Lue keskustelun säännöt.
Ei se vika välttämättä aina kodissa ole jos teini hölmöilee.
28.09.2026 |
Lapsellani oli melko railakas murrosikä ja ajautui hieman kyseenalaiseen seuraan. Tai siis kaverin vanhemmilla ei ollut oikein kasvatus hallussa.
Hölmöilivät ihan lasuun asti. Hölmöilystä ei tullut kotiin tietoa välittömästi vaan viiveellä. Ja tämän viiveen aikana teinit yrittivät karata. Lähtivät kouluun normaalisti mutta eivät sinne menneet. Tämä onneksi päättyi onnellisesti eikä mitään pahaa ehtinyt tapahtua.
Mutta lastensuojelu olisi hoitanut asian pelkällä puhelinsoitolla. Kerroin sossutädille että meillä on nyt oikeasti huoli ja ongelmia teinin kanssa eikä tämä hoidu pelkällä puhelinsoitolla. Kerran tavattiin ja sossun lausunto oli että "ei aiheuta toimenpiteitä, kodin tuki on vahva".
Ei ollut kovin vahva. Lukemattomat kerrat kävin etsimässä lasta, hain humalaisen kotiin, estin ihan fyysisesti häipymästä, aistin jo teinin käytöksestä koska on jotain tulossa.
Mut me selvittiin. Jossain vaiheessa tämä kaveri jäi ja teini järkiintyi. Hänestä kasvoi oikein fiksu ja asiansa hoitava aikuinen.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuorella on ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita, nuoruuden irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi. Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Sitoutumista, rakkautta, lämpöä ja solidaarisuutta. Hyvä kasvatus ja lapsuuden lämmin kasvuympäristö, edes siedettävät ensimmäiset elinvuodet vähentävät riskiä perseillä myöhemmin.
Käsitys hyvästä perheestä ei auttamatta ole sitä mitä moni vanhempi kuvittelee sen olevan. Usein kuulee esim sanottavan, että kaikki lapset on kasvatettu samalla tavalla. Lapsi on yksilö ja kaikki erilaisia, ei kaikkia lapsia voi kasvattaa samalla tavalla. Moni lapsi on näkymätön vaikka kulissit olisi kunnossa.
Mutta tuossa viestissä ei ollutkaan kulisseista kyse, vaan terveestä, välittävästä ja lämpimästä perheestä. Aivan jotain muuta kuin kulissielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuori 90 luvulla, dokasin, kokeilin huumeita, myin seksiä, varastin, huijasin, valehtelin, tappelin ja vaikka mitä tuhmuuksia tein. Kotiolot oli ihan tavalliset, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Aikuisena minusta tuli amkn ja yliopiston käynyt, asiat kunnossa oleva perheellinen ihminen. Nykyaikana lasuja sun muita tehdään jos joku ruman sanan sanoo väärälle ihmiselle, turhan herkistä reagoidaan.
Olen vasta näin vanhemmalla iällä ymmärtänyt mikä meidän perhedynamiikassa oli pielessä vaikka koti oli ihan tavallinen kahden vanhemman perhe, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Meidän perheessä oli äiti, isä, minä, sisko ja veli = 5 erilaista persoonallisuustyyppiä. Ja yksi näistä persoonallisuustyypeistä dominoi koko perheen dynamiikkaa.
Useammin teinin kaveripiiri vaikuttaa hölmöyksien tekoon ja nämä kuluvat kasvamiseen.
Se on tuuripeliä, että millaisia tyypejä kaveripiirissä on.
Vierailija kirjoitti:
mistä tiedät ettei ollu vikaa kodissa?
Kodissa on vikaa jos mukula hengailee kyseenalaisessa porukassa. Siltä välttyy kun sallii lapsen kavereineen hengata kotona. Kotona voi vahtia ja kasvattaa koko porukkaa. Panna ne vaikka leipomaan.
Ja porukan vanhempien on pidettävä yhteyttä keskenään. Sovittava säännöt.
Vierailija kirjoitti:
Useammin teinin kaveripiiri vaikuttaa hölmöyksien tekoon ja nämä kuluvat kasvamiseen.
Se on tuuripeliä, että millaisia tyypejä kaveripiirissä on.
Ei ole. Ne häiriköt nimittäin potkitaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuori 90 luvulla, dokasin, kokeilin huumeita, myin seksiä, varastin, huijasin, valehtelin, tappelin ja vaikka mitä tuhmuuksia tein. Kotiolot oli ihan tavalliset, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Aikuisena minusta tuli amkn ja yliopiston käynyt, asiat kunnossa oleva perheellinen ihminen. Nykyaikana lasuja sun muita tehdään jos joku ruman sanan sanoo väärälle ihmiselle, turhan herkistä reagoidaan.
Olen vasta näin vanhemmalla iällä ymmärtänyt mikä meidän perhedynamiikassa oli pielessä vaikka koti oli ihan tavallinen kahden vanhemman perhe, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Meidän perheessä oli äiti, isä, minä, sisko ja veli = 5 erilaista persoonallisuustyyppiä. Ja yksi näistä persoonallisuustyypeistä dominoi koko perheen dynamiikkaa.
Ja te muut olitte nössöjä, jotka ette osanneet puhua keskenänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuorella on ollut turvallinen lapsuus ja terveitä kiintymyssuhteita, nuoruuden irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti säyseämpi. Ihmisen ydin syntyy lapsuudessa. Sitoutumista, rakkautta, lämpöä ja solidaarisuutta. Hyvä kasvatus ja lapsuuden lämmin kasvuympäristö, edes siedettävät ensimmäiset elinvuodet vähentävät riskiä perseillä myöhemmin.
Lässynlää. Lisää pakettiin koulukiusaaminen, jolle vanhemmat yrityksistä huolimatta eivät voi mitään.
Niin, eihän siihen esim oman lapsen vuorovaikutustaitoihin kannatta kiinnittää mitään huomiota. Se on aina muiden pää jossa viiraa.
Aloituskin on siitä oikein oivallinen esimerkki, ei minun lapsi, muiden kakaroita ei ole kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mistä tiedät ettei ollu vikaa kodissa?
Kodissa on vikaa jos mukula hengailee kyseenalaisessa porukassa. Siltä välttyy kun sallii lapsen kavereineen hengata kotona. Kotona voi vahtia ja kasvattaa koko porukkaa. Panna ne vaikka leipomaan.
Ja porukan vanhempien on pidettävä yhteyttä keskenään. Sovittava säännöt.
Tämä. Näin se menee. Vuorotellen kunkin kotona eikä kylillä pahanteossa.
"Mä olin nuori 90 luvulla, dokasin, kokeilin huumeita, myin seksiä, varastin, huijasin, valehtelin, tappelin ja vaikka mitä tuhmuuksia tein. Kotiolot oli ihan tavalliset, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita."
Tavalliset kotiolot noilla kriteereillä ei vielä kerro kovin paljon. Se on kuin parisuhde jossa mies ei hakkaa eikä juopottele kovin paljon. Normimeininki.
Se mitä kotona tapahtuu emotionaalisella tasolla ja miten hyvin muita kuunnellaan ja ymmärretään on vielä sitten ihan toisen kokoluokan asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi joka ei uskalla perseillä kotona, tekee sen kodin ulkopuolella.
Olihan kodin tuli vahva, kun teit toimenpiteitä estit ja etsit. Olit läsnä ja lapsikin tiesi, että olet häntä varten.
Moni muu olisi nostanut kädet ylös ja vaan odottanut, että routa porsaan kotiin ajaa.
Kaikilla ei ole edes mahdollisuuksia hypätä yhden kersan perässä, jos on nuorempiakin huolettavia ja/tai huono tukiverkko.
Muutenkin tuntuu, että teillä tilanne oli ns normaalia teinin perseilyä. Siksi ette kummosta tukea sossulta saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se on tuuripeliä, että millaisia tyypejä kaveripiirissä on."
Ei todellakaan. Esim. oman poikani alakoulun kaveripiiristä alkoi myöhemmin pudota yksi jos toinen pois. Kun kysyin pojaltani syytä tähän niin kuulin miten joku oli alkanut käyttää huumeita ja joku toinen taas muuten huonoilla teillä. Pojalleni oli ihan selvää että se ystävyys loppuu jos toinen alkaa mennä ihan toisia teitä eikä sellainen kuulunut siihen millaiseksi meillä oli normaali elämä käsitetty.
Ja uusi kunnollisempia kavereita tuli sitten tilalle kun enemmän samanhenkiset alkoivat hengata keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuori 90 luvulla, dokasin, kokeilin huumeita, myin seksiä, varastin, huijasin, valehtelin, tappelin ja vaikka mitä tuhmuuksia tein. Kotiolot oli ihan tavalliset, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Aikuisena minusta tuli amkn ja yliopiston käynyt, asiat kunnossa oleva perheellinen ihminen. Nykyaikana lasuja sun muita tehdään jos joku ruman sanan sanoo väärälle ihmiselle, turhan herkistä reagoidaan.
Olen vasta näin vanhemmalla iällä ymmärtänyt mikä meidän perhedynamiikassa oli pielessä vaikka koti oli ihan tavallinen kahden vanhemman perhe, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Meidän perheessä oli äiti, isä, minä, sisko ja veli = 5 erilaista persoonallisuustyyppiä. Ja yksi näistä persoonallisuustyypeistä dominoi koko perheen dynamiikkaa.
Ja te muut olitte nössöjä, jotka ette osanneet puhua keskenänne.
Meidät oli syyllistämisellä alistettu. X piti ymmärtää ettei tälle tule paha mieli. Ja se irtautuminen oli raju prosessi. Muutin esim 16 vuotiaana pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä rauhallinen nepsyteini joutui huostaan kun lasulla ei ollut antaa tukitoimia hänen oireiluunsa. Nyt alunperin rauhallinen teini on sijoituksessa sitten oppinut kyseenalaisia asioita. Kotona asuessa ei ollut mitään noista asioista huolena mitä nyt sijoitusksessa ollessaan on oppinut. Nepsy lapset ja nuoret eivät kuuluisi sijoitukseen vaan heitä pitäisi auttaa lääketieteen toimesta. No, nyt ei teini ole minun vastuullani. Koti oli hyvä ja turvallinen, samoin me vanhemmat, mutta kun lasun huoli, huoli, huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuori 90 luvulla, dokasin, kokeilin huumeita, myin seksiä, varastin, huijasin, valehtelin, tappelin ja vaikka mitä tuhmuuksia tein. Kotiolot oli ihan tavalliset, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Aikuisena minusta tuli amkn ja yliopiston käynyt, asiat kunnossa oleva perheellinen ihminen. Nykyaikana lasuja sun muita tehdään jos joku ruman sanan sanoo väärälle ihmiselle, turhan herkistä reagoidaan.
Olen vasta näin vanhemmalla iällä ymmärtänyt mikä meidän perhedynamiikassa oli pielessä vaikka koti oli ihan tavallinen kahden vanhemman perhe, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Meidän perheessä oli äiti, isä, minä, sisko ja veli = 5 erilaista persoonallisuustyyppiä. Ja yksi näistä persoonallisuustyypeistä dominoi koko perheen dynamiikkaa.
Ja te muut olitte nössöjä, jotka ette osanneet puhua keskenänne.
Käytkö nyt oikeasti syyttämään vastasyntynyttä nössöydestä? Sieltä se dominointi alkaa, vaikea puhua järkevästi jos ei osaa, koska keskusteluilmapiiri on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mistä tiedät ettei ollu vikaa kodissa?
Kodissa on vikaa jos mukula hengailee kyseenalaisessa porukassa. Siltä välttyy kun sallii lapsen kavereineen hengata kotona. Kotona voi vahtia ja kasvattaa koko porukkaa. Panna ne vaikka leipomaan.
Ja porukan vanhempien on pidettävä yhteyttä keskenään. Sovittava säännöt.
Ja sille lapselle pitää tarjota muuta tekemistä kuin hengailu. Läsnäoloa ja kiinnostusta siihen millainen tyyppi meillä asuu ja mitkä ovat hänen tarpeensa, jne ja vastata niihin. Silloin kun omat lapseni oli pieniä tutkimuksesta toiseen lapset toivottavat vanhemmilta sitä aikaa, ei turboelämyksiä.
Standardi käsitys hyvästä perheestä tuli tässäkin ketjussa esille, ei päihteitä, eikä väkivaltaa, huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuori 90 luvulla, dokasin, kokeilin huumeita, myin seksiä, varastin, huijasin, valehtelin, tappelin ja vaikka mitä tuhmuuksia tein. Kotiolot oli ihan tavalliset, ei päihteitä, ei väkivaltaa, ei uskonnollisuutta tai muita hallusinaatioita. Aikuisena minusta tuli amkn ja yliopiston käynyt, asiat kunnossa oleva perheellinen ihminen. Nykyaikana lasuja sun muita tehdään jos joku ruman sanan sanoo väärälle ihmiselle, turhan herkistä reagoidaan.
Akateemisuus ei tarkoita vielä ollenkaan, että olisi hyvä ihminen. Toisaalta peruskoulupohjaltakin voi olla mitä kultaisin ihminen, kuten omat isovanhempani.
akateeminen
Kulissi-ihmiset alapeukuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä rauhallinen nepsyteini joutui huostaan kun lasulla ei ollut antaa tukitoimia hänen oireiluunsa. Nyt alunperin rauhallinen teini on sijoituksessa sitten oppinut kyseenalaisia asioita. Kotona asuessa ei ollut mitään noista asioista huolena mitä nyt sijoitusksessa ollessaan on oppinut. Nepsy lapset ja nuoret eivät kuuluisi sijoitukseen vaan heitä pitäisi auttaa lääketieteen toimesta. No, nyt ei teini ole minun vastuullani. Koti oli hyvä ja turvallinen, samoin me vanhemmat, mutta kun lasun huoli, huoli, huoli.
Neuroepätyyppisylisyys on kroonista, ei niitä paranneta lääketieteenkään avulla. Ja tuolla on tavaton määrä nuoria jotka sinne sijoitukseen kuuluu, mutta paikka on heille väärä. Erilaiset haasteet pitäisi huomioida, eikä sitä nepsylasta laittaa päihdeongelmaisten kanssa samaan laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mistä tiedät ettei ollu vikaa kodissa?
Kodissa on vikaa jos mukula hengailee kyseenalaisessa porukassa. Siltä välttyy kun sallii lapsen kavereineen hengata kotona. Kotona voi vahtia ja kasvattaa koko porukkaa. Panna ne vaikka leipomaan.
Ja porukan vanhempien on pidettävä yhteyttä keskenään. Sovittava säännöt.
Ja sille lapselle pitää tarjota muuta tekemistä kuin hengailu. Läsnäoloa ja kiinnostusta siihen millainen tyyppi meillä asuu ja mitkä ovat hänen tarpeensa, jne ja vastata niihin. Silloin kun omat lapseni oli pieniä tutkimuksesta toiseen lapset toivottavat vanhemmilta sitä aikaa, ei turboelämyksiä.
Standardi käsitys hyvästä perheestä tuli tässäkin ketjussa esille, ei päihteitä, eikä väkivaltaa, huoh.
Ja akateemisuus tekee hyvin ihmisen.
Lässynlää. Lisää pakettiin koulukiusaaminen, jolle vanhemmat yrityksistä huolimatta eivät voi mitään.