Tällaista on työttömän Minnan puuduttava arki: päiväunet jo aamulla, melkein aina kotona
Minna herää aamulla neljältä, käy suihkussa, keittää kahvit ja tekee eväät. Kun miesystävä on lähtenyt töihin, Minna laittaa ensin tiskit, sitten pyykit, avaa television ja tekee hetken käsitöitä.
Jos neulominen alkaa kyllästyttää, hän vaihtaa virkkaamiseen tai ompeluun.
Aika tuntuu matelevan jo aamuyhdeksältä.
Siksi Minna menee takaisin sänkyyn viimeistään kymmeneltä. Usein hän herää päiväunilta yhdeltä iltapäivällä, koska siivottavaakaan ei joka päivälle riitä.
Minna on pitkäaikaistyötön. Hän on etsinyt töitä yli kolme vuotta, mutta työpaikkaa ei ole löytynyt.
Aikaa on mutta rahaa ei. Kesällä Minna kalastaa ja käy joskus kävelylenkeillä. Kun ilmat viilenevät, uloskaan ei tee mieli mennä.
”Elämäni on tylsää. En liiku kotoa minnekään, koska minulla ei ole varaa tehdä mitään. Käytännössä olen neljän seinän sisällä.”
Varttia vaille neljä ovi käy, ja miesystävä tulee kotiin. Se on päivän odotetuin hetki.
https://anna.fi/ihmiset/minnalla-on-viisi-ammattia-mutta-ei-toita
Ja työttömänkö elämä on niin ihanaa? Ei kaikilla.
Kommentit (708)
Mä varmaan vaan katselin elokuvia, sarjoja ja homehtuisin sisätiloissa jos ei olis työpaikkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan samalta kuin minun etäduunit. Herään kyllä vasta hieman yhdeksän jälkeen,
Peset pyykkiä, käytät koiraa lenkillä ja valmistat ruuan uuniin kypsymään.
Kaikkea tuota joka päivä?
Siis täh, monta tutkintoo opiskeltu eikä missään välissä kokeiltu työelämää? Millä rahalla nää tutkinnot on tehty? Ei taida mikään kiinnostaa? En ole ihan varma näistä jutuista, et kerrotaanko ihan kaikkea, mutta median lemmikkejä nämä toki ovat. Joskus se on yritettävä ihan itse, jos luuhastelee opiskellen tutkinnosta toiseen, ei taida se työnteko myöskään kiinnostaa tai ei ole ollut tosi kovaa pakkoa elättää itseään. Nyt joku vastuu yksilöllekin. Osa meistä on menny töihin ku töihin mikä vaan on kelvannut, jotta voi elättää itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan samalta kuin minun etäduunit. Herään kyllä vasta hieman yhdeksän jälkeen,
Peset pyykkiä, käytät koiraa lenkillä ja valmistat ruuan uuniin kypsymään.
Kaikkea tuota joka päivä?
Kai sitä ihan itsekin voisi jotain tekemistä kehitellä. Pitääkö tulla yhteiskunnan kotiin ehdottelemaan-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun rytmi työttömänä: herätys klo 7, lapset kouluun, työnhakua ja lasten terapioiden jne järjestämistä, kouluasioiden hoitoa joita erityislapsilla riittää. Kotitöitä 12- 14, ruoka valmiiksi. Lapsi koulusta n klo 14, kokeisiin lukua, läksyjen tekoa joissa tarvitsee apua monta tuntia päivässä. Toinen lapsi klo 15 kotiin, sama juttu. Harrastuksiin saattamista välipalan jälkeen kello 16- 17, kuljemme pyörillä tai kävellen pitkiäkin matkoja kun ei ole autoa. Kotiin n klo 18-19, iltaruoka jonka olen tehnyt päivällä valmiiksi. Omat treenit 19-20 joka päivä, matkaa salille 5 min. Tämän ajan lapset katsovat telkkaria tms. Iltatoimet ja nukkumaan 22-23.
Ai niin ruokakauoassa käyn kävellen 2x vko päivisin, siihen menee n 2 tuntia päivässä ja oma terapia on kerran viikossa myös. Jos lapsilla on lääkärikäyntejä tai palavereja koulussa tms ne ovst yleensä iltapäivisin.
Uskon kyllä, että erityislasten asioissa on järjestämistä, mutta että joka arkipäivä, joka viikko useita tunteja päivässä? Ei kai sentään? Kun ovat kuitenkin sen verran itsenäisiä, että kulkevat ilmeisesti koulumatkat omatoimisesti ja voi jättää heidät kaksistaan illalla kotiinkin.
? Tämä oli vain esimerkkipäivä. Töihin toki mielelläni menisin jos otettaisiin, nyt 6 vuotta olen ollut työttömänä. Viimeksi hain sairaalaan asiakaspalveluun, hakemuksia oli tullut 360 yhteen paikkaan. Miksi joku palkkaisi enää minua mihinkään työhön?
Vierailija kirjoitti:
Siis täh, monta tutkintoo opiskeltu eikä missään välissä kokeiltu työelämää? Millä rahalla nää tutkinnot on tehty? Ei taida mikään kiinnostaa? En ole ihan varma näistä jutuista, et kerrotaanko ihan kaikkea, mutta median lemmikkejä nämä toki ovat. Joskus se on yritettävä ihan itse, jos luuhastelee opiskellen tutkinnosta toiseen, ei taida se työnteko myöskään kiinnostaa tai ei ole ollut tosi kovaa pakkoa elättää itseään. Nyt joku vastuu yksilöllekin. Osa meistä on menny töihin ku töihin mikä vaan on kelvannut, jotta voi elättää itsensä.
Kyllä, itsekin aloitin mainoslehtiä jakamalla 13 vuotiaana,,sitten mansikkapellolla ja siivoamassa 14 v eteenpäin. Olen tehnyt kaikkea mitä pidetään ns hanttihommana siuhen asti kun pääsin opiskelemaa.
Nyt olen 48 v ja ollut työtön 5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Siis täh, monta tutkintoo opiskeltu eikä missään välissä kokeiltu työelämää? Millä rahalla nää tutkinnot on tehty? Ei taida mikään kiinnostaa? En ole ihan varma näistä jutuista, et kerrotaanko ihan kaikkea, mutta median lemmikkejä nämä toki ovat. Joskus se on yritettävä ihan itse, jos luuhastelee opiskellen tutkinnosta toiseen, ei taida se työnteko myöskään kiinnostaa tai ei ole ollut tosi kovaa pakkoa elättää itseään. Nyt joku vastuu yksilöllekin. Osa meistä on menny töihin ku töihin mikä vaan on kelvannut, jotta voi elättää itsensä.
Siis täh? Tämä koulutuspakotus ei ollut ihmisten syy.
Siivoojaksi lähtien alettiin vaatia tutkinto.
Sosionomi pitää olla johonkin lastentarhaan, maalaisjärki ei enää riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun rytmi työttömänä: herätys klo 7, lapset kouluun, työnhakua ja lasten terapioiden jne järjestämistä, kouluasioiden hoitoa joita erityislapsilla riittää. Kotitöitä 12- 14, ruoka valmiiksi. Lapsi koulusta n klo 14, kokeisiin lukua, läksyjen tekoa joissa tarvitsee apua monta tuntia päivässä. Toinen lapsi klo 15 kotiin, sama juttu. Harrastuksiin saattamista välipalan jälkeen kello 16- 17, kuljemme pyörillä tai kävellen pitkiäkin matkoja kun ei ole autoa. Kotiin n klo 18-19, iltaruoka jonka olen tehnyt päivällä valmiiksi. Omat treenit 19-20 joka päivä, matkaa salille 5 min. Tämän ajan lapset katsovat telkkaria tms. Iltatoimet ja nukkumaan 22-23.
Ai niin ruokakauoassa käyn kävellen 2x vko päivisin, siihen menee n 2 tuntia päivässä ja oma terapia on kerran viikossa myös. Jos lapsilla on lääkärikäyntejä tai palavereja koulussa tms ne ovst yleensä iltapäivisin.
Voi vit tu koko perhe terapiassa. Miksi hullut lisääntyy ? Ja me veronmaksajat maksamme.
Hän mainitsi, että on erityislapsia. Ymmärrettävästi ihan erilaiset tarpeet kuin 'tavallisella' perheellä. Samaten minusta on äärimmäisen hyvä asia, että käy terapiassa, jos sitä tarvitsee.
Kannattiko tän veronmaksajien pussista terapiassa kävijän mennä lisääntymään ? Vähä älyisiä pentujahan tuo on pukannut.
Olin kirjoittamassa sulle vastausta mutta en mä viitsikään. Sun kaltaisia näkee kyllä ulkomaailmassa surullisen paljon. Syrjäytyneitä, yksinäisiä, heikkolahjaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On näköjään miehelle ilmainen siivooja, kokki ja sängynlämmittäjä. Onhan sillä töitä mutta ei vaan tajua sitä kun ei saa palkkaa. Toivottavasti mies muistaa sitä edes syntymäpäivillä kukkapuskalla ja kahvilla sänkyyn.
Saahan tuo loinen jotakin tehdäkin kun puoliso maksaa kaiken.
Palstamiesttä kiukuttaa kun ei saa itselleen edes sitä loista 🤭
Niinpä...tietävät etteivät saa parisuhdetta puhumattakaan perheestä koskaan. Eivät saa kokea rakkautta tai välittämistä tai sitä mikä voima ja yhteenkuuluvuus voi perheessä olla. Surulliseksi se varman näiden mielen tekee.
Palstamies ei kävisi edes töissä ja vaatisi silti Minnaa tekemään kaikki kotityöt.
Työttömänä voi käydä kirppiksillä, ruokajakelussa, seurakunnan ilmaisella aamupalalla. Voi lenkittää tuttavien koiria. Voi auttaa tuttavia vaikka ikkunanpesuissa. Näiden lisäksi kävisin kaupungin edullisella kuntosalilla ja jumpissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tsiisus. Mulle elämän parasta aikaa olivat ensimmäiset työttömyysjaksot liiton korvauksilla. Oli rahaa, sai tehdä täysin mitä halusi ja tekemistä oli ihan loputtomasti. Työt ovat minulle vain keino saada rahaa. En kaipaa töistä mitään, en työtä, työkavereita tai yhtään mitään. Sinä päivänä kun irtisanoudun, niin en pidä sinne enää mitään yhteyttä.
Joo, onhan se kivaa alkuun ja rahaakin on niin kauan kun saa ansiosidonnaista. Mutta etpä näköjään ole ollut niin kauan työtön, että olisit tippunut pois ansiosidonnaiselta?
Jos juttu olisi työttömän Matin arjesta olisivat palstan miesasiamiehet jo kertomassa tarinoita miesten elämän rankkuudesta ja siitä miten ikäviä naiset ovat kun syrjäyttävät miehet yhteiskunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä jäisin työttömäksi, niin mun päivät olisi tällaisia:
Heräisin puoli kahdeksan - kahdeksan aikoihin. Veisin koiran kunnon lenkille ja söisin aamupalan. Sen jälkeen kirjoittaisin romaanikässäriäni tai tekisin jotain muuta luovaa, esim. maalaisin.
Puolenpäivän aikaan lounas ja lyhyt lenkki koiran kanssa. Sitten menisin esimerkiksi uimaan, kuntosalille tms.
Sieltä tullessa lukisin kirjaa pari tuntia.
Voisin päivän aikana myös leipoa sämpylöitä, tehdä rauhassa hyvää ruokaa, siivota kaappeja, myydä tavaraa Vintedissä.
Varmasti useampana päivänä viikossa kävisin jossakin vapaaehtoistyössä esim. seurakunnassa, kiertelisin kirppareita löytöjen toivossa, kävisin kirjastossa ja taidegallerioissa. Tapaisin tietysti ystäviä.
Illalla ehkä kirjoittaisin vielä vähän, katsoisin telkkarista jotain hyvää sarjaa tai elokuvan, käyttäisin koirat lenkillä.
Minua ei haittaisi olla työtön.
Minä ajattelin joskus hyvin samalla tavalla, mutta nyt pitkäaikaistyöttömänä todellisuus on aika lailla erilainen. Uimahalli maksaa halvimmalla työttömän 20 kerran rannekkeella täällä 5,40 kerta. Tuohon menee helposti siis päivän ruokarahat ja se on liian kallis. Kaappien siivous muu järjestely on tehty muutamassa päivässä. Kaupungin taidemuseossa voi käydä pari kertaa vuodessa, samoin maakuntamuseossa, eli ei niistä kovin paljon iloa ole. Lemmikkien pitämiseen ei missään nimessä ole varaa: yksi eläinlääkärikäynti romuttaisi budjetin pitkäksi aikaa. Autoa ei ole varaa pitää. Kirjastossa voi toki käydä, mutta jossakin vaiheessa alkoi se lukeminenkin tympimään kun tuntui ettei enää löydä kirjoja jotka kiinnostaisivat. Eli aikaa on kyllä vaikka millä mitalla, mutta kun rahaa ei ole niin mitään ei voi oikein tehdä. Toki ulkona voi kävellä ja katuja mittailla mutta ei tuo nyt kovin hääviä ole.
Mä kävelen pitkiä lenkkejä ja pidän siitä tosi paljon. 25-30 kilometrin kävelyssä menee 5-6 tuntia ja sen jälkeen on kiva sohvalla lukea tai katsoa tv:tä. Kävely ei riko paikkoja ja voi kävellä omaan tahtiin. Sauvat jos haluaa, niin niitä saa tosi edullisesti. Jos on metsiä lähietäisyydellä, voi mennä sauvojen kanssa metsään samoilemaan. Kun aamulla/aamupäivällä lähtee liikkeelle, siinä onkin jo iltapäivä kun reissusta palaa. Joku sanoi, että kävely on tylsää. Ei se ole, mutta kaiken älypuhelimen ärsykkeiden keskellä se voi alkuun tuntua siltä. Sitä rauhaa ja omien ajatusten kanssa oloa oppii arvostamaan. Yhdistyy fyysinen rasitus ja tietynlainen meditointi (pitkällä matkalla). Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä jäisin työttömäksi, niin mun päivät olisi tällaisia:
Heräisin puoli kahdeksan - kahdeksan aikoihin. Veisin koiran kunnon lenkille ja söisin aamupalan. Sen jälkeen kirjoittaisin romaanikässäriäni tai tekisin jotain muuta luovaa, esim. maalaisin.
Puolenpäivän aikaan lounas ja lyhyt lenkki koiran kanssa. Sitten menisin esimerkiksi uimaan, kuntosalille tms.
Sieltä tullessa lukisin kirjaa pari tuntia.
Voisin päivän aikana myös leipoa sämpylöitä, tehdä rauhassa hyvää ruokaa, siivota kaappeja, myydä tavaraa Vintedissä.
Varmasti useampana päivänä viikossa kävisin jossakin vapaaehtoistyössä esim. seurakunnassa, kiertelisin kirppareita löytöjen toivossa, kävisin kirjastossa ja taidegallerioissa. Tapaisin tietysti ystäviä.
Illalla ehkä kirjoittaisin vielä vähän, katsoisin telkkarista jotain hyvää sarjaa tai elokuvan, käyttäisin koirat lenkillä.
Minua ei haittaisi olla työtön.
Minä ajattelin joskus hyvin samalla tavalla, mutta nyt pitkäaikaistyöttömänä todellisuus on aika lailla erilainen. Uimahalli maksaa halvimmalla työttömän 20 kerran rannekkeella täällä 5,40 kerta. Tuohon menee helposti siis päivän ruokarahat ja se on liian kallis. Kaappien siivous muu järjestely on tehty muutamassa päivässä. Kaupungin taidemuseossa voi käydä pari kertaa vuodessa, samoin maakuntamuseossa, eli ei niistä kovin paljon iloa ole. Lemmikkien pitämiseen ei missään nimessä ole varaa: yksi eläinlääkärikäynti romuttaisi budjetin pitkäksi aikaa. Autoa ei ole varaa pitää. Kirjastossa voi toki käydä, mutta jossakin vaiheessa alkoi se lukeminenkin tympimään kun tuntui ettei enää löydä kirjoja jotka kiinnostaisivat. Eli aikaa on kyllä vaikka millä mitalla, mutta kun rahaa ei ole niin mitään ei voi oikein tehdä. Toki ulkona voi kävellä ja katuja mittailla mutta ei tuo nyt kovin hääviä ole.
Mä kävelen pitkiä lenkkejä ja pidän siitä tosi paljon. 25-30 kilometrin kävelyssä menee 5-6 tuntia ja sen jälkeen on kiva sohvalla lukea tai katsoa tv:tä. Kävely ei riko paikkoja ja voi kävellä omaan tahtiin. Sauvat jos haluaa, niin niitä saa tosi edullisesti. Jos on metsiä lähietäisyydellä, voi mennä sauvojen kanssa metsään samoilemaan. Kun aamulla/aamupäivällä lähtee liikkeelle, siinä onkin jo iltapäivä kun reissusta palaa. Joku sanoi, että kävely on tylsää. Ei se ole, mutta kaiken älypuhelimen ärsykkeiden keskellä se voi alkuun tuntua siltä. Sitä rauhaa ja omien ajatusten kanssa oloa oppii arvostamaan. Yhdistyy fyysinen rasitus ja tietynlainen meditointi (pitkällä matkalla). Suosittelen.
No kyllähän kävely voi rikkoa paikkoja, varsinkin noin pitkät!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ääliö herää neljältä jos ei ole pakko? Työttömyyden väärinkäyttöä tollanen. T: koko ikänsä töitä tehnyt, mutta oi että kun tulis hetki että sais oikeesti nukkua.
Voithan sinäkin valita työn, jossa ei tarvitse herätä aikaisin. Miksi kärvistelet elämäsi aikaisilla aamuherätyksillä? Itse kai olen aamuvirkku ja herään aikaisin myös lomilla ja vapailla. Uskon myös, että töihin aikaisin herääminen on muokannut sisäisen kelloni sellaiseksi, että en enää osaisikaan nukkua pitkään. Vapailla herään 6-7 välillä. Töihin viideltä.
Ei työtä noin vaan "valita" työhön kouluttaudutaan, pitää olla aika ja jaksamista ja varaa kouluttautua. Ja sitten pitäis vielä saada niitä töitäkin.
Ehdotuksesi on aikamoinen yksinkertaistus asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää leikata lisää tukia jotta Minnan kaltaiset laiskat menee töihin.
Kokeile itse pitkäaikaistyöttömyyden aikana "mennä" töihin.
Töitä löytyy aina.
Ja tämä ei ole edes mikään vittuilu vaan fakta, koska suomessa on työvoimapula (väitetysti) ja n. 300k työtöntä samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Menis vapaaehtoistyöhön esim; SPR ystäväpalvelu. Yksinäisiä vanhuksia on vaikka kuinka.
Ehdottomasti jos haluaa luopua työttömyyskorvauksesta eli yleistuesta.
Mä olen ollut neljä vuotta työttömänä. Kaksi vuotta sain opiskella omaehtoisesti työttömyystuella. Sitten jatkoin opintotuella opiskelua. Toki kaikki eivät saa lupaa opiskella. Minä sain koska mulla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Olen tehnyt teinistä asti töitä enkä ole kouluttautunut aiemmin.
Uskon kyllä, että erityislasten asioissa on järjestämistä, mutta että joka arkipäivä, joka viikko useita tunteja päivässä? Ei kai sentään? Kun ovat kuitenkin sen verran itsenäisiä, että kulkevat ilmeisesti koulumatkat omatoimisesti ja voi jättää heidät kaksistaan illalla kotiinkin.