Asunnon ominaisuus joka on sinulle ehdoton ei

Omakotialue jossa ei ole kunnon tonettja vaan naapurit ihan vieressä. Yhtä hyvin voi sitten asua kerrostalossa.

Seinäkeittiö. Huoneet kahdessa kerroksessa, pelkään rsppuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi suihkua vierekkäin, joihin suora näkymä saunasta lasin läpi.

Tämähän oli vaimolle ehdoton vaatimus sauna- ja kylppäriremontissa. Lopulta oli taivuttava. Vielä 10 vuoden jälkeenkään en ole tottunut enkä voi sietää sitä vammaista lasiseinää. Koko ajan olo kuin tarjottimella olisi enkä todellakaan halua nähdä kun muut pesee itseään.

Sano vielä, että saunassa on sähkökiuas... Lasiseinä pilaa löylyt. 

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on paljon kerrostaloja, joissa lähin kauppa on 2-2,5km päässä eikä bussilla tai muulla julkisella pääse. Tuollainen on vähän hyvä sekä huono juttu. Kivasti tulee liikuntaa, kun maitopurkin haku vaatii jo viiden kilometrin kävelyn tai pyöräilyn. 

Missä nämä kerrostalot ovat? Ainakaan idästä ei ihan heti tule tällaisia alueita mieleen itselläni. 

Minullekin se on tämä akvaarioefekti. Niin oleskelutiloissa, kuin saunassakin. Ei kiitos.

Toinen mistä en pidä yhtään, on wc kodinhoitohuoneessa ja/tai kylpyhuoneessa, sen pitää olla erillinen. 

Kolmas on postimerkin kokoinen piha. Minulle yksi tärkeimmistä ominaisuuksista omakotitalossa on iso piha.

Sisään paistava aurinko sekä ns. kaupungin asunto lähiössä.

Parveketupakointikielto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä on paljon kerrostaloja, joissa lähin kauppa on 2-2,5km päässä eikä bussilla tai muulla julkisella pääse. Tuollainen on vähän hyvä sekä huono juttu. Kivasti tulee liikuntaa, kun maitopurkin haku vaatii jo viiden kilometrin kävelyn tai pyöräilyn. 

Missä nämä kerrostalot ovat? Ainakaan idästä ei ihan heti tule tällaisia alueita mieleen itselläni. 

Joku pieni kallis Alepa saattaa olla lähempänä, mutta isot kaupat ovat kaukana. Esimerkiksi Vanhan Herttoniemen itäpäästä löytyy, lähin kunnon kauppa Roihupellon Lidl. Kivihaasta löytyy, muualtakin. 

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä. Ei ehkä mitään ihan ehdottomia asioita ole. Jos jotain talotyyppejä mainitsisin joista en niin innostu, niin modernit talot, joissa olohuone kahden kerroksen korkuinen ja siinä suuret maisemaikkunat. Ei vain ole omaa tyyliä. On jotenkin niin kolkkoa. Toinen on 70-80-luvun perus yksikerroksiset omakotitalot. Käytäviä, pienet makuuhuoneet, hämäriä ja yleensä ilmanvaihto vähän kehno, plus tietty kosteusongelmat, joita noissa usein löytyy.

Tykkään vanhoista puutaloista, mielellään kahdessa kerroksessa. Tulisijoja, ei liikaa uudistettu, puutarhapiha.

Ai, itsellä päinvastainen kokemus 70-luvun talosta: huoneet olivat tilavia, samoin erillinen keittiö. Siinä oli myös sisään käveltävä kylmiö, jonka koneet uusimme (ei ollut kallista), eipä paljoa normi jääkaappi-pakastinta enempää sähköä vienyt. Ja mahdollisti lapsiperheen monitarjous-ruokahankinnat. Olohuoneen avotakan paikalle asennutimme lasiluukullisen vuolukivileivinuunin, sillä hoitui lämmitys suurimmaksi osaksi, ja varsinkin talvisin myös ruuanlaitto ja leipomukset. Kosteusongelmia talossa ei ollut, pienehkön soraharjun päälle rakennettu. Lämmin autotalli ja iso lämmin varasto talon yhteydessä. Asuinpinta-ala n. 100 neliötä. Oli kiva talo.

Asunto kirkon vieressä. Lapsena asuin talossa, jossa kirkko oli naapuritontilla muutaman kymmenen metrin päässä. Järki meinasi lähteä siinä jatkuvassa kirkonkellojen paukkeessa.

Meillä kun tekivät saunaremontin, jossa naisten ja miesten saunat yhdistettiin yhdeksi suureksi saunaksi niin kiukaaksi jätettiin se vanha puolet pienemmän saunan pikkukiuas. Sitten koko seinä on lasia. On kyllä paska sauna. Lämpötilaa ei saa yli kuudenkymmenen asteen, ja lasiseinä varastaa löylyn sekunnissa.

Hissitön talo (olen 69-vuotias) ja hiukan yllättävämpi ominaisuus: sauna (vie liikaa tilaa, enkä käyttäisi sitä paljonkaan), amme (käytän vain suihkua), ei keittiötä.

Vierailija kirjoitti:

Asunto kirkon vieressä. Lapsena asuin talossa, jossa kirkko oli naapuritontilla muutaman kymmenen metrin päässä. Järki meinasi lähteä siinä jatkuvassa kirkonkellojen paukkeessa.

Asuin lähes kolme vuosikymmentä ihan Kallion kirkon tornin vieressä. Aika harvoin soittivat, yleensä vain sunnuntaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros- tai rivitaloasunto. En enää elävänä suostu sellaisessa asumaan. Sain niin tarpeekseni niistä taloyhtiön paskakokouksista ja naapureista. 

Suostun asumaan kerrostalossa, mutta vuokralla. Asumismenot puolittuivat, kun ei tarvitse typerien naapureiden turhia hankkeita maksella. Ei enää ikinä omistusasuntoa kerrostalosta.

Asun lähes 80 m2 kolmiossa kerrostalossa jossa yhtiövastike 344 e/kk, sisältää autopaikan sähköpistokkeella. Vuokraa samasta asunnosta joutuisin maksamaan n. 800-1000 e/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros- tai rivitaloasunto. En enää elävänä suostu sellaisessa asumaan. Sain niin tarpeekseni niistä taloyhtiön paskakokouksista ja naapureista. 

Suostun asumaan kerrostalossa, mutta vuokralla. Asumismenot puolittuivat, kun ei tarvitse typerien naapureiden turhia hankkeita maksella. Ei enää ikinä omistusasuntoa kerrostalosta.

Ihanko toisissasi luulet vuokralla asumisessa välttäväsi nuo kulut? Kyllä se vuokranantaja omansa pois kerää, niin minäkin teen. Sammakko keitetään hiljaisella lämmöllä.

Siksi asunkin isoilla vuokranantajilla, jotka harrastavat dynaamista hinnoittelua kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Se tonni kuussa, jonka nyt säästän, tuottaa minulle rahastoissa enemmän, kuin se 700€ jonka lyhensin lainaa. 

Asunnon arvo senkun laski, eikä vähiten siksi, että tuhlaajanaapureiden vuoksi vastike on jo epäilyttävän korkea, eikä edes mitään välttämättömiä huoltoja ole tehty - eli hintapaine senkun nousee vain. Piti nimittäin olla yksityinen pysäköinninvalvonta, siivous kolme kertaa viikossa, lattiamattojen vaihto viikottain, hohtavan valkoinen aita... Moni asuu mieluummin edullisesti hiukan vaatimattomammin. Kyllä sekin pitäisi voida myöntää, että joskus taloyhtiö oikeasti tuhlaa osakkaiden rahoja.

Pimeä asunto on ehdoton nou nou. Myös huono ilmanvaihto. Ja suoraan vastapäätä kohoava kerrotalo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerros- tai rivitaloasunto. En enää elävänä suostu sellaisessa asumaan. Sain niin tarpeekseni niistä taloyhtiön paskakokouksista ja naapureista. 

Suostun asumaan kerrostalossa, mutta vuokralla. Asumismenot puolittuivat, kun ei tarvitse typerien naapureiden turhia hankkeita maksella. Ei enää ikinä omistusasuntoa kerrostalosta.

Asun lähes 80 m2 kolmiossa kerrostalossa jossa yhtiövastike 344 e/kk, sisältää autopaikan sähköpistokkeella. Vuokraa samasta asunnosta joutuisin maksamaan n. 800-1000 e/kk.

Itse asun vuokralla yksiössä kantakaupungissa, jossa molemmat vastikkeet ovat yhteensä 600e kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Asunto vuokratontilla - vuokratontit saisi lailla kieltää.

Asunto ilman saunaa - haluan saunoa aina, kun huvittaa

Asunto ilman varaavaa, puulla toimivaa lämmitysjärjestelmää - kriisinkestävyyttä ja halpaa lämmitystä, koska on oma metsä

Itselle oli myös peikko se että kerrostalo sijaitsi vuokratontilla. Tontin vuokra oli todella alhainen ne 20 ensimmäistä vuotta jotka asuin asunnossa ja yhtiövastike myös edullinen. Mutta sitten kaupunki nosti tontin vuokraa reilusti seuraavaksi 50 vuodeksi mutta kun  tontin vuokran korotus jaettiin taloyhtiön osakkaiden kesken niin oma yhtiövastike nousi minulla vain 50 e/kk. Ja seuraava tontin vuokran tarkistus on silloin kun olen yli 100 vuotias eli tuskin enää elossa.

Joten ei se niin kamalaa ollut kuin pelkäsin.

Alle 40 neliön asunto. Pienin kämppä missä olen ikinä asunut oli 45 neliön kaksio. Tämä siis vuokrakämppä missä asuin opiskeluaikoina. 

Huono äänieristys, monissa ns. laadukkaammissakin omakotitaloissa sisäseinät ilmaa täynnä , ja sisäovet tietenki paperista, kuuluu hammasharjan ääniki ympäri taloa.