Professori: Tekoäly uhkaa tehdä tieteellisen tutkimuksen ja tutkimusten julkaisun tarpeettomaksi

Vierailija kirjoitti:

tekoälyn auttaa muutakin kuin tiedettä. Esimekiksi taideala. Ennen kirjan, laulun, sävellyksen tai näytelmän tekemiseen saattoi mennä vuosia, nykyisin voit pyytää sitä tekoälyltä ja se tuottaa muu muassa valmiin kokonaisen kirjan alle tunnissa.

Tekoäly pystyy tuottamaan taiteen alaan laskettavia teoksia. Taiteeksi ei kuitenkaan kutsuta pelkästään sitä lopputulosta, vaan myös sitä inhimillistä prosessia, jonka aikana taideteos syntyy. Siihen prosessiin tekoälyllä ei ole paljoakaan annettavaa, koska tekoäly ei ainakaan vielä kykene inhimilliseen (tunnetiloja sisältävään) prosessiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn ja netin suurin hyöty on kuitenkin ollut turhien ja tyhmien kysymysten vähentyminen kun ihmisten ei enää tarvitse häiritä ja kysyä asiaa toisiltaan vaan voi ohjata toisen kysymään Googlelta tai tekoälyltö jos ei tiedä ja jättää ihmiset kerrankin rauhaan.

Toinen on artikkelit. Monet mediat kuten Yle ja Hesari kirjoittaa turhan pitkiä uutisia. Mutta kun syötää  artikkelin tekoälyyn ja pyytää tiivistämään sen kahteen virkkeeseen säästyy turhalta vaivalta.

Se on tekoälylle helppo tehtävä, sillä loihan se itse sekä Ylen että Hesarin pitkät liirumlaarumit. Tekoälylle riittä kun se palaa omiin ranskalaisiin viivoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Koko tekoälyhype muistuttaa 70- luvun alkupuolen "vallankumousta", kun lapset sai kouluun taskulaskimen. Silloin tiedettiin varmaksi, että parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei enää osaa eikä tarvitse päässälaskua?

Noh oliko ne muka väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä jokaisen tutkijan tehokkuus kasvaa, kun aikaa ei mene niin paljon tiedon ja julkaisujen seulomiseen. On kuin jokaisella tutkijalla olisi assistenttiarmeija seulomassa tietoa ja etsimässä asiayhteyksiä. Tutkija sitten testaa ja tarkistaa onko löydökset päteviä.

 

En kaipaa sitä aikaa, kun julkaisutietokannoista etsittiin manuaalisesti hakusanoilla tietoa, metsästettiin artikkeli (painettuna tai jos hyvin kävi niin digimuodossa) ja siinä sitten joko oli tai ei tietoa josta oli hyötyä omaan tutkimukseen. Tuollaisessa kaikenlainen automaatio on avuksi.

Ah, niitä aikoja - ensin piti varata yksi niistä kirjaston 2-3 työasemasta, joissa oli sellainen kallis harvinaisuus kuin CD-ROM -asema - sitten sai käyttää aikaa haeskellessa tekstipohjaisten käyttöliittymien (jokaisella viittaustietokannalla tietysti oma) artikkeleita - sopivalta tuntuvat kirjattiin sitten muistivihkoon ja lopuksi kipaistiin kellariin arkistotiloihin katsomaan löytyisvätkö haetut julkaisut varastosta - jos ei, niin sitten piti kirjastohenkilökunnan kanssa selvitellä saisiko sen kaukolainaan jostain toisesta kirjatosta.

Sitten vielä artikkelin submittauksesta siihen, että se oli painettuna lehdessä ja lehti jaeltuna maailmalle, meni aika yleisesti parikin vuotta - ja viitetietokannoissa tiedot julkaisuista olivat yleensä vähintään vuoden vanhoja. Uusi tieto olikin niihin aikoihin yleensä vähintään kolme vuotta vanhaa ja kaikenlaiset verkostot hyvin oleelliisia tiedon (ja huhujen) levityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta, että aikaisempien tutkimusten analysointiin perustuvat tutkimukset voi tehdä tekoälyllä muutamassa tunnissa, ei tarvita pitkiä vertailu- ja analysointiprosesseja. Sen sijaan täysin uuden luomiseen perustuva tutkimus (esim. lääketieteessä) ei ole tekoälyllä korvattavissa.

Tietenkin on. Tekoälyn voi promptata miettimään, mitkä ovat ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnilletärkeimmät ongelmat ja etsimään niille ratkaisut.

Kuluttajakäytössä ei ole vielä ihmisälyistä tekoälyä, mutta se on jo olemassa ja vuoden päästä perus ChatGPT on todennäköisesti älykkäämpi kuin yksikään ikinä elänyt ihminen ja se on monistettavissa. Ihmisillä ei ole mitään käsitystä tekoälyn potentiaalista, kun se alkaa kehittämään tosissaan itse itseään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta, että aikaisempien tutkimusten analysointiin perustuvat tutkimukset voi tehdä tekoälyllä muutamassa tunnissa, ei tarvita pitkiä vertailu- ja analysointiprosesseja. Sen sijaan täysin uuden luomiseen perustuva tutkimus (esim. lääketieteessä) ei ole tekoälyllä korvattavissa.

Tietenkin on. Tekoälyn voi promptata miettimään, mitkä ovat ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnilletärkeimmät ongelmat ja etsimään niille ratkaisut.

Kuluttajakäytössä ei ole vielä ihmisälyistä tekoälyä, mutta se on jo olemassa ja vuoden päästä perus ChatGPT on todennäköisesti älykkäämpi kuin yksikään ikinä elänyt ihminen ja se on monistettavissa. Ihmisillä ei ole mitään käsitystä tekoälyn potentiaalista, kun se alkaa kehittämään tosissaan itse itseään. 

Ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta, että aikaisempien tutkimusten analysointiin perustuvat tutkimukset voi tehdä tekoälyllä muutamassa tunnissa, ei tarvita pitkiä vertailu- ja analysointiprosesseja. Sen sijaan täysin uuden luomiseen perustuva tutkimus (esim. lääketieteessä) ei ole tekoälyllä korvattavissa.

Tämä on kyllä melko naiivia. Ei se luovuus ole niin mystistä kuin jotkut kuvittelevat. Se on ihmiselläkin pääosin vanhojen asioiden yhdistelyä uudella tavalla. Tekoäly pystyy sellaiseen kyllä oikein hyvin.

Esim. jotkut tekoälyn keksimät ratkaisut matemaattisiin ongelmiin ovat nimenomaan varsin luovia. Ihmiset ei ollut keksineet niitä, koska matemaatikot on niin erikoistuneita omiin erikoistumisiinsa, ettei ole tullut mieleen kokeilla vähän toisen erikoistumisalan lähestymistapaa ongelmaan. Tekoäly, jolle on opetettu kaikki erikoistumisalat, on osannut luovasti soveltaa ja ratkaissut kymmeniä, jopa satoja vuosia ratkaisematta olleen ongelman.

Samoin esim. genetiikan ja lääketutkimuksen saralla tekoälyn monet löydöt on nimenomaan aika luovia. Toki on niitäkin, mitkä perustuu lähinnä siihen että tekoäly pystyy vaan raa'alla laskenta- ja simulointivoimalla kokeilemaan sokkona valtavan määrän vaihtoehtoja. Mutta on myös tuloksia, joita voidaan pitää aidosti luovina.

Tekoäly näyttää heittävän vaan kaikenlaista seinälle ja sitten se katsoo mikä pysyy. Eli siis täysin brute forcea. Sellainen sopii hyvin matikkaan missä on suht helppoa tarkistaa onko ratkaisu oikea vai ei. Se navier stokes kuulemma vaati monella miljoonalla konetehoa (plus lunttaamista huippumatemaatikon chatista mihin suuntaan piti mennä).

Sitten kun pitäisi tehdä jotain käytännön kokeita fyysisessä maailmassa tuo ei menetelmä sitten toimi niin hyvin. Pitäisi saada kokeiden tekeminen automatoitua ja silloinkin se varmaan olisi hidasta.

Toisaalta tekoäly pystyy simuloimaan näiden kokeiden tulokset hetkessä ja etsimään parhaan mahdollisen ratkaisun. Sitten voi tietenkin olla, että tämä hypoteesi halutaan varmentaa vielä reaalimaailman kokeilla, mutta voi olla, että joidenkin vuosien päästä ollaan jo siinä tilanteessa, että tällainen testaaminen ei ole edes tarpeellista, vaan voimme luottaa simulaatioiden tuloksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se totta, että aikaisempien tutkimusten analysointiin perustuvat tutkimukset voi tehdä tekoälyllä muutamassa tunnissa, ei tarvita pitkiä vertailu- ja analysointiprosesseja. Sen sijaan täysin uuden luomiseen perustuva tutkimus (esim. lääketieteessä) ei ole tekoälyllä korvattavissa.

Tietenkin on. Tekoälyn voi promptata miettimään, mitkä ovat ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnilletärkeimmät ongelmat ja etsimään niille ratkaisut.

Kuluttajakäytössä ei ole vielä ihmisälyistä tekoälyä, mutta se on jo olemassa ja vuoden päästä perus ChatGPT on todennäköisesti älykkäämpi kuin yksikään ikinä elänyt ihminen ja se on monistettavissa. Ihmisillä ei ole mitään käsitystä tekoälyn potentiaalista, kun se alkaa kehittämään tosissaan itse itseään. 

Ei ole olemassa.

Esim. Open AI:n tässä kuussa julkaisema GPT-6 Astra täyttää heidän oman sanomansa mukaan AGI:n määritelmän. Tietenkään sillä ei ole ihan tarkkaa määritelmää, eli tästä voidaan väitellä loputtomiin, mutta ainakin ollaan hyvin lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Tekoäly kehittää jo itse itseään. Se kasvaa eksponentiaalisesti.

No voisiko se kehittää monetkin digitaaliset työkalut käyttäjäystävällisemmiksi? Ne kun minun kokemusten mukaan junnaavat samalla tasolla kuin 1990-luvulla, kun nettiaika alkoi.

Suurin osa julkaistusta tutkimuksesta on kokeellista, ei teoreettista. Teoreettisissa aineissa julkaistaan vähemmän. Lisäksi jos ei tutkimuksia arvioida, tuloksena on villi länsi, missä mihinkään ei voi enää luottaa.