Mietin ihmisten ahdistusta
Puuttuuko varhaislapsiuden perusturva monellakin jotka potee ahdistusta tai esim.mitättömyyden tunnetta.
Ajattelen et se turvallisuuden valaminen jo ihan pienenä on peruskallio joka kestää ja kantaa.Toki voi tulla elämässä vaikeita asioita eteen jotka musertaa mieltä ja horjuttaa.
Nämä ovat täysin aikuisten, vanhempien puutteita jotka eivät ole osanneet/ kyenneet luomaan turvaa.
Näitä yhteiskunnan tulisi entistä enemmän painottaa esim.neuvolatyössä.
Ei tarvitse olla mikään super yli- ihminen vaan perusturvallinen, välittävä vanhempi.
Lasten elämään kuuluu rutiinit, toimiva ja turvallinen arki.
Lasten elämään ei kuulu alkoholin eikä minkään päihteiden käytön sekoittamat vanhemmat eikä läheiset, ei vanhempien vaihtuvat parisuhteet eikä levoton elämäntyyli.
Pidetään pienistä huolta, he varttuvat tasapainoisiksi.
Itse, ajattelen, että ahdistusta aiheuttaa myös se ettei lapsena olla totuttu pettymyksiin ja niistä selviämiseen. Vanhemmat ovat pitäneet pumpulissa ja nykyään yhteiskuntakin on tässä mukana.
Koulut ja päiväkodit koko ajan tekee näitä päätöksiä, joissa pitää huomioida yhdenvertaisuus esim ei koulun kaverikuvia, ei omia eväitä koulu retkille ym. Sitten, kun niitä pettymyksiä oikeasti tulee, kun ei päästä toivomaan koulutukseen tai työhön niin maailma romahtaa, kun ei ole pitää kokemuksia pettymyksistä.