Lue keskustelun säännöt.
Lapsi käveli yksin päiväkotiin :(
28.09.2026 |
Lauttasaaressa äsken.
Pikkutytyö, n. 5v, vaaleanpunainen takki ja hiukset letillä. Näin kaukaa, kun käveli yksin pitkää suoraa. Kun tulin kohdalle, niin tytöllä oli asiaa, kyseli ja jutteli, kertoi olevansa matkalla päiväkotiin, samalla ujostellen ja hymyillen. Ohikulkijoista kyseli minulta "Mihin toi koira menee" ym.
Katsoin, että pääsi päiväkotiin asti.
Siis noin pieni on laitettu yksin kulkemaan?!
Kommentit (48)
Ei ole turvallista jos ei yhtään osaa varoa tuntemattomia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikelta ei voi suojella, mutta mitä jos noin kontaktia haluavan lapsen kohdalle olisi tullut (tai tulee) joku aikuinen, jolla ei ole hyviä tarkoituksia?
Liian nuorena itsenäistymään.
Tuolla perusteella alle 14-vuotiasta ei pitäisi päästää yksin mihinkään. Lapsi jää aikuiselle kakkoseksi, jos tarkoitusperä on paha.
Hatista vetäisit tuon 14 v. Naurettavaa.
Alle kouluikäisestä nyt kyse.
Niin. Kerro toki mitä joku 10-vuotias pikkutyttökään mahtaa sille, jos aikuinen tahtoo tälle pahaa? Tuo on argumenttina vain niin kestämätön lapsen rajoittamiselle.
"Nykyään tuon ikäisellä kuuluisi olla aikuinen saattaja. Näin minulle on kerrottu."
Varmaan se on se miten yleensä nykyään toimitaan. Eri asia on että onko se jotenkin oikeasti välttämätöntä.
"Ei ole turvallista jos ei yhtään osaa varoa tuntemattomia ihmisiä. "
Vastoin monien käsitystä maailma ei ole täynnä vieraita ihmisiä jotka haluaisivat lapsille pahaa. Tietysti joskus tapahtuu pahoja asioita mutta lapselle tilastollisesti vaarallisin paikka on oma koti ja vaarallisin ihminen oma vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivan ikäinen on kulkemaan yksin. Menin itsekin samanikäisenä tarhaan kävellen 2 kilometriä. Selvisin hengissä noin vaativasta suorituksesta jippii.
Nykyään tuon ikäisellä kuuluisi olla aikuinen saattaja. Näin minulle on kerrottu.
Ja tosiaan, kuljin itsekin kaupungilla yksin, kun olin viiden tai kuuden vanha. Muistan, kun ensimmäisinä kertoina joku aikuinen tuli pari kertaa kysymään, oletko ihan yksin menossa täällä.
Se oli 1960-lukua.
En siis ole keskustelun aloittaja, mutta muistan kuulleeni tuollaisesta säännöstä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole turvallista jos ei yhtään osaa varoa tuntemattomia ihmisiä. "
Vastoin monien käsitystä maailma ei ole täynnä vieraita ihmisiä jotka haluaisivat lapsille pahaa. Tietysti joskus tapahtuu pahoja asioita mutta lapselle tilastollisesti vaarallisin paikka on oma koti ja vaarallisin ihminen oma vanhempi.
Tämä!
Jos aikuinen pelottelee lasta, ettei muihin ihmisiin pidä luottaa sen vertaa että ulkona voi kävellä rauhassa, onko ihme jos alkaa ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Sopivan ikäinen on kulkemaan yksin. Menin itsekin samanikäisenä tarhaan kävellen 2 kilometriä. Selvisin hengissä noin vaativasta suorituksesta jippii.
Kun sinä olit saman ikäinen, maailmassa ei ollut läheskään niin paljon pahuutta, mm. mahmujen, namusetien, pedojen ja peukkupäiden muodossa. Elämä oli silloin huomattavasti turvallisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole turvallista jos ei yhtään osaa varoa tuntemattomia ihmisiä. "
Vastoin monien käsitystä maailma ei ole täynnä vieraita ihmisiä jotka haluaisivat lapsille pahaa. Tietysti joskus tapahtuu pahoja asioita mutta lapselle tilastollisesti vaarallisin paikka on oma koti ja vaarallisin ihminen oma vanhempi.
Tämä!
Jos aikuinen pelottelee lasta, ettei muihin ihmisiin pidä luottaa sen vertaa että ulkona voi kävellä rauhassa, onko ihme jos alkaa ahdistaa?
No kyllä minua vielä kuusivuotiaana kiellettiin noilla matkoilla puhumasta vieraille aikuisille. Oli melkoiset valmennukset kotona. Kerrottiin, että ongelmatilanteessa voi pyytää apua poliisilta ja kerrottiin miltä poliisit näyttävät, siis vaatetus. Onneksi ei ongelmia tullut kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivan ikäinen on kulkemaan yksin. Menin itsekin samanikäisenä tarhaan kävellen 2 kilometriä. Selvisin hengissä noin vaativasta suorituksesta jippii.
Kun sinä olit saman ikäinen, maailmassa ei ollut läheskään niin paljon pahuutta, mm. mahmujen, namusetien, pedojen ja peukkupäiden muodossa. Elämä oli silloin huomattavasti turvallisempaa.
Namusetiä ja pedoja on Suomessa ollut aina, kuten muuallakin. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei ole turvallista jos ei yhtään osaa varoa tuntemattomia ihmisiä. "
Vastoin monien käsitystä maailma ei ole täynnä vieraita ihmisiä jotka haluaisivat lapsille pahaa. Tietysti joskus tapahtuu pahoja asioita mutta lapselle tilastollisesti vaarallisin paikka on oma koti ja vaarallisin ihminen oma vanhempi.
Tämä!
Jos aikuinen pelottelee lasta, ettei muihin ihmisiin pidä luottaa sen vertaa että ulkona voi kävellä rauhassa, onko ihme jos alkaa ahdistaa?
No kyllä minua vielä kuusivuotiaana kiellettiin noilla matkoilla puhumasta vieraille aikuisille. Oli melkoiset valmennukset kotona. Kerrottiin, että ongelmatilanteessa voi pyytää apua poliisilta ja kerrottiin miltä poliisit näyttävät, siis vaatetus. Onneksi ei ongelmia tullut kuitenkaan.
Oletko kovinkin yllättynyt, ettei ongelmia tullut?
Meillä eskarilainen kulki (turvallista reittiä, ei pk-seudulla) joka aamu yksin kellopuhelimen kanssa. Päiväkodilla vanhempi otti vastaan nuoremman sisaruksen kanssa ja vei ryhmään. Harjoitteli kouluun menoa varten (koulu samassa rakennuksessa) ja tämä oli tosi hyvä, sillä kouluun kulkeminen yksin on nyt sujunut täysin ongelmitta.
Yksi hänen eskarikaverinsa kulki ja lähti joka päivä yksin, sillä asuivat ihan päiväkodin lähellä ja äiti oli kotona vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopivan ikäinen on kulkemaan yksin. Menin itsekin samanikäisenä tarhaan kävellen 2 kilometriä. Selvisin hengissä noin vaativasta suorituksesta jippii.
Kun sinä olit saman ikäinen, maailmassa ei ollut läheskään niin paljon pahuutta, mm. mahmujen, namusetien, pedojen ja peukkupäiden muodossa. Elämä oli silloin huomattavasti turvallisempaa.
Namusetiä ja pedoja on Suomessa ollut aina, kuten muuallakin. Valitettavasti.
Ne harvemmin ottaa lapsen hengiltä, käyttävät muihin tarkoitusperiinsä.
Kiitos ap.lle. Maailmassa ei ole liikaa välittäviä ihmisiä.
2 lapsen isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun sinä olit saman ikäinen, maailmassa ei ollut läheskään niin paljon pahuutta, mm. mahmujen, namusetien, pedojen ja peukkupäiden muodossa. Elämä oli silloin huomattavasti turvallisempaa."
Väärin. Tuo on yleinen harhakäsitys. Noita asioita oli ennen jopa enemmän koska niistä ei puhuttu ja niitä ei haluttu edes ajatella. Nyt jälkikäteen moni on avautunut lapsuudentraumoistaan vuosikymmenten takaa jolloin heitä on kohdeltu huonosti, hyväksikäytetty ja vahingoitettu. Usein oman vanhemman, sukulaisen, naapurin sedän, opettajan tai lähimetsän puliukon toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kulkee sujuvasti"on eri asia kuin se, onko oikein laittaa noin pientä kulkemaan yksin...
On erittäin oikein. Kaikki lapset eivät ole avuttomia ahdistustapauksia. Tuon ikäinen ei ole mitenkään liian pieni kulkemaan omatoimisesti lyhyitä matkoja.
Tiedän yhden jonka vanhemmat toi kouluun, luokkaan asti, vielä ysillä. Ei ollut mikään erityisnuori, mutta sen vanhemmat oli jotain läheisriippuvia.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli ihan normaalia esim. 70-luvulla. Muistan silloin kulkeneeni yksin seurakunnan päiväkerhoon 5-vutiaana noin puolen kilometrin matkan ja 6-vuotiaana eskariin samanalaisen matkan. Eikä kukaan pitänyt sitä kummallisena.
Minut saatettiin kouluun 9-vuotiaaksi ja oli iltapäivähoiva.
Tuntui hyvältä enkä ollut poikkeus.
Pk-seudulla vauraiden alueella tuo on aivan ok. Ainakin pk-seudulla kunnioitetaan suojateitä, toisin kuin pikkupaikkakunnilla.
"No kyllä minua vielä kuusivuotiaana kiellettiin noilla matkoilla puhumasta vieraille aikuisille. Oli melkoiset valmennukset kotona. Kerrottiin, että ongelmatilanteessa voi pyytää apua poliisilta ja kerrottiin miltä poliisit näyttävät, siis vaatetus. Onneksi ei ongelmia tullut kuitenkaan."
Tämä on hyvää tarkoittava neuvo mutta noin yksioikoisena jopa vaarallinen. Esim. itse kerran kuljin talvella ison lumikasan ohi ja näin sen juurella lumessa makaavan hiljaa itkevän lapsen. Yritin kysyä lapselta että onko hänellä jotain hätää mutta hän ei vastannut mitään. Ei selvästikään uskaltanut vastata vieraalle miehelle mitään. No paikalle tuli nainen ja hänkin yritti kysellä että onko lapsi kunnossa mutta ei vastannut. Lopulta sopersi vain että ei saa puhua vieraille ihmisille. No oli pakko soittaa hätäkeskukseen kun ei tiedetty että onko lapsi kunnossa. Ambulanssia sitte odoteltiin siinä melkein puoli tuntia. En tiedä oliko lapsella lopulta mitään oikea hätää mutta jos hän olisi uskaltanut edes kertoa että mitä oli tapahtunut ja onko koti lähellä niin homma olisi kyllä hoitunut paljon helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä eskarilainen kulki (turvallista reittiä, ei pk-seudulla) joka aamu yksin kellopuhelimen kanssa. Päiväkodilla vanhempi otti vastaan nuoremman sisaruksen kanssa ja vei ryhmään. Harjoitteli kouluun menoa varten (koulu samassa rakennuksessa) ja tämä oli tosi hyvä, sillä kouluun kulkeminen yksin on nyt sujunut täysin ongelmitta.
Yksi hänen eskarikaverinsa kulki ja lähti joka päivä yksin, sillä asuivat ihan päiväkodin lähellä ja äiti oli kotona vauvan kanssa.
Jos vanhempi kerran vei nuoremman sisaruksen päiväkotiin, miksi eskarilainen ei päässyt samassa kyydissä vaan joutui kävelemään?
"Lauttasaaressako?"
Lauttasaari ei monin osin poikkea mitenkään jostain pikkukaupungista. Se on täynnä turvallisia kävelyreittejä.