Lue keskustelun säännöt.
Ei se vika välttämättä aina kodissa ole jos teini hölmöilee.
28.09.2026 |
Lapsellani oli melko railakas murrosikä ja ajautui hieman kyseenalaiseen seuraan. Tai siis kaverin vanhemmilla ei ollut oikein kasvatus hallussa.
Hölmöilivät ihan lasuun asti. Hölmöilystä ei tullut kotiin tietoa välittömästi vaan viiveellä. Ja tämän viiveen aikana teinit yrittivät karata. Lähtivät kouluun normaalisti mutta eivät sinne menneet. Tämä onneksi päättyi onnellisesti eikä mitään pahaa ehtinyt tapahtua.
Mutta lastensuojelu olisi hoitanut asian pelkällä puhelinsoitolla. Kerroin sossutädille että meillä on nyt oikeasti huoli ja ongelmia teinin kanssa eikä tämä hoidu pelkällä puhelinsoitolla. Kerran tavattiin ja sossun lausunto oli että "ei aiheuta toimenpiteitä, kodin tuki on vahva".
Ei ollut kovin vahva. Lukemattomat kerrat kävin etsimässä lasta, hain humalaisen kotiin, estin ihan fyysisesti häipymästä, aistin jo teinin käytöksestä koska on jotain tulossa.
Mut me selvittiin. Jossain vaiheessa tämä kaveri jäi ja teini järkiintyi. Hänestä kasvoi oikein fiksu ja asiansa hoitava aikuinen.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen nepsyteini joutui huostaan kun lasulla ei ollut antaa tukitoimia hänen oireiluunsa. Nyt alunperin rauhallinen teini on sijoituksessa sitten oppinut kyseenalaisia asioita. Kotona asuessa ei ollut mitään noista asioista huolena mitä nyt sijoitusksessa ollessaan on oppinut. Nepsy lapset ja nuoret eivät kuuluisi sijoitukseen vaan heitä pitäisi auttaa lääketieteen toimesta. No, nyt ei teini ole minun vastuullani. Koti oli hyvä ja turvallinen, samoin me vanhemmat, mutta kun lasun huoli, huoli, huoli.
Neuroepätyyppisylisyys on kroonista, ei niitä paranneta lääketieteenkään avulla. Ja tuolla on tavaton määrä nuoria jotka sinne sijoitukseen kuuluu, mutta paikka on heille väärä. Erilaiset haasteet pitäisi huomioida, eikä sitä nepsylasta laittaa päihdeongelmaisten kanssa samaan laitokseen.
Tarkoitin tuolla lääketieteen avulla auttamista lähinnä keskusteluterapian saamisena tai edes keskusteluna miten hillitä itseään ja toimia tilanteissa toisin kuin mitä hän oli aiemmin toiminut. Ei mitään tällaista saatu. Lääkitystä kokeiltiin kokeilun vuoksi, ei apua. Lasu tehtiin aikoinaan sairaanhoitajan vastaanotolta käsin ajatuksella että nuori saisi sitä kautta apua. Mitään apua ei saatu. Huostaan vaan ja siellä tilanne huonontunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useammin teinin kaveripiiri vaikuttaa hölmöyksien tekoon ja nämä kuluvat kasvamiseen.
Se on tuuripeliä, että millaisia tyypejä kaveripiirissä on.
Eli voi ottaa sen asenteen ei voi mitään?
Kyllä teinien kaverit vie. Ei auta turvallinen koti jos huonoa seuraa.
"Kyllä teinien kaverit vie. Ei auta turvallinen koti jos huonoa seuraa."
Kaverit vievät vain sellaisen joka on vietävissä. Ne järkevät vaihtavat keveripiiriä jos ne entiset alkavat perseilemään. Yleensäkin yläkoulussa nuorten kaveripiirit menevät usein uusiksi sen mukaan että millaista elämää kukin teini alkaa viettää. Alakoulussa on voitu olla melkein kenen kanssa tahansa mutta myöhemmin se muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen nepsyteini joutui huostaan kun lasulla ei ollut antaa tukitoimia hänen oireiluunsa. Nyt alunperin rauhallinen teini on sijoituksessa sitten oppinut kyseenalaisia asioita. Kotona asuessa ei ollut mitään noista asioista huolena mitä nyt sijoitusksessa ollessaan on oppinut. Nepsy lapset ja nuoret eivät kuuluisi sijoitukseen vaan heitä pitäisi auttaa lääketieteen toimesta. No, nyt ei teini ole minun vastuullani. Koti oli hyvä ja turvallinen, samoin me vanhemmat, mutta kun lasun huoli, huoli, huoli.
Neuroepätyyppisylisyys on kroonista, ei niitä paranneta lääketieteenkään avulla. Ja tuolla on tavaton määrä nuoria jotka sinne sijoitukseen kuuluu, mutta paikka on heille väärä. Erilaiset haasteet pitäisi huomioida, eikä sitä nepsylasta laittaa päihdeongelmaisten kanssa samaan laitokseen.
Tarkoitin tuolla lääketieteen avulla auttamista lähinnä keskusteluterapian saamisena tai edes keskusteluna miten hillitä itseään ja toimia tilanteissa toisin kuin mitä hän oli aiemmin toiminut. Ei mitään tällaista saatu. Lääkitystä kokeiltiin kokeilun vuoksi, ei apua. Lasu tehtiin aikoinaan sairaanhoitajan vastaanotolta käsin ajatuksella että nuori saisi sitä kautta apua. Mitään apua ei saatu. Huostaan vaan ja siellä tilanne huonontunut.
Kyseessä ei ole sairaus, vaan erilainen tapa kokea maailmaa, prosessoida tietoa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sinä et selvästi pysty vastamaan lapsesi tarpeeseen, kun et ymmärrä sen luonnetta vaan pyrit parantamaan lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teinien kaverit vie. Ei auta turvallinen koti jos huonoa seuraa.
No, eikä vie. Jos on turvallinen koti vanhemmalla pokkaa estää se huono seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen nepsyteini joutui huostaan kun lasulla ei ollut antaa tukitoimia hänen oireiluunsa. Nyt alunperin rauhallinen teini on sijoituksessa sitten oppinut kyseenalaisia asioita. Kotona asuessa ei ollut mitään noista asioista huolena mitä nyt sijoitusksessa ollessaan on oppinut. Nepsy lapset ja nuoret eivät kuuluisi sijoitukseen vaan heitä pitäisi auttaa lääketieteen toimesta. No, nyt ei teini ole minun vastuullani. Koti oli hyvä ja turvallinen, samoin me vanhemmat, mutta kun lasun huoli, huoli, huoli.
Neuroepätyyppisylisyys on kroonista, ei niitä paranneta lääketieteenkään avulla. Ja tuolla on tavaton määrä nuoria jotka sinne sijoitukseen kuuluu, mutta paikka on heille väärä. Erilaiset haasteet pitäisi huomioida, eikä sitä nepsylasta laittaa päihdeongelmaisten kanssa samaan laitokseen.
Tarkoitin tuolla lääketieteen avulla auttamista lähinnä keskusteluterapian saamisena tai edes keskusteluna miten hillitä itseään ja toimia tilanteissa toisin kuin mitä hän oli aiemmin toiminut. Ei mitään tällaista saatu. Lääkitystä kokeiltiin kokeilun vuoksi, ei apua. Lasu tehtiin aikoinaan sairaanhoitajan vastaanotolta käsin ajatuksella että nuori saisi sitä kautta apua. Mitään apua ei saatu. Huostaan vaan ja siellä tilanne huonontunut.
Jotkut tuntuvat elävän ihmeellisessä käsityksessä, että terapia korjaa kaiken. Viedä lapsi keskustelemaan, buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naiivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla? Sinun lapsella synnynnäinen ja elinikäinen hermoston ominaisuus, jonka kanssa teidän täytyy oppia elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen nepsyteini joutui huostaan kun lasulla ei ollut antaa tukitoimia hänen oireiluunsa. Nyt alunperin rauhallinen teini on sijoituksessa sitten oppinut kyseenalaisia asioita. Kotona asuessa ei ollut mitään noista asioista huolena mitä nyt sijoitusksessa ollessaan on oppinut. Nepsy lapset ja nuoret eivät kuuluisi sijoitukseen vaan heitä pitäisi auttaa lääketieteen toimesta. No, nyt ei teini ole minun vastuullani. Koti oli hyvä ja turvallinen, samoin me vanhemmat, mutta kun lasun huoli, huoli, huoli.
Neuroepätyyppisylisyys on kroonista, ei niitä paranneta lääketieteenkään avulla. Ja tuolla on tavaton määrä nuoria jotka sinne sijoitukseen kuuluu, mutta paikka on heille väärä. Erilaiset haasteet pitäisi huomioida, eikä sitä nepsylasta laittaa päihdeongelmaisten kanssa samaan laitokseen.
Tarkoitin tuolla lääketieteen avulla auttamista lähinnä keskusteluterapian saamisena tai edes keskusteluna miten hillitä itseään ja toimia tilanteissa toisin kuin mitä hän oli aiemmin toiminut. Ei mitään tällaista saatu. Lääkitystä kokeiltiin kokeilun vuoksi, ei apua. Lasu tehtiin aikoinaan sairaanhoitajan vastaanotolta käsin ajatuksella että nuori saisi sitä kautta apua. Mitään apua ei saatu. Huostaan vaan ja siellä tilanne huonontunut.
Kyseessä ei ole sairaus, vaan erilainen tapa kokea maailmaa, prosessoida tietoa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sinä et selvästi pysty vastamaan lapsesi tarpeeseen, kun et ymmärrä sen luonnetta vaan pyrit parantamaan lapsesi.
Mistä näin päättelit. Se että kerroin mitä olisin odottanut avuksi on ihan eri asia kuin se tiedänkö vai enkö tiedä miten neuroepätyypillisyys ilmenee. Asioihin voi vaikuttaa vaikka ei voikaan parantaa. Ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan. Lääkitys mitä kokeiltiin, oli tiedossa ettei se paranna, mutta toimiessaan voisi lievittää. Samoin keskusteluterapia, kuten sanoin, voisi opettaa uusia toimintatapoja. Sinulla on jotenkin putkinäkö tässä vastausteni lukemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen nepsyteini joutui huostaan kun lasulla ei ollut antaa tukitoimia hänen oireiluunsa. Nyt alunperin rauhallinen teini on sijoituksessa sitten oppinut kyseenalaisia asioita. Kotona asuessa ei ollut mitään noista asioista huolena mitä nyt sijoitusksessa ollessaan on oppinut. Nepsy lapset ja nuoret eivät kuuluisi sijoitukseen vaan heitä pitäisi auttaa lääketieteen toimesta. No, nyt ei teini ole minun vastuullani. Koti oli hyvä ja turvallinen, samoin me vanhemmat, mutta kun lasun huoli, huoli, huoli.
Neuroepätyyppisylisyys on kroonista, ei niitä paranneta lääketieteenkään avulla. Ja tuolla on tavaton määrä nuoria jotka sinne sijoitukseen kuuluu, mutta paikka on heille väärä. Erilaiset haasteet pitäisi huomioida, eikä sitä nepsylasta laittaa päihdeongelmaisten kanssa samaan laitokseen.
Tarkoitin tuolla lääketieteen avulla auttamista lähinnä keskusteluterapian saamisena tai edes keskusteluna miten hillitä itseään ja toimia tilanteissa toisin kuin mitä hän oli aiemmin toiminut. Ei mitään tällaista saatu. Lääkitystä kokeiltiin kokeilun vuoksi, ei apua. Lasu tehtiin aikoinaan sairaanhoitajan vastaanotolta käsin ajatuksella että nuori saisi sitä kautta apua. Mitään apua ei saatu. Huostaan vaan ja siellä tilanne huonontunut.
Jotkut tuntuvat elävän ihmeellisessä käsityksessä, että terapia korjaa kaiken. Viedä lapsi keskustelemaan, buffff ongelmat vain katoaa pois? Homma hoidettu, aika heittää high five? Voisiko naiivimpaa suhtautumista enää mitenkään olla? Sinun lapsella synnynnäinen ja elinikäinen hermoston ominaisuus, jonka kanssa teidän täytyy oppia elämään.
Lukutaito. Asioihin voi vaikuttaa siten että ne lievittyvät sen kautta että oppii uusia toimintatapoja. En väittänytkään terapian korjaavan kaikkea kuntoon. Jos väännän rautalangasta. Palliatiivinen hoito lievittää oireita kun parantavaa hoitoa ei ole. Äläkä nyt ala sössöttää ettei näitä voi verrata. Ei voikaan, mutta en osaa sinulle tuon tarkemmin enää rautalankaa vääntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kiva tyttäreni täytti 18v hän kertoi minulle, että hänen yläkerran huoneessaan on kätevät paloportaat. Jos aikoo pistäytyä jossain kotiintuloajan jälkeen, tärkeää on 1) varmistaa että vanhemmat nukkuvat 2) muotoilla sänkyyn nukkuvan teinin hahmo 3) palata ajoissa niin, että vanhemmat vielä nukkuvat.
Ei, vika on täysin vanhemmissa tai kasvattajissa.
Kaipa se lastensuojelu on niin ylikuormittunut, että jos tilanne ei niistä näyttänyt kovin pahalta jostain syystä - lässyttävät jotain ja toivovat sitten parasta. Ne ehkä alkavat kantaa huolta silloin, jos perheen vanhemmat eivät ole aktiivisia, mutta jos joku oma-aloitteisesti ottaa yhteyttä, ne arpovat, että joo huolestunut vanhempi osaa hoitaa tonttinsa. Ja toisaalta: Ehkä ne ovat jotenkin tulleet immuuneiksi kaikelle ja etääntyneet todellisuudesta kampaviinereiden kauniimpaan maailmaan?