Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tällaista on työttömän Minnan puuduttava arki: päiväunet jo aamulla, melkein aina kotona

Vierailija
01.10.2026 |

Minna herää aamulla neljältä, käy suihkussa, keittää kahvit ja tekee eväät. Kun miesystävä on lähtenyt töihin, Minna laittaa ensin tiskit, sitten pyykit, avaa television ja tekee hetken käsitöitä. 

 

Jos neulominen alkaa kyllästyttää, hän vaihtaa virkkaamiseen tai ompeluun.

Aika tuntuu matelevan jo aamuyhdeksältä.

 

Siksi Minna menee takaisin sänkyyn viimeistään kymmeneltä. Usein hän herää päiväunilta yhdeltä iltapäivällä, koska siivottavaakaan ei joka päivälle riitä.

 

Minna on pitkäaikaistyötön. Hän on etsinyt töitä yli kolme vuotta, mutta työpaikkaa ei ole löytynyt.

 

Aikaa on mutta rahaa ei. Kesällä Minna kalastaa ja käy joskus kävelylenkeillä. Kun ilmat viilenevät, uloskaan ei tee mieli mennä.

 

”Elämäni on tylsää. En liiku kotoa minnekään, koska minulla ei ole varaa tehdä mitään. Käytännössä olen neljän seinän sisällä.”

 

Varttia vaille neljä ovi käy, ja miesystävä tulee kotiin. Se on päivän odotetuin hetki.

 

https://anna.fi/ihmiset/minnalla-on-viisi-ammattia-mutta-ei-toita

 

Ja työttömänkö elämä on niin ihanaa? Ei kaikilla. 

Kommentit (708)

Vierailija
621/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella harmi, että aikuiskoulutustuki poistui, muutenhan hän olisi voinut vielä opiskella. Mitkä ne viisi tutkintoa oli? Kaikki jotain myyjän ammattitutkintoja?

Tuon tuen poistaminen oli kyllä iso virhe, työttömyysajat vaan pitenee.

Näin ulkosuomalaisena kuulostaa ihan absurdilta että pitää koko ajan vaan kouluttautua, kouluttautua, kouluttautua...ja aina eri alalle. Ja lisää velkaa eikä sieltä uudelta alaltakaan viisikymppiselle töitä löydy. Koko aikuisikä ravataan koulutuksesta toiseen. No saahan ajan ja rahat kulumaan siihenkin  

En tajua sitäkään että rivimyyjältä vaaditaan koulutus. Siis mikä koulutus??? Myyjän hommat oppii tekemällä sitä työtä. Kai minä tiedän kun tein monta vuotta sitäkin ilman mitään koulutuksia.

Realistisesti, tuossa tilanteessa kannattaa lähinnä lähteä ulkomaille vaikka hanttihommiin jos vaan voi ja jotain löytyy. 

Ai realistisesti työttömät 5-kymppiset lähtevät hanttihommiin ulkomaille? No, onneksi kellään ei ole perhettä tai lapsia, eikä tuon ikäisillä ainakaan ikääntyviä, apua tarvitsevia vanhempia...

Olihan tuo ihan hyvä ajatus. Jos siis niiltä paljon puhutuilta "ulkomailta" töitä löytyy. 

Tämä kommentti kertoo kaiken av-palstan luonteenlaadusta. Työtön ei voi etsiä töitä / ottaa vastaan töitä, koska a, b, c.. 

Itse olen perheestä, jossa oli aivan normaalia, että töiden perässä mentiin. Milloin 3 km, milloin 50 km, milloin 300 km, milloin 3000 km. Ei töitä tullut kukaan kotiin tuomaan eikä kukaan tullut kotoa kysymään. Perheyrityksen kautta haettiin työkeikkoja eri puolilta Suomea, mutta myös ulkomailta. Aina lähdettiin: setä, isä, veli, sisko ja osittain myös äiti, ja lopulta nuorena minäkin työllistyimme perheyritykseen, koko porukka sai elannon sitä kautta, usein myös 1-5 perheen ulkopuolista työntekijää, jotka sujuvasti lähtivät lyhyemmälle tai pidemmälle komennukselle vaikka kuinka pitkälle matkalle. No EU:n sisällä toki sentään pysyttiin.

 

Tähän omaan kokemukseen verrattuna tuntuu jotenkin naurettavalta ja tekosyiden keksinnältä, kuinka vedotaan viiskymppisen työttömän oletettuun "perheeseen" syynä siihen, että ei voi hakea edes työkeikkaa ulkomailta. 

Perheyritys on hirveintä, mitä on olemassa. Otan osaa.

Vierailija
622/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella harmi, että aikuiskoulutustuki poistui, muutenhan hän olisi voinut vielä opiskella. Mitkä ne viisi tutkintoa oli? Kaikki jotain myyjän ammattitutkintoja?

Tuon tuen poistaminen oli kyllä iso virhe, työttömyysajat vaan pitenee.

Näin ulkosuomalaisena kuulostaa ihan absurdilta että pitää koko ajan vaan kouluttautua, kouluttautua, kouluttautua...ja aina eri alalle. Ja lisää velkaa eikä sieltä uudelta alaltakaan viisikymppiselle töitä löydy. Koko aikuisikä ravataan koulutuksesta toiseen. No saahan ajan ja rahat kulumaan siihenkin  

En tajua sitäkään että rivimyyjältä vaaditaan koulutus. Siis mikä koulutus??? Myyjän hommat oppii tekemällä sitä työtä. Kai minä tiedän kun tein monta vuotta sitäkin ilman mitään koulutuksia.

Realistisesti, tuossa tilanteessa kannattaa lähinnä lähteä ulkomaille vaikka hanttihommiin jos vaan voi ja jotain löytyy. 

Ai realistisesti työttömät 5-kymppiset lähtevät hanttihommiin ulkomaille? No, onneksi kellään ei ole perhettä tai lapsia, eikä tuon ikäisillä ainakaan ikääntyviä, apua tarvitsevia vanhempia...

Luit hutiloiden. Siinä viimeisessä lauseessa oli sanat "jos vaan voi". Kaikki ei voi.

Jos ei ole lapsia tai he ovat aikuisia ja muuttaneet omilleen ja jos ei ole apua tarvitsevia vanhempia jotka ovat kokonaan riippuvaisia viisikymppisestä aikuisesta lapsestaan niin silloin se muutto on yksi mahdollisuus. Kai sekin nyt parempi olisi kuin istua toivonsa menettäneenä ja rahattomana kämpillä päivästä toiseen yrittäen keksiä jotain uutta ilmaista tekemistä. 

Jos on terve ja on omaisuutta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
623/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun rytmi työttömänä: herätys klo 7, lapset kouluun, työnhakua ja lasten terapioiden jne järjestämistä, kouluasioiden hoitoa joita erityislapsilla riittää. Kotitöitä 12- 14, ruoka valmiiksi. Lapsi koulusta n klo 14, kokeisiin lukua, läksyjen tekoa joissa tarvitsee apua monta tuntia päivässä. Toinen lapsi klo 15 kotiin, sama juttu. Harrastuksiin saattamista  välipalan jälkeen kello 16- 17, kuljemme pyörillä tai kävellen pitkiäkin matkoja kun ei ole autoa. Kotiin n klo 18-19, iltaruoka jonka olen tehnyt päivällä valmiiksi. Omat treenit 19-20 joka päivä, matkaa salille 5 min. Tämän ajan lapset katsovat telkkaria tms. Iltatoimet ja nukkumaan 22-23.

Vierailija
624/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mun rytmi työttömänä: herätys klo 7, lapset kouluun, työnhakua ja lasten terapioiden jne järjestämistä, kouluasioiden hoitoa joita erityislapsilla riittää. Kotitöitä 12- 14, ruoka valmiiksi. Lapsi koulusta n klo 14, kokeisiin lukua, läksyjen tekoa joissa tarvitsee apua monta tuntia päivässä. Toinen lapsi klo 15 kotiin, sama juttu. Harrastuksiin saattamista  välipalan jälkeen kello 16- 17, kuljemme pyörillä tai kävellen pitkiäkin matkoja kun ei ole autoa. Kotiin n klo 18-19, iltaruoka jonka olen tehnyt päivällä valmiiksi. Omat treenit 19-20 joka päivä, matkaa salille 5 min. Tämän ajan lapset katsovat telkkaria tms. Iltatoimet ja nukkumaan 22-23.

Ai niin ruokakauoassa käyn kävellen 2x vko päivisin, siihen menee n 2 tuntia päivässä ja oma terapia on kerran viikossa myös. Jos lapsilla on lääkärikäyntejä tai palavereja koulussa tms ne ovst yleensä iltapäivisin.

Vierailija
625/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella harmi, että aikuiskoulutustuki poistui, muutenhan hän olisi voinut vielä opiskella. Mitkä ne viisi tutkintoa oli? Kaikki jotain myyjän ammattitutkintoja?

Tuon tuen poistaminen oli kyllä iso virhe, työttömyysajat vaan pitenee.

Näin ulkosuomalaisena kuulostaa ihan absurdilta että pitää koko ajan vaan kouluttautua, kouluttautua, kouluttautua...ja aina eri alalle. Ja lisää velkaa eikä sieltä uudelta alaltakaan viisikymppiselle töitä löydy. Koko aikuisikä ravataan koulutuksesta toiseen. No saahan ajan ja rahat kulumaan siihenkin  

En tajua sitäkään että rivimyyjältä vaaditaan koulutus. Siis mikä koulutus??? Myyjän hommat oppii tekemällä sitä työtä. Kai minä tiedän kun tein monta vuotta sitäkin ilman mitään koulutuksia.

Realistisesti, tuossa tilanteessa kannattaa lähinnä lähteä ulkomaille vaikka hanttihommiin jos vaan voi ja jotain löytyy. 

Ai realistisesti työttömät 5-kymppiset lähtevät hanttihommiin ulkomaille? No, onneksi kellään ei ole perhettä tai lapsia, eikä tuon ikäisillä ainakaan ikääntyviä, apua tarvitsevia vanhempia...

Olihan tuo ihan hyvä ajatus. Jos siis niiltä paljon puhutuilta "ulkomailta" töitä löytyy. 

Tämä kommentti kertoo kaiken av-palstan luonteenlaadusta. Työtön ei voi etsiä töitä / ottaa vastaan töitä, koska a, b, c.. 

Itse olen perheestä, jossa oli aivan normaalia, että töiden perässä mentiin. Milloin 3 km, milloin 50 km, milloin 300 km, milloin 3000 km. Ei töitä tullut kukaan kotiin tuomaan eikä kukaan tullut kotoa kysymään. Perheyrityksen kautta haettiin työkeikkoja eri puolilta Suomea, mutta myös ulkomailta. Aina lähdettiin: setä, isä, veli, sisko ja osittain myös äiti, ja lopulta nuorena minäkin työllistyimme perheyritykseen, koko porukka sai elannon sitä kautta, usein myös 1-5 perheen ulkopuolista työntekijää, jotka sujuvasti lähtivät lyhyemmälle tai pidemmälle komennukselle vaikka kuinka pitkälle matkalle. No EU:n sisällä toki sentään pysyttiin.

 

Tähän omaan kokemukseen verrattuna tuntuu jotenkin naurettavalta ja tekosyiden keksinnältä, kuinka vedotaan viiskymppisen työttömän oletettuun "perheeseen" syynä siihen, että ei voi hakea edes työkeikkaa ulkomailta. 

Minäkin olen matkustanut työn perässä. Nyt kun olen yh ei se niin vain onnistu lähteä toiseen maahan lapsen kanssa palkalla jolla tulee ehkä juuri ja juuri yksin toimeen. Lähtisin itse Espanjaan ja voisin asua kimppakämpässä vaikka ikää onkin jo 50 v. Ei tänne Suoneenkaan tule yksinhuoltajia lasten kanssa töihin.

Mikä tilanne teidän perheessänne olisi ollut jos äitisi tai isäsi olisi jäänyt yksinhuoltajaksi? Samalla tavalla olisivat matkustaneet työn perässä aina uudelleen paikkakunnalle ja lapset vaihtaneet koulua?

Jo pelkkä vuokra- adunnon haku paikasta jossa lapsilla on ok koulumatka on haastavaa, kahden asunnon päällekkäiset vuokrat, muutot jne. Viimeksi muuttaessa lapseni kanssa jouduin ottamaan pikavippiä 700 e jotta sain katettua työttömänä kahden asunnon vuokria ja muuttokulut. Minulla ei ole ajokorttia eikä ketään äitiäni 80 v lukuunottamatta joka auttaisi muutoissa tms. 

En olisi valinnut nykyistä asuntoa enkä olisi tässä tilanteessa jos en olisi yh. Mahdollisuuksia olisi paljon.

En nyt ymmärtänyt kysymystäsi. 

Emme siis virallisesti muuttaneet mihinkään. Meillä oli Suomessa pysyvä koti - pienessä kylässä Länsi-Suomessa - josta käsin yritystoiminta aina tapahtui, ja jonne palattiin lyhempien ja pidempien työkeikkojen jälkeen. Joskus keikat kestivät pari kuukautta, joskus pari vuottakin. Olin nuorin lapsi, ja tästä syystä äitini oli tietenkin pikkulapsiajan kanssani koti-Suomessa, mutta kasvettuani isommaksi myös äiti lähti satunnaisesti lyhyemmiksi ajoiksi perhefirman mukaan töihin, jos tarvittiin. Sukua oli myös naapurissa, joten hoidin esimerkiksi yläasteen lopun ja lukion aika itsenäisestikin. Välillä oli jaksoja, jolloin koko porukkamme oli kotimaassa tai suorastaan kotona. 

Minä olen kasvanut siihen, että on "varsinainen koti", ja työtä käydään tekemässä joko lähempänä tai kauempana tilanteesta riippuen. "Viikkokunnassa" tai pidemmällä työputkella, sitten välillä pitempiä vapaita pitäen. Itse olen aikuisiälläni soveltanut tätä mallia myös, tosin palkkatöissä, enkä ole kokenut päivääkään työttömyyttä (nyt ikää 40+). Tarvittaessa työn loputtua lähden etsimään töitä vaikka sieltä, missä pippuri kasvaa, ja etsin (väliaikais)asumisen tilanteen mukaan.

Vierailija
626/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella harmi, että aikuiskoulutustuki poistui, muutenhan hän olisi voinut vielä opiskella. Mitkä ne viisi tutkintoa oli? Kaikki jotain myyjän ammattitutkintoja?

Tuon tuen poistaminen oli kyllä iso virhe, työttömyysajat vaan pitenee.

Näin ulkosuomalaisena kuulostaa ihan absurdilta että pitää koko ajan vaan kouluttautua, kouluttautua, kouluttautua...ja aina eri alalle. Ja lisää velkaa eikä sieltä uudelta alaltakaan viisikymppiselle töitä löydy. Koko aikuisikä ravataan koulutuksesta toiseen. No saahan ajan ja rahat kulumaan siihenkin  

En tajua sitäkään että rivimyyjältä vaaditaan koulutus. Siis mikä koulutus??? Myyjän hommat oppii tekemällä sitä työtä. Kai minä tiedän kun tein monta vuotta sitäkin ilman mitään koulutuksia.

Realistisesti, tuossa tilanteessa kannattaa lähinnä lähteä ulkomaille vaikka hanttihommiin jos vaan voi ja jotain löytyy. 

Ai realistisesti työttömät 5-kymppiset lähtevät hanttihommiin ulkomaille? No, onneksi kellään ei ole perhettä tai lapsia, eikä tuon ikäisillä ainakaan ikääntyviä, apua tarvitsevia vanhempia...

Olihan tuo ihan hyvä ajatus. Jos siis niiltä paljon puhutuilta "ulkomailta" töitä löytyy. 

Tämä kommentti kertoo kaiken av-palstan luonteenlaadusta. Työtön ei voi etsiä töitä / ottaa vastaan töitä, koska a, b, c.. 

Itse olen perheestä, jossa oli aivan normaalia, että töiden perässä mentiin. Milloin 3 km, milloin 50 km, milloin 300 km, milloin 3000 km. Ei töitä tullut kukaan kotiin tuomaan eikä kukaan tullut kotoa kysymään. Perheyrityksen kautta haettiin työkeikkoja eri puolilta Suomea, mutta myös ulkomailta. Aina lähdettiin: setä, isä, veli, sisko ja osittain myös äiti, ja lopulta nuorena minäkin työllistyimme perheyritykseen, koko porukka sai elannon sitä kautta, usein myös 1-5 perheen ulkopuolista työntekijää, jotka sujuvasti lähtivät lyhyemmälle tai pidemmälle komennukselle vaikka kuinka pitkälle matkalle. No EU:n sisällä toki sentään pysyttiin.

 

Tähän omaan kokemukseen verrattuna tuntuu jotenkin naurettavalta ja tekosyiden keksinnältä, kuinka vedotaan viiskymppisen työttömän oletettuun "perheeseen" syynä siihen, että ei voi hakea edes työkeikkaa ulkomailta. 

"Perheyrityksen kautta haettiin työkeikkoja eri puolilta Suomea, mutta myös ulkomailta. Aina lähdettiin: setä, isä, veli, sisko ja osittain myös äiti, ja lopulta nuorena minäkin työllistyimme perheyritykseen, koko porukka sai elannon sitä kautta---"

Aika isot taustajoukot sinulla on kuitenkin työkeikoillasi ollut, on setää, isää, veljeä, siskoa jne. Ja kyseessä vielä perheyritys, jonne olet luontevasti solahtanut. Sinun tilanteesihan on ollut ihan huippuihanteellinen - etkö ymmärrä, ettei kaikilla ole noin loistavaa kuviota toimia työelämässä ja oman perheen yrityksessä? Hämmästyttää, miten täysin eri maailmasta tuleva, täysin eri mahdollisuuksin varustetulta ihmiseltä puuttuu totaalinen kyvyttömyys asettua sellaisen ihmisen asemaan, jolta puuttuu mm. mainitsemasi taustajoukot ja perheyritys, mistä ponnistaa uralle? On ihan eri tilanne esim. hakeutua työttömänä yksinhuoltajana eripituisia keikkoja tekemään ympäri Suomea tai ulkomaita, kuin kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa, mikä tukiverkostoa on noinkin kattavasti mukana. Ettei tuosta noin vain voi lähteä maailmalle täysin yksin lapsen kanssa keikkoja tekemään, ei ole tekosyy, vaan silkkaa todellisuutta käytännön hankaluuksineen. 

Eniten hämmästyttää näissä työttömyys-keskusteluissa se, että jotkut ovat kyvyttömiä ymmärtämään oman kuplan ulkopuolista todellisuutta. 

"Tähän omaan kokemukseen verrattuna tuntuu jotenkin naurettavalta---" Omaan kokemukseen" - niinpä niin. Muista, että oma kokemuksesi ovat lopultakin vain oma kokemuksesi - sen perusteella ei kannata lähteä naureskelemaan ja ällistelemään, jos jollakin toisella on erilaiset kokemukset ja elämäntilanne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
627/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole työtön vaan työkyvytön, mutta minäkin melkein aina kotona ja rahaton. Arki ei ole yhtään puuduttavaa, vaikkei minulla ole parisuhdettakaan kuten tällä Minnalla. Otan useat päiväunet, että jaksan. Luen paljon, kirjoitankin kun jaksan. Kävelen ulkona ja venyttelen. Mulla menee varmaan enemmän aikaa asioiden tekemiseen kuin terveellä, mutta ikinä ei ole puuduttavaa. Mielikuvitusta kehiin, jos on terve, voisi vaikka opiskella jotain ja saada uusia ajatuksia. Kävisin mielelläni kirppareilla, jos jaksaisin vähän enemmän.

Vierailija
628/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos mä jäisin työttömäksi, niin mun päivät olisi tällaisia:

Heräisin puoli kahdeksan - kahdeksan aikoihin. Veisin koiran kunnon lenkille ja söisin aamupalan. Sen jälkeen kirjoittaisin romaanikässäriäni tai tekisin jotain muuta luovaa, esim. maalaisin.

Puolenpäivän aikaan lounas ja lyhyt lenkki koiran kanssa. Sitten menisin esimerkiksi uimaan, kuntosalille tms.

Sieltä tullessa lukisin kirjaa pari tuntia. 

Voisin päivän aikana myös leipoa sämpylöitä, tehdä rauhassa hyvää ruokaa, siivota kaappeja, myydä tavaraa Vintedissä.

Varmasti useampana päivänä viikossa kävisin jossakin vapaaehtoistyössä esim. seurakunnassa, kiertelisin kirppareita löytöjen toivossa, kävisin kirjastossa ja taidegallerioissa. Tapaisin tietysti ystäviä. 

Illalla ehkä kirjoittaisin vielä vähän, katsoisin telkkarista jotain hyvää sarjaa tai elokuvan, käyttäisin koirat lenkillä. 

Minua ei haittaisi olla työtön.

Minä ajattelin joskus hyvin samalla tavalla, mutta nyt pitkäaikaistyöttömänä todellisuus on aika lailla erilainen. Uimahalli maksaa halvimmalla työttömän 20 kerran rannekkeella täällä 5,40 kerta. Tuohon menee helposti siis päivän ruokarahat ja se on liian kallis. Kaappien siivous muu järjestely on tehty muutamassa päivässä. Kaupungin taidemuseossa voi käydä pari kertaa vuodessa, samoin maakuntamuseossa, eli ei niistä kovin paljon iloa ole. Lemmikkien pitämiseen ei missään nimessä ole varaa: yksi eläinlääkärikäynti romuttaisi budjetin pitkäksi aikaa. Autoa ei ole varaa pitää. Kirjastossa voi toki käydä, mutta jossakin vaiheessa alkoi se lukeminenkin tympimään kun tuntui ettei enää löydä kirjoja jotka kiinnostaisivat. Eli aikaa on kyllä vaikka millä mitalla, mutta kun rahaa ei ole niin mitään ei voi oikein tehdä. Toki ulkona voi kävellä ja katuja mittailla mutta ei tuo nyt kovin hääviä ole.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
629/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella harmi, että aikuiskoulutustuki poistui, muutenhan hän olisi voinut vielä opiskella. Mitkä ne viisi tutkintoa oli? Kaikki jotain myyjän ammattitutkintoja?

Tuon tuen poistaminen oli kyllä iso virhe, työttömyysajat vaan pitenee.

Näin ulkosuomalaisena kuulostaa ihan absurdilta että pitää koko ajan vaan kouluttautua, kouluttautua, kouluttautua...ja aina eri alalle. Ja lisää velkaa eikä sieltä uudelta alaltakaan viisikymppiselle töitä löydy. Koko aikuisikä ravataan koulutuksesta toiseen. No saahan ajan ja rahat kulumaan siihenkin  

En tajua sitäkään että rivimyyjältä vaaditaan koulutus. Siis mikä koulutus??? Myyjän hommat oppii tekemällä sitä työtä. Kai minä tiedän kun tein monta vuotta sitäkin ilman mitään koulutuksia.

Realistisesti, tuossa tilanteessa kannattaa lähinnä lähteä ulkomaille vaikka hanttihommiin jos vaan voi ja jotain löytyy. 

Ai realistisesti työttömät 5-kymppiset lähtevät hanttihommiin ulkomaille? No, onneksi kellään ei ole perhettä tai lapsia, eikä tuon ikäisillä ainakaan ikääntyviä, apua tarvitsevia vanhempia...

Olihan tuo ihan hyvä ajatus. Jos siis niiltä paljon puhutuilta "ulkomailta" töitä löytyy. 

Tämä kommentti kertoo kaiken av-palstan luonteenlaadusta. Työtön ei voi etsiä töitä / ottaa vastaan töitä, koska a, b, c.. 

Itse olen perheestä, jossa oli aivan normaalia, että töiden perässä mentiin. Milloin 3 km, milloin 50 km, milloin 300 km, milloin 3000 km. Ei töitä tullut kukaan kotiin tuomaan eikä kukaan tullut kotoa kysymään. Perheyrityksen kautta haettiin työkeikkoja eri puolilta Suomea, mutta myös ulkomailta. Aina lähdettiin: setä, isä, veli, sisko ja osittain myös äiti, ja lopulta nuorena minäkin työllistyimme perheyritykseen, koko porukka sai elannon sitä kautta, usein myös 1-5 perheen ulkopuolista työntekijää, jotka sujuvasti lähtivät lyhyemmälle tai pidemmälle komennukselle vaikka kuinka pitkälle matkalle. No EU:n sisällä toki sentään pysyttiin.

 

Tähän omaan kokemukseen verrattuna tuntuu jotenkin naurettavalta ja tekosyiden keksinnältä, kuinka vedotaan viiskymppisen työttömän oletettuun "perheeseen" syynä siihen, että ei voi hakea edes työkeikkaa ulkomailta. 

Minäkin olen matkustanut työn perässä. Nyt kun olen yh ei se niin vain onnistu lähteä toiseen maahan lapsen kanssa palkalla jolla tulee ehkä juuri ja juuri yksin toimeen. Lähtisin itse Espanjaan ja voisin asua kimppakämpässä vaikka ikää onkin jo 50 v. Ei tänne Suoneenkaan tule yksinhuoltajia lasten kanssa töihin.

Mikä tilanne teidän perheessänne olisi ollut jos äitisi tai isäsi olisi jäänyt yksinhuoltajaksi? Samalla tavalla olisivat matkustaneet työn perässä aina uudelleen paikkakunnalle ja lapset vaihtaneet koulua?

Jo pelkkä vuokra- adunnon haku paikasta jossa lapsilla on ok koulumatka on haastavaa, kahden asunnon päällekkäiset vuokrat, muutot jne. Viimeksi muuttaessa lapseni kanssa jouduin ottamaan pikavippiä 700 e jotta sain katettua työttömänä kahden asunnon vuokria ja muuttokulut. Minulla ei ole ajokorttia eikä ketään äitiäni 80 v lukuunottamatta joka auttaisi muutoissa tms. 

En olisi valinnut nykyistä asuntoa enkä olisi tässä tilanteessa jos en olisi yh. Mahdollisuuksia olisi paljon.

En nyt ymmärtänyt kysymystäsi. 

Emme siis virallisesti muuttaneet mihinkään. Meillä oli Suomessa pysyvä koti - pienessä kylässä Länsi-Suomessa - josta käsin yritystoiminta aina tapahtui, ja jonne palattiin lyhempien ja pidempien työkeikkojen jälkeen. Joskus keikat kestivät pari kuukautta, joskus pari vuottakin. Olin nuorin lapsi, ja tästä syystä äitini oli tietenkin pikkulapsiajan kanssani koti-Suomessa, mutta kasvettuani isommaksi myös äiti lähti satunnaisesti lyhyemmiksi ajoiksi perhefirman mukaan töihin, jos tarvittiin. Sukua oli myös naapurissa, joten hoidin esimerkiksi yläasteen lopun ja lukion aika itsenäisestikin. Välillä oli jaksoja, jolloin koko porukkamme oli kotimaassa tai suorastaan kotona. 

Minä olen kasvanut siihen, että on "varsinainen koti", ja työtä käydään tekemässä joko lähempänä tai kauempana tilanteesta riippuen. "Viikkokunnassa" tai pidemmällä työputkella, sitten välillä pitempiä vapaita pitäen. Itse olen aikuisiälläni soveltanut tätä mallia myös, tosin palkkatöissä, enkä ole kokenut päivääkään työttömyyttä (nyt ikää 40+). Tarvittaessa työn loputtua lähden etsimään töitä vaikka sieltä, missä pippuri kasvaa, ja etsin (väliaikais)asumisen tilanteen mukaan.

Varmasti sitten ymmärrät ettei yksinhuoltajalla joka asuu vuokralla, tuo onnistu. Hän joutuisi ottamaan lapset mukaansa työkeikoille ja vuokraamaan asunnon aina kohdepaikkakunnalta. Teidän tilanteenne oli aivan erilainen, ilmeisesti omistusasunto perheen pysyvänä kotina, molemmat vanhemmat ja tukiverkkoja naapurissa. Ja sinä kehut täällä kuinka olette olleet ahkeria? Ihan tuurista kiinni että perheessänne on ollut asiat noin hyvin, kyllähän tuossa tilanteessa voi hyvin tehdä kuten kuvailit.

Vierailija
630/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tsiisus. Mulle elämän parasta aikaa olivat ensimmäiset työttömyysjaksot liiton korvauksilla. Oli rahaa, sai tehdä täysin mitä halusi ja tekemistä oli ihan loputtomasti. Työt ovat minulle vain keino saada rahaa. En kaipaa töistä mitään, en työtä, työkavereita tai yhtään mitään. Sinä päivänä kun irtisanoudun, niin en pidä sinne enää mitään yhteyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
631/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Menis vapaaehtoistyöhön esim; SPR ystäväpalvelu. Yksinäisiä vanhuksia on vaikka kuinka.

Ei kaikki ole sillä tavalla ulospäinsuuntautuneita.  Toisten huolien kuuntelu vain kuormittaisi.  Työtön tarvitsee vain sen oman paikkansa työyhteisössä ja siitä maksettavan palkan.

Vierailija
632/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menis vapaaehtoistyöhön esim; SPR ystäväpalvelu. Yksinäisiä vanhuksia on vaikka kuinka.

Ei kaikki ole sillä tavalla ulospäinsuuntautuneita.  Toisten huolien kuuntelu vain kuormittaisi.  Työtön tarvitsee vain sen oman paikkansa työyhteisössä ja siitä maksettavan palkan.

Valitettavasti myös monesti käy niin että siitä yksinäisestä vanhuksista voi tulla jatkuva riesa joka kaipaa huomiota vuorokauden ympäri ja joka kuormittaa jatkuvilla pyynnöillään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
633/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella harmi, että aikuiskoulutustuki poistui, muutenhan hän olisi voinut vielä opiskella. Mitkä ne viisi tutkintoa oli? Kaikki jotain myyjän ammattitutkintoja?

Tuon tuen poistaminen oli kyllä iso virhe, työttömyysajat vaan pitenee.

Näin ulkosuomalaisena kuulostaa ihan absurdilta että pitää koko ajan vaan kouluttautua, kouluttautua, kouluttautua...ja aina eri alalle. Ja lisää velkaa eikä sieltä uudelta alaltakaan viisikymppiselle töitä löydy. Koko aikuisikä ravataan koulutuksesta toiseen. No saahan ajan ja rahat kulumaan siihenkin  

En tajua sitäkään että rivimyyjältä vaaditaan koulutus. Siis mikä koulutus??? Myyjän hommat oppii tekemällä sitä työtä. Kai minä tiedän kun tein monta vuotta sitäkin ilman mitään koulutuksia.

Realistisesti, tuossa tilanteessa kannattaa lähinnä lähteä ulkomaille vaikka hanttihommiin jos vaan voi ja jotain löytyy. 

Ai realistisesti työttömät 5-kymppiset lähtevät hanttihommiin ulkomaille? No, onneksi kellään ei ole perhettä tai lapsia, eikä tuon ikäisillä ainakaan ikääntyviä, apua tarvitsevia vanhempia...

Olihan tuo ihan hyvä ajatus. Jos siis niiltä paljon puhutuilta "ulkomailta" töitä löytyy. 

Tämä kommentti kertoo kaiken av-palstan luonteenlaadusta. Työtön ei voi etsiä töitä / ottaa vastaan töitä, koska a, b, c.. 

Itse olen perheestä, jossa oli aivan normaalia, että töiden perässä mentiin. Milloin 3 km, milloin 50 km, milloin 300 km, milloin 3000 km. Ei töitä tullut kukaan kotiin tuomaan eikä kukaan tullut kotoa kysymään. Perheyrityksen kautta haettiin työkeikkoja eri puolilta Suomea, mutta myös ulkomailta. Aina lähdettiin: setä, isä, veli, sisko ja osittain myös äiti, ja lopulta nuorena minäkin työllistyimme perheyritykseen, koko porukka sai elannon sitä kautta, usein myös 1-5 perheen ulkopuolista työntekijää, jotka sujuvasti lähtivät lyhyemmälle tai pidemmälle komennukselle vaikka kuinka pitkälle matkalle. No EU:n sisällä toki sentään pysyttiin.

 

Tähän omaan kokemukseen verrattuna tuntuu jotenkin naurettavalta ja tekosyiden keksinnältä, kuinka vedotaan viiskymppisen työttömän oletettuun "perheeseen" syynä siihen, että ei voi hakea edes työkeikkaa ulkomailta. 

Minäkin olen matkustanut työn perässä. Nyt kun olen yh ei se niin vain onnistu lähteä toiseen maahan lapsen kanssa palkalla jolla tulee ehkä juuri ja juuri yksin toimeen. Lähtisin itse Espanjaan ja voisin asua kimppakämpässä vaikka ikää onkin jo 50 v. Ei tänne Suoneenkaan tule yksinhuoltajia lasten kanssa töihin.

Mikä tilanne teidän perheessänne olisi ollut jos äitisi tai isäsi olisi jäänyt yksinhuoltajaksi? Samalla tavalla olisivat matkustaneet työn perässä aina uudelleen paikkakunnalle ja lapset vaihtaneet koulua?

Jo pelkkä vuokra- adunnon haku paikasta jossa lapsilla on ok koulumatka on haastavaa, kahden asunnon päällekkäiset vuokrat, muutot jne. Viimeksi muuttaessa lapseni kanssa jouduin ottamaan pikavippiä 700 e jotta sain katettua työttömänä kahden asunnon vuokria ja muuttokulut. Minulla ei ole ajokorttia eikä ketään äitiäni 80 v lukuunottamatta joka auttaisi muutoissa tms. 

En olisi valinnut nykyistä asuntoa enkä olisi tässä tilanteessa jos en olisi yh. Mahdollisuuksia olisi paljon.

En nyt ymmärtänyt kysymystäsi. 

Emme siis virallisesti muuttaneet mihinkään. Meillä oli Suomessa pysyvä koti - pienessä kylässä Länsi-Suomessa - josta käsin yritystoiminta aina tapahtui, ja jonne palattiin lyhempien ja pidempien työkeikkojen jälkeen. Joskus keikat kestivät pari kuukautta, joskus pari vuottakin. Olin nuorin lapsi, ja tästä syystä äitini oli tietenkin pikkulapsiajan kanssani koti-Suomessa, mutta kasvettuani isommaksi myös äiti lähti satunnaisesti lyhyemmiksi ajoiksi perhefirman mukaan töihin, jos tarvittiin. Sukua oli myös naapurissa, joten hoidin esimerkiksi yläasteen lopun ja lukion aika itsenäisestikin. Välillä oli jaksoja, jolloin koko porukkamme oli kotimaassa tai suorastaan kotona. 

Minä olen kasvanut siihen, että on "varsinainen koti", ja työtä käydään tekemässä joko lähempänä tai kauempana tilanteesta riippuen. "Viikkokunnassa" tai pidemmällä työputkella, sitten välillä pitempiä vapaita pitäen. Itse olen aikuisiälläni soveltanut tätä mallia myös, tosin palkkatöissä, enkä ole kokenut päivääkään työttömyyttä (nyt ikää 40+). Tarvittaessa työn loputtua lähden etsimään töitä vaikka sieltä, missä pippuri kasvaa, ja etsin (väliaikais)asumisen tilanteen mukaan.

Varmasti sitten ymmärrät ettei yksinhuoltajalla joka asuu vuokralla, tuo onnistu. Hän joutuisi ottamaan lapset mukaansa työkeikoille ja vuokraamaan asunnon aina kohdepaikkakunnalta. Teidän tilanteenne oli aivan erilainen, ilmeisesti omistusasunto perheen pysyvänä kotina, molemmat vanhemmat ja tukiverkkoja naapurissa. Ja sinä kehut täällä kuinka olette olleet ahkeria? Ihan tuurista kiinni että perheessänne on ollut asiat noin hyvin, kyllähän tuossa tilanteessa voi hyvin tehdä kuten kuvailit.

Näinpä. Ja kyseinen kirjoittaja vieläpä naureskelee "tekosyille", kun kaikki eivät toimi kuten hän. Siis kuinka umpioitunut täytyy kuplan olla, ettei sieltä näe lainkaan ulkopuolelle?

Omistusasunto jossain, ilmeisesti omakotitalo tuttuine naapureineen (joista tarvittaessa lastenhoitoapua omien sukulaisten lisäksi). Siinä pysyvä tukikohta, mistä sinkoillaan ympäri maailmaa työkeikoille - ja aina kattava tukiverkosto mukana. Omaan tuttuun perheyritykseen palkalliseksi. Täydellisen ihannetilanne, josta moni työtön yksinhuoltaja saa vain haaveilla. Tilanne saattaa nimittäin olla, että oman suvun tukiverkosto asuu toisilla paikkakunnilla, heistä siis ei ole lastenavuksi satunnaisten työkeikkojen ajaksi. Ehkä isovanhemmatkin jo edesmenneet. Kaikilla omat ympyränsä. Vuokra-asunnosta täytyy keikankin ajan maksaa vuokraa (nykyään kallista vielä) sen lisäksi, että maksaa vuokraa tilapäisasumuksesta keikkapaikkakunnalla - Suomessa tai ulkomailla. Lapsen päivähoito/koulu järjestettävä keikkapaikkakunnalla, kuinkahan helposti käy? Etenkin, jos kyseessä vain parin kuukauden keikka, jonka jälkeen taas mennään.

Vierailija
634/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei tsiisus. Mulle elämän parasta aikaa olivat ensimmäiset työttömyysjaksot liiton korvauksilla. Oli rahaa, sai tehdä täysin mitä halusi ja tekemistä oli ihan loputtomasti. Työt ovat minulle vain keino saada rahaa. En kaipaa töistä mitään, en työtä, työkavereita tai yhtään mitään. Sinä päivänä kun irtisanoudun, niin en pidä sinne enää mitään yhteyttä.

Pikanttina yksityiskohtana muistutus tähän liittyen "Mulle elämän parasta aikaa olivat ensimmäiset työttömyysjaksot liiton korvauksilla.":

Orpo-Purran hallitus on kiristänyt työttömyysturvaa myös ansiosidonnaisen päivärahan osalta. Liiton korvaukset tippuvat 80 prosenttiin jo kahden ensimmäisen työttömyyskuukauden jälkeen. Jatkossa putoaa lisää. Nykyistä surkeaa työllisyystilannetta ajatellen ei välttämättä uutta työtä heti (jos milloinkaan ainakaan 50+ työttömälle) löydy. Eli tietää alennetulla päivärahalla elämistä. Aiemmin liiton päivärahalla monikin tuli kohtuullisesti, ellei jopa ihan mainiosti toimeen. Orpo-Purran hallitus haluaa heikentää AY-liikkeen asemaa, koska oikeistohallitus ajaa ensisijasesti vain työnantajan puolta. Työntekijän asema, työttömäksi jäädessään varsinkaan, ei Orpo-purraa kiinnosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
635/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oisin elämäni kunnossa työttömänä... 

Mäkin ihmettelen miksi tämä nainen ei harrasta liikuntaa. 

En ole hän, mutta itse olin ensin sairaslomalla vuoden jalkani takia ja nyt  työttömänä. Kuntoutan jalkaa päivittäin kotona, ja joka toinen päivä käyn 20 min kävelyn ja enempää ei pysty kun täytty myös pystyä suoriutumaan arjesta kuten kaupassakäynti, siivoaminen jne. Tämän lisäksi terveemmän jalan polvi on sökönä, ja oikea ranne niin kipeä ettei sillä pysty ottamaan vastaan eikä esim puhelinta käyttää

Liikunnan harrastaminen ei siis ole mahdollista.

Vierailija
636/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei tsiisus. Mulle elämän parasta aikaa olivat ensimmäiset työttömyysjaksot liiton korvauksilla. Oli rahaa, sai tehdä täysin mitä halusi ja tekemistä oli ihan loputtomasti. Työt ovat minulle vain keino saada rahaa. En kaipaa töistä mitään, en työtä, työkavereita tai yhtään mitään. Sinä päivänä kun irtisanoudun, niin en pidä sinne enää mitään yhteyttä.

On "pikkusen" eri asia olla liiton korvauksilla kuin pelkällä yleistuella (ei asumustukea tai tttukea). Kokeilepa olla yleistuella niin että et tiedä kuinka kauan joudut olemaan sen varassa, voin sanoa että ei ole elämän parasta aikaa vaan kaukana siitä. Silloin kun ei ole rahaa tehdä yhtään mitään. Säästöjä käytetään niin vähän kuin vaan pystyy koska et tiedä milloin saat töitä vai saatko enää koskaan. Ei kauhean mukavaa ja ahdistus on läsnä koko ajan. 

Vierailija
637/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

On näköjään miehelle ilmainen siivooja, kokki ja sängynlämmittäjä. Onhan sillä töitä mutta ei vaan tajua sitä kun ei saa palkkaa. Toivottavasti mies muistaa sitä edes syntymäpäivillä kukkapuskalla ja kahvilla sänkyyn.

Näytä aiemmat lainaukset

En lukenut ketjua kuin puoleen väliin. Ketjussa on ehdotettu monia asioita, mutta myös sellaisia, mitkä ei nyt vaan ole pitkäaikaistyöttömälle oikein mahdollisia. Koiran kanssa ulkoilu ei tosiaan maksa mitään - korkeintaan pitää olla kengät ja päällysvaatteet - mutta se koira ei kyllä elä pyhällä hengelläkään. Lisäksi koirasta aiheutuu myös eläinlääkärikuluja ja niitä ei millään yleistuella maksella. Mä olen todennäköisesti ottamassa ensi viikolla iäkkään koiran, koska nykyisellä omistajallaan ei ole enää varaa pitää sitä. 

Ketjussa on puhuttu myös vapaaehtoistyöstä sekä esimerkiksi kirjoittamisesta tms. Näissä pitää tänä päivänä olla tarkkana ja varmistaa, että ne todella on sallittu työttömälle eikä katsota, että työtönhän onkin "töissä" tai "yrittäjä". Kirjan kirjoittamisesta noin muuten joku jo kommentoi, että eihän kirjaa ole mikään pakko vielä julkaista.  Nk pöytälaatikkokirjoittajia on ollut iät ja ajat ja julkaisseet kirjansa ehkä vasta joskus eläkkeellä tai kun muuten tulee sopiva tilanne. Pöytälaatikkokirjoittamisen ideana on saada päiviinsä mielekästä tekemistä eikä suinkaan tienata rahaa. 

Tuo artikkelin Minna on jo viiskymppinen ja ilmeisesti asuu jollain pienellä paikkakunnalla.  Kävely- tai fillarimatkan päässä ei välttämättä ole pahemmin mitään ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Kaikki 5 tutkintoa, jotka hän on suorittanut, ovat sellaisia, että ei varmaan ole pienillä paikkakunnilla kysyntää. Ei olisi välttämättä kaupungeissakaan, mutta ei ainakaan pienllä paikkakunnalla. Joten ymmärrän, että töitä ei oikein tahdo löytyä. Ja jos vähäiset ystävät ja kaveritkin asuvat kaukana, niin vaikea käydä edes kyläilemässä. 

Mä olen ollut nyt reilun vuoden oloneuvoksena. Ensin 11 kuukautta elelin vain säästöilläni ja viimeiset 2 kuukautta olen ollut työeläkkeellä. Nautin siitä, että ei ole kiire mennä minnekään ja voin tehdä tai olla tekemättä asioita ihan miten minäkin päivänä sattuu huvittamaan.  Mutta jos joutuisin päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen miettimään, miten ihmeessä saan rahani riittämään, laskut maksettua ja vielä ruokaakin, niin voisi omakin elämäni muuttua näköalattomaksi. On ihan eri asia elellä nuukasti, tehdä ilmaisjuttuja yms, kun se on oma vapaaehtoinen valinta eikä pakko. Kaurapuuro, tarjousmaksalaatikko tai lantturaasteella jatketut K-Menun sika-nautahauhelihasta tehdyt pihvit maistuu oikein hyvältä, kun tietää, että halutessaan voi seuraavana päivänä käydä ravintolassa syömässä. Kotinurkilla hiippaileminen on oikein mukavaa, kun tietää, että ihan milloin vaan voi kävellä bussipysäkille ja mennä vaikka Helsingin keskustaan johonkin taidenäyttelyyn tms. 

Mulla on kavereita, jotka olivat pitkäaikaistyöttömiä ja nyt eläkkeelle päästyäänkin eläke niin pieni, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut paremmaksi. Eikä tule koskaan muuttumaankaan. 

Vierailija
639/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta parasta olisi 4 päiväinen työviikko tosin edellyttäen että palkka olis kohtuullinen. Ennen pitkää työttömyys masentaa mitä pitempään poissa työelämästä niin kävi pitkäaikaiselle ystävälleni,alussa oli todella toiveikas,kävi kursseilla,panosti työnhakuun todella,suunnitteli yms yms mutta mitä pitemmälle aikaa kului sitä epätoivoisemmaksi ja apaattisemmaksi kävi,sai sitten vihanpuuskia eikä halunnut enää nousta aamuisin sängystä kun oli masentunut olo. On 4:ttä vuotta työttömänä ollut ja olotilat vaihtelee masentuneen,apaattisen ja iloisuuden välillä. Vaikea myös hänellä ollut kun harrastanut liikuntaa mutta sekin pikkuhiljaa tippunut elämästä pois.

Vierailija
640/708 |
02.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun rytmi työttömänä: herätys klo 7, lapset kouluun, työnhakua ja lasten terapioiden jne järjestämistä, kouluasioiden hoitoa joita erityislapsilla riittää. Kotitöitä 12- 14, ruoka valmiiksi. Lapsi koulusta n klo 14, kokeisiin lukua, läksyjen tekoa joissa tarvitsee apua monta tuntia päivässä. Toinen lapsi klo 15 kotiin, sama juttu. Harrastuksiin saattamista  välipalan jälkeen kello 16- 17, kuljemme pyörillä tai kävellen pitkiäkin matkoja kun ei ole autoa. Kotiin n klo 18-19, iltaruoka jonka olen tehnyt päivällä valmiiksi. Omat treenit 19-20 joka päivä, matkaa salille 5 min. Tämän ajan lapset katsovat telkkaria tms. Iltatoimet ja nukkumaan 22-23.

Ai niin ruokakauoassa käyn kävellen 2x vko päivisin, siihen menee n 2 tuntia päivässä ja oma terapia on kerran viikossa myös. Jos lapsilla on lääkärikäyntejä tai palavereja koulussa tms ne ovst yleensä iltapäivisin.

Voi vit tu koko perhe terapiassa. Miksi hullut lisääntyy ? Ja me veronmaksajat maksamme.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kolme seitsemän