Lapsi käveli yksin päiväkotiin :(
Lauttasaaressa äsken.
Pikkutytyö, n. 5v, vaaleanpunainen takki ja hiukset letillä. Näin kaukaa, kun käveli yksin pitkää suoraa. Kun tulin kohdalle, niin tytöllä oli asiaa, kyseli ja jutteli, kertoi olevansa matkalla päiväkotiin, samalla ujostellen ja hymyillen. Ohikulkijoista kyseli minulta "Mihin toi koira menee" ym.
Katsoin, että pääsi päiväkotiin asti.
Siis noin pieni on laitettu yksin kulkemaan?!
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä eskarilainen kulki (turvallista reittiä, ei pk-seudulla) joka aamu yksin kellopuhelimen kanssa. Päiväkodilla vanhempi otti vastaan nuoremman sisaruksen kanssa ja vei ryhmään. Harjoitteli kouluun menoa varten (koulu samassa rakennuksessa) ja tämä oli tosi hyvä, sillä kouluun kulkeminen yksin on nyt sujunut täysin ongelmitta.
Yksi hänen eskarikaverinsa kulki ja lähti joka päivä yksin, sillä asuivat ihan päiväkodin lähellä ja äiti oli kotona vauvan kanssa.
Jos vanhempi kerran vei nuoremman sisaruksen päiväkotiin, miksi eskarilainen ei päässyt samassa kyydissä vaan joutui kävelemään?
Lyhyt (n.800m) ja turvallinen matka (suojatie vain eskarin edessä), jonka pyöräili. Ihan täysin kouluun menon harjoittelua varten ja halusi itsekkin näin toimia. Koko viime kevään kulki näin. Nuorempi sisarus kulki autolla työmatkan yhteydessä (molemmat haettiin kävellen). Eskarilainen tosiaan otettiin vanhemman toimesta perillä vastaan, ettei yksin tarvinnut kuitenkaan ryhmään mennä ja oli kellopuhelin, että jos alkaisi matkalla jännittää (ei alkanut). Eskariopejenkin mielestä tämä oli tosi hyvä keino harjoitella koulumatkaa varten.
Olen tosi tyytyväinen, että toimittiin näin, sillä kouluun ei olisi mahdollista saattaa, kun suurinosa aamuista alkaa ysiltä ja omat työt kasilta. Hienosti on sujunut, kun on ollut
tuttua hommaa.
Toki tässäkin varmasti vaikuttaa se, millainen lapsi on kyseessä. Meillä tosi fiksu ja tunnollinen tyyppi, joka muutenkin suoriutuu itsenäisesti jo monesta asiasta. Ja toki tämä on turvallinen omakotitalo-lähiö, jossa aamuisin kulkee vain muita koululaisia ja päiväkotilaisia vanhempineen.
Suomessa ei ole juridista ikärajaa sille minkä ikäinen lapsi saa kulkea yksin. Sitä ei toki suositella, että varhaiskasvatusikäisten lasten lähettämistä yksin matkaan ilman, mutta kyllä sitä katsotaan läpi sormien, jos ei ole esim tien ylitystä ja matka on todella lyhyt.
Eihän se ole oikein. Ketään kohtaan. Lapsella kuuluu olla aina saattaja, OMA vanhempi, sisko, veli yms, ei saa mennä yksin minnekään. Vaikka vanhemmilla olisikin töitä, ei sen pitäisi olla mikään ongelma, että veisi lapsen päiväkotiin, kouluun yms KÄVELLEN, pyörällä, bussilla yms oman auton sijaan. Ja myös palasi on haettava, kun päiväkotipäivä tai koulupäivä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän lapsi saa kulkea yksin päiväkotiin, ihan sääntöjenkin mukaan huoltajat tai nimetyt ihmiset vie ja hakee. Hyvä että saatoit perille, mikä lienee tilanteen takana.
Saa kulkea. Ei saa lähteä yksin, mutta aamulla voi tulla yksin.
Minulla 6-vuotias kulkee myös yksin. Matka on n. 150 m, eikä ole tien ylitystä.
Veisin kyllä, mutta haluaa kävellä itse.
"Lapsella kuuluu olla aina saattaja"
Miksi kuuluu jos lapsi itse haluaa mennä yksin ja on sen verran kehittynyt että kykenee siihen?
Ennen tuo oli ihan tavallista. Itse kävelin 4-vuotiaasta eteenpäin itse. Matkaa noin kilometri, reitti erittäin rauhallista kävelytietä, lopussa vaain yhden rauhallisen autotien ylitys. Ei minua "laitettu" kulkemaan yksin, minä itse halusin. Oli päivän parasta aikaa se kun sai yksikseen kulkea päiväkotiin ja sieltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli ihan normaalia esim. 70-luvulla. Muistan silloin kulkeneeni yksin seurakunnan päiväkerhoon 5-vutiaana noin puolen kilometrin matkan ja 6-vuotiaana eskariin samanalaisen matkan. Eikä kukaan pitänyt sitä kummallisena.
Niin. Moni muukin asia on ehtinyt muuttua 50 vuodessa aika paljonkin, kuin vain lasten kulkeminen yksin eskariin...
"No kyllä minua vielä kuusivuotiaana kiellettiin noilla matkoilla puhumasta vieraille aikuisille. Oli melkoiset valmennukset kotona."
Lasta vahingoittavat kaikkein useimmin heille tutut ihmiset. Ihan kuten raiskauksistakaan suurin osa ei ole ns. "puskaraiskauksia", joku pusikossa vaaniva namusetä ei ole se yleisin hyväksikäyttäjä ollenkaan.
Lapsille tärkeintä on opettaa omien rajojen pitäminen ja toiminta ongelmatilanteissa, ei se että heistä tehdään sosiaalisesti pelokkaita tuppisuita.