavalkoinen ruutuliina sitoi koko homman kasaan. Sen liinan päällä lepäsivät valmiina punainen Valion maitotölkki, ruskeareunaiset kahvimukit, sokeriset viinerit ja kermainen kääretorttu kanelipullista puhumattakaaan. Kaikki oli paikoillaan, konstailematonta ja hyvää kuin jokin ihmiselle arvaamaton, pyhä maailmanjärjestys. Minä ajelin legoautolla lattialla huulilla päristen.
Isä istui pöydän päädyssä omalla paikallaan. Se avasi kuluneen kromin värisen peltirasian, jossa sätkävermeet lepäsivät, ja alkoi pyörittää sormissaan päivän ties kuinka monetta sätkää. Viikonloppuisin se otti esiin piipun, ja sen pesästä nouseva makea aromi sekoittui huoneilmaan. Äiti taas oli hienostuneempi; se oli mieltynyt niihin koviin, punavalkoisiin Marlboro-askeihin. Äiti näytti ajanmukaiselta: päällä oli kirkkaanpunainen villapaita, jalassa tiukat valkoiset pillifarkut ja päässä tuore, pörröinen tumma kiharapilvi, jonka se oli käynyt viikolla kampaajalla laitattamassa. Minusta äiti oli kaikista kaunein nainen maailmassa ja isästäkin äiti oli. Ne oli hyviä tupakan katkuisia rehellisiä aikoja.
Sitten ovesta pelmahti setä. Se haisi yskänkarkeilta, vanhalta tupakalta, partavedeltä ja tuuheille viiksilleen. Äidin silmän välttäessä setä sujautti käden takintaskuun ja vilautti teräksistä taskumattiaan pöydän alla. Äiti ei saanut nähdä, siitä tulisi sanomista. Mutta isä näki, minäkin näin sen lattialta. Isän suupieli nykäisi tuttuun, hyväksyvään hymyyn. Kohta se kahvi ei olisi enää pelkkää kahvia, vaan sekaan kaadettaisiin jotain huomattavasti tujumpaa.
Siinä savuisessa keittiössä, legopalojen ja kääretortun murujen keskellä, maailma oli juuri sellainen kuin sen kuuluikin olla. Tupakkalla oli paikka maailmassamme.
Inhoan tupakointia, mutta tää kirjoitus ja ajankuva oli mahtava
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipaino se vasta tappaakin. Johtaa moniin sairauksiin ja tulee kalliiksi yhteiskunnalle.
Ylipaino ei tapa ketään, vaan se ruoka, millä se ylipaino on hankittu. Ei pidä sekoittaa syytä ja seurautta.
Kyllä voi tulla syöpä. Mitä läskimpi niin sitä enemmän nivelet kärsii.
Lääketieteellisesti termiä ”nivelsyöpä” ei ole olemassa, sillä itse nivelen rustokudos tai nivelneste ei käytännössä koskaan sairastu primaariseen syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se raha säästyy?
Raha säästyy esimerkiksi herkullisiin tuoreisiin marjoihin. Ne on kaupassa kalliita, mutta aika paljon fiksumpi sijoitus kuin rööki.
Miten V###n köyhä pitää olla että miettii tuommoisia?
Konkreettisest menee kutenkin niin että mitä enemmän ylipainoa, niin sitä paremmat lihakset ja nivelet on. Sen takia painoliiviharjoittelua tehdään. Jos sulla on esim 20kg ylipainoa ja olet treenannut koko ikäsi ja lenkkeilet sillä ylipainolla, niin sun jalat on kuin tukit ja jos vielä voimistelet sen päälle, niin olet järkäle. Se ylipaino vain voimistaa sua. Nyt ei puhuta mistään 50kg ylipainoista. On ihan tervettä lihottaa itseään vuoden aikana 10kg, se ei ole lainkaan haitaksi elimistölle.