Kielinerot, miksi taivutetaan "Thaimaahan" mutta ei kuitenkaan "Ahvenanmaahan"?

Nimenomaan. Siinä mun edellinen selitys meni liian suurpiirteiseksi. 😄 Oleellinen ero on jo sanan perusmuodossa:

Korso ja Töölö päättyvät yhteen vokaaliin. Illatiivissa viimeinen vokaali pitenee ja perään tulee n:

Korso Korso + o + n = Korsoon

Töölö Töölö + ö + n = Töölöön

talo taloon

kylä kylään

Porvoo taas päättyy jo valmiiksi pitkään vokaaliin -oo. Sitä ei voida muodostaa samalla tavalla Porvooon, vaan tällaisessa sanatyypissä käytetään -seen-päätettä:

Porvoo Porvooseen

vapaa vapaaseen

harmaa harmaaseen

Ja sitten maa on vielä oma erikoistyyppinsä, koska se on yksitavuinen pitkään vokaaliin päättyvä sana:

maa maahan

suu suuhun

pää päähän

Siksi tässä on oikeastaan kolme eri mekanismia:

Korso Korsoon

Porvoo Porvooseen

maa maahan

Niinpä Korsooseen ja Töölööseen ovat erityisen kiinnostavia, koska puhuja tavallaan tekee ensin oikean pitkän vokaalin mielessään ja sitten kohtelee sitä kuin se olisi ollut sanassa jo alun perin: Korso Korsoo Korsooseen. Siihen tulee yksi taivutuskerros liikaa. 😄

Vierailija kirjoitti:

Ahvenanmaa pitäisi oikeastaan kirjoittaa ahvenan maa. Joku vaan on aikanaan keksinyt saarelle moisen nimityksen Ahvenanmaa

No ei oo vaan keksinyt. Ahvenanmaa-sanan taustalla on muinaisgermaaninen vesiväylää tarkoittava sana.

Ahwa+londia tarkoittanut veden ympäröimää maata.

Muinaiset ihmiset käyttivät kuvaavia ilmaisuja, niin kuin tässäkin "veden ympäröimä". 

Muinainen sanasto niukempi ja käsitys maailmastakin suppeampi.... Vaeltaessa käsitys laajeni ja kuvaavia ilmaisuja syntyi niillä termein kuin oli käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Ahvenanmaa pitäisi oikeastaan kirjoittaa ahvenan maa. Joku vaan on aikanaan keksinyt saarelle moisen nimityksen Ahvenanmaa

Aika aineissa on ollut kun on sanasta Åland onnistunut vääntämään käännökseksi Ahvenanmaa, Ankeriassorsakin olisi ollut vähemmän epälooginen.

Kielikello 2/2011 artikkeli saarten nimien taivutuksesta, on myös netin kautra luettavissa artikkelina.

Yksi hyvä esimerkki: Madagaskarilla vs. Madagaskarissa.

Käykää itse lukemassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään ahvenanmaata, on vain Åålanti tjsp kun siellä ei puhuta suomea ja vihataan suomalaisia. 

Täkäläisittäin se on ollut Oolanti. Vanhassa biisissä sanat menee noin: "ja se oolammin sota oli kauhea..". 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Oolannin_sota
Rantalaiset eivät ehkä tykänneet  nimesta Åland joten joku keksi ahvenanmaan.

Oonkin aina miettinyt, että missä Oolanti on. Å-maa. 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaus: Olisko siksi, että Thaimaa on maa ja Ahvenanmaa kuuluu Suomeen eikä näin ollen ole maa? 🤔

Ei, se ei johdu siitä, onko paikka itsenäinen valtio. 😄 Suomen paikannimien sijamuodot ovat osittain ihan vakiintunutta nimikohtaista käytäntöä.

Siksi sanotaan Thaimaa Thaimaahan, Thaimaassa, Thaimaasta, mutta Ahvenanmaa Ahvenanmaalle, Ahvenanmaalla, Ahvenanmaalta.

Ahvenanmaan ulkopaikallissijat liittyvät pikemminkin siihen, että se hahmotetaan alueena ja saaristona, jolle mennään. Samantapaista vaihtelua on paljon muuallakin: Venäjälle, vaikka Venäjä on valtio, mutta Ruotsiin; Maltalle, mutta Islantiin. Eli mitään sääntöä “valtioon mennään sisään, maakuntaan päälle” ei ole.

Hauskasti juuri -maa hämää tässä: sanojen loppu näyttää lähes samalta, mutta Thaimaahan ja Ahvenanmaalle pitää käytännössä oppia niiden nimien omana taivutuksena.

Vähän sama kuin ranskan epäsäännölliset verbit. Ne vaan nyt taipuu sillä tavalla, opettele ulkoa ja opettele olemaan... 

Omistus ”n”: AhvenaNmaalle. Ilman olisi Ahvenamaahan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi taivutetaan Karviassa, Turussa, Helsingissä, Tampereella, Kangasalla, Rovaniemellä?

Tässä tullaan suomen paikannimien ehkä ärsyttävimpään mutta samalla kiinnostavimpaan ominaisuuteen: paikannimi ikään kuin kantaa mukanaan tiedon siitä, käytetäänkö siitä sisä- vai ulkopaikallissijoja. Sitä ei voi päätellä siitä, onko paikka kaupunki, kunta, iso vai pieni. Kotuksen mukaan ratkaiseva lähtökohta on paikallinen, vakiintunut käyttötapa. 

Siksi meillä on kaksi sarjaa:

sisäpaikallissijat:

Karvia Karviassa Karviasta Karviaan

Turku Turussa Turusta Turkuun

Helsinki Helsingissä Helsingistä Helsinkiin

ulkopaikallissijat:

Tampere Tampereella Tampereelta Tampereelle

Kangasala Kangasalla Kangasalta Kangasalle

Rovaniemi Rovaniemellä Rovaniemeltä Rovaniemelle

Mutta niiden taustalla on vähän eri tarinoita.

Kangasala on näistä erityisen hieno tapaus. Nimi ei Kotuksen mukaan ole tavallinen -la/-lä-loppuinen paikannimi, vaan muodostuu sanoista kangas + ala. Ajatuksena on alun perin ollut paikka kangasmaiden alapuolella. Siksi paikallinen taivutus Kangasalla on vanhaa perua ja liittyy itse nimen merkitykseen. 

Rovaniemen kohdalla taivutuksella on jopa eroteltu alueita. Ennen kuntaliitosta voitiin sanoa Rovaniemessä, kun tarkoitettiin kaupunkia, mutta Rovaniemellä, kun tarkoitettiin laajempaa Rovaniemen maalaiskuntaa/pitäjää. Kotuksen mukaan tällaista eroa on esiintynyt muissakin paikannimissä, ja laajasta hallinnollisesta alueesta on usein käytetty ulkopaikallissijaa. 

Karvia näyttää vielä sen, että nämä eivät ole ikuisesti muuttumattomia. Siitä on aikaisemmin käytetty rinnakkain sekä Karviassa että Karvialla, mutta Kotuksen mukaan Karvialla-taivutus on ajan mittaan syrjäytynyt ja nykyisessä Asutusnimihakemistossa on Karviassa. 

Helsingin, Turun ja Tampereen kohdalla taas ei ole mitään nykykielestä johdettavaa sääntöä, jonka mukaan Helsinki ja Turku olisivat jotenkin paikkoja, joiden “sisällä” ollaan, mutta Tampere jonkin “päällä”. Ne ovat ennen kaikkea historiallisesti vakiintuneita taivutustapoja. Tampereenkin nimi on vanha paikannimi, joka oli käytössä Tammerkosken ja sen ympärillä olleen kylän yhteydessä jo ennen kaupungin perustamista vuonna 1779. 

Eli suomen kieli sallii täysin pokerina:

Helsingissä, mutta Tampereella.

Turussa, mutta Vantaalla.

Torniossa, mutta Ylitorniolla.

Karviassa, mutta Kangasalla.

Ja viimeinen pari on erityisen julma ihmiselle, joka yrittää löytää tästä yhden kauniin matemaattisen säännön. 😄 Kotus itse toteaa käytännössä, ettei sellaista yleissääntöä ole.

Vierailija kirjoitti:

Kielikello 2/2011 artikkeli saarten nimien taivutuksesta, on myös netin kautra luettavissa artikkelina.

 

Yksi hyvä esimerkki: Madagaskarilla vs. Madagaskarissa.

 

Käykää itse lukemassa!

Tuo kuulostaa että Madagaskarissa on jotain niin kuin likaa, ja Madagaskarille on että sille annetaan jotain, vaikka lahja tai sinne mennään. 

Mennään Madagaskarille ja Madagaskarilla on hauskaa vaikka Madagaskarissa on omat kommervenkkinsä. 

Madagaskarin pinta on epätasainen. 

Nainen hukkui Saimaaseen on täysin oikein vaikka Saimaa on nimetty Sai:n mukaan. Ennen vettä kutsuttiin maaksi. 

Tampere, Tamperen, Tamperella. 

Helsinki, Helsinkin, Helsinkissä. 

Turku, Turkun, Turkussa. 

Turenki, Turenkissa, Turenkiin. 

Lahti, Lahtin, Lahtiin, Lahtissa. 

Palautetaan logiikka suomen kieleen! 

Alan tästä lähtien puhumaan ja kirjoittamaan loogisesti tällä tavalla. 

Kuitenkin kyseessä erisnimet, vrt. Satu, Satun ja satu, sadun. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen hukkui Saimaaseen on täysin oikein vaikka Saimaa on nimetty Sai:n mukaan. Ennen vettä kutsuttiin maaksi. 

Ei, tuo väite ei pidä sellaisenaan paikkaansa. “Nainen hukkui Saimaaseen” on kyllä täysin oikein, mutta syy ei ole se, että Saimaa olisi muodostettu sanoista Sai + maa tai että vettä olisi ennen kutsuttu maaksi.

Kotuksen mukaan Saimaa on itse asiassa hyvin vanha nimi, jonka alkuperää ei pystytä varmasti selittämään suomen tai sen sukukielten pohjalta. Vanhimmat kirjalliset muodot ovat 1600-luvulta tyyppiä Saimas wesi ja Saimas selkä, ja nykyinen perusmuoto Saimaa on todennäköisesti syntynyt myöhemmin taivutusmuodoista kuten Saimaan ja Saimaalla. 

Kotus käyttää Saimaata vielä suorastaan esimerkkinä siitä, miksi Thaimaa ja Saimaa taipuvat eri tavalla: Thaimaa on oikeasti yhdyssana Thai + maa Thaimaahan, mutta Saimaa ei ole yhdyssana Sai + maa, joten se taipuu kuten yksittäinen nimi: Saimaa Saimaaseen. 

Eli tässä on hieno pieni ansa:

Thaimaa = Thai + maa Thaimaahan

Saimaa Sai + maa Saimaaseen

Ja väite “ennen vettä kutsuttiin maaksi” näyttää olevan kansanetymologiaa, ei kielihistoriallinen tieto. Kotuksen selitys menee käytännössä aivan päinvastaiseen suuntaan: vanhassa nimessä on ollut Saimas, ja -maa on syntynyt nimen myöhemmässä kehityksessä. 

Kotus sanoo aika suoraan, että vanhimmat merkinnät vuodelta 1646 ovat Saimas wesi ja Saimas selkä, ja että juuri Saimas-muotoa on tavattu puheessa vielä 1900-luvullakin. Nykyinen Saimaa on todennäköisesti syntynyt myöhemmin taivutusmuodoista kuten Saimaan ja Saimaalla, joista ihmiset ovat ikään kuin päätelleet uuden perusmuodon Saimaa. 

Eli kehitys on suunnilleen ollut:

Saimas Saimaan / Saimaalla uusi perusmuoto Saimaa

eikä:

Saima Saiman Saimaa.

Ja vielä kiinnostavampi käänne: naisen nimi Saima näyttää olevan paljon nuorempi kuin vesistön nimi. Se liitetään 1800-luvulla ilmestyneeseen J. V. Snellmanin Saima-lehteen, jonka nimi puolestaan viittasi Saimaaseen. Eli jos tämä etunimen alkuperäselitys pitää paikkansa, suunta on oikeastaan Saimaa Saima-lehti Saima henkilönnimenä, ei toisin päin. 

Saimaa on siis melkoinen kielihistoriallinen ansakuoppa. Se näyttää nykyään aivan siltä kuin siinä olisi Saima + a tai Sai + maa, vaikka tutkijoiden mukaan kumpikaan ei selitä nimen alkuperää. 😄

No eihän noita otsikon esimerkkejä noin taivutetakaan.

Vaan näin:

"Thaimakseen"

ja "Ahvenanmakseen".

Rodos pitäisi oikeaoppisesti taivuttaa Rodokseen, Rodoksessa jne. Samoin Mallorcaan, Mallorcassa, Kreetan, Kreetassa