oottekste jo hereillä? mulla vissiin synnytys käynnissä, oon hurmiossa sekä vähän kauhuissani.

mä jouduin nousemaan sängystä kun tajusin että mulla supistaa säännöllisesti. ja ylipäätään! mulla ei ole ollut harjoitussupistuksia, eikä ekan synnytykseni aikana " oikeitakaan" supistuksia. paitsi käynnistettyjä. luulin ettei mun kohtu viitsi nytkään ruveta hommiin, mutta ilmeisesti viitsiikin :))



oli pakko nousta ylös tsekkaamaan että missäs vaiheessa ne suositteleekaan uudelleensynnyttäjälle sairaalaanlähtöä, kun tosiaan olen odottanut vesien menoa, en supistuksia.



nyt tulee 10 min välein, kestää kerrallaan alle 30 sek. jos tihenee tai pitenee niin rupeen herätteleen miestä ja soitteleen tukihenkilölle. nyt juon teetä ja ihmettelen :D

kävin lepäilemässä miehen vieressä (ja herätin sitä sen verran että tiedotin tilanteesta, panin myös tukihenkilölle tekstiviestin), mutta en mä osannut olla, mua rupeaa naurattaan kun supistus nousee ja toisaalta voihkituttaan, nää on aika napakat. tulee 10-15 min välein, kestosta en nyt oo varma kun oli vaan kännykkä ajanottovehkeenä.

Sulla hyrrää nyt konetta käyntiin, kohta jyllää suuret voimat, mahtavaa!!

Sitten kun makuulla ei enää voi olla, niin liikkeelle ja lanteita keinuttelemaan. Suihku on myös hyvä paikka. Onnellista vauvanhakumatkaa! :)

kauheeta, ihan vasta se oli ihan pieni, huomenna varmaan mun silmissä jo aikaihminen..



nyt mua jännittää että tää synnytys ei pysy käynnissä tms. olo oli eilen sitä luokkaa että aattelin että en kestä kauaa. olin esikoisen kanssa pelaamassa jalkapalloa (aika hillitysti pelailin :D ) ja yhtäkkiä tajusin että kappas, rattaat on tuolla puolen kenttää, esikoinen toisella puolen, ja mä seistä törötän keskellä enkä ehkä pääse kävelemään. keplottelin jotenkin esikoisen rattaisiin ja sitten käveltiinkin varmaan 20 minuuttia n. 500 metrin matkaa kotiin. joku mummo siinä hidasteli toisella puolen tietä, jäi mun mielestä tsekkailemaan että oonko kännissä vai mikä riivaa kun raahasin vuorotellen molempia jalkojani ja välillä kumarruin kaksinkerroin rattaiden päälle huilimaan. painoi hulluna noita jänteitä nivustaipeissa.

oon niiden oppien mukaan nyt hengitellyt ja rentoutunut tietoisesti. meen suihkuun kunhan meidän talon järjestyssäännöissä mainittu hiljainen aika loppuu kotvan päästä (vai loppuko se jo seiskalta? no, meen kohta joka tapauksessa).



voi vitsi, mä oon aika malttamaton ja innoissani ja kauhuissani myös. tekis mieli soittaa synnytysvastaanottoon että neulat valmiiksi, että haluan sen epiduraalin mua vastaan jo parkkikselle :D

mulla oli sama tukija mukana ekassa synnytyksessä, ja tää on mulle hyvä järjestely.