Sanokaapa jotain ystävällistä nuoremmista sukupolvista
Tuntuu, että tosi usein vanhemmilta sukupolvilta tulee pelkkiä haukkuja. Voisitteko keksiä jotain ystävällistä sanottavaa? Jotain ei passiivisaggressiivista mieluiten... Jos ei, niin miksi se tuntuu vaikealta?
Kommentit (91)
Todella upeita käveleviä taideteoksia nämä nuoret nykyään. Siis tarkoitan näitä tatuointeja. Ja hiuksetkin välyyvät nykyään kaikissa sateenkaaren väreissä. Olishan se ihan hirveetä olla naturelli. Harmaa hiirulainen
Minulla ei ole mitään vaikeuksia kehua nuorempia sukupolvia, ja usein kehunkin.
Mutta ihmettelen kyllä yhtä asiaa, vähän aiheen vierestä mutta kuitenkin sitä sivuten. Minun on nelikymppisenä todella vaikea ymmärtää nykypäivän alle 25-vuotiaita. Siis ihan käytösnormeja ja kaikkea.
En esimerkiksi tajua, miten vaikkapa 28-vuotiaat ja 22-vuotiaat tuntuvat olevan ihan eri maailmoista. Miten noin suuri sukupolvinen muutos on voinut tapahtua ihan muutamassa vuodessa? Yleensä muutokset tapahtuvat asteittain.
Ja kolmekymppiset tuttavat näyttävät olevan yhtä hämmentyneitä nuorempien kanssa, joten ei taida pelkästään siitä olla kyse, että minä olen keski-ikäinen joka ei vaan tajua mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOTKUT nuoret ovat oikein siistejä ulkoasultaan. Samoin JOTKUT nuoret ovat oikein kohteliaita.
Pyysin, että ei olisi passiivisaggressiivisia kommentteja.
Tämä oli itse asiassa minun virheeni. Vastasin otsikkoon, en lukenut kommenttikenttää.
T. Vastaaja
Nuorisossa on pieni äänekäs poppoo, jolla on ongelmia enemmän kuin ennen ja se näkyy median klikkiotsikoissa. Sitten on se iso enemmistö, jolla menee erittäin hyvin ja käyttävät mm. päihteitä vähemmän kuin vanhempansa.
Fiksua porukkaa, siihen kuuluvat omat jälkeläiset kavereineen!
No. MIehet ovat ainakin siedettävämmän näköisiä kuin ikäiseni miehet.
Ja toinen asia, mikä tulee mieleen on, että tunnen yhden nuoren, joka ei käytä älykännykkää, eli nk. elää elämäänsä.
Nuoret on fiksuja. Paljon riippuu itsestäkin miten toimii ja käyttäytyy nuoria kohdatessa. Jos se asenne nuoria kohtaan on kuin tyypillisellä "v***u s****naa" huutavalla Karenilla, niin kyllä ne nuoret vastaa samalla mitalla. Jos taas kohtaa ne nuoret asiallisesti ja fiksusti niin nekin on asiallisia ja fiksuja.
Alun neljättä vuosikymmentä olen toiminut nuorten parissa urheilukentillä ja -saleissa. Enemmän on ongelmia ollut niiden junioreiden vanhempien kanssa.
Kävin ravintolassa syömässä. Huomasin että nuori tarjoilija oli todella nätti ja kroppakin oli hyvin hoidettu. Tarjoilu toimi just niin kuin pitikin. Ammattiosaamista ja elämänhallinta kunnossa.
Nuoret tytöt osaa meikata ja pukeutua kivasti. Toista se oli silloin ysärillä, me tytöt oltiin tosi suttuisen näköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret on aika geneerinen määritelmä. Kyllä ihminen on aina kotinsa ja aikansa peili. Ne nuoret, jotka liikkuu Itä-Helsingissä edustaa ihan eri maailmaa ja arvoja kuin vaikka espoolainen keskiluokka. Jos katsoo vain yhtä, tekee aika virheelliset päätelmät siitä, mihin ollaan menossa.
En sanonut nuoret, sanoin nuoremmat sukupolvet, eli itseänne nuoremmat. Monet täällä näyttää tulkinneen sen niin, että nykyiset teinit tai nuoret aikuiset, mikä on ihan ok, mutta voit itse valita puhua vaikka 40-vuotiaista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole mitään vaikeuksia kehua nuorempia sukupolvia, ja usein kehunkin.
Mutta ihmettelen kyllä yhtä asiaa, vähän aiheen vierestä mutta kuitenkin sitä sivuten. Minun on nelikymppisenä todella vaikea ymmärtää nykypäivän alle 25-vuotiaita. Siis ihan käytösnormeja ja kaikkea.
En esimerkiksi tajua, miten vaikkapa 28-vuotiaat ja 22-vuotiaat tuntuvat olevan ihan eri maailmoista. Miten noin suuri sukupolvinen muutos on voinut tapahtua ihan muutamassa vuodessa? Yleensä muutokset tapahtuvat asteittain.
Ja kolmekymppiset tuttavat näyttävät olevan yhtä hämmentyneitä nuorempien kanssa, joten ei taida pelkästään siitä olla kyse, että minä olen keski-ikäinen joka ei vaan tajua mitään.
22-vuotiaasat 28-vuotiaaksi meissä kaikissa tapahtuu aika paljon psykologista kehitystä normaalisti. Ei siinä sen kummempaa. Monet meistä kokee olevansa hirmu vanhoja ja viisaita jo parikymppisenä, kunnes sitten muutaman vuoden päästä ymmärtää, miten epäkypsää käytös ja ajattelu vielä oli. Aivan varmasti sukupolvien välillä on eroja myös, mutta en usko että meistä kukaan on enää samanlainen kuin parikymppisenä, ja ihan hyvä niin. Annetaan armoa.
Ei pidä paikkaansa.