Lue keskustelun säännöt.
Nainen, tässä ketjussa voit avautua elämästäsi uhrina
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Näitä ketjuja on jo tuhansia.
Kymmeniä tuhansia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut uhri, eli ei avauduttavaa. ;)
Tuossa olisi 158 sivua itkua, ulinaa ja uhriutumista:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5121795/traumat-ovat-pilanneet-elamassa…
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut uhri, eli ei avauduttavaa. ;)
Naisille jotka eivät tue toisia naisia, on helvetissä aivan oma paikkansa.
- Sanna Marin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut uhri, eli ei avauduttavaa. ;)
Naisille jotka eivät tue toisia naisia, on helvetissä aivan oma paikkansa.
- Sanna Marin
Miten tämä liittyi kommenttiini? Ei mitenkään.
Se, etten itse ole koskaan ollut uhri, jättää itseasiassa hyvin energiaa olla uhrien puolella ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvoin ihan kivalla pientaloaluella Espoossa. Harrastin kuvataidekoulua ja ratsastusta. Pärjäsin hyvin koulussa ja pääsin ns. eliittilukioon. SIellä tapasin nykyisen mieheni.
Menimme samaan yliopistoon eri osastoille, asuimme ylioppilaskunnan asunnossa koulun vieressä. Jo ennen valmistumistamme pääsimme molemmat oman alan töihin.
Nyt olemme keski-ikäisiä ja edelleen onnellisia yhdessä. Lapsemme on teini ja reipas ja hauska ja sosiaalinen kympin oppilas. Meillä on kiva koti.
En ole uhri, vaikka olen nainen. Vastoinkäymisiä ja huolta on ollut paljon viime vuosina lähipiirin oikeastaan jatkuvien vakavien sairastumisten ja kuolemien takia, mutta surunkin kanssa voi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin ihan kivalla pientaloaluella Espoossa. Harrastin kuvataidekoulua ja ratsastusta. Pärjäsin hyvin koulussa ja pääsin ns. eliittilukioon. SIellä tapasin nykyisen mieheni.
Menimme samaan yliopistoon eri osastoille, asuimme ylioppilaskunnan asunnossa koulun vieressä. Jo ennen valmistumistamme pääsimme molemmat oman alan töihin.
Nyt olemme keski-ikäisiä ja edelleen onnellisia yhdessä. Lapsemme on teini ja reipas ja hauska ja sosiaalinen kympin oppilas. Meillä on kiva koti.
En ole uhri, vaikka olen nainen. Vastoinkäymisiä ja huolta on ollut paljon viime vuosina lähipiirin oikeastaan jatkuvien vakavien sairastumisten ja kuolemien takia, mutta surunkin kanssa voi elää.
Voisithan sä uhriutua vaikka siitä, että opiskeluajan asunto oli liian vaatimaton ja teillä on vain yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin ihan kivalla pientaloaluella Espoossa. Harrastin kuvataidekoulua ja ratsastusta. Pärjäsin hyvin koulussa ja pääsin ns. eliittilukioon. SIellä tapasin nykyisen mieheni.
Menimme samaan yliopistoon eri osastoille, asuimme ylioppilaskunnan asunnossa koulun vieressä. Jo ennen valmistumistamme pääsimme molemmat oman alan töihin.
Nyt olemme keski-ikäisiä ja edelleen onnellisia yhdessä. Lapsemme on teini ja reipas ja hauska ja sosiaalinen kympin oppilas. Meillä on kiva koti.
En ole uhri, vaikka olen nainen. Vastoinkäymisiä ja huolta on ollut paljon viime vuosina lähipiirin oikeastaan jatkuvien vakavien sairastumisten ja kuolemien takia, mutta surunkin kanssa voi elää.
Voisithan sä uhriutua vaikka siitä, että opiskeluajan asunto oli liian vaatimaton ja teillä on vain yksi lapsi.
Opiskeluajan asunto oli ihana, enkä olisi ikinä halunnut enempää lapsia. Olen kiitollinen tuosta yhdestä, mutta en todellakaan ole mikään suurperheen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut uhri, enkä tule olemaan.
Mukavaa päivän jatkoa sulle!
N
Riikka Purra istui kokoushuoneessa täysin vakavan näköisenä.
– Riikka, kysymys on yksinkertainen, avustaja sanoi. Miksi tämä päätös tehtiin?
Riikka räpäytti silmiään.
– Päätös?
– Niin.
– Mikä päätös?
– Se, jonka juuri hyväksyit.
Riikka katsoi paperia edessään kuin olisi nähnyt sen ensimmäistä kertaa.
– Ai tämä.
– Kyllä, tämä.
Riikka nojautui taaksepäin.
– Minä en ymmärrä.
Huone hiljeni.
– Mitä et ymmärrä?
– Paperia.
– Siinä lukee ihan selvästi, mitä päätettiin.
Riikka katsoi tekstiä pitkään.
– Onko tämä suomea?
Avustaja huokaisi.
Silloin Riikka hymyili aivan hieman.
– Hyvä.
– Hyvä?
– Nyt kaikki luulevat, etten ymmärrä mitään.
– Miksi ihmeessä?
Riikka nosti sormensa huulilleen.
– Koska jos kaikki luulevat minun olevan pihalla, kukaan ei kysy vaikeita jatkokysymyksiä.
– Mutta eihän tämä voi toimia.
– Katso.
Ovi avautui ja toimittaja astui sisään.
– Ministeri Purra, voitteko selittää päätöksen vaikutukset?
Riikka katsoi toimittajaa hämmentyneenä.
– Vaikutukset?
Toimittaja nyökkäsi.
– Kyllä.
Riikka vilkaisi avustajaa.
Avustaja vilkaisi takaisin.
Riikka kohautti hartioitaan.
– En tiedä. Olen vain Riikka.
Toimittaja kirjoitti jotain muistikirjaansa ja poistui.
Kun ovi sulkeutui, Riikka nojautui taaksepäin tyytyväisenä.
– Näetkö?
– Mitä?
– Koko kysymys katosi.
– Sinä vain näyttelit tyhmää.
– En tietenkään.
Pieni tauko.
– Se olisi poliittisesti liian älykästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhriutuva mies voittaa aina uhriutumista yrittävän naisen.
Näitä ketjuja on jo tuhansia.