Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko kuollessa kovinta mahdollista kipua?
26.09.2026 |
Meneekö kuolema suurinpiirtein näin? Makaat sängyllä ja olo on normaali, yhtäkkiä alkaa päästä varpaisiin menevä sietämätön kipu joka voimistuu voimistumistaan ja huudat tuskaisena muutaman minuutin kunnes henki ei enää kulje.
Kommentit (55)
Riippunee siitä pysähtyykö sydän vai liukastutko vahingossa lihamyllyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelit ap siis esittää kysymyksen kuolleille? Onko heitä paljonkin palstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan riippuu vähän miten kuolet? Tippumisen seurauksena kuoleminen tai auton alle jääminen varmasti sattuu, hukkuminen ei niinkään?
Hehehe, palstaa lukiessa kyllä huomaa keskivertokansalaisen tyhmyyden😆😆 Selviytyjäkertomusten mukaan hukkuminen on kivuliaimpia tapoja lähteä.
Olen kuullut useampia näitä kertomuksia ja yhden kertojan tavannut itsekin. Olen kuullut päinvastaista kuin sinä. Tämä tapaamani sanoi, että olo oli niin hyvä ettei olisi halunnut vedestä pois kun pelastajat nostivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuolema tuottaisi kipua?
Koska nykyään pantataan kipulääkkeitä.
Siskoni kuoli leukemiaan. Silloin vielä hän sai morfiinia ja rauhoittavaa automaationa, nykyään ihmiset ei saa oikeita lääkkeitä edes kuolemaa tehdessä koska "saattaa tulla riippuvuus".
Oli silti sekava ja peloissaan, mutta ainakin haluaisin uskoa että ei kivuissa. Lähinnä nukkui mutta aina herätessään oli silti kauhuissaan. Nyt ihmisillä on exit planeja vakavan sairauden varalta koska tässä maassa pidetään ihmisiä kivuissa ja kärsimyksessä.
Itselläkin kipuja, mihin en saa apua. Kamalaa miten kuolevia kohdellaan. Se ei ole keneltäkään pois jos heidän viimeisistä hetkistä tehtäis kivuttomia ja rauhallisia.
Pelkkää urbaania legendaa tuo riippuvuuden pelko. Kuolevaan pumpataan kipulääkettä ja rauhoittavaa kipupumpulla, hän voi jopa itse annostella sitä tietyissä rajoissa. Ikävä tosiasia on, ettei kaikkia kipuja voida aina täysin poistaa mutta niitä voidaan helpottaa. Myös sedaatio on mahdollinen sairaalatasoisessa hoidossa.
Ei pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kovasti siitä miten se lähtö tulee ja mitä laskee siihen mukaan? Jos se on vain se varsinainen poismenon hetki niin se voi olla rauhallisin hetki pitkään aikaan. Olen kuullut, että jossain neljännen asteen syövässä se loppuelämä on niin kamalaa, että nopea kuolema lienee se ainoa toive niin poistujalla kuin omaisillakin.
Ja silti mieleltään sairaat sadistit kuten Räsänen vastustaa eutanasiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rauhallisesti minun äiti ainakin lähti, ei huutanut. Huokaisi vain.
Minun isäni ei lähtenyt rauhallisesti. Hän sairasti terminaalivaiheen syöpää, oli sairaalassa ja sai niin kovan sydänkohtauksen että putosi sängystä ja kuoli lattialle.
Tuossa on sitten jo kaksi asiaa tapahtunut yhtä aikaa…. Tosi usein muuten sydäriin äkkikuollut löydetään joko sängystä roikkuvana tai lopullinen sydäri iskee ruokailun aikana mikä on 2000% dramaattisempaa jos se tapahtuu seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kovasti siitä miten se lähtö tulee ja mitä laskee siihen mukaan? Jos se on vain se varsinainen poismenon hetki niin se voi olla rauhallisin hetki pitkään aikaan. Olen kuullut, että jossain neljännen asteen syövässä se loppuelämä on niin kamalaa, että nopea kuolema lienee se ainoa toive niin poistujalla kuin omaisillakin.
Ja silti mieleltään sairaat sadistit kuten Räsänen vastustaa eutanasiaa.
Eutanasia menee todennäköisesti huonoon suuntaan eikä enää olekaan vain hyvin paljon kärsiville. Pelkään siitä tulevan säästökeino. Hoidokkien oloja voi huonontaa, kun on omaa syytä, että eivät lähde täältä.
Ennemmin pitäisi taata palliatiivinen senaatintori jokaiselle kuolevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydäriin voi kuolla kesken lenkinkin. Ruumiisi vain löydetään kuolleena ja ole kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palliatiivinen *sedaatio
Tätä ei mitenkään realistisesti voi saada kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Eutanasiassa ei ole mitään väärää. Teoreettiset väärinkäytökset eivät ole mikään syy sille, että tuhannet vakavasti sairaat kuolevat tuskissaan.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ainakin putin tuntee pitkään kovaa kipua.
Saat sen mitä toivot. Kannattaa siis miettiä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuolema tuottaisi kipua?
Koska nykyään pantataan kipulääkkeitä.
Siskoni kuoli leukemiaan. Silloin vielä hän sai morfiinia ja rauhoittavaa automaationa, nykyään ihmiset ei saa oikeita lääkkeitä edes kuolemaa tehdessä koska "saattaa tulla riippuvuus".
Oli silti sekava ja peloissaan, mutta ainakin haluaisin uskoa että ei kivuissa. Lähinnä nukkui mutta aina herätessään oli silti kauhuissaan. Nyt ihmisillä on exit planeja vakavan sairauden varalta koska tässä maassa pidetään ihmisiä kivuissa ja kärsimyksessä.
Itselläkin kipuja, mihin en saa apua. Kamalaa miten kuolevia kohdellaan. Se ei ole keneltäkään pois jos heidän viimeisistä hetkistä tehtäis kivuttomia ja rauhallisia.
Pelkkää urbaania legendaa tuo riippuvuuden pelko. Kuolevaan pumpataan kipulääkettä ja rauhoittavaa kipupumpulla, hän voi jopa itse annostella sitä tietyissä rajoissa. Ikävä tosiasia on, ettei kaikkia kipuja voida aina täysin poistaa mutta niitä voidaan helpottaa. Myös sedaatio on mahdollinen sairaalatasoisessa hoidossa.
Ei pidä paikkaansa.
Lääkäreillä on lähtökohtaisesti velvollisuus huolehtia ensisijassa potilaan elämän laadusta. Silti kaikkeen määrätään buranaa ja ketipinoria.
Turha mitään käypää hoitoa ehdotella, se ei toteudu käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuollessa ei välttämättä tunne muuta kuin hieman heikon olon ennen kuin kuolema tapahtuu. Näin esimerkiksi sydänpysähdyksen tullessa. Sen jälkeen hengitys lakkaa ja jonkun ajan kuluttua aivotoimintakin. Olen tavannut ihmisen joka oli jo melkein puoli tuntia ollut kliinisesti kuollut kunnes heräsi elvytyksen myötä, hän kertoi miltä kuolema tuntui ja mitä hän koki sen jälkeen. Me ea-osaston henkilökunta olimme ihmeissämme.
Mutta eikö tuolloin pitäisi olla aivokuollut?
Kyllä hän meidän ymmärryksemme mukaan oli jo exituksessa. Ihmehän se oli, mutta näitä tapahtuu silloin tällöin, eikä kukaan kykene selittämään syytä. Me emme tiedä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä päädyin elvytettäväksi kerran. Saatiin takaisin kun tässä kirjoittelen. Sydän petti.
Tuli vain huono huimaava olo ja sitten olin kaatunut, ei kipua, huono olo vain.
Riippuu kovasti siitä miten se lähtö tulee ja mitä laskee siihen mukaan? Jos se on vain se varsinainen poismenon hetki niin se voi olla rauhallisin hetki pitkään aikaan. Olen kuullut, että jossain neljännen asteen syövässä se loppuelämä on niin kamalaa, että nopea kuolema lienee se ainoa toive niin poistujalla kuin omaisillakin.