Oletko saanut yt:issä potkut, vaikka töiden puolesta olit varma ettet voi saada

En itse, mutta yksi tuttu uskoi vakaasti että on niin tärkeä henkilö yrityksessä että ei voi saada potkuja. Sieltä lähti kesken projektin, muut jatkoivat loppuun ja ihmettelivät miten hän on saanut niin virheellistä materiaalia aikaan. 

Tavallaan.

Tiesin, että juuri minun irtisanomiseni oli laitonta, mutta niinpä vain osuma tuli ja perusteluna oli se, että työt ovat loppumassa (eli tietyn osaamisalueen asiat siirrettiin osaksi muita tehtäviä ja irtisanomisaikaa oli 6 kk, työvelvollisuus). Kolme vuotta irtisanomisen jälkeen KHO antoi päätöksen, joka tuki kantaani laittomasta irtisanomisesta ja jos olisin ollut ko. ajan työttömänä, olisin saanut koko ajalta täyden palkan korvauksena. Olin ollut uudessa työsuhteessa, ei siis korvausta, mutta olihan se kiva keskustelu entisen työnantajan kanssa siitä, että mitä nyt tehdään. Olisin voinut palata takaisin samantien!

Meillä oli kuukauden lomautus. Muille se oli pikku juttu. Mutta se yksi 30-vuotias juippi joka oikeesti luulee olevansa todella boss (neuvoo pomojakin...), oli ihan pashana. Ei kuulunut mihinkään liittoon, ei edes työttömyyskassaan. Alkoi sitten hädissään miettiä vieläkö ehtis liittyä ja saada ne korvaukset. 

Olisi käynyt sääliksi, ellei se olisi niin vtn rasittava. Melkoista rimpuiluahan siitä seurasi. 

Jep. Minut irtisanonut pomo yritti vielä saada minut pysymään irtisanomisajan loppuun töissä tekemässä tietyt projektit loppuun. Totesin kuitenkin, etten aio istua toimistolla vitutustani itkemässä, joten hain sairauslomaa. Jos kerran pystyivät irtisanomaan, niin varmaan myös sitten keksivät projekteilleni jonkun jatkajan.

Aika pitkään entiset työkaverit ja yhteistyökumppanit lähettelivät viestejä perään, että miten tämä asia ja entäs kun tuo ei toimi ja nyt täällä ei kukaan tiedä asiaa X. Totesin kaikille, etten ole siellä enää töissä.

Tarkoitin tilannetta, että oikeasti tärkeä osaaminen sitten katoaa tai projekti kusee. Lusmut tietysti laitetaan pois.

Ap

En. Mutta lähdin vapaaehtoisesti. Ilmapiiri oli niin myrkyllinen,et ei tehnyt yhtään kipeää. 

Kyllä olen. Nyt kohta vuosi työttömänä.

Olin lähes satavarma, että vaikka YT:t tulossa, saan töihin jäädä. Vanhempi kollega oli juuri saanut sydäninfarktin ja se oli kyllä hoidettu, mutta hän sai luvan lähteä töistä jos alkoi tuntua huonolta, sairastamaan siis.

Toisin kävi. Leppäkeihäänä lensin ulos. Syitä olen arvaillut sittemmin, ko. vanhemmalla kollegalla toki oli paljon enemmän työkokemusta yleensä ja spesifisti juuri meidän työstämme. Viidestä työvuodesta huolimatta olin vielä nöösi poika. Olin porukan ainoa perheetön, olin toiseksi viimeisenä taloon tullut. No mitäpä sillä enää on väliä, jos kohta voi kysyä onko millään muullakaan väliä.

Sarastialla loppui taannoin kyky maksaa palkkaa koko henkilöstölle joten osa sai lähte yt:n kautta ja loput tehdä useamman ihmisen työt. Silloin pomoni vielä päätti tehdä kehityskeskustelun, ennen kuin ilmoitti ettei työ jatku, siis saman keskustelun aikana. Melko höily ihminen muutenkin, kuten muutkin siinä firmassa.

Silloin Suomella meni vielä hyvin ja olin onnekas kun lähdin. Löysin mukavan työn jota on ilo tehdä ja nykypaikassani henkilöstöstä välitetään ja kohdellaan hyvin. 

Mutta työmäärä oli niin kova, että yt:t yllättivät täysin, ja tapa jolla lähdöstäni sain tietää vielä enemmän.