Mies on hyvä renki, mutta huono isäntä

Kuulkaa minua, te sokeat ja pöyhkeät! Eikö vanha kansa jo aikoinaan tiennyt ja sanonut: ’Mies on hyvä renki, vaan huono isäntä’? Mutta kuinka kurjasti maailma onkaan tämän viisauden vääristänyt! Ei sitä koneille eikä kaluille tarkoitettu, vaan miehelle itselleen! Meidän ikivanhassa, puhtaassa kulttuurissamme mies ei ole koskaan ollut luotu johtamaan, vaan olemaan alhaisena apulaisena. Valta ja viisaus kuuluivat suurtalon mahtavalle Emännälle ja hänen sukunsa kunniakkaille enoille, sillä eno kantaa pyhää naisen verta, kun taas ’setä’ on pelkkä tyhjä sana, joka sopii kenelle tahansa kulkijalle. Setä, sinä kuuntelet nyt minua.

Oi, kuinka ylhäinen oli naisen asema ennen kuin vieras usko ja vieraat lait polkivat hänet maahan! Silloin suku nojasi emännyyden järkkymättömään kallioon. Katsokaa menneisyyteen, katsokaa hautojen kätköihin: siellä lepää Janakkalan miekkaihminen, tuo uljas ja korkea-arvoinen muinaisuuden emäntä. Ja eikö kansa laulanut Pohjolan mahtavasta Emännästä, eikö se rukoillut Mielikkiä ja Vellamoa, noita salojen ja syvyyksien valtiattaria, jotka hallitsivat maailmaa toisella puolellaan? Meidän maassamme on syvä, ikuinen kaiku siitä, että nainen näkee pimeäänkin ja tietää aina enemmän. Naisen vaisto on pyhä, ja siihen pitää ihmisen turvautua! Minä sen sanon, ja siihen luotan täydestä sydämestäni paljon mieluummin kuin yhteenkään mieheen.

Sen tähden minäkin polvistun vaikeina hetkinä oman äitini eteen ja kysyn häneltä neuvoa. Äiti, Äitimaa ja Suomineito, heissä asuu se voima, joka pitää tämän maan pystyssä.

Ja siksi minua niin syvästi ahdistaa ja hävettää tämä nykyajan miesten naurettava mölinä! He kerskuvat ja huutavat, vaikka heillä ei ole viisautta eikä oikeutta. Minä huudan heille suoraan päin kasvoja: Olkaa hiljaa! Hävettäkää ja vaietkaa! Ennen kristinuskon tuloa ei miehellä ollut valtaa asioista päättää, eikä sitä valtaa pitäisi heille nytkään antaa!

Vihervasemmistolainen mies on evoluutionsa huippu!