Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei enää kiinnosta, v**uttaa ja olo on kurja koko ajan.
03.10.2008 |
Ulkoisesti asiat ovat paremmin kuin hyvin mutta pään sisällä myllertää pahasti. On perhe (puoliso, kaksi ihanaa lasta), arvostettu työpaikka, omakotitalo (ja pirusti velkaa) jne. Kuitenkin olen lopen kyllästynyt tähän kaikkeen.
En tiedä mikä on, masennus, myöhästynyt 3-kympin tai varhainen 4-kympin kriisi vai mikä mutta kaikki tuntuu tökkivän nyt tosi pahasti. Innostus puuttuu, kynnys minkään uuden homman aloittamisen on korkealla ja tekisi vain mieli nukkua tai olla tekemättä mitään. Puoliso on kuin kaveri jonka seura kyllästyttää, lapset on kivoja kun ne nukkuu tai on muuten vaan hiljaa, töistä ei tahdo tulla mitään kun kyllästyttää, omakotitalon loputon työmäärä ahdistaa jne. Tuntuu että työ häiritsee perhe-elämää ja vice versa, perhe-elämä harrastuksia ja omat fiilikset häiritsevät kaikkia näitä yhdessä ja erikseen.
Olisi niin mukavaa tehdä edes kuukauden irtiotto näistä normaalikuvioista. Olla rauhassa yksin pienessä yksiössä, lukea kirjoja, tavata ystäviä, harrastaa edes joskus jotain ilman että harrastaminen haittaa perhe-elämää tai työtä. Tai olla joskus rauhassa töissä vaikka puoleenyöhön saakka jos on hyvä vauhti ja innostus päällä ilman että täytyy potea huonoa omaatuntoa tai pyydellä kotona anteeksi. Parisuhdekin kyllästyttää mutta en sentään ole niin naiivi että kuvittelisin olevan aina mahdollista vaihtaa uuteen kun arki astuu suhteeseen. Ja pieni hajurako tekisi varmasti hyvää meille kummallekin, sen huomaa jo heti jos jompikumpi on edes yön tai kaksi poissa kotoa vaikkapa työmatkan merkeissä.
Kommentit (7)
ja varaa itsellesi 3-päiväinen lomareissu jonnekin ystävättären kanssa. varaat halvat lennot ja hotellin netistä, ja lähdette reissuun parin kk:n päästä. sillävälillä mielialasi nousee kun suunnittelet omaa aikaasi, ja jaksat keskittyä paremmin arkipäiviin. reissun jälkeen -shoppailua, nähtävyyksiä, aikaa itselle ja ystävälle, ja mikä tärkeintä - maisemanvaihdos piristää jälkikäteen pitkän aikaa. olen itse huomannut, ettei kukaan muu ajattele minun mielialaani tai kiinnostusten kohteita niin että minä jaksaisin pyörittää arkirumbaa, minun on se itse tehtävä. vastavuoroisesti kannustat miestäsi harrastamaan tai vaikka tekemään samanlaisen reissun fudismatsia kattomaan tai muuta innostavaa. tulevien suunnittelu pitää mielen korkealla. jos ihmisen ainoa ajatus tulevaisuudesta on se, miten joulun sukkulointi sukulaisten luona, kanssa ja ilman onnistuu, niin eihän sellainen voi olla päätarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja varaa itsellesi 3-päiväinen lomareissu jonnekin ystävättären kanssa.
...vaimo vaan vois tykätä kyttyrää jos ottaisin mukaan ystävättären.
Rahaa vaan ei ole liikaa mihinkään ylimääräiseen joten varmaan sekin siellä taustalla ahdistaa kun tuntee elävänsä aina "kädestä suuhun".
-1-
ala lukemaan raamattua ja rukoilemaan...löydät toivon tämän toivottomuuden ja masennuksen keskellä...en tarkoita uskontoa vaan aitoa uskoa...otat itsellesi loman johonki korpeen keskelle hiljasuutta johku mökkiin...vähentäkää harrastuksia ja olkaa vaan kotona tai sitte lähdette ihan kahdestaan johonki kylpylälomalle..tai johonki halvempaan...omakotitalon rakentaminen tai remppaaminen väsyttää..työelämä on kamalan kiireistä ja stressiä...lasten mahdollinen valvottaminenki kestää aikansa ennenkä siitäki toipuu...olen päivät kotona lasten kanssa ja kun puoliso tulee töistä..mikään ei ole niin ihanaa, kun lähetä ulos lenkille tai hierojalle YKSIN...tenavien huudot alkaa iltaa kohden ärsyttää..haaveilemme mieheni kanssa lomasta kahden kesken..nyt ei ole mahdollista, koska ei lastenvahtia...mutta kaiken tämän keskellä nautin hiljaisuudessa metsässä lenkillä jutella Jumalalle ja rukoilla..saan siitä aina toivoa ja voimaa vaikka väsynyt olisikin ja ei millään jaksaisi mitään.....
Sanoisinko että olen samassa jamassa (olen siis mies). Itse otin tuon irtioton joksikin aikaan ja meillä siitä ei hyvää seurannut vaan olin oikeasti menettää kaiken. Tiedän tuon tunteesi miltä tuntuu kun kaikki kaatuu päälle ja kumppani siinä rinnalla tuntuu vain tutun näköiseltä ihmiseltä mutta ei puolisolta. Voin sanoa että sinua vaivaa syvä masennus kuten itseänikin. Ei oikein tahdo löytää mistään ilon aiheita.
Erityisen ikävää on juuri tuo kun päässä jauhaa töissä omat asiat ja kotona työasiat. Ja mitään ei viitsisi tehdä. Ei voi muuta kun toivoa vaan jaksamista. Kyllä meitä on muitakin samassa jamassa jos se edes vähän helpottaa tietää.
http://www.tohtori.fi/?page=591031
Teepä huvikses tuo masennustesti. Olen kärsinyt itse masennuksesta. Lääkitys auttoi takaisin jaloilleen, vaikka se ei ongelmia poistakaan, niin auttaa niitä käsittelemään ja jaksat elää arkea lastenkin kanssa. On tärkeää ettet pistä itseäsi liian lujille vaan haet apua.
Mullakin on masennuksen aikoina ollut juuri tuollainen unelma, että kun saisin olla YKSIN, yksin... toivoin että joku ampuis mut raketilla pimeään avaruuteen missä olis hiljaista. Elämä tuntui olevan niin vailla merkitystä, että toivoin että kuolisin.
Mutta minä selvisin, ja niin selviät sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin yksin viikonlopun..ja entistä enenmän väsyttää ja ahdistaa kun palasin kotiin ja arkeen..haluisin vaan olla rauhassa ja nukkua=(
Tai sitten burn-outtia.